Vesijuoksutreeniä


Käytiin tänään taas vesijuoksutreenissä Tahvon kanssa. Tänään treeni oli tälläinen:
4min käynti, n.2,8
3min ravi, n.5,5
1min käynti
3min ravi n.6
1min käynti
3min ravi n.5,8
1min käynti
3min ravi n.5,8
1min käynti
3min ravi n.5,5
4min käynti
Joka kerta Noora ihmettelee Tahvon kovaa kuntoa. Ensi kerralla on kuulemma jo mäkijuoksua 🙂
Olen tässä sivussa tehnyt omaa “tutkimusta” pohjautuen Vappu Alatalon artikkeliin. Olen nyt muutaman kerran kuvannut Tahvoa hyppytekniikkatreeneissä. Treenissä on 4 estettä, ensimmäinen on okseri ja esteet on 18 jalan etäisyydellä toisistaan. Ekoilla kerroilla Tahvo ei edes halunnut hypätä kaikkia neljää estettä (koki sen ilmeisesti vaikeaksi,kun lopetti kesken) ja haki aika paljon hyppyjä (pieniä töpöaskeleita ennen ponnistusta). On ollut aika makea huomata kuinka vesijuoksutreenien edetessä Tahvon laukka-askel on pidentynyt.Viime kerralla otti vain pari laukka-askelta hyppyjen välissä ja ponnisti suoraan ilman lyhyempiä askelia. No, tämä tutkimus jatkuu vielä-Julkistetaan se sitten joskus myöhemmin kun ensimmäinen vesijuoksu jakso on ohi 🙂
http://www.koirienhyvinvointikeskus.fi/_doc/vesijuoksuharjoittelu.pdf

Agipitsiä ja mökkiviikonloppua

image image image

 

Viikonloppua vietettiin Yläneellä Antin vanhempien mökillä. Tänä kesänä koirat on saaneet mökkeillä varmasti enemmän kuin koskaan,eivätkä kyllä ole pistäneet pahakseen. Lyyti on kaupungissa usein aika haluton liikkumaan mutta täällä se saa liikuntaa huomaamattaan,kun saavat olla ulkona päivät pitkät.

Antin sisko,Liisa oli kaivanut jostain esiin purjelaudan (tai oletan että sellaiseksi sitä kutsutaan).Olisin halunnut kokeilla voiko sillä suppailla,mutta en uskaltanut eikä kyllä olisi ollut melaakaan. Tyydyin siis vaan istuskelemaan laudalla ja melomaan mutta siinäkin kyllä lihakset joutui töihin tasapainoillessa. Lyyti yllätti kun hyppäsi laudalle ja siinä me sitten yhdessä melottiin edes takas. Mökkiranta on kyllä mahtava,kun matalaa riittää vaikka kuinka pitkälle. Välissä on pieniä matkoja syvempää,mikä tarkoittaa että koirat voi ottaa pari uintiliikettä ja taas tulee matalikko. Lyyti hyppäsi välillä pois laudan päältä, ui hetken ja hyppäs taas laudalle. Tahvo uskaltatui pari kertaa laudalle, jolloin Lyyti ui meidän rinnalla ihan rauhallisesti. Huippu hyötyliikuntaa meille kaikille!

tahvon suurinta huvia on pyöriä rantavedessä pientä ympyrää, kaivaa rantahiekkaa ja kalastella pikkukaloja. Sitä se teki perjantainakin yli 2 tuntia. 

Lauantaina Antti lähti mun kuskiksi Raumalle ja mentiin avaamaan Kisakausi agipitsiin. Vähän epäilytti,miten Tahvo jaksaa kaiken vedessä puljaamisen jälkeen paahtavassa helteessä. Lämppäalueella Tahvo ei tehnyt keppejä loppuun asti, säikähdin tietenkin et koira on jumissa. Lähettiin kävelemään ja tehtiin venyttely/taivutusliikkeitä, heitin viilennysloimen Tahvon niskaan ja menin rataantutustumiseen sillä mielin et mahdetaanko edes startata…

eka rata oli Petteri Kermisen tuomaroima.Vaikutti kaikin puolin mukavalta radalta, puomilta oli 90 asteen käännös okserille ja sen ohjaamista mietin pitkään. Meillä oli reilusti aikaa ennen omaa vuoroa ja kun otin tahvon uudelleen lämppäalueelle, oli koira kuin eri koira-kulki paljon nopeammin ja pujotteli loppuun asti. Päätin, että en ota turhaan etäisyyttä Tahvoon kisaradalla vaan mennään yhtä matkaa. Minusta Tahvo kulki hyvin ja ennenkaikkea hyppäsi hyvin. Ennen kontakteja maltoin odottaa niin että tahvo meni edellä, varmistin että otti kontaktit ja vapautin. Vauhti pysyi suht hyvänä myös kontakteilla, ei hiipimistä niinkuin yleensä. Okserille en oikeastaan edes ohjannut,annoin Tahvon tehdä valintansa. Eikä rima tippunut, ei edes kolissut! Tuloksena 0, mutta yliaikaa 1,77s, mikä on minusta tosi paljon. Rataa mulla ei tietenkään ole videolla mutta en ihan heti keksi olisiko joku kaarre venynyt hehtopitkäksi, mutta ehkä Tahvo ei vaan pääse Kermisen ihanneaikoihin..en tiedä.Jokatapauksessa olin tosi tyytyväinen rataan. (Tämä oli 4. Kerta kermisen radoilla eikä kertaakaan ollaa päästy ihanneaikoihin)

toisen radan tuomaroi Johanna Wutrich. Tykkäsin tosi paljon siitäkin rataprofiilista. Yritin taas miettiä miten saisin enemmän vauhtia Tahvoon,etten ohjauksillani ainakaan hidasta sitä..Eikä kyllä hidastanutkaan sillä lähdössä jo Tahvo kävi melkoisilla kierroksilla,pysyi kyllä odottamassa,mutta vapautin kyllä tosi nopeasti ja taas lähdettin yhdessä juoksentelemaan radalle. Meidän kohtaloksi koitui mutkaputken väärä pää kun minä katsoin putkea,niin Tahvo karkasi mun selän takaa. Jatkettiin kyllä rata loppuun asti ja edelleen olin tyytyväinen menoon ja hyppäämiseen.Viimeine kaarre venyi mahdottomasti mutta se johtui mun myöhästyneestä persjätöstä. 

Kolmannelle radalle ei jääty,kun siinä välissä olis pitäny odottaa noin kolme tuntia ja Raumaa lähestyi uhkaavat ukkospilvet. lisäksi Lyyti oli Antin vanhemmilla hoidossa, niin oli mukava päästä mökille hyvissä ajoin. Käytiin Vanhassa Raumassa kahvilla ja mökillä odotti lämmin sauna. Ja kisaporukka oli äärimmäisen väsynyttä 🙂

 

 

 

FitDog Agilitytiimi

10557335_10152564990939861_7138791154672343118_n“Onneksi olkoon Saana! Tervetuloa treenaamaan yhdessä kaltaistesi agilityfanaatikkojen joukkoon! Me valmentajat olemme aivan innoissamme päästessämme auttamaan sinua ja valmennusryhmän tovereitasi saavuttamaan tavoitteesi – ja ylittämään ne!”
Näillä sanoilla alkoi eilen klo 23:19 avaamani sähköposti. Sen jälkeen ei sitten enää paljon nukuttukaan. Ensimmäisenä laitoin tekstaria lapsuuden ystävälleni Empulle. Kävi ilmi, että Emppu ja Siirikin olivat päässeet mukaan. Miten mahtavaa!!! Lapsina me juostiin yhdessä hevosten perässä, nyt juostaan koirien 🙂 Aikaisemmin olin tosi epävarma, että teinköhän viisaan päätöksen kun hain agilitytiimiin. Onko Tahvo kuitenkin jo liian vanha? Onko treenit liian raskaita, tarvitseeko kuinka paljon aikaa palautumiseen? Eihän kukaan nyt meitä valitse, kun Tahvo nyt kuitenkin on “vain” vehnäterrieri. Enkä minä itsekään mitään osaa. Sitten kuitenkin kun sain sähköpostin, olin niin innoissani, etten tiennyt minne päin rynnätä ja miten päin olla. Ja siis niin hienoa että vanha tuttu Emppu on joukoissa mukana. Voidaan sitten yhdessä tehdä “kotiläksyjä”.
Joskus aikaisemmin hain Kelpokoiran kautta Next Level tiimiin. Meitä ei kuitenkaan valittu. Nyt kun näin ilmoituksen FitDog Agilitytiimistä, en harkinnut kauaakaan kun laitoin hakemuksen eteenpäin. Ajattelin,etten menetä siinä mitään jos haen. Tahvo on kuitenkin koko ajan osoittanut kehittymisen merkkejä, itse haluan kehittyä ohjaajana ja odotan innolla varsinkin henkisen valmentautumisen treenejä. Haluan oikeasti nähdä mihin tämä kaksikko pystyy kun ollaan parhaimmillamme 🙂
Samalla painoi huoli, etten ala ottaa rakasta harrastusta liian vakavasti, ettei tule liikaa paineita. Se kaikki loppu on kaiketi kuitenkin vain minusta itsestäni kiinni. Uskon että “taustatiimissä” on niin monta ystävää, jotka palauttaa sitten jalat maan pinnalle jos homma karkaa käsistä.
Ei Tahvosta koskaan tule maailmanmestaria, mutta jos siitä tulisi edes Tahvo-mestari 🙂
Mietin pitkään,mistä yhtäkkiä sain uskoa tälläiseen. Että uskon itseeni ohjaajana ja uskon Tahvon taitoihin ja uskon meihin koirakkona. Yksi takapiru on varmasti kevättalvesta kehiin astunut uusi harrastukseni TFW-salitreeni. Siellä jos missä koutsit kannustaa sellaisiin tekoihin, joihin ei olisi koskaan uskonut pystyvänsä, tai jaksavansa. Ja se etupiru on tietenkin mahtavat kouluttajat agilityn parissa, koen oikeasti olevani äärimmäisen onnekas, kun olen tavannut sellaisia ihmisiä.
Tänään sitten päivän päätteeksi vielä TFW-treeneihin. Syksyllä vaaditaan kovaa kuntoa niin emännältä kuin koiralta. Tämän päivän motivaatiotarinan teemana oli sopivasti: UNELMISTA TODEKSI
…ja mun jalat leijuu vieläkin pari senttiä maanpinnan yläpuolella  

Vehnäpullat uunissa

Käytiin tänään Lyytin kanssa ultraäänessä, neljä viikkoa astutuksen jälkeen.
Ultrassa todettiin 5-6 alkiorakkulaa. Osa alkioista oli toisia pienempiä, joten nähtäväksi jää, kehittyykö niistä pentuja vai ei. Mutta 3 tai 4 pentua olisi ainakin luvassa.
Eläinlääkäri oli kirjoittanut kotiutusohjeisiin lopuksi: Mukavaa odotusaikaa kiltille Lyytille!

Jännittäviä ja mielenkiintoisia aikoja.
Lyyti on tietenkin mielissään, kun saa syödä 🙂

Tauko ratatreeneistä

© Nina Manner

© Nina Manner

Maanantaina oli taas alueellinen valmennus. +27C Kivikon kentällä oli hiukan liikaa sekä minulle että Tahvolle. Mun on tosi vaikea tottua siihen,että tietenkin kun on kuumempi, Tahvo vaan ei jaksa painaa niin täysillä ja sitten mä en osaa rytmittää oikein vauhtiani ja lopulta joudunkin vain odottelemaan Tahvoa..Rata oli kyllä tosi mukava, paljon käännöksiä joita voisi myöhemminkin harjoitella Tahvon kanssa.
Lisäksi Tahvo oli taatusti väsyksissä viikonlopun jäljiltä, kun koirat oli hoidossa mun vanhempien luona mökillä. Maanantain jälkeen äiti soittikin ja kysyi, onko koirat vaan nukkuneet. Oli kuulemma käynyt juoksuttamassa koiria hiekkakuopilla, joten ihmekös tuo jos puhti on pois. Vapaapäivät tuli tosi tarpeeseen tähän väliin.
No jokatapauksessa nämä oli nyt viimeiset treenit ennen kesätaukoa. Kesäkuusta lähtien treenien määrä on vähentynyt ja vähentynyt, mutta parhaimmillaan tai pahimmillaan, miten sen nyt ottaa, meidän seuraavat ratatreenit on vasta syyskuun alussa.Elokuussa kun on mun kesäloma niin en tosiaan tiedä, missä päin mennään kun seuran treenit jo alkaa.

Tässä välissä Tahvo ehti toistamiseen vesijuoksemaankin. Nyt treeni oli tämänkaltainen:
VJM tänään:
4min käynti 2-2,5
2min ravi 4-4,5
2min käynti 2,5
2min ravi 5
2min käynti 2,5
2min ravi 5
2min käynti 2,5
1min ravi 5
2min käynti 2,5
1min ravi 5
4min käynti 2,5
yht: 24min
Veden korkeutta kokeiltu eri korkeuksilla, paras korkeus ollut lonkkanivelen alapuolella. Peitsannut herkästi. (taisi siis väsymys näkyä myös tässä kun hakeutui peitsiin helpommin)

Treenitunnelmia

Eilen päästiin Tahvon kanssa pitkästä aikaa Oreniuksen treeneihin. Tuntuu, että viime kerrasta on iäisyys kun jokunen kerta on jäänyt väliin osteopaattikäyntien ja Vapun treenien takia. Kun Tahvo tajusi,mihin oltiin menossa, alkoi auton takapenkillä sellainen huuto, että ajattelin että seuraavaksi auton tuulilasista löytyy Tahvon kitarisat…
Nämä oli viimeiset treenit ennen kesätaukoa ja itseasiassa meidän kohdalla viimeiset Oreniuksen treenit muutenkin, kun syksyllä ei ole tarkoitus jatkaa valmennusryhmässä (ellei nyt osteta jotain irtotunteja silloin tällöin). Juha ei vetänyt meidän treenejä eilen, mutta jäi juttelemaan vielä ennen treenien alkua. Tuli kyllä oikeasti haikea mieli! Muistan niin elävästi kun menin ensimmäistä kertaa Oreniuksen treeneihin ja kuinka paljon mua jännitti ja pelotti! Ja sitten se osottautuikin mitä mukavammaksi mieheksi. Orenius on kyllä se, joka on saanut meihin vauhtia ja tsemppiä, se on saanut mut nostamaan pään ylös ja menemään itsevarmemmin. Oreniusta on paljosta kiittäminen!
Eilen treenit veti pitkästä aikaa Iina Asunta. Ja mukavat treenit olikin, ainakin sai juosta 🙂 Radassa oli pätkä yhdestä MM-karsintaradasta. Kun oltiin menty rata ekan kerran läpi, Iina sanoi: Koska me on nähty viimeksi? Mitä teille on tapahtunut? Ainakin te ootte treenannu hyppytekniikkaa, ja sen huomaa! Toi koira hyppää hyvin ja vitsi sä ohjaat rauhallisesti ja tarkasti.
= mitä ihanin palaute ihmiseltä, jota ei ole hetkeen aikaan nähnyt!!
Tehtiin rata yhteensä kolme kertaa läpi, loppua kohden Tahvo tottakai väsyi (kukapa ei tuollaisessa rääkissä!!!), mutta haki hyppyä vähän vain muutamalla esteellä.Olin kokonaisuudessaan treeneihin ihan supertyytyväinen ja Tahvo oli tottakai innoissaan kun pääsi treenaamaan. Tehtiin Iinan opastuksella myös pieniä pätkiä, jossa testattiin kuinka paljon mun rytmittämisellä on vaikutusta Tahvon vauhtiin ja siihen miten se hyppää. Kunpa vain oppisin itse lukemaan rataa niin,että tietäisin missä minulla ei ole kiire, missä voisin “odottaa” Tahvoa ja mennä enemmän samaa matkaa- siinä mulle opettelemista. Jokatapauksessa Tahvon suoritukseen sillä oli huomattava vaikutus: kääntyi paremmin, hyppäsi paremmin jne.
Treenien jälkeen päästiin vielä metsälenkille Iinan ja Xenonin kanssa. Sen jälkeen Tahvo oli tyytyväistä herraa..
Vielä on ensi viikolla alueellisen valmennuksen treenit. Sitten alkaa kesätauko treenien suhteen.Syksyllä jatketaan Caloanderin Jennan treeneissä. Hitsi, että odotan niitäkin jo NIIN innolla! 🙂 Ja sitten odotan sitä, että Lyytikäisenkin kanssa pääsis treenaamaan.

http://www.agilityakatemia.fi/