Jenna myi mulle japanilaisen

Elina Jänesniemi on yrittäny myydä mulle aikaisemmin japanilaista.En kyllä ostanut,vaikka treenitilanteissa se tuntuu oikein kätevältä ja näppärältä, mutta itse en osaa sitä käyttää ellei joku ole sanomassa että nyt japanilainen kehiin.
Tänään Jenna piti uuden myyntipuheen ja kyllä siinä nyt taitaa käydä niin että minusta tulee uusi japanilaisen käyttäjä.Tai siis harjoittelen ja mietin milloin sitä sopisi ottaa käyttöön 🙂

No.mun jalat ei kulje edelleenkään,joten juokseminen oli kutakuinkin tuskaa, mutta siitä selvittiin. Mua haastettiin liikkumaan nopeammin niin että ehdin ohjauksiin ja saatiin kyllä oikein hyvä pätkä aikaiseksi. Itsestä tuntui,että liikkuminen oli etanavauhtia mutta nyt kun videolta katsoo niin voisi sanoa kuin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa: Ei huono, ei huono..
Paitsi että sorruin pari kertaa sellaisiin typeriin olettamuksiin että kyllä se Tahvo sieltä tulee ja sitten se ei tullutkaan..Hutilointia, hätiköintiä, unohduksia..sellaisia ei saa tulla.

Tänään mua ja mun lihastukkoisuutta tutkittiin jo lääkärin ottein. Hierontakäynnit jatkuu ja jos olo ei parane viikon sisään niin jatkuu myös lääkärillä käynnit. Ensimmäiset testit oli kaikki OK. Turhauttavaa mutta menen minkä jaksan.

Ja sovittiin että kesällä me lähdetään Hannan kanssa Ouluun.Tavoitteet kun puhuu ääneen,niin sitten niitä ei voi perääntyä

Viikonloppu kului anteeksi pyydellessä..


Voihan räkä ja roiskis…
Lauantaina Lägin kisat.
Koko viikon mietin uusia juttuja,miten valmistautua kisoihin, miten jännitys ei saisi valtaa jne jne..Päätin mennä lauantaina ennen kisoja salille kun sieltä saa aina niin mahtavan fiiliksen ja tsempin. Ja saikin ja ainakin Elastisen Peggy soi päässä näiden treenien jälkeen 🙂 Kuuntelin musaa aina lähtöviivalle asti, olo oli skarppi ja sopivasti itsevarma. Luulin tietäväni mitä teen. En antanut ajatusta sille, ketä meitä kentän laidalla tuijottaa ja mitä ne meistä ajattelevat. Mun kuplan alla oli vain minä, Tahvo, agilitykenttä ja Elastisen suomi hip-hoppia (Naurava kulkuri toimii hirvittävän hyvin 🙂 )..
Ekalla radalla olen niin moneen kohtaan tyytyväinen:Miten Tahvo etenee esteiden välissä, miten nopeasti ja hienosti se suoritti keinun, kepeille annoin itsenäisyyttä ja se teki ne hienosti ja nopeammin kuin normaalisti. Muutkin kontaktit meni nopeammin kuin aikaisemmin, tottakai moni asiaa kaipaa vielä tekemistä, mutta silti.Ja hitto! Mitä minä teen?!? TIPUTAN RIMAN!!
Ja kaiken kukkuraksi nämä mun pari viikkoa oireilleet kinttuni menevät yhtäkkiä kuin saavista kaatamalla kauheaan kramppiin..Ihan jäätävä kipu,mutta päästiin maaliviivan yli.
Tahvo muisti jo Lägin hallin ympäristön ja veti ekan startin jälkeen suoraan metsälenkille..Mä halailin Tahvoa ja pyytelin anteeksi mun mokaani..Muuten niin hienon näköinen rata. Tahvoa ei kuulemma haitannut.Se lähinnä näytti siltä,että se näytti mulle kieltä et “tolta se tuntuu! ” Häntä heilui ja Tahvo oli selvästi iloinen että pääsi taas agilityn pariin.
Tokan radan olisi saanut pyyhkäistä maton alle. Mä en pysty edes puhumaan kunnolla kun jalat sattuu niin kovin, enkä kivulta pysty tai muista ohjata huolella. Ohjaan Tahvon täysin vinosta suunnasta pituudelle ja Tahvo kompuroi. Loppurata meneekin sitten siinä,että Tahvo taas muistaa mitä tapahtui ja varoo jokaista hyppyä 😦
Kolmatta starttia mietin pitkään, lähdenkö edes. Sain kuitenkin jalat vähän parempaan jamaan ja päätin,että nyt vaan hirveä tsemppi päälle.Jos en pysty ohjaamaan enkä puhumaan (huutamaan) radalla, lopetan kesken. Muuten ihan ok rata, mutta Tahvo muistaa edelliset kompuroinnit.Se ei hevillä unohda.
A ja C-radoilla riitti aika ihanneaikaan, siinä mielessä saa olla tyytyväinen, mutta tuli taas kotiläksyksi miten pituudelta kääntää Tahvo jyrkästi ja turvallisesti. Ilman että se häiriintyy mun ohjauksesta ja kompuroi.

Sunnuntaina sitten Lyytin kanssa kaksi starttia Vuokkosilla. Eka rata meni häiriötreenistä. Huomasin jo ennen lähtöä että Lyytiä jännittää, se ei lähtenyt leikkimään edes lelulla jonka sisällä on ruokaa..Radalla se ottaa häiriötä, ihmettelee ja käy kurkkimassa toisia koiria. Taas sain pyytää anteeksi, että tiesinhän minä että juoksut ovat tulollaan ja silloin ei kyllä Lyyti ole ollenkaan oma itsensä. Ja sitten kuitenkin piti ilmota kisaan..mutta hyvästä treenistä jos ei muuta.
Toinen rata oli jo parempaa menoa. Lyyti selvästi reipastui. En huomannut (eikä sillä ole mitään merkitystä) että Lyyti hyppäsi renkaan ohi ja siitä HYL. Lisäksi Lyyti hyppää yhden ylimääräisen hypyn. Mutta pääasia että hyppää. Rimat oli 55-60 cm ja edelleen mua hirvittää että Lyyti joutuu hyppäämään sellaisia.

Illalla käytiin vielä tekemässä kolmen minuutin tehotreenit ja Tahvon kanssa kokeiltiin Teemun treenissä ollutta pituus-rengas käännöksiä. Ja Tahvo teki ne hyvällä vireellä. Enemmän se haki rengasta kuin pituutta..tätä harjoitellaan jatkossakin, mutta nyt tiedän ainakin mitä teen.

Pää pystyyn ja uusia suunnitelmia!

Joskus se on minunkin vuoroni..

fotor_WP_20141023_11_37_16_Pro

Tahvo on ihan omatoimisesti päättänyt siirtää namikippoa

Tahvo on ihan omatoimisesti päättänyt siirtää namikippoa

Se ei sittenkään satu jos joskus hoitaa ja huoltaa itseäänkin.Tai sattuuhan se kun hieroja vatkaa kipeytyneitä lihaksia, mutta kannattaa se silti. Pitäisi tehdä vain useammin, mutta nyt tämä tuli vähän pakon edestä ja sitten kun on pakko niin tilanne onkin niin huono, että otetaan ihan kunnon hoitosarja että tilanne saadaan taas aukaistua. Nyt kaupan päälle tuli viikonlopun jälkeen penikat molempiin jalkoihin. Sanonpa vaan että AUTS..Nyt on säärystimet jaloissa lämmittämässä sääriä koko ajan ja toiveessa on että kipu helpottaa ennen viikonloppua, jotta pääsisi ilman irvistelyitä liikkumaan.

Tänään ja eilen käytiin tekemässä kotiläksyjä meidän seuran omalla hallilla Tattiksella. Olo on edelleen kuin FitDog leirillä: Kello käyntiin ja kolmen minuutin aikana tehdään vain ja ainoastaan hyviä suorituksia, täysillä (tai se on tavoite). Sitten tauko ja toinen koira kentälle hetkeksi aikaa. Kolme minuuttia tehokasta treeniaikaa: ja kuinka paljon oikeasti saakaan muutoksia aikaan.Tänään Tahvon treeni kesti kokonaisuudessaan n.10 minuuttia (keinu,vauhti,kepit ja vielä lopuksi kaksi suoritusta keinulla) ja me molemmat oltiin todella tyytyväisiä. Eilen hetsasin Tahvoa lähdössä ja Emppu ja Siiri odotti vuoroaan kentän toisella puolella. Kun annoin Tahvolle lähtöluvan, tuli perässä kohta yksi ylimääräinenkin koira, Siiri. Se oli tempaissut itsensä lähtöön niin että Emppu lensi penkiltä väliaidan yli..Ei saisi nauraa, mutta oli se aika huvittavaa kun kaveri on rähmällään maassa ja koira on into piukeena tarjoamassa tekemistä. Hetsaus toimii Siiriin, mutta kyllä se oikeasti toimii Tahvoonkin 🙂 Ja onneksi Emppuun ei sattunut 🙂

Tahvo on ottanut tosi hyvin vauhtia lisää keinun suorittamiseen. Olen hetsannut sitä, hypyttänyt yhden esteen kautta ja tänään jo pari kertaa tein senkin että mulla oli palkka vain kädessä (ei namikippoa, johon Tahvo on niin tykästynyt että kantaa sitä paikasta toiseen). Lopuksi aina pari suoritusta suoraan keinulle,hetsaamalla, täydellä innolla..Nyt on taas pari kertaa tullut jo vastaan niitä Tahvon pylly irti pysäytyksiä keinulle kun tullaan niin nopealla vauhdilla ettei takajalat pysy enää keinulla 🙂

Edelleenkään en osaa olla niin mahti-innostaja kuin Teemu oli leirillä, jolloin olin valmis jo kirjoittamaan omistajanvaihto papereita Tahvosta Teemulle, koska Teemu osti Tahvon heti itselleen, mutta kyllä siinäkin on edistytty. Tahvo tarjoaa hyppyjä ja se mikä on minulle tärkeää-se hyppää rennosti ja ilolla. Tänään se lähti yhtäkkiä juoksemaan kentällä olevan renkaan luo..Ei Tahvo ole koskaan vapaaehtoisesti tarjonnut rengasta, sehän kutakuinkin pelkää sitä. Etenkin tässä treenissä olen huomannut,että treenit on oltava lyhyitä..en saa itse väsyä yhtään siihen kannustamiseen. Kertooko vireen nousemisesta jotain se, että Tahvo murisee (TAHVO MURISEE) kentällä? Se että se ulvoo kentän laidalla kun välillä teenkin Lyytin kanssa treenipätkiä? Tai se,että jo aamutreeneissä Tahvo on sinkoilemassa pitkin kenttää ja tarjoaa hyppyjä kun yleensähän se odottaa todella maltillisesti? Ehkä Hanna ja Miro on saaneet Tahvoonkin herätettyä aamutreenaajan sielun 😉

Muutamia kysymyksiä on silti jo ehtinyt herätä: jos kontakteilla aina juoksen pysäytyspäähän palkkaamaan koiran, niin miten Tahvo oppii suorittamaan esim.keinun itsenäisesti, jos jäänkin taakse? Vai tehdäänkö tätä treeniä niin pitkään että se vaan iskostuu Tahvon paksuun kalloon niin, että oli mikä tahansa niin täysillä juostaan, loppuun saakka? Ihan sama missä ohjaaja menee.
Mulla on aikaisemmin ollut lähtölupana “Tule”. Pitäisikö minun vaihtaa sekin, jos sen kautta Tahvo on oppinut että mennään maltilla, hitaammin? Nyt olen hetsannut Tahvoa sanomalla “yksi, kaksi, kolme….MENNÄÄN” ja voi veljet miten se välillä pinkoo eteenpäin..En saa kyllä tätä ihan heti siirrettyä kisatilanteisiin, mutta onko tarpeenkaan kun kisoissa yleensä kierrokset nousee muutenkin? Muistilistaa ens viikon Jennan treeneihin ja muutkin viisaat saa vastata 😀

Vein muuten mun vanhan retroradion meidän hallille. Äänenlaatu ei ole ollenkaan parasta mahdollista, mutta minua auttaa kummasti kun musiikki soi taustalla.Ehkä mun täytyy kisoihinkin ottaa kuulokkeet korville. Saa draivin päälle.

Fiiliksissä

Ensimmäinen FitDog Agilitytiimin leiri takana.Hurja kokemus: paljon uutta ja opeteltavaa, väsymystä ja jännitystä. Mutta silti niin siistiä.
Perjantai-iltana oli info-tilaisuus ja Christina Forssellin henkisen valmentautumisen luento. Taidan lainata kirjastosta uudelleen Christinan kirjoittaman Huipulle-kirjan ja opiskella kotona leirien välissä. Mielikuvaharjoituksissa sisäinen kampittaja (itselläni pieni pyöreä piirretty piru oikealla olkapäällä) sai kyytiä.Sitä siirrettiin puolelta toiselle, mistä sen ääni kuului kaikista vähiten ja lopulta tallottiin jalkojen alle..Saatiin myös leirikavereista sparraajapari, jonka kanssa olisi jatkossa tarkoitus pitää yhteyttä ja käydä yhdessä asioita läpi. Odotan jatkoa innolla, mulla on näissä asioissa paljon parannettavaa.

Lauantai olikin sitten testipäivä. Mun aamu alkoi lihaskuntotestillä, jonka piti meidän fysiikkapuolesta vastaava Jerry Stenberg. Puolessa minuutissa kyykkyjä, selkälihaksia, vatsalihaksia ja punnerruksia niin paljon kuin ehtii ja pystyy. Ihan hyvin kai sekin testi meni. Tulokset mun osalta oli: Kyykky-ylös:27, selkälihas:28, vatsalihas:20, etunojapunnerrus: 20. Seuraavana päivänä kyllä tuntui ihan mukavasti tämäkin testi, vaikka luulin etten nyt ihan rapakunnossa olisikaan.
Seuraavana oli Niinun testi ja pujottelu. Testi meni niinkuin ajattelin. Ei varsinaista tarvetta päästä “klinikalle”. Tahvo ei ole kauhean itsenäinen, mutta ei sen tarvitsekaan kun pystyn ja ehdin sitä auttamaan sen mitä se apua ja tukea tarvitsee. Vauhtia voisi treenata lisää.Linkkinä osa meidän treenistä. Empulle kiitos kuvaamisesta ja seurasta koko päivän ajan! ❤
Jenna piti kontaktitestin. Tiesin sen jo etukäteen:sunnuntaina ollaan klinikalla. Kontakteihin voisi saada niin paljon enemmän vauhtia ja itsenäisyyttä. Joitain hyviä suorituksia saadaan kyllä aikaiseksi, mutta se on lähinnä "vahinko" kun haluaisin siitä nopeasta suorituksesta säännön. Keinu ja puomi tarvitsevat eniten treeniä. A-estettä ollaan jo vähän saatu treenattua nopeammaksi.
Orenius piti testin nimellä rytmitys. Testissä oli 29 esteen rata, joka tehtiin kahdessa pätkässä. Mua jännitti ihan kuin kisoissa.Vaikka vähän jo väsytti ja tuntui että pää ei ota mitään vastaan, saatiin jotenkin tosi hyvä flow päälle Tahvon kanssa. Se vaan sujui ja tuntui niin mukavalta menolta! Kaksi pätkää, kaksi puhdasta rataa(kaksi stiplua, jotka korjattiin helposti) ja elämäni unohtumattomin kommentti Oreniukselta:"Se oli täydellistä.Ei lisättävää". Kunkin testiin oli varattu 8 minuuttia per koirakko, mutta me ei ihan niin kauaa vanhennuttu Oreniuksen treeneissä.Ei ollut tarvetta. Tämän muistan.Pitkään.Liitteenä video meidän treenistä. 🙂
Päivän viimeisenä testinä oli Linnan Teemun pitämä "taidot"..sama ratapohja, monta eri rataa, väsymys, mikään ei painu mieleen, koutsin tahallisesti aiheuttama paine ja Saana on hyytelöä. Siis mistään ei tullut mitään.Unohdin ratoja, ohjasin huonosti..Ei kertakaikkiaan mitään selitettävää. En oikeastaan edes ymmärtänyt mitä tässä testissä katsottiin ennenkuin vasta sunnuntaina se aukesi mulle ja tajusin oikeasti olevani niin täysin oikeassa paikassa. Treffit siis sunnuntaina Teemun kanssa.

Lauantain jälkeen raahauduin vaan kotiin, purin laukut, kävin suihkussa ja painuin nukkumaan. Laitoin kännykkään äänet päälle niin että heräsin kun seuraavan päivän treeniaikataulut tuli postiin, katsoin ne että tiesin mihin aikaan olla missäkin ja jatkoin unia…Zzzz

Sunnuntaina treenit alkoi täsmätreeneillä lauantain tulosten perusteella. Me oltiin heti kärppänä klo 8 Jennan kontaktiklinikalla. Liitteenä videopätkä mitä tehtiin Tahvon kanssa. Jos en nyt kauheasti valehtele, niin Jenna laski että kontakteista saatiin yhden treenin aikana useita (8???) sekuntia pois..Siis vitsi mikä vauhti, päättäväisyys mennä ja keinukin tehtiin täysillä ihan päähän asti. Kotiintuomisina täsmäohjeet kotiläksyihin ja aikataulusuunnitelmia miten edetä. En malta odottaa, että Tahvo saa hetken levähtää ja toipua viikonlopusta ja sitten mennään..
Toisena klinikkana Teemun treenit. Saatiin taas mun kauhistukseksi samalle ratapohjalle 5 eri ratavaihtoehtoa..ei vaan niin painu tähän päähän..Opettelin ratoja tuskassa ja kun menen kentälle ekan kerran Teemu sanoo: "Saana hei. Ei me teidän kanssa tehdä ollenkaan tätä treeniä" Kiitos. Olisitko voinut sanoa aikaisemmin,että olisin välttynyt tältäkin paniikilta 🙂 Mun ja Tahvon treeni ja kotiläksy on: Lisää intoa esteiden suorittamiseen ja estevälien suorittamiseen.hetsausta, leikkien ja kovalla innolla korkeintaan kolme estettä: TÄYSILLÄ!Se on sitä mitä me tarvitaan:Lisää vauhtia.Ei sitä saa esteiden kohdalla vaan esteiden välissä..Teemu leikki ja hetsasi Tahvoa ja siinä välissä mä hävisin koirani 6-0.Opetus mulle:mun TÄYTYY olla innostavampi, kannustavampi.Mä en saa vaan väsyä siihen innostamiseen, muuten se into loppuu myös Tahvolta. Niin avartavaa ja niin opettavaista.
Teemu sanoi jotain siihen tapaan,että ei meillä ole ongelmaa ratasuorituksissa, mutta nyt haetaan se vauhti. Tahvo on kuulemma liian kiltti, siltä puuttuu jääräpäisyys.Nyt haetaan kaasua.
Kaikkein päällimmäisenä kuitenkin ajatus että oikeasti ne jutut mitä meidän Tahvon kanssa täytyy tehdä ja opetella on aika pieniä juttuja, joilla me saatiin nopeasti todella merkittäviä muutoksia nopeuteen..WAU!

Mutta en kyllä ihan ole tottunut tälläiseen luxuspalveluun: Teemu koski Tahvoon, Tahvo oli ilmeisesti eri mieltä saako siihen miehet koskea ja se ulvahti..ja mitä tapahtuu? Tahvo eläinlääkärin pakeille. Karoliina tutki Tahvon, kehui kuinka pitkät ja hyvät lihakset sillä on. Mutta totesi myös että Tahvo oli vain eri mieltä miesten lähentelystä 🙂 -Huippu-urheilijan palvelua sanon minä

Päivän päätöksenä juoksutesti: 300 metriä, 5 minuutin palautuminen ja uudelleen 300 metriä..Mun keskivertoaika kahdelta suoritukselta oli n.1min. Sitä täytyy saada paremmaksi, vaikka ei kai tuotakaan tarvitse hävetä. Ja vieläkin tuntuu jaloissa.

Oodi Lyytille

orenius viikko 42
Tänään käytiin vielä Jennan treeneissä ennen viikonlopun ensimmäistä FitDog agilitytiimin leiriä.
Tahvon kanssa päästiin harjoittelemaan keppien jälkeistä elämää, eli päällejuoksu persjättö. Enpä ole tuollaistakaan juuri harjoitellut. Luulen muutenkin, että pelaan keppien kanssa turhan varman päälle. Pitäisi luottaa enemmän Tahvoon ja siihen että se kyllä osaa pujottelun ja hakee kepit ihan mallikkaasti. Kunhan mä taas tajusin mitä tehdä ja mihin aikaan, niin hienoa jälkeähän siitä tuli.
Näistä treeneistä ei vaan vieläkään ole ikinä mitään huonoa sanottavaa. Enemmän sitä lähtee hallista ulos ihmetellen kuinka pätevä koira onkaan. Ja kun en osaa tehdä mitään syväanalyysejä siitä että osoittiko mun varpaat väärään suuntaan enkä sitä haluakaan, niin keskitytään nyt enemmän Lyytiin.
Siis wau! Monet niistä jotka tuntevat meidät agilityn kautta, tietävät millaista meidän harrastaminen on ollut. Ei ole yksi eikä kaksi kouluttajaa,kun on sanonut että ei tuosta koirasta tule koskaan agikoiraa, siltä puuttuu motivaatio ja jos/kun se on maksikoira niin se on niin pieni maksikoiraksi ettei sillä kannata kisatakaan. Ihan totta.Näin meille on sanottu.Usein. Ja minä olen uskonut-miksi en kokemattomana uskoisi niitä jotka tietää asiasta enemmän? Ja olihan Lyyti “vähän haastava”-kesken treenien saattoi vaan lopettaa tekemisen ja juosta täysiä omaan häkkiinsä. Tai otti häiriötä muista koirista ja ihmisistä niin ettei pystynyt tekemään mitään.
Minä lähinnä harrastin Lyytin kanssa omatoimisesti, koska silloin se kyllä keskittyi tekemiseen ja ajattelin että kunhan me jotain häärätään yhdessä niin kyllä meidän kahden välinen suhdekin siitä paranee..Jos voin pitää koiraa vapaana kentällä jonka ympärillä on ihmisiä ja vieraita koiria,niin se jos mikä on luottamusta. Lisäksi Lyyti toimi mainiosti Tahvon taukokoirana. Tahvon täytyi välillä pitää taukoa hyppytekniikka treenien jne välissä ja siinä sivussa Lyytikin treenasi hyppytekniikkaa ja kaikkea muutakin. Ehkä tästä on kiittäminen että Kaukosen Ulla on sanonut Lyytin olevan ainut ja ensimmäinen vehnäterrieri jonka hän on nähnyt joka osaa hypätä.
Sitten meidän seura järjesti “motivointikurssin”, jonne päästiin Lyytin kanssa. Kurssin veti meidän seurakamu Aikki. Mietittiin, mikä on sellaista mistä Lyyti todella tykkää, nostaa sen kierroksia:haukkuminen-se on siltä kielletty mutta tekee sitä jokseenkin mielellään.Opetettiin siis Lyyti haukkumaan agilityn yhteydessä käskystä. Minä kysyn:Mennäänkö? Ja Lyyti vastaa:haukkuu..Kierrokset nousee välittömästi.
Toinen minkä Aikki kehitti oli maksamakkarasukka. Älöttävä mutta niin toimiva ja ihana. Lyyti todella tekee töitä saavuttaakseen maksamakkarasukan..Ja kierrokset nousee..
No sitten vähän puolivahingossa menin tuuraamaan Jennan treeneihin Lyytin kanssa..Kerroin kyllä että tämä koira on “vähän hankala”.Jenna pyysi meitä tekemään rataa niinkuin normaalisti tehdään. Tehtiin pätkä ja Jenna kysyi: “Onko teille tapahtunut jotain? Olet niin kovin varovainen. Nyt olet päättäväisempi, vähän vihainen”..ja yritettiin uudestaan ja Lyyti lähti “lentoon”..Ja siitä se sitten lähti.Pieniä pätkiä Lyytin kanssa, mutta kierrokset korkealla. Ei ollut väliä menikö aina edes oikein mutta kunhan teki täydellä vauhdilla.
Jenna ei ole KOSKAAN ei IKINä sanonut,etteikö tuosta koirasta olisi agikoiraksi. Siitä on taas paljosta kiittäminen.
Periaatteessa tähän asti me ollaan pääsääntöisesti menty aina medihyppyjä, tosin renkaan ja muurin olen pitänyt aina maksikorkuisena. Nyt kun Lyyti virallisesti mitattiin maksiksi niin Jenna päätti tänään vähän testata Lyytiä.
riman korkeudet oli radalla 40-65 cm..testattiin miten Lyyti suhtautuu siihen kun rimaa vaan nostetaan ja nostetaan. Eikä kertakaikkiaan mitään ongelmaa.Ihan sama miten korkealla rima on, mutta se silti hallitsee kroppansa ja kääntyy hyvin. Lyytin kanssa teen radalla ihan suotta sellaisia ohjauksia, jolla autan Tahvoa hakeamaan parempaa ponnistuskohtaa tai kääntymään paremmin. Lyyti ei tarvitse sellaista. Sen kanssa voin mennä ihan niinkuin normaalikoiran kanssa mennään 🙂
Täytyy muistaa edelleen, että Lyyti on vasta palannut mammalomalta että Lyyti ei ole montaa kertaa hypännyt maksihyppyjä, mutta se menee! Tästä jatketaan ja aletaan taas pikkuhiljaa hakemaan nopeampaa vauhtia.
Treenien jälkeen Sonja sanoi niin osuvasti: Sun täytyy nyt vaan uskoa se että sulla on kaksi agikoiraa..Lyyti on vaan takana seurannut miten tämä homma toimii..tai itseasiassa se on niin hyvä että se vielä pieksee Tahvon..
Ehkä just sen takia kun kaikki on ollut jokseenkin vaikeaa, tämä tuntuu niin mahdottoman mukavalta!

Koskaan ei voiteta mitään ja taas voitettiin…

fitdog

FB:n ihmeellinen maailma:Näin joskus alkusyksystä FitDogin ilmoituksen, jossa haettiin kuvia mainostarkoitukseen synnyttäneistä nartuista pentujen kanssa. Kaikkien kuvia lähettäneiden kesken arvottiin FitDog tuotepaketteja, pienempiä annoskokoja palautus- ja energiajuomista. Lähetin kuvan Lyytistä ja pennuista ja eilen sain sähköpostin, jossa sanottiin että olen voittanut tuotepaketin. Pääsenpä kokeilemaan miten nuo Tahvolle tai Lyytille kelpaavat. Heti kun en viitsis mennä ostamaan isoja pusseja juomajauheita jos ne eivät kelpaakaan.

Että etsi kuvasta Lyyti (ei liene vaikeaa 🙂 )

Koirien täyteinen viikko

fotor_WP_20141006_20_38_38_Pro

fotor_WP_20141006_19_27_51_Pro

12_vko41

fotor_(2)

Tahvo täytti maanantaina 6 vuotta. Synttäreiden kunniaksi päätettiin pitää lättykestit. Juhliin kutsuttiin tietenkin Emppu (Tahvon kummitäti) ja agilityn kautta tärkeäksi ystäväksi tullut Sonja. Niistä saatiin jo hyvät bileet aikaiseksi. Tahvo vallan riehaantui kun sai lahjapaketin suuhunsa ja repi papereita auki..Taisi käydä vaan niin,että Lyyti nappasi ruokalahjat välistä ja Tahvo ihmetteli saamiansa leluja..No,tasapeli tavallaan vaikkei Lyytin synttäreitä vietettykään-kumpikin sai jotain.
Koirat sai yhden lätyn kumpainenkin kovan kuolaamisen jälkeen ja tiistaina olikin sitten koirakrapula..Lyytillä vatsa sekaisin ja Tahvo oksensi..Hyvät bileet siis.Onneksi on vain kerran vuodessa 🙂

Tiistaina mentiin Tahvon, Kristiinan ja Milon kanssa Jänesniemen Elinan treeneihin. Ne oli valitettavasti viimeiset treenit Elinalla ainakin mitä nyt on tiedossa. Toivottavasti saadaan jatkoa. Vaikka matkalla Kaarinaan tuntui,että väsyttää ihan peevelisti ja rata ei painu mieleen eikä osaa päättää miten edes yrittää ohjata, niin jotenkin sitä taas heräsi treeneihin. Muutamien kokeilujen kautta saatiin sujuvaa menoa aikaiseksi ja taas joutui toteamaan,että Elina saa kyllä Tahvon parhaat puolet esiin:vauhdikasta menoa, ei hakemista esteille. Oli myöskin eka kerta ikinä kun Tahvo meni radan alusta loppuun, ei tokikaan kerralla, mutta kuitenkin. Ja ylipäätään että minä muistin radan-se vasta onkin jotain!

Keskiviikkona käytiin sovitusti Osteopaatilla vielä ennen Fitdog tiimin ensimmäistä leiriä. Tahvo on pysynyt hyvässä kunnossa. Ei merkittäviä jumeja. Tähän asti ollaan käyty osteopaatilla säännöllisesti n.viiden viikon välein ja silti Tahvo on tuossakin välissä toisinaan onnistunut saamaan itsensä huolella jumiin. Nyt sovittiin,että seuraavan kerran mennään vasta joulukuun alussa. Silloin Lyytikin pääsee ensimmäistä kertaa Johannan käsittelyyn.

Eilen pääsin sitten seuran omiin treeneihin lainakoira Siirin (bretoni) kanssa. Samaan ryhmään vapautui toinen paikka ja varasin sen Lyytille. Tyttöjen treenit siis. Mutta tekeepä itselle hyvää treenailla välillä toisen koiran kanssa. Voi mun pääparka kun yrittää muistaa miten mikäkin on toiselle opetettu ja mitä käskyjä käyttää, sinänsä jos niillä on mitään väliä. Muistin että tattiksen hallilla olis jotenkin kylmempi ja olin aivan ylipukeutunut ja hitsi sitä hien määrää tuolla juoksemisella. Todellakin tiesi tehneensä, mutta olipa taas tyytyväinen olo treenien jälkeen. Siiri vaan on selvästi viettänyt liikaa aikaa meidän ärriereiden kanssa-sellainen puupää se toisinaan on 🙂 Mutta saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi ja tykkään Siirin vauhdista. Se on oppinut lyhyessä ajassa ihan hirveästi, millainen agilityohjus siitä vielä tuleekaan. Ihana koiruli ❤ Ja Lyyti sai myös oikein mukavaa treeniä-kauheasti toistoja se ei edelleenkään siedä:koko ajan pitäisi olla jotain uutta ja jännää tiedossa. Putki/puomi erottelu sujui tosi hienosti, että jotain oppia on mennyt perille. Kepit tuotti ongelmia kun Lyyti varmaan luuli törmäävänsä seinään.
Ennen treenejä jännitin tietty etukäteen miten Lyyti reagoi kun haen Siirin kyytiin, mutta siellä se tyytyväisenä heilutti häntää kun Siiri hyppäs autoon. Tehtiin yhdessä lenkki ennen treenejä ja koirat käveli rinta rinnan kuin parhaat kaverit-musta ja valkoinen.

Huomasin eilen ihan puolivahingossa että Tahvolla on vatsassa vanhoja, osin parantuneita rupia.Toinen kainalo oli käytännössä auki raavittu. Just samanlaisia kun sillä oli reilu vuosi sitten allergian takia. Nythän Tahvo ei ole enää hetkeen raapinut itseään tai nuollut tassujaan, joten nämä tosiaan voi olla jo kesän ajoilta. Tahvo on nyt syönyt noin kuukauden ajan Orijenin nappulaa..täytyy edelleen muistaa seurata tiiviisti ihon kuntoa, koska tuntuu että tuo Orijenin ruoka sopii Tahvolle, mutta hyvin todennäköisesti barffatessa ruokavaliossa on ollut jotain joka on kuitenkin allergisoinut Tahvoa. Iski taas kamala huoli, ettei allergiaoireet uusiudu tai pahene…

Viikonlopuksi maalle ja sitten jännitetään ensimmäistä leiriä…

Viikonloppu matka Jyväskylään

fotor_WP_20141005_11_11_59_Pro

fotor_WP_20141005_11_33_08_Pro

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut kisaviikonloppua Jyväskylään. Ja kun en saanut ketään kaveriksi kisamatkalle, päätin että otan Lyytin mukaan Tahvon kaveriksi..Ja siitähän se ajatus sitten lähti.Viime keskiviikon treenit meni Lyytin osalta niin hyvin-olkoonkin että hyppäsi minirimoja. Ja olkoonkin,että ei meillä todellisuudessa ole mihinkään kiire, mutta kun en malttanut. Myönnän. Mun tavoite Lyytin osalta oli kisata ekat viralliset kisat vielä tämän vuoden puolella.Toisaalta halusin toteuttaa sen mahdollisimman pian, kun en oikein nähnyt syitä viivytelläkään. Halusin jokatapauksessa mittauttaa Lyytin nyt Jyväskylässä että sitten varmuudella tietää onko se medi vai maksi.Vaikka tiesin minä sen jo-Lyyti sai ryhtinsä niin nopeasti takaisin pennutuksen jälkeen ja kun lenkillä Tahvo ja Lyyti menee rinnakkain niin ne on melkein samankokoisia.

Startteja oli sekä lauantaina että sunnuntaina kaksi per kisaluokka-ei siis mitään hirveetä rääkkiä tiedossa.Ajattelin että ilmoan Lyytin nyt jo ekoihin kisoihinsa. Päätin jo etukäteen että katson sitten lauantaina vasta paikan päällä, startataanko vai ei. Se on sitten mun oma menetykseni jos en kisaakaan ja menetän ilmorahat.Lyyti oli viikonloppuna, niinkuin on ollut kokoajan muutenkin, oma reipas itsensä joten päätin lähteä kokeilemaan kisaamista.Lämppäalueella hyppyytin neljä kertaa 55cm rimoja.Ja niin me sitten lähdettiin.Eikä se oikein paremmin olisi voinut mennä. Ensimmäinen startti ja ensimmäinen LUVA. Molemmilla radoilla oli keinu,josta Lyyti ei tykkää yhtään, mutta niin vain meni sekin.Starttien välissä käytiin metsälenkillä ja Tahvo juoksutti Lyytiä ehkä liikaa. Se näkyi toisella radalla. Puhdas rata sekin,mutta hiukan yliaikaa..Lyyti ei ottanut yhtään häiriötä toisista koirista tai mistään, vaan keskittyi tekemiseen.

Sunnuntaina ei startattu Lyytin kanssa, ei sen takia että Lyyti olisi ollut väsynyt.Päinvastoin Lyyti veti kohti agilityhallia kovalla innolla, mutta kisat olisivat venähtäneet niin myöhään että pelkäsin etten jaksa ajaa takaisin Helsinkiin jos olen hallilla koko päivän. Eikä Lyytin kanssa pidä ahnehtia liikaa 🙂

Tahvon kanssa kisat meni sitten eri päin.Lauantai meni päin seiniä. En tiedä oliko koko päivän odottaminen liikaa Tahvolle.Kun illalla päästiin starttaamaan ekan kerran, oli kierrokset ainakin kohdillaan. Heti kun päästin Tahvosta irti, se karkasi lähdöstä joten heti ekalta esteeltä HYL, koska en vain ehtinyt ohjata. Jatkettiin rataa vielä vähän matkaa, mutta sitten lopetin kesken..siitä vain ei tullut mitään..
Toinen rata sitten sujuikin paremmin, Tahvo odotti lähdössä mutta RV 5 tuli keinun alastulo kontaktilta + hieman yliaikaa.

Sunnuntai olikin sitten Tahvon päivä. En ole varma, mutta ei ole ollut montaa kertaa aiemmin, että oltais onnistuttu heti ekassa startissa. Yleensä eka startti mene jännittämiseksi ja sekoiluksi..Mutta nyt saatiin ekalta radalta, hypäriltä 0. Tahvon sijoitus oli 6/42.Videoita Tahvon radoista ei edelleenkään ole. Lauantaina yritettiin kuvata mutta todettiin että se tuo vain huonoa onnea 🙂 Toinen rata meni myöskin puhtaasti läpi mutta aika oli ya 3.59.En tiedä mitä tapahtui, etenemä oli vain 3.36. Mutta sitä on kai turha jäädä suremaan. Ehkä hotelliviikonloppu, kisat peräkkäisinä päivinä ja Lyytin odottaminen kisoissa oli liikaa uutta ja ihmeellistä.

Mutta kaikenkaikkiaan viikonlopusta jäi tosi hyvä mieli. Tämän kaltaisia kisaretkiä voisi tehdä toistekin.

Jennan opissa 1.10-14

Muutama videopätkä viime keskiviikon Jennan koutsaamista treeneistä. Olipahan rata mutta meni se lopulta puhtaasti,vaikkei heti uskoiskaan 🙂

Myös mammalomalta palannut Lyyti pääsi treeneihin mukaan. Se jos joku yllätti kyllä täysin. Treeniä tehtiin aivan minirimoilla, mutta niin vain Lyytikin meni radan alusta loppuun vaikka rehellisesti sanottuna olin kyllä ajatellut,että me tehdään paria estettä Lyytin kanssa ja ihmetellään mikä sen kunto on. Ihan mahtavaa päästä pikku hiljaa taas treenaamaan myös Lyytin kanssa..On se taitava ❤

Hyppytekniikkaa-todistusaineistoa ilman videotodisteita

InstagramCapture_dc567e6a-9fc4-43cb-81a8-be10c39536e7Kun kerrankin päätän,että aloitan tutkimuksen: kuvaan Tahvon hyppytekniikka treeniä säännöllisesti aina vesijuoksu treenien jälkeen, editoin videoita niin että liikkeet näkyy paremmin jne jne niin mitä tekee tietokone? -Menee rikki. Eli edelleenkään ei ole tiedossa saanko videota julkistettua vai en.

Nyt ollaan käyty suunnilleen kymmenen kertaa vesijuoksutreenissä.
Jos nyt olisi näyttää kuvia Tahvosta ennen ja jälkeen treenien aloittamisen niin ero olisi huomattava.Olisi pitänyt tajuta esim.mitata takareiden ympärysmitta ja verrata nykyiseen, mutta kun en tajunnut.
Viime kertaiset vesijuoksutreenit olivat tämän kaltaiset:
Tänään vjm
4min käynti, n.2,5
3min ravi, n.5
1min käynti
4min ravi n.5
2min käynti
4min ravi n.5
1min käynti
4min ravi n.5
1min käynti
4min ravi n.5
3min käynti
Noora sanoi treenien aikana, että Tahvo käyttää takaosaansa paremmin kuin koskaan.Sen kroppa on saanut jäntevyyttä, lihaksia -jes!
Ratatreeneissä on huomattava ero siinä, miten Tahvo liikkuu (nopeampi-jes!), miten se kääntyy (käännökset eivät valu, koira kääntyy riman päällä-jes). Suurin ero, jonka itse olen huomannut Tahvossa on sen itseluottamus ja rohkeus(jes, jes, jes!): Tahvo hyppää itsevarmemmin kuin koskaan. Jos joskus sattuukin niitä “aivopieruja” ei Tahvo enää paineistu niistä kuin ennen- se korjaa virheensä mutta ei ala hypätä korostetun varovaisesti.

Ja siitä meidän tutkimuksesta: se on kopioitu hyvin pitkälti Vappu Alatalon artikkelista. Tässä artikkelin tutkimusosuus:
“Koirille tehtiin ensin hyppytesti, jossa oli neljä hyppyä.
Ensimmäinen hyppy oli aina okseri, koska siihen koira
joutuu ponnistamaan takaosalla kunnolla ylös ja
eteen, kun lähdetään ilman vauhtia. Tämän jälkeen
seuraavat esteet oletettavasti suoritetaan paremmin.
Estevälit olivat 16 jalkaa (4,8768 metriä) ja 18 jalkaa
(5,4864 metriä). Rimakorkeus oli 65 senttimetriä. Rimat
olivat korkealla ja estevälit lyhyet, jotta koirat joutuisivat
käyttämään voimaa ponnistuksessa. Lähtö oli 9
jalan (2,7432 metrin) päässä ensimmäisestä esteestä.
Koirien lelu oli 16 jalan radalla 15 jalan (4,572 metrin)
päässä viimeisestä rimasta ja 18 jalan radalla 20 jalan
(6,096 metrin) päässä viimeisestä rimasta. Koirien suoritus
tallennettiin videolle, josta analysoitiin suorituksen
hyppytekniikka, laskettiin välilaukka-askelten
määrä ja mahdolliset rimojen pudotukset. Lisäksi testisuorituksen
aika kirjattiin ylös. Sama testi tehtiin
myös viiden viikon vesijuoksuharjoittelun jälkeen ja
koko harjoittelujakson päätteeksi. Testit tehtiin kumirouhetäytteisellä
keinonurmella hallissa, jossa sisälämpötila
on aina noin 13 astetta.”

Tahvon “tutkimus” oli seuraavanlainen: neljä hyppyä, joista ensimmäinen oli aina okseri. Estevälit olivat 18 jalkaa (tämä väli katsottu hyppytekniikka treeneissä yhdessä Vapun kanssa olevan sopiva Tahvolle), Rimakorkeus oli 60cm. Testit tehtiin aina meidän seuran hallilla Tattiksella.
Ensimmäisellä kerralla Tahvo ei edes hypännyt kaikkia hyppyjä, koki ilmeisesti tehtävän liian vaikeaksi. Tämä tapahtui ekalla kerralla, eli silloin kun takana ei ollut vielä yhtään vesijuoksutreeniä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon että ennen tätäkin kertaa Tahvolla oli takana lukemattoman monta perus hyppytekniikkatreeniä.
Toisella kerralla Tahvo hyppäsi kaikki esteet, mutta haki hyppyjä, otti lyhyitä askeleita ennen ponnistusta. Jatkossa, kun vesijuoksutreenejä oli jo takana useampi kerta, hyppyjen/ponnistuskohdan hakeminen väheni koko ajan. Esteiden välisten laukka-askelten pituus piteni, Tahvo suoritti tehtävän itsevarmemmin.
Nopeudesta en osaa tämän tutkimuksen kautta sanoa vielä mitään, kun en ole päässyt aikoja mittaamaan. Mutta tosiaan treeneissä on huomannut, että nopeutta on tullut lisää.
Lupaan laittaa videon jos ja kun saan sen pelastettua 🙂

Muoks: Artikkeli herätti kysymyksiä facebookin kautta ja tajusin etten ollut huomannut mainita toistojen määrää:Treenin aikana tehtiin aina neljä toistoa. Kuvasin aina toisen ja neljännen toiston.Ensimmäinen toisto meni harjoittelusta, toinen toisto kuvattiin ja viimeinen oli hyvä kuvata senkin takia, että koira saattaa olla silloin jo väsynyt joten näki miten hyppytekniikka sujui siinä tapauksessa.