Mitäs ensi vuonna keksittäisiin?

Mietin kovasti, mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut koiraharrastusten parissa, tai koirien kanssa yleensä.Päällimmäisenä jäi mieleen Lyytin pennut ja Tahvon kanssa joukkue SM-kisat noin yksittäisinä juttuina. Monet treenikäytännöt ovat muuttuneet ja hyvä niin.Löysin arkistoista tämän vuoden ensimmäisen kisavideon ja myös vuoden viimeisen.Jokainen voi sitten kommentoida mitä näkee 🙂


Tosiaan VAU:n kisat ei mennyt niinkuin elokuvissa. Oma kisamotivaatio oli kateissa ja huonosti nukuttu yö+migreeni ei ainakaan auttanut asiaa.Ohjaaja on noin hienosti sanottuna kuutamolla. Harmittaa koiran puolesta.Näin kuinka osa koirista liukasteli hallissa ja mua pelotti etukäteen niin että mietin perunko startit kokonaan. Onneksi hallilla oli hyvä lämppäalue joten sain vähän harjoiteltua Tahvon kanssa ja minusta Tahvo kulki ihan hyvin.Eka rata meni niin hienosti kunnes mulle tulee totaali black out enkä tiedä mihin jatkaa-sinne meni hieno nolla, mutta turha sitä on jälkikäteen murehtia. Tokalla radalla ohjasin heti alkuun huonosti ja Tahvo kääntyikin eri suuntaan kuin olin suunnitellut. Se saatiin pelasteltua, mutta sitten Tahvo juoksi A:n jälkeen väärään päähän putkea.Mitäs olin niin hidas, mun on syytä opetella nopeammaksi.Kolmannelta radalta saatiin sentään tulos, RV5 ja jotain yliaikaa.Siinä radassa olin erityisen tyytyväinen siihen,miten saatiin putki-puomierottelu toimimaan.

Maanantaina käytiin vuoden viimeiset treenit Teemu Linnan yksärillä. Aluksi tehtiin kahta lyhyttä ratapätkää ohjaten ilman käsiä ja ääntä.Ollaan tehty tuon kaltaista harjoitusta joskus ennenkin, mutta se oli mukavaa ja opettavaista. Jopa takaaleikkaus saatiin onnistumaan ja muutenkin Teemu kehui meidän menoa. Olin tyytyväinen!
Sitten tehtiin ratatreeniä.Olin tosi iloinen siitä,että Teemu muisti meidät fitdogista kun edellisellä leirillä tehtiin harjoitteita ilman rimoja “merkkaus ja piirto” -systeemillä. Silloinkin treenit sujui tosi hienosti,mutta Teemu huomasi etten osaa ottaa sitä käytäntöön tehdessäni ratasuorituksia. Peeveli,että Tahvo kääntyi hienosti muutosten jälkeen. Ratatreenissä ei montaa estettä ehditty,mutta olin niin tyytyväinen yksärin saldoon.
1) osaan kuulemma ohjata ja rytmittää 2) mun täytyy luottaa siihen,että Tahvo hakee itsenäisesti kepit, sillä se osaa kyllä 3)merkkaus ja piirto otetaan nyt käytäntöön..

Kysyin Teemulta,miten se lähtisi opettamaan Tahvolle 65 rimoja, jos SM-kisoihin päästään ens kesäkuussa.Sain todella hyviä vinkkejä siitä miten lähteä rakentamaan valmiuksia fyysisesti. Kunhan päästään kunnolla alkuun tässä harjoittelussa, laitan siitä postausta erikseen.

Nyt Tahvo on maalla lomailemassa mun vanhempien luona. Ansaittu loma todella hektisen syksyn jälkeen.Tammikuun puolessa välissä on ekat treenit Jänesniemen Elinalla ja viikko sen jälkeen alkaa taas Jennan yksärit. Siihen asti enempi vähempi taukoa myös treeneissä ja tammikuun aikana ei kisata ollenkaan.Suunnitellaan sitten myöhemmin kisakalenteria.

Tämä vuosi ei tosiaan ole ollut helpoin mahdollinen. On treenattu paljon, tehty aika isojakin muutoksia treenikuvioihin, mutta kaikki se on todella kannattanut. On kisattu enemmän kuin koskaan. Olen tutustunut ihmisiin, joilta olen saanut apua ja tukea ja jotka on nostaneet mun päätä ylös.Nostaneet sillä lailla ylös, että arvostan itseäni ja tekemisiäni enemmän. On tullut läimäytyksiä vasten kasvoja, mutta onnekseni olen vastapainoksi päästänyt lähelleni niitä oikeita ihmisiä.Ystäviä. Ystävät on niitä jotka aidosti ja oikeasti on onnellisia niistä saavutuksista,joita me on saatu aikaiseksi. Ikinä aikaisemmin en ole astunut näin monta kertaa sille niin paljon puhutulle epämukavuusalueelle, mutta se on kannattanut.Ja siitä jatketaan.

Jos jotain tavoitteita täytyy asettaa ens vuodelle (tai toiveita), niin
1) Tahvon kanssa jatketaan edelleen tätä treenejä vähemmän, mutta agilityä tukevaa harjoittelua enemmän, toivon todella että Tahvo on paremmassa kunnossa kuin koskaan kesäkussa SM-kisoissa
2)omatoimitreenien täsmäiskut, lyhyitä ja tehokkaita
3) Lyytin kanssa kisaamaan rohkeasti
4) oman kunnon kohennus. Siitä varmaan pitää huolen myös Lyyti,joka pääsee tammikuusta lähtien Jennan treeneihin 🙂
5) Rohkeasti mukaan SM-kisoihin

Sain muuten tämän vuoden blogitilastot:jos aloitin kirjoittamisen kesäkuussa niin olen todella hämmästynyt,miten moni tätä lukee 🙂 Että jos haluatte, niin kysymyksiä tänne päin ja vastailen kyllä
Mukavaa uutta vuotta kaikille! Energiaa!

RimA ja räkäinen nolla

Se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. Olin koko loppuviikon melkolailla paineistunut viikonlopun tulevista RimAn kisoista. Ei sillä ettenkö haluaisi kisaamaan vaan muut ikävät asiat pyöri päässä. Mietin miten saan itseni tsempattua niin että voin keskittyä itse tekemiseen. Päätin etten edes lähde haaveilemaan nollatuloksista, vaan olen tyytyväinen jos Tahvo pysyy lähdöissä ja jos saan jonkinlaisia uusia ahaa-elämyksiä ohjausvalintojen suhteen edellisen fitdog leirin oppien mukaan. Mun seurakamu, ja myöskin fitdog tiimiläinen, Sanna, lupautui mun sparraajaksi kisoissa. Tuomarina oli Jari Suomalainen, meille jo ennestään tuttu ja tykkään kyllä tosi paljon hänen radoistaan. Ne näyttää jotenkin helpolta mutta sitten sieltä yhtäkkiä pomppaakin esiin joku kompa. Vähän niinkuin vaarallisen helppoja ratoja. Sannan kanssa rataa läpikäydessäni sain itseni hyvin siihen mielentilaan ettei siellä hallissa ollut muita kuin minä ja Tahvo. En tiedä yhtään,miten muut meni ja millaisia ohjausvalintoja ne teki-tiesin vain mitä itse aion tehdä ja miksi.

Eka rata oli ruma. En liikkunut kunnolla, ylireagoin ohjauksissa jolloin Tahvo kääntyikin tiukempaan kuin olin kuvitellut ja rata oli alusta loppuun “pelasta ja pelasta uudelleen”. Onneksi Tahvo on niin kiltti herrasmies että pelastelee tilanteita sen minkä ehtii..En todella uskonut että rata olisi nolla,vaikka seurakamut tuli onnittelemaan. Minusta tuossa radassa on niin monta kohtaa,joista olisi voinut tuomarin käsi nousta. Seisoin tulostaulun edessä niin kauan, että screenille ilmestyi meidän tulos: 0. Ei tuollaisesta radasta saisi edes onnitella. Niinkuin Sanna sanoi: “se oli räkäinen nolla mutta nolla kuitenkin. Seuraavaan lähdetään hakemaan sitä nättiä nollaa”.
Tahvo oli innoissaan kun pääsi taas aksaamaan. Lähtöä odotellessa sen kierrokset nousi. Se ulvoi ja ulisi ja näytti siltä että hetkenä minä hyvänsä se voi juosta kentälle ennen omaa vuoroaan mutta kun päästin sen vapaaksi jo ennen lähtöä niin se rauhoittui ja keskittyi välittömästi. On hiukan eri fiilis mennä kentälle kun voi luottaa että koira pysyy siellä lähdössä. Ihan mahtavaa! Toinen rata meni vauhdilla. En oikein edes muista siitä mitään kun ohjaukset oli vaan kaiketi jossain lihasmuistissa ja menin sen minkä ehdin kun kokoajan tuntui että Tahvo on kuitenkin askel tai pari mua edellä. Olin tyytyväinen ohjausvalintoihini koska ne selvästi pelasti parissakin kohtaa ansaesteiltä. Tuloksena siisti nolla. Tahvon etenemä oli paras ikinä tähän mennessä agiradoilla: 4.10m/s ja sijoitus 6/64.

Kisoista kotiintuomisina siis tuplanolla ja siten Tahvon SM:nollatili on tavoitettu. Paras joululahja mitä keksin!
Tuplanollan jälkeen käytiin metsälenkillä. Tahvo sai juosta vapaana ja se pinkoi sen minkä kintuistaan pääsi. Sitten herkuteltiin vähän lätyillä 🙂 Herkut ja juokseminen taisi olla vähän liikaa kolmanteen starttiin,nimittäin Tahvo hyytyi täysin. Mutta se ei haittaa, oli varsin mukavainen kisapäivä!

Meillä alkoi joululoma…tai no…

fotor_WP_20141214_18_45_51_Pro[1]WP_20141214_18_32_24_Pro[1]

Viikonlopun aikana oli tämän vuoden viimeinen FitDog leiri. Teemana oma ohjausidentiteetti. Perjantaina taas teoriaosuutta, jossa FitDogin edustaja oli kertomassa koiran hyvinvoinnista ja tietenkin FitDog tuotteiden käytöstä. Sattumaa tai ei, mutta sain Tahvon tällä viikolla ensimmäistä kertaa maistamaan FitDog tuotteita, kun se on aikaisemmin vain peruuttanut kauemmas kun niitä on yrittänyt antaa. Luin Jennan blogia http://minimonsin.blogspot.fi/ ja kiinnitin huomiota Jennan kirjoitukseen kisatankkauksesta. Oon jo jonkun aikaa miettinyt että pitäisikö Tahvolle antaa jotain lisäravinteita (onkohan se edes oikea sana tässä yhteydessä), onko se tarpeellista..Olen niin nolo näissä hommissa kun yleisesti ottaen pidän kaikkia lisäravinteita ihan hölynpölynä. Mutta tosiasia on se, että Tahvo joutuu tekemään rankkaa työtä agilitytreeneissä ja kisoissa. Nyt sitten aloitettiin energiatankkaus torstai iltana niin että sekoitin FitDog energyä Orijenin kylmäkuivattuihin medaljonkeihin-ja sinnehän se upposi.
Eilen ja tänään sama juttu myös FitDog recoveryn kanssa enkä ainakaan ensimmäisen käyttökokemuksen jälkeen voi moittia vaikutusta. Ainakin tänään Tahvo jaksoi tosi hyvin, innolla ja vauhdilla vaikka eilen oli jo treenit takana. Taidan siis kokeilla toistekin.
Perjantaina oli myös henkistä valmentautumista ja tällä kertaa pääpaino oli omilla haaveilla ja tavoitteilla. Ei niinkään teoriaa vaan keskustelua toisten kanssa. Meille valittiin uudet sparrausparit ja oli oikeasti todella mielenkiintoinen keskustelu ja taas pää nousi vähän ylöspäin 🙂 Oikeasti taitaa olla niin, että tavoitteiden torppaajana on vain minä itse.
Lauantai oli meidän osalta poikkeuksellinen leiripäivä että meillä oli “vain” Teemun treeni + fysiikkatreeni Jerryn rääkissä. Treenit alkoi jo klo 7 ja me treenattiin Tahvon kanssa ekana ja se näkyi.Meistä kumpikaan ei ollut vielä kunnolla hereillä. Minä siinä mielessä etten saanut itseäni niskasta kiinni niin paljoa että olisin herätellyt, hetsannut ja innostanut Tahvoa..Ja Tahvo käytännössä käveli unissaan. Teemun kanssa käytiin ohjausvalintoja läpi eikä niissä tullut mitään mullistavaa vastaan. Teemu oli tyytyväinen mun tyyliin ohjata mutta muistutti että mun täytyy edelleen jatkaa siltä saatua kotiläksyä: muutama este, vähän kerrallaan, täys into päälle! Loppuvaiheessa kun innostin Tahvoa, oli ero jo huomattava alkuun nähden.
Päivän parasta antia oli ehdottomasti Jerryn fysiikkatreeni: reaktionopeutta ja ketteryyttä. Tykkäsin tosi kovin!
Illalla olis ollut vielä FitDog pikkujoulut mutta nukuin pikkujoulujen ohi…
Tänään sitten aamu alkoi Oreniuksen ratatreenillä. Huomasin taas, että osa mun ohjausvalinnoista on tosi epäloogisia. Kun sitten yhdessä käytiin niitä Juhan kanssa läpi, tunsin itseni suorastaan typeräksi kun en ollut ajatellut toista vaihtoehtoa. No, onneksi sitä ei tarvinnut ääneen myöntää, kunhan yritin korjata suunnittelemani ohjausvalinnat paremmaksi ennenkuin menin radalle-eikä sekään onnistunut kun kompastuin taas siihen tosiasiaan että mun on välillä tosi vaikea muuttaa tekemisiäni kun olen jo ehtinyt päättää miten ohjaan..Joten jäin kiinni ja tietty Orenius siitä huomautti ja mua sapetti 😉 Oreniuksen treenissä oli pakollinen leieröinti kepeille niin että itse olen puomin toisella puolella. Enpä ole moista koskaan edes kokeillut ja eihän se heti onnistunut, mutta videolla näkyy miten sitä lähdettiin opettamaan eikä sitä tarvinnut montaa kertaa tehdä kun Tahvo sitten hakikin kepit..Tuosta siis minulle ehdottomasti kotiläksyjä koska Orenius sanoi että leieröinnin ja irtoamisen avulla koiraan saa rohkeutta ja itsevarmuutta ja sitä myöten myös lisää nopeutta. Onhan taas joulun pyhiksi tekemistä kun käy hallilla treenaamassa. Mutta muuten varsin kelpo treenit kunhan taas maltillisesti ohjaan loppuun asti..Pari stiplua tuli ihan sen takia että kiirehdin jo seuraavalle esteelle enkä ohjaa huolella.
Eniten ehkä koko viikonlopusta odotin Jennan treeniä jossa luvassa oli ratatreeniä mutta niin että kellotetaan eri ohjausvaihtoehtoja. Ensiksi tein pätkiä niinkuin olin itse suunnitellut ja sitten Jenna antoi vaihtoehdon ja taas kellotettiin. Tälläistä treeniä mä niin tarvitsen! Ainakin meidän ratasuorituksissa on suuri merkitys sillä jos saan jo n.neljän esteen pätkällä kurottua puoli sekuntia pois! Mun täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen,että jos valittavissa on liikkuva ohjaus, esim. saksalainen vs. pakkovalssi niin aina parempi on valita se liikkuvampi vaihtoehto. Jos linja on huomattavasti lyhyempi (enemmän kuin 2 metriä) niin Tahvon kanssa ainakin kannattaa valita lyhyempi reitti vaikka olisi tiukemmat käännökset. Nyt Tahvo on oppinut niin paljon paremmin kääntymään ettei sen vauhti pysähdy kokonaan vaikka käännös olisi tiukkakin. Putkijarrua mun täytyy harjoitella edelleen ja kiinnittää huomiota siihen etten liiku kun Tahvo tulee putkesta ulos jos tosiaan haluan sen tulevan ohjaukseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka tiesin etten saisi liikkua niin liikuin silti. Jos linjauksissa matka on sama, niin kannattaa valita liikkuva ohjaus. Ainakin tänään valssit toimi tosin hyvin. Lopuksi vielä Jenna kehui meidän hienoja linjoja (nyt varmaan kuitenkin puhutaan ohjauksista eikä näistä kehon linjoista koska just ajattelin että olen kuitenkin ihan paskassa kunnossa, vaikka luulin liikkuvani tarpeeksi) ja hyvää ohjausta. Eipä juuri sen parempaan palautteeseen voi päättää FitDog leiriä vaikka sen jälkeen oli vielä tämän päivän Jerryn fysiikkatreeni joka vaan vahvisti asiaa että mun on tosiaan mentävä juoksulenkille!

Eli meillä alkoi joululoma koska tällä viikolla oli myös viimeinen kerta Jennan yksäreistä. Itkuhan minulta pääsi kun halusin kiittää niin hyväksi kaveriksi tullutta treenikaveriani Hannaa ja ihan huippukoutsia Jennaa joka on kyllä koutsannut mua paljon muutenkin kuin vain treenikentällä. Tämä syksy ei ole ollut helpoin mahdollinen mutta paljon on opittu!

Täysin ilman treeniä me ei olla koko aikaa mutta ratatreenit aion jättää välistä. Seuran omalla hallilla käydään treenailemassa täsmäiskuja ja ainakin yhdet kisat olisi vielä tiedossa koska haluan mennä kokeilemaan lähtötilanteita ja uusia ohjauskuvioita. Nyt on takki tyhjä ja joka peevelin lihas kipeä tai ainakin väsynyt. Muutama päivä lepoa ja sitten taas ihmetellään.

PS:Tahvoa haastateltiin ja kuvattiin FitDog mainokseen. Yritin tulkata mitä Tahvo sanoi haastattelijalle mutta Tahvo halusi kovasti pussailla sekä minua että haastattelijaa niin tulkkaus oli kovin vaikeaa..Pääsanoma oli kai se,että Agility on kivaa ja vauhdikasta ja tämä on primetimea emännän kanssa 🙂

Lähtö tuli

Tein tässä yks päivä listaa, johon keräsin asioita jotka sujuu aksatreeneissä muttei kisoissa ja mietin kuinka voin niihin vaikuttaa. Asioita joita listasin oli esim. Tahvon vauhti, kontaktien suoritusnopeus, oma varmuus jne jne..ihan samoja asioita joita tässä on käyty koko ajan läpi.
Sitten kun mietin mikä niitä asioita estää tapahtumasta kun treeneissä ne sujuu paremmin,niin aloin miettiä vain yhtä tilannetta:lähtö…treeneissä Tahvo istuu lähdössä kuin tatti,voin keskittyä tekemiseen,käydä vielä rataa tai ohjauskuvioita mielessä läpi. Kisoissa olen sallinut sen,että Tahvo varastaa lähes poikkeuksetta. Vie aika paljon energiaa kun jännitän sitä,kauanko Tahvo tällä kertaa suostuu odottamaan. Miten ehdin ohjata edes ekan esteen.
Aikaisemmin ajattelin että se on ihan OK että Tahvo ei turhia lähdöissä odottele.Mun jalat kulkee ja ehdin kyllä…No.Nyt muutin mieltäni.
Viime FitDog leirillä juttelin Treenikaverin kanssa ja huomasin että meillä on sama tilanne.Hän kertoi ottaneensa nyt sen käytännön että vapauttaa koiran hihnasta jo ennen kuin menee lähtöön.kävin läpi asioita joita teen kisoissa mutten treeneissä: Tahvo saa aina kulkea vapaana treeneissä,kisoissa odotan hermostuneena että tuomari viheltää pilliin,räpellän pannan auki ja vielä heitän hihnan mahd kaus pois tieltä..monta asiaa joista Tahvo voi olla sitä mieltä että tässä on melkeinpä vaarallista istua ettei tule osumia.
Hanna lupasi lähteä mun sparraajaksi viikonlopun kisoihin Lohjalle.Käytiin jo ennen kisoja läpi tätä mun ajatuksenjuoksua lähtötilanteista. Hanna yllytti kokeilemaan.Niinukin sanoi viime leirillä että kisoissa voi olla paljon muitakin tavoitteita kuin nollatulos..mun tavoite olisi nyt varma lähtö.
Ennen lähtöä odotusalueella päästin Tahvon hihnasta. Vaikka sillä oli kierrokset korkealla, niin se rauhoittui heti vapaaksi päästyään ja kuunteli tarkasti käskyjä..ja siitä me käveltiin lähtöön.Molemmat lähdöt tosi onnistuneita.
Ekalla radalla tippui luvattoman paljon rimoja.Tahvokin turhautui ja lopetti tekemisen.

Toka rata ja menin sekoilemaan keppien sisäänmenon kanssa.Täysin mun syy.Tahvo varoo hyppyjä.Muistaa taas liian hyvin edellisen radan kolhut. Mutta ohjauksellisesti väittäisin että yks parhaista tähän mennessä.Vielä kun en varmistelisi liikaa..nyt näyttää siltä että saatan Tahvon joka hypylle,hyvä etten itse hyppää mukana.

Mutta jäipä hyvä mieli kisoista. Ja niin mahtavaa että Hanna oli mukana vaihtamassa ajatuksia.

Maanantaina oli molempien koiruuksien osteopaattikeikka.Tahvo pysynyt hämmästyttävän hyvässä kunnossa ja Lyytillä ei kuulemma ole jatkohoidon tarvetta jos ei mitään ihmeellistä ilmene.Eli treeniä vaan!

Tämä viikko me lomaillaan ja teemana on metsälenkit.koirat mahdollisimman paljon vapaana ja emäntä nauttii..

image