65

Jos meidän treenikauden ennen kesän SM-kisoja jotenkin jakaa osiin,niin alkaa olla pian se vaihe kun Tahvolla pitäisi rimoja nostaa treeneissäkin 65:een..Minusta se on järkyttävä korkeus, pelottavakin. On Tahvo niitä joskus ennenkin hypännyt, jos ei muualla niin viime kesän joukkue SM-kisoissa. Joku rima siellä tippui alas, mutta mulle jäi itselle sellainen fiilis että Tahvo hyppää ne “silmät kiinni”.
65 rimat on lähes 20 cm korkeammat kuin koira itse. On päivänselvää,että Tahvo joutuu tekemään melkoisen työn tuollaisten hyppyjen eteen, vielä kun hyppytekniikka ei muutenkaan ole se paras mahdollinen.
Oon jo monet kerrat kirjoitellu vesi- ja mäkijuoksusta ja kaikista jumppa jutuista, mitä me tehdään agilityn ohessa. Löysin yhden videopätkän, jossa on ainakin osa niistä liikkeistä joita harjoitellaan kotona. Ihan selvästi tuosta jumpasta on ollut hyötyä. Tahvo on kehittynyt tuon videon ajoilta jo jonkin verran, mutta toivottavasti siitä saa jonkin käsityksen. Eikä tuossakaan ole kaikkia liikkeitä, niitäkin vaihdellaan välillä (esim.vastakkaisten jalkojen nostot, “sfinksi-asento”)


Jänesniemen Elina kehotti meitä alottamaan 65 rimoihin opettelun hypyillä, jotka on Tahvolle helppoja. Sille helpompia on ei-suorat hypyt. Niitä se osaa lähestyä paremmin, eikä hae niin pahasti ponnistukohtaa. Tänään kun oltiin aamulla treenaamassa lähinnä kontaktitreeniä, päätin kokeilla Tahvon kanssa miten se hyppää 65 rimat. Nyt kun muutenkin tuntuu,että se on paremmassa kunnossa kuin koskaan ja handlaa kroppansa paremmin kuin ikinä.
Ja hyvin se sujui. Itse taisin kyllä ekalla kerralla olla silmät kiinni, mutta niillä toistoilla mitä tehtiin, niin rima ei edes kolahtanut kertaakaan. Tästä on hyvä jatkaa, pikku hiljaa.

Why does it always rain on me?

Tänään Jennan yksärillä tuli ihan hillitön flashback 🙂
Joskus satavuotta sitten oltiin Provinssirockissa mun parhaan lapsuuden ystävän kanssa. Fiilistelin koko viikonlopun,että näen sunnuntaina Travisin esiintyvän, koska silloinen hittibiisi “Why does it always rain on me” soi radiossa koko ajan. Sunnuntai koitti, mutta niin koitti myös krapula ja siellä minä seisoin pitämässä pajamajan ovea kun kaveri istui vessassa ja Travis soittaa biisiä, jota olen koko viikonlopun odottanut.. Ystäväni huutaa pajamajasta: Mä olen niin pahoillani!!! Silloin muuten paistoi aurinko, ei satanut.
Tänään mä istuin vessassa kun mun treenikaveri teki nollaradan.Hirveä huuto, kannustus ja taputus siellä kuului..Helppo oli samaistua fiilikseen, mutta en pystynyt tulla ulos vessasta kun nauratti niin kovin..Sitten Jenna vielä huutaa: Sä istut vessassa kun Hanna tekee nollaradan!!!
Mutta olipa treenit! Ohjaukset ei menny juuri ollenkaan niinkuin olin alunperin suunnitellut mutta treenit meni paremmin kuin oletin.
En kuulemma saa enää edes Jennan treeneissä tepsutella vaan tossua toisen eteen pitkin askelin.
Tahvo kulki hyvin, lujaa. En ole enää huolissani sen rappusilta tippumisesta. Tosin Hanna sanoi,että tippumisen ansiosta se Tahvo nyt kulkeekin, joku on napsahtanut kohdalleen tai päässä on jokin napsahtanut pois paikoiltaan-nyt sillä ei ole enää minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.Täysillä mennään, silmät auki.
Päästiin treenaamaan myös yksittäisenä puomia. Se oli tosi hyvä juttu se. Puomisuoritukseen on tullut selvästi vauhtia, Tahvo tietää kyllä mitä sen pitää tehdä ja vielä kun se malttaisi pysähtyä myös ratatreenissä vaikka tekisin mitä. Nyt ihan tarkoituksella tein persjätön puomin jälkeen, koska Tahvon vaan on siedettävä se. Ekalla kerralla se juoksi läpi, palautin kontaktille ja jatkettiin. Seuraavilla kerroilla se piti kyllä huolen,että pysähtyy.Videolla puomin vauhti ei ole ollenkaan paras mahdollinen. Jenna otti aikaa meidän yksittäisistä puomisuorituksista:nopein oli 2.1 sekuntia!!Tuo saatiin aikaiseksi melkoisella hetsaamisella. Se kun saatais vielä siirtymään radalle,niin olisin supertyytyväinen!
Kotimatkalla mietin meidän fidarileirejä ja kotiläksyjä. Periaatteessahan me taaplataan edelleen Tahvon kanssa ekan leirin läksyissä. Oon tehnyt sen kanssa ihan aniharvoin mitään ratatreeniä omatoimitreeneissä.Pääpaino omatoimitreeneissä on ollut kontakteissa, kepeissä ja vireessä. Lyhyitä pätkiä ja täys into päällä! Ratatreeniharjoitteluna on toiminut Fidarileirien treenit ja Jennan ja Elinan yksärit..Mutta kuinka paljon me ollaankaan opittu ja saatu aikaiseksi. Se on aika hienoa!Tahvo on opettanut mulle tosi paljon! ❤


Kaksin aina kaunihimpi?

fotor_WP_20150321_07_42_35_Pro

fotor_WP_20150321_07_59_29_Pro

fotor_WP_20150321_13_52_38_Pro

fotor_WP_20150323_20_57_59_Pro

Takki tyhjeni totaalisesti viime kertaisen FitDog leirin jälkeen. Pidin suosiolla “lepoviikon”, en käynyt salilla, en tehnyt mitään ylimääräistä. Tai no-kävin mä muutaman kerran muistuttelemassa Tahvolle kontakteja hallilla. Sivuttaisirtoamiset ja taaksejäämiset on meille haasteellisia. Tahvo seuraa mua niin orjallisesti, että tulee alas kontaktin sivulta tai hidastelee ihan tolkuttomasti. Näihin treeneihin pitäis ehdottomasti saada kaveri mukaan apupalkkaajaksi. Nyt kehittelin jos jonkinlaisia systeemejä, miten saisin Tahvon fokuksen eteen kontaktilla alas asti. Targettia mun on turha käyttää, koska Tahvo aloittaa hidastelun heti kun näkee ettei targettia ole edessä. No ainakin tuli paljon palkkaa ja paljon juoksemista.
Lyyti on toiminut välitunti valvojana näissä treeneissä ja oon aina välissä tehnyt sen kanssa kontaktitreeniä ja pientä radanpätkää mahdollisimman hyvällä vireellä. Sen kanssa ollaan saatu paljon parempaa menoa aikaiseksi. Ens viikonloppuna mennään Kotkaan kisaamaan ja korkkaamaan ekat kakkosluokan kisat. Odotan innolla, mitä tuleman pitää.

Viikonloppu vietettiin taas maalla. Siellä oli hankikeli, mikä mahdollisti sen että sai kävellä metsälenkkejä ihan missä vain, poluista välittämättä. Siellä taas akut latautui ihan huomaamatta. Ei paljoa harmittanut, kun koirat herätti aamulla puoli 7 ja ulos oli päästävä. Siellä me tallustettiin ja ihmeteltiin kun jäät paukkui.
Tahvo tipahti viikonloppuna rappusilta. Se selvästi pelkää mun vanhempien rappusia mutta silti pitää kiivetä ylös katsomaan,nukkuuko äiti vielä..Siinä kyllä huomaa koirien eron: Lyyti menee rappuset niin hienosti ja hallitusti ja Tahvo taas menee kauheaa “sikajuoksua”. Ja nyt sieltä tultiin alas epämääräisesti kiepahtaen.Sain kyllä vähän otettua vastaan, mutta kyllä se vähän silti kipeää sai. Nyt oon kovasti yrittänyt tarkkailla sitä, onko kaikki OK, mutta se liikkuu ihan normaalisti, ei arista mitään ja eilen käytiin vähän taas hallillakin ja Tahvo kulki ihan entiseen malliin. Jos koira voi saada mustelmia niin sovitaan,että Tahvo selvisi tästä pelkällä säikähdyksellä ja pienellä mustelmalla.
Viime leirillä Tahvo törmäsi putkessa Niinun treeneissä, tai ainakin siellä putkessa kesti tolkuttoman kauan. Ei se siitäkään mitään “oirehtinut”, mutta ajattelin silti tsekkauttaa Tahvon fyssarilla tms. vielä ennen seuraavaa leiriä. Onpa sitten taas itselläkin parempi mieli treenata.

Lyyti sterkataan nyt viikon päästä. Saadaan sitten levätä ja hoitaa oikein urakalla pääsiäisloman ajan. Oon jo vähän aikaa suunnitellut, jos Lyytinkin kynis yhtä lyhyeen karvaan kuin Tahvonkin. Nyt sitten pähkäilin,jospa leikkaushaavakin olis helpompi pitää puhtaana ja sitten tuumasta toimeen. Nyt meillä on kaksi lyhytkarvaista vehnäterrieriä. Makunsa kullakin,mutta minä tykkään! Pitkään ajattelin,ettei Lyytiä voi trimmata lyhyeen karvaan mutta sehän sopii sille eikä se ollut itse moksiskaan..Joskus se on normaali trimmin jälkeen mörköillyt pari päivää, mutta nyt se kirmaili menemään kuin mikäkin pentu. Lisäksi Tahvo rakastui välittömästi (uudelleen) Lyytiin. Siinä kyllä liehiteltiin koko loppuilta toista nakukoiraa 🙂

Huomenna on Jennan yksäri. Ajattelin varustautua treeniin vähintäänkin kypärällä ja kauko-ohjaimella. Muita ohjauskuvioita en ole vielä keksinyt kuin että mun täytyy juosta puomin alitse ja Tahvo tarvitsee todella paljon kauko-ohjauksia.Jos me tästä selvitään,niin treeni on ainakin Tahvolle erittäin hyvää rohkeuden ja itsevarmuuden kannalta. Treenien jälkeen tulee sitten loppuraportti 🙂

Koirakrapulainen Pelle Peloton

fotor_WP_20150315_16_31_37_Pro

Viikonloppu kului viidennellä FitDog Agilitytiimin leirillä. Teemana tällä kertaa “Huippusuoritusten siirto kilpailuihin”. Meidät oli jaettu tasoryhmiin ja me oltiin ryhmässä nimeltä Pelle Peloton 🙂 Tällä leirillä meillä oli “vain” kolme treeniä, aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi kun bonuksena oli vielä lauantaina kahden tunnin Jerryn fysiikkatreeni ja sunnuntaina vielä lihaskuntotesti.

Lauantai alkoi meidän osalta kahden tunnin Jerryn fysiikkatreenillä. Samoja harjoitteita mitä ollaan tehty aiemminkin, mutta kyllä ne vaan saa joka kerta kropassa tuntumaan. Lopuksi 7 pisteen kuntopiiri, kolme kierrosta ja sitten onkin aika finaalissa vaikka ensimmäistäkään päivän agitreeniä ei ole vielä tehty. Fysiikkatreenin päätteksi tehtiin rentoustuharjoitus, joka kyllä pitäisi opetella tekemään itsekin. Tekee hyvää kun jännittää ja kipristelee lihakset kerrallaan ja sitten antaa vaan olla ja relaa..

Niinun treenissä teemana oli •Fokus – keskitytään onnistumisen kannalta olennaisiin asioihin suorituksessa.
<
Meidän onnistuneimmat Niinun treenit ikinä. Jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka ajattelin,että tästä radasta ei tule mitään,niin se olikin vähän kuin meille tehty. Välillä paahdetaan täysiä eteenpäin ja sitten taas tullaan tiukasti ohjauksiin mukaan. Tottakai siellä oli pari kohtaa,joita jäätiin hinkkaamaan, mutta saatiin varsin hyvää jälkeä aikaiseksi. Niinu kehui,ettei ole koskaan nähnyt Tahvolla tuollaista virettä. Eka kerta kun se ei täysin hyytynyt lämpimässä hallissa. Tahvo jaksoi hyvin, teki innolla koko treenin ja hyppäsi ja kulki muutenkin paremmin kuin koskaan Niinun hallilla.
Treenin jälkeen myös el. Karoliina kehui että Tahvo menee nyt aivan erilailla kuin ekalla kerralla kun Karoliina näki meidät. Onko tapahtunut kehitystä? Vai onko Tahvo vain tottunut paikkaan? Mene ja tiedä. Alkupanikoinnin jälkeen mulla oli varsin luottavainen olo. Mulla tapana edelleen ajatella ohjaukset ajoittain liian vaikeaksi kun paljon helpommallakin pääsis ja sitten taas toisinaan oletetaan eikä ohjata.

Näinä parina kertana kun olen Tahvon kanssa kävellyt ympäri Masalaa lämpäten ja jäähkäten, niin olen tykästynyt kovasti siihen paikkaan. Tehtiin Ninan ja Tinkan kanssa pitkä lenkki kauniissa aurinkoisessa säässä ja koirat sai kulkea vapaana. Kyllä siitä vaan nauttii! Voi kunpa kotonakin olisi mahdollista pitää koiria useammin vapaana lenkillä.

Sunnuntaiaamu valkeni sillä ajatuksella,että miten ihmeessä mä pääsen sängystä ylös. Joka paikkaa vähän kolotti ja kiristi. Ja leiripäivä käynnistyi taas Jerryn fysiikkatreenillä ja lihaskuntotestillä. Päätin,että tulosten on parannuttava, vaikka veren maku suussa. Ja paranihan ne, jokainen osa-alue.Osa enemmän, osa vain yhdellä, mutta parani kuitenkin. Sen jälkeen sitten pohkeet olikin lopullisesti kuin kivet ja reidet huusi hoosiannaa. Mahta alku agitreeneille 🙂

Juhan treeneissä teemana oli •Rohkeus – eli luottamus koiraan ja omaan tekemiseen, uskallus kokeilla

Eka veto ja nollarata. Ei ehkä ihan kaunein mahdollinen muttei missään nimessä ihan hirveää katseltavaa. En ymmärrä mistä ihmeestä mä saan aina Juhan treeneissä sen boostin,että nyt mennään eikä meinata. Ihan sama vaikka silmissä sumenis, niin nyt mennään. Keppien jälkeistä elämää hiottiin ja ajoitettiin paremmaksi, muuta korjattavaa ei oikein kuulemma ollut. Meikäläinen sai puuskuttaa oikein kunnolla.

Viikonlopun viimeinen treeni oli Jennan ja teemana •Asenne – haetaan oikeanlaista heittäytymistä suoritukseen

Oikeesti mä olin niin raato jo ennen treeniä, unohdinhan Tahvollekin kaulapannan ekaan vetoon..
Jenna sanoi mulle ennen treeniä,että se haluaa multa ratatreenin, nyt keskityn ja annan palaa. Ei löysäilyä. Ajattelin,että me annetaan sinne kentälle viimeiset rippeet mitä meistä irtoaa. Ihan sama vaikka kaadun sinne,mutta nyt mennään. Ja mentiin me. Parhaalla asenteella ikinä. Tahvo tosin roiski ekalla kerralla kontaktit miten sattuu, joten ne pysäytettiin ja palkattiin.
Mä en ole ikinä antanut agitreeneissä niin paljoa kuin näihin viikonlopun treeneihin. Tein parhaani, annoin kaikkeni.En ehkä enää edes kiukulla vaan päättäväisellä raivolla. Pelle Peloton.
Jennan treenien jälkeen en pystynyt enää edes istumaan.Oli pakko lähteä Tahvon kanssa metsälenkille. Onneksi saatiin Ninasta ja Tinkasta seuraa. Sen jälkeen vaan toivoin,että pääsen vielä autosta ylös…

fotor_WP_20150315_18_19_30_Pro<a

Aamunavaus


Mulle näyttää toimivan tämä Jennan koulutustapa:teepä virhe ja lähde kentältä ulos. Jopa alkaa nopeasti omat virheet ketuttamaan ja sitten alkaakin löytyä sitä asennetta.Nyt asenne alkoi löytyä jo aikaisemmin. Videoita ei kannata katsella äänet päällä. On rumaa kuunneltavaa 🙂 Mutta treenit oli onnistuneet, jäi taas niin hyvä mieli!
Tämän jälkeen lenkki vielä Malmin lentokentän ympäri, Tahvo sai köpötellä kauniissa säässä vapaana ja voin lyödä vetoa että me molemmat oltiin tyytyväisiä tämän päivän aamunavaukseen.

Haasteita ja hyllyjä

FB_20150308_17_48_59_Saved_Picture 6tag_070315-192514 Viikonloppu oli koiraystävien ja -harrastusten täyteinen. Haastoin joku aika sitten treenikaverini Hannan ja koutsimme Jennan salitreeniin TFW:lle. Jenna kun pistää meidät aina treeneissä koville,niin nyt mä halusin haastaa Jennan 🙂 Ilokseni molemmat ottivat haasteen vastaan, mutta tällä kertaa vain Hanna pääsi treeneihin asti. Mutta ei se Jennakaan pääse haasteesta livistämään 😛 TFW:n treeneistä on tullut mulle itselleni tosi tärkeät. Ei ainoastaan kunnon puolesta, vaan siellä jos missä astutaan sille kuuluisalle epämukavuusalueelle ja siellä huomaan kyllä hyvin nopeasti myös kehittyneensä. Vaikka en pääsekään sinne niin usein kuin haluaisin, niin silti. Siellä on myös aina niin järjettömän hyvä tsemppi päällä ja positiivinen asenne ihan kaikkeen,että todella toivon sen tarttuvan muillekin kentille kuin vain TFW:n keinonurmelle. Treffattiin siis lauantai aamupäivällä, ensiksi salille ja sitten oli sovittu että Hanna,Jenna ja Sonja tulee meille kylään, teen vähän jotain syötävää ja käydään treenejä läpi, tavoitteita, kisoja ja mitä nyt ikinä tulee mieleen. Eli eräänlainen tilannekatsaus ja kehityskeskustelu. TFW:n treeneissä oli taas vaihteeksi ihan huippu hyvä meininki. Spesiaalina naistenpäivän teematreenit ja musiikki sen mukaista. Hanna veti hyvän treenin ja oli kiva päästä treenaamaan vähän eri ympäristöön yhdessä. Ja kun likat tuli meille kylään niin aika meni kuin siivillä..siinä kyllä pölistiin kaikkea muutakin, mutta paljon juttua koirista ja agilitystä ja ihan aiheellista ja tärkeääkin 😉 Kisakalenteria tuli ainakin päivitettyä. Oli mukava taas tutustua entistä paremmin treenikavereihinsa. Huippusakkia, niin treenikaverit kuin koutsikin, en voi muuta sanoa! Sunnuntaina lähdettiin sitten Lägin kisoihin Lohjalle. Seura- ja fidarikamun Ninan kanssa oltiin sovittu,että mennään kisaamaan,joten onneksi ei tarvinnut yksin päivää viettää. Oli mukavaa kun oli toinenkin vaihtamassa ajatuksia kisoista. Lisäksi Sonja lähti mun ketyksi, joten mulla oli varsin kelpo oltavat. Kisoista kotiintuomisina kolme hylkäystä. Tahvon kanssa ei ole juurikaan tehty mitään kahteen viikkoon ja se näkyi. Tahvolla oli kova into ja vauhti päästä tekemään ja se jaksoi tosi hyvin kaikki kolme rataa, mistä olin enemmän kuin tyytyväinen. Mä olin usein myöhässä ohjausten kanssa ja hylkäykset tuli kahdesti sellaisissa kohdissa kun Tahvo oli jo ehtinyt päättää, minne menee. Kolmas hylly hypäriltä mua harmitti eniten, koska taas oletin enkä ohjannut.Kuinkakohan monta kertaa aiemmin Jenna on sanonut mulle ettei tollasia virheitä saa enää tulla? Kiirehdin eteenpäin että ehdin ajoissa tehdä valssin ja Tahvo tekee ihan oikein kun oikaisee eikä hyppää edessä olevaa hyppyä vaan juoksee mun perään. En huomannut koko virhettä (en siis katsonut koiraa yhtään),joten en ehtinyt mitään korjaamaan.

Onneksi Sonja oli kuvannut meidän kisaradat. Hyvä hylly -fiilis muuttui itsensä ruoskimiseen, perhana että mä oon ollut ihan jäässä! Kontakteista kosahtaa varmaan joka ikinen, paitsi keinu. Miksi en tajua varmistaa niitä, jos hylkäys on kerran alla? Ei tullut mieleenkään!!! Mitä jos meidän kuukausien kontaktiprojekti menee uusiksi nyt tämän takia,että mä annoin Tahvon roiskia niitä miten sattuu kisatilanteissa. Ei muuta kuin treeniä,treeniä, mutta olen kyllä tosi vihainen itselleni edelleen.Koiraa ei voi syyttää yhtään mistään.

Huomenna on pienen tauon jälkeen Jennan yksäri. Tästä lähtien käyn niissä vain toisen koiran kanssa, joten katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.Sitten pitää vähän kyttäillä kisakalenteria ja viikonloppuna on jo viides FitDog Agilitytiimin leiri..Niin se aika vaan menee..

Äkkilähtö

Sain äkkilähtö yksärin Jänesniemen Elinalle.Sitten olikin taas sitä juupas-jaapas-eipäs leikkiä itseni kanssa.Lupasin itselleni,että lähden yksin Lyytin kanssa treeneihin, jotta näen, mitä Elina saa meistä irti. Sitten taas meinaan jo pakata Tahvonkin autoon. Jos Lyyti ei suostu tekemään mitään? Jos sitten Tahvon kanssa…Sitten ajattelin,et eikös se olis hyvä juttu jos Lyyti näyttäis just sen paskimman itsensä: ei huvita, ei kiinnosta. Mitä Elina sitten keksii meille? Otin itseäni niskasta kiinni ja vain Lyyti pääsi kyytiin. Alku meni kutakuinkin Lyytimäisesti: juostaan heti ensimmäisenä katsomaan mitä aidan toisella puolella tapahtuu-ei kuitenkaan alkanut äristä..Sitten vähän juostiin puomille ja katsomaan Pikku-Maria ja Venlaa…Sitten havahdutaan siihen,että jaa, täällä pitäis tehdä yhteistyötäkin.Me tehtiin paria pientä radanpätkää, mutta opin määrä oli sitäkin suurempi. En oikeastaan pystynyt keskittymään edes ohjaamiseen,kun kaikkeen muuhun meni energiaa niin paljon.

1) Lähtötilanne. Hetsaa Lyytiä. Opeta sille kotona, ulkona ja ihan kaikkialla muuallakin kuin agikentällä leikki: yks-kaks-kolme ja WROOM sitten mennään ja lujaa.Pyri itse pysymään mahdollisimman passiivisena (älä nyi itseäsi liikkeelle) Lyytin EI tarvitse haukkua.Voi olla jopa parempi,että se patoaa sen haukkumisen energiankin sisälleen. Kunhan suu on kiinni niin tulee lähtölupa. Tätä on tehty nyt pari kertaa ruokakipolle ja tuntuu toimivan. Aikaisemmin olen vain rauhotellut. Tänään käytiin iltalenkillä Kivikossa ja koirat sai juosta vapaana. Vapautin Lyytin niin että Tahvo paineli edellä jo menemään ja Lyytiin tuli todella vauhtia hetsaamisen jälkeen.
2)Jos tulee virhe, korjaa virhe mahdollisimman nopeasti aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja jatka rataa ja palkkaa vasta sitten.
3) Älä palkkaa putken jälkeen,sillä putki on muutenkin mieluinen Lyytille. Vie vaan turhaan vauhtia pois
4) Jos hinkataan ohjaustekniikkaa ja tuntuu,ettei Lyytiä enää kiinnosta, toistot riittää niin tee ohjaustekniikka harjoittelu sitkeästi loppuun vaikka vauhti olisikin hidas. Sen jälkeen pätkä rataa ja hillittömät kehut ja palkka.
5) Kepit/pujottelu on aina ollut aika hidasta Lyytillä. Vauhtia tuli todella huomattavasti lisää kun steppasin Lyytin vierellä menemään, pienin askelin tikkausta.
6) Kontakteille hetsausta.Paikan vahvistamista (palkkaus kontaktille), vapautus ja palkka eteenpäin. Mun katse siihen mihin haluan Lyytin laskeutuvan.
7) PALKKAUS ja PALKKAUKSEN SUUNTA. Tajuamattani palkkaan Lyytiä toistuvasti niin että käännynkin Lyytiin päin ja rintamasuunta vie kaiken vauhdin ja lopulta palkkaan pysähdyksestä. Palkkaus eteenpäin ja kovalla vauhdilla. Älä pysähdy tai heitä palkka eteenpäin. Tätä mun on harjoiteltava.

MUOKS:Arvasin,että unohdan jotain
8) Mun äänenkäyttö. Sitä on mietittävä ja harjoiteltava. WOW ja YES ja korkeelta, niillä tulee vauhtia lisää.

Niin että kuka tässä nyt on kenenkin kehityksen tiellä? 🙂

Iski kyllä pienoinen pentukuume kun tehtiin treeniä Lyytin kanssa ja käytiin asioita läpi. Kunpa pääsis mestareiden oppiin heti pennusta lähtien…

Fiilistelyä maalla

fotor_WP_20150301_13_03_07_Pro

fotor_WP_20150301_13_03_19_Pro

fotor_WP_20150301_13_05_42_Pro

Mentiin taas viikonloppuna käymään maalla mun vanhempien luona. Takapenkiltä alkoi kuulua melkoinen huuto,kun Tahvo tajusi,minne pääsee. Lauantaina pääsi mökille järven jäälle juoksemaan siksi aikaa kun isä oli verkoilla. Sunnuntaina käytiin juoksemassa hiekkakuopilla. Etenkin Tahvo sekosi onnesta, Lyyti oli vaisumpi, luulee ehkä olevansa tiineenä? Mutta ihan varmasti me kaikki nautittiin olostamme 🙂