Ettei olis liian helppoa

Tahvo lepäsi maanantaisen fyssarin jälkeen, tehtiin lyhyitä lenkkejä ja hyvin pian sain huomata, että Tahvo on taas oma reipas itsensä. Torstaina käytiin tekemässä FitDog leirin kotiläksyistä Jennan osuus, jossa oli kaikki erikoisesteet. Aluksi tein pelkkää renkaan tarjoamista ja okseria siivekekujalla. Kun kummankaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, siirryin tekemään ratatreeniä.

Treeni sujui yli odotusten, joten ilmeisesti moni viime viikonlopun kisojen outoiluista johtui jumeista.
Perjantaina ajeltiin Kotkaan iltakisoihin. Tuomarina oli Janne Karstunen ja mua jännitti, koska olin kuullut että hänellä on vaikeita ratoja. Mutta pian sain huomata,että olin taas jännittänyt turhaan. Eteneviä ratoja, joissa todella sai juosta, tykkäsin tosi paljon!
Tahvo oli aivan innoissaan kun pääsi tekemään ja eka rata oli kutakuinkin täydellinen viimeiseen esteeseen saakka:okseri eikä Tahvo keskity yhtään vaan hyppää täysin rimoja päin. Tahvolla oli hyvä vauhti, etenemä yli 4 m/s agilityradalla, mikä taitaa olla ihan ennätysluokkaa. Tahvo tuli hyvin mukaan ohjauksiin ja kääntyi hyvin. Renkaalla ei mitään ongelmaa.
Toisella radalla ei edelleenkään ongelmaa renkaan kanssa. Olin tosi tyytyväinen siihen,että uskalsin liikkua, tein rohkeita ohjausvalintoja ja persjättö ennen putkea ja siitä kepeille onnistui hyvin. Olin yksi harvoista joka ohjasi putkella tuota kautta, mutta niin ainakin sain hyvän vauhdin. Jostain syystä Tahvo hakeutui kepeille väärältä puolelta, joten siitä rv 5 ja vielä toinen A:n alastulolta.

Kolmas rata ja radalla taas okseri. Keskityin niin kovin okserin ohjaamiseen. Ajattelin että mä vaikka pysäytän Tahvon sen eteen kunhan se keskittyy hyppäämiseen. Tein todella voimakkaan merkkauksen ja Tahvo hyppäsi. Häkellyin siitä niin,etten tiennyt mihin jatkaa ja yksi hyppy meni väärin päin joten HYL

Näemmä Tahvon on vaikea keskittyä okseriin kisoissa kun vire on korkeammalla.Eli lisää treeniä ja toivon että kisoissa on vastedes aina okseri radalla. Mun on totuttava siihen etten pelkäisi okseria  ja Tahvon keskityttävä. Jos ei tuo parane, mun on turha lähteä arpomaan SM-kisoihin. Siinäpä meille työsarkaa seuraavaksi kuukaudeksi.

Päästiin Niinu ja Teemu Linnan arvokisoihin valmistavaan valmennukseen. Treenit alkaa vapun jälkeen torstaina ja niitä on 4 kertaa ennen SM kisoja ja sitten vielä yksi kerta ennen MM-karsintoja. Odotan innolla!
Kuulin, että FitDog leirien kautta tutuksi tullut Marjo ja Kyran ovat meidän kanssa samassa ryhmässä. Sovittiin jo,että sparrataan toinen toisiamme. Ihanaa,kun Marjo tuntee meidät entuudestaan ja nyt jos koska sitä sparrausta tarvitaan.

Käperryn peiton alle ja murjotan…

fotor_WP_20150416_18_48_34_ProViime aikoina onkin mennyt turhan hyvin ja nousujohteisesti. Ilmeisesti oli aikakin taas palauttaa jalat tukevasti maanpinnalle.
Käytiin sunnuntaina kisaamassa Kauhajoella Tahvon kanssa. Ensimmäiset tämän kevään ulkokisat, tuomarina Jari Helin. Pitkät radat, pitkät etäisyydet, Tahvolla hyvä vauhti. Kontaktit kaikki meni hienosti ja päästiin tekemään kisoissa niitä asioita,mitä ollaan lähiaikoina harjoiteltu. Kaikki meni upeasti kunnes: RENGAS. Kaikilla kolmella radalla rengas ja kaikilla kolmella radalla Tahvo ottaa virheen jos toisen renkaasta. Ekalla kerralla ei halua hypätä ollenkaan, taiteillaan siinä aikamme että saan Tahvon uudelleen renkaan eteen ja lopulta se hyppää sen, toisessa startissa hyppää kyllä renkaan mutta osuu siihen. Kolmannella yrittämällä on jo paineistunut niin paljon renkaasta että sen näkee ettei halua edes yrittää- hyppää kyllä, mutta rikkoo koko renkaan.
Oikeasti teki mieli itkeä, vaikka mitä sekään siinä tilanteessa olisi hyödyttänyt..Lisänä vielä toisen startin okseri, johon Tahvo ei keskittynyt ollenkaan. Jalat räpiköi ilmassa kuin pyryharakalla kun Tahvo yritti hypätä okserin yli – ja epäonnistui pahasti.
Just kun kaikissa treeneissä on sanottu,että mun täytyy katsoa koiraan. Ja sen teinkin. Nyt olisin todella toivonut että olisin katsonut jonnekin ihan muualle-en tosiaan olisi halunnut nähdä sitä.
Viikko sitten FitDog leirillä ei ollut mitään ongelmaa erikoisesteiden kanssa. Tämä kaikki tuli jotenkin aivan puskista.
Ehkä olen viime aikoina keskittynyt omatoimitreeneissä liikaa kontaktitreeniin ja unohtanut erikoisesteet kokonaan. Torstaina käytiin Jänesniemen Elinan treeneissä ja saatiin taas hyviä vinkkejä,miten valmistautua SM-kisoihin ja erikoisesteet oli osana sitä suunnitelmaa. Nyt mun täytyy taas palata askeleita taaksepäin ja aloittaa sekä okserin että renkaan harjoittelu ihan tarjoamisen kautta. Siitä on pian vuosi kun tuskailin Tahvon hyppyjä ja tuntui että etenkin okseri oli aivan toivoton. Olin kutakuinkin lopettamassa koko harrastamisen kun pelkäsin,että rikon vaan koiran tällä menolla. Elina tarjosi silloin apuaan ja tuli antamaan neuvojaan meidän kentälle kun oli muuten kouluttamassa Helsingissä. Ihana Elina ❤

Tämän treenin avulla me ollaan saatu niin paljon uskoa siihen,että Tahvokin pystyy hyppäämään oksereita. Ja nyt palataan tähän uudelleen. Opinpa taas, että Tahvon kohdalla on niin paljon pieniä palasia, joita täytyy pitää kasassa koko ajan. Mitään ei sovi unohtaa.
Tahvo on käynyt viimeksi vesijuoksemassa joulu/tammikuussa. Jos tämä on nyt merkki siitä, että sen treenin hyöty alkaa häipymään,niin täytyy ottaa vesijuoksutreenit uudelleen aikatauluihin.Nyt onkin tauon jälkeen pari aikaa varattuna.
Eilen Tahvo pääsi fyssarin käsittelyyn,kun Rautakallion Anu tuli kotivisiitille. Käytiin Anun kanssa läpi edellis FitDog leirin putkikompurointi, Nyyssösen Karoliinan käsittely ja Karoliinan viesti jatkohoitoon. Anun ei tarvinnut kuin koskea Tahvoon,niin Tahvo vinkaisi. Koko oikea puoli jumissa. Ei pahasti,mutta jumissa kuitenkin. Selvästi reagoi hoitoon, antoi hoitaa hyvin ja oli tyytyväinen kun sai apua. Nyt otetaan pari päivää ihan rauhallisesti ja torstaina menen treenaamaan sen verran että kokeillaan okseria ja rengasta. Jos näyttää siltä,että on edelleen haluton hyppäämään,niin en mene perjantaina iltakisoihin Kotkaan. Jos kaikki tuntuu olevan ok,menen kokeilemaan ja toivon että radoilla on ainakin rengas.
Tosin edelleen ihmetyttää,voiko jumi vaikuttaa vain renkaan suorittamiseen kun minusta muuten eteni ja hyppäsi varsin hyvin. Enkä muutenkaan ole osannut epäillä mitään jumia missään.
fotor_WP_20150420_10_35_20_ProPääasia,että Tahvo saadaan nyt kuntoon ja putkikolarin aiheuttamat vaivat hellittää. Mutta mulla on taas ihan valtava huoli siitä, vaadinko tuolta pieneltä suurelta koiralta liikaa? Murjotan ja murehdin nyt pari päivää ja lupaan taas sisuuntua sitten.

Tekniikkatreeniä

WP_20150415_08_26_50_Pro (1)Tänään oli Jennan treeneissä keppi- ja kontaktisulkeiset. Erittäin tervetullutta tekniikkatreeniä ratatreenien sijaan, tykkäsin kovasti.
Putki oli vaarallisen lähellä keppejä, imi itseensä kuin magneetti ja kuitenkin piti mennä kepeille tai kepit piti malttaa suorittaa loppuun asti.
Ensiksi harjoiteltiin ja vaikeutettiin treeniä asteittain. Sitten tehtiin taas “kilpailuosuus”. Aloitettiin aina sillä,että ensiksi ohjattiinkin putkeen pari kertaa ja palkattiin siitä ja sen jälkeen pitikin saada menemään kepeille. Jenna hykerteli tyytyväisyyttään, kuinka vaikean ja haastavan treenin se oli meille kehitellytkään! 🙂

Kaikki muut paitsi tuo viimeinen treeniosuus meni ekalla yrittämällä oikein. Suhinaa vaan kehiin,niin kyllä se Tahvokin kuuntelee 😉 etenkin jos itse olen ajoissa ja hereillä.

Tän jälkeen muistuteltiin kontakteja. Niihin voi olla tällä hetkellä todella tyytyväinen, vauhti on jo ihan hyvä ja Tahvo tietää mitä siltä vaaditaan. Nyt täytyy alkaa treenata enemmän sivuttaisirtoamista ja taakse jääntiä. Ja nyt tiedän miten voin yksinkin treenata ettei aina tarvitse apupalkkaajaa.

 

 

 

FitDog 6. leiri

fitdog 1

fitdog 2Kuvat: Tii Marttinen

Taas hapottaa. Silti olen niin tyytyväinen koko viikonlopun saldoon. Nyt alkaa palaset loksahtamaan kohdalleen. Lähinnä mua itseäni ilahduttaa Tahvon into ja vauhti ja se että mä pystyn ihan hyviin ratasuorituksiin heti alussa. Yleensä menee pari rataharjoitusta räpeltämiseen ja sitten alkaa sujua. Olen oppinut lukemaan rataa paremmin mun ja Tahvon näkökannasta, tottakai on yhä opittavaa ja usein tulee kohtia joita en ole edes osannut ajatella “järkevästi”.
Olin tosi tyytyväinen aikataulumuutokseen, jotta meidän ryhmä pääsi kerrankin lauantaina Juhan ja Jennan treeniin.

Leirin teemana oli “kohti arvokilpailukautta” luvassa siis jokaiselta koutsilta ratatreeniä ja vieläpä kilpailunomaista treeniä.
Juhan treenin teemana oli •Itsevarmuus – rohkeus ja uskallus saada parhaat tehot kilpailutilanteessa
Meidän kompastuskohta oli kepeille ohjaus-niinkuin usein muutenkin. En tajua,missä mun pitäisi olla etten ole keppien tiellä. Tahvo haki muutaman kerran keppien vieressä olevalle esteelle, mutta tiukalla haltuunotolla sain Tahvon kepeille.

Ei ole hetkeen tuntunut niin hyvältä, kun Orenius tulee ja taputtaa olalle ja sanoo että “Se oli täydellistä”! Itse nojailin polviini kun henki ei kulje 🙂
Juha myös kehui kuinka paljon Tahvoon on tullut vauhtia lisää.Se tulee mun ohjauksiin tosi hyvin,mutta tarvittaessa myös irtoaa. Eihän tässä muuta voi kuin hymyillä.

Jennan treenin teemana oli •Vauhti – tavoitteena parhailla ohjausvalinnoilla saavuttaa optimaaliset linjat ja maksimaalinen vauhti
Jenna oli suunnitellut meidän kohdalla radan niin,että jos teen virheen, lopetetaan ratatreeni ja harjoitellaan kontakteja. Meidän ratatreeni tyssäsi kohtaan,jossa mennään putkesta putkeen. Ajattelin kokeilla siihen leieröintiä mutta tein sen huonosti (en taaskaan tajunnut minne päin mun pitäisi mennä) ja Tahvo haki vaikka väkisin vieressä olevan esteen. Sitä me sitten aikamme tapeltiin,vaikka tiesin kyllä että ehdin ohjata ilman leieröintiäkin. Kiukkuhan siinä tuli ja sitä tarvittiin. Sen jälkeen tehtiin kaksi kertaa puhdas rata putkeen.

Muuten ei Jennalla tainnut olla mitään korjattavaa mun ohjausvalintoihin, huomaa että ollaan käyty Jennan opissa
Ilahduttavaa radassa oli pituus, okseri ja rengas. Etenkin okseriin mä kaipaan edelleen treeniä, mutta nyt ne sujui ongelmitta.

Lauantain jälkeen oli kyllä kaikkensa antanut olo. Tahvo vain nukkui koko illan eikä oikein halunnut nousta edes palauttavalle lenkille. Mietin jo siinä vaiheessa, että mahtoiko se vetää itsensä ihan piippuun. Sunnuntai osoitti,että kyllä se veti 😦 Tahvo kyllä mielellään lähti mukaan kun näki treenirepun mun selässä, pää olisi kyllä mennyt,mutta kroppa ei jaksanut. Se ei näyttänyt siltä,että se olisi jumissa,mutta se näytti kertakaikkisen väsyneeltä. En vaan saanut sitä käyntiin. Laitoin heti aamusta FitDog leireillä mukana olevalle eläinlääkärille Karoliina Nyyssöselle http://elainakupunktio.fi/ viestiä jos päästäis Tahvon treeniosuuden jälkeen Karoliinan käsittelyyn.

Sunnuntain treenit alkoivat Teemun osuudella. Teemana oli Maltti – tehdään asiat huolellisesti ja este kerrallaan. Teemun treenit ei tietenkään olisi Teemun treenit,ellei niissä olisi jotain yllätystä. Ensinnäkin me tehtiin ihan eri rataa kuin mihin olin tutustunut. Ja rata suoritettiin joukkueena. Jos koirakko teki virheen, seuraava jatkoi siitä mihin edellinen oli jäänyt. Mua hirvitti koko treeni, ajattelin että muut hermostuu muhun kun en vaan kerta kaikkiaan osaa rataa. En opetellut radan numeroita ollenkaan, painoin vaan mieleeni mihin suuntaan suunnilleen liikun ja mitä ohjauksia käytän. Me alotettiin meidän joukkueosuus ja päästiin itseasiassa Tahvon kanssa ihmeen pitkälle. Siihen mennessä päivää tehtiin koko viikonlopun toiseksi nopein aika,joten saa olla todella tyytyväinen!
Yksilötreeneissä tehtiin sama ratatreeni, Teemu häiriköi sen minkä ehti (videollakin näkyy kun se kulkee takana mukamas nostelemassa rimoja jne 🙂 ) en vain oikein rataa tehdessä ymmärtänyt koko häiriköintiä, huomasin vasta videolta. Päästiin tosi lähelle loppua,mutta muistin radan väärin ja ohjasin väärälle esteelle.
Mutta Tahvon vauhti on kuin varjo lauantain vauhdista. Ja hakee hyppyjä etenkin suoralla.

Tän treenin jälkeen toiset teki toista treeniä, jossa oli paljon suoria osuuksia. Sekä mun että Teemun mielestä meidän oli ihan turha tehdä sitä Tahvon kanssa, joten siirryttiin suoraan ohjaustekniikka pätkään. Luvassa paljon käännöksiä ja pähkäilyä mitä kautta kannattaa pyöritellä,jotta saa sujuvaa ja nopeaa menoa.
Me oltiin kuulemma yksi harvoista koirakoista, jotka veti sen pätkän heti alusta loppuun. Tällä hetkellä vaan voin hyvin luottaa siihen,että Tahvo tulee ohjauksiin mukaan. Muutoksia ei kauheasti tehty, tässä lopputulos:

Viikonlopun viimeisenä treeninä oli Niinun treeni,josta ennakkotietona saatiin vain sen verran että jokainen tuo euron mukanaan 🙂 Niinun teemana siis Tulos seuraa suoritusta – treenataan kilpailutilannetta ja tehokasta kilpailustrategiaa
Treeninä kisarata, rataantutustumista kahdeksan minuuttia. Virheestä ulos ja pisteet lasketaan siitä kuinka pitkälle rataa pääsee. Minusta tuntui että rata oli ihan tehtävissä. Ekalla radalla tuli vaan totaali unohdus, en muistanut esteen nro 7 jälkeen mihin tai miten piti jatkaa. Toisella yrityksellä päästiin sitten melkein loppuun asti, esteelle nro 31. Jäljellä olisi ollut vain loppusuora,mutta Tahvo karkasi mun selän takaa A:lle. Mutta silti näillä tuloksilla me voitettiin meidän treeniryhmä! Tahvon ensimmäinen rahapalkinto,joilla kylläkin ostetaan seuraavalle leirille ryhmäkamuille herkkuja 🙂

fotor_WP_20150412_12_12_49_Pro

 

Kisasuorituksen jälkeen me treenattiin vielä rataa. Tehtiin vähän väkisin vääntämällä rata alusta loppuun, katsottiin pari kohtaa, joissa huomattiin ettei ohjaus ollut paras mahdollinen, korjattiin ne ja lopetettiin.

Oon kyllä itsekin huomannut, mutta Niinukin huomautti,että Tahvolla on aivan mielettömän hyvät putkijarrut/ putkelta kääntymiset. Niistä ei paljoa voi senttejä nipistää ja kuitenkin se kiihdyttää tosi hyvin putkelta ulostullessaan. Hyviä esimerkkejä näkyy tässä Niinun ja Jennan treenivideoilta.
Voin myös todeta,että Tahvo kääntyy nykyään todella hyvin ihan peruskäännöksellä. Aikaisemmin olen ajatellut että aina pitää tehdä peevelisti töitä sen eteen että Tahvon saa kääntymään. Ihan yhtä lailla siivekkeen ympäri kääntämiset toimii, Tahvo saa hyvin kiihdytettyä sen jälkeen.

Tahvon treeniosuuden jälkeen päästiin onneksemme sitten Karoliinan käsittelyyn. Raskaista treeneistä huolimatta Tahvo ei ollut vetänyt itseään jumiin. Karoliina kehui kuinka hyvät lihakset Tahvolla on. Edellis leirin putkessa törmäys silti ilmeisesti näkyi Tahvossa. Sen oikealta puolelta niska, lapa ja etujalka aristi. Tahvo sai laserhoitoa ja akupunktiota elämänsä ensimmäistä kertaa. Välillä Tahvo nuokkui, oli niin tyytyväisen rentoutunut ja välillä taas sai ihme hepulin,että mitä ihmeen neuloja hänessä roikkuu. Heti hoidon jälkeen vaikutti kovinkin aktiiviselta, sitten taas hetken päästä tärisi kylmyyttään. Ilmeisesti veri lähti paremmin kiertämään, itselle ainakin käy samoin aina hieronnan jälkeen. Loppuilta meni rauhallisesti nukkuessa, mutta nousi kyllä mielellään palauttavalle lenkille. Tänä aamuna heräsikin jo sitten ihan eri koira eiliseen aamuun verrattuna. Tahvo liikkui reippaasti ja oli ihan sitä mieltä että nyt voitaisiin taas mennä treenaamaan. Jos vain mahdollista, voisi tälläisestä palauttavasta hoidosta ottaa ihan rutiinin Tahvolle. Ainakin itse olen täysin vakuuttunut jo yhden hoitokerran jälkeen.

fotor_WP_20150412_14_24_08_Pro fotor_WP_20150412_14_40_40_Pro

 

 

 

Kisat, treenit ja maailman ihanin eläinlääkäri

Ei mennyt mun ja Lyytin kisareissu lauantaina ihan suunnitelmien mukaan. Olin päättänyt että ilmottaudun kahdelle viimeiselle startille eli hypärille ja agiradalle, mutta enpä sitten enää kisakirjeessä vaivautunut katsomaan,mikä kisajärjestys todellisuudessa on ja niinpä me myöhästyttiin hypäriltä koska kisat alkoivat sillä. KKS:n kisajärjestäjät oli kuitenkin niin suopeita että saatiin osallistua kahdelle agiradalle.
Kisoista kaksi hylkäystä, mutta molemmissa radoissa ehdottomasti jotain hyvääkin. Lyytiä jännitti, se kävi välillä vilkuilemassa ratahenkilöitä, haisteli keinun läpi, sade ropisi mukavasti KKS:n hallin kattoon niin että sekin pelotti. Oli taas paljon kaikkea uutta ja jännittävää. Mutta kisatilanteet menee hyvästä treenistä, jospa Lyytikin joskus tottuisi eri paikkoihin ja kisatilanteisiin.
Molemmat radat oli täysin tehtävissä. Ekalla radalla oli heti alussa A-este, okseri, putki ja siihen kohtaan olin Lyytin kohdalla aivan äärettömän tyytyväinen. Vaikka juoksin täysin okserin taakse ehtiäkseni valssiin,niin Lyyti jäi A:lle odottamaan vapautusta. Ja hyppyjen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Lähinnä juuri tuo vauhti ja ohjauksiin tuleminen aiheuttaa ongelmia. Nytkin toisen radan HYL tuli siitä kun Lyyti karkasi mun selän takaa A:lle.

Vaikken rehellisesti ikinä uskalla toivoa tai odottaa mitään Lyytin kanssa kisatessani, niin silti iski pienoinen pettymys tai lähinnä itsensä ruoskiminen päälle. Tykkääkö Lyyti edes kisaamisesta? Pitäisikö sitä pitää vain treenikoirana? Vaadinko siltä liikaa? Miksi meidän treeni- ja kisatilanteet on aivan erilaisia.
Keskiviikkona meillä oli varattuna Jennan yksäri Lyytin kanssa ja sitten tuli taas parempi mieli. Lyyti meni sellaisen radan,etten olisi ikinä uskonut sen selviytyvän siitä puhtaasti. Lyyti kesti toistoja ja kontakteillekin saatiin treenattua vauhtia lisää. Kyllä tämä tästä. Pikkuhiljaa.

Nyt Lyytillä on edessä sairasloma, sillä se sterkattiin eilen. Samalla hoidettiin myös hammaskivet ja kyljestä poistettiin patti, niin ei tarvitse montaa nukutusta kun Lyyti ei meinaa ikinä nukahtaa helpolla ja nukutusainetta tarvitsee aina ekstramäärän. Käytiin siis Kirkkonummella Laszlolla ja oli kyllä niin symppis lääkäri ettei voi moittia. Mua jännitti ihan hirveästi ennen kuin mentiin sinne, mutta heti kun aloin jutella lääkärin kanssa, tuli jotenkin luottavainen ja hyvä olo. Näytin Laszlolle kyljen patin, itse olin kovin vähättelevä koko asiasta mutta se otti sen heti tosissaan. Ihon väri on hiukan muuttunut patin kohdalta ja se sanoi että on tosi hyvä että olen trimmannut Lyytin niin lyhyeen karvaan,että patin näkee helposti ja pystyy tutkimaan paremmin. Siinä vaiheessa kun el sanoi että saatoin pelastaa koiran hengen, sillä patti voi olla myös pahanlaatuinen, totesin että lähdenpä ulos kävelylle Tahvon kanssa. Poiston yhteydessä patti osottautui kuitenkin talipatiksi, joten ei tarvitse enempää murehtia. Hammaskiven poistosta sterkkauksen yhteydessä el veloitti 40€ lisää, patin poistosta ei mitään. Siinä tuntuu olevan mies, joka tekee työtään sydämellään.
Lyyti nukkui koko illan ja oli niin kylmä että säikähdin. Käärin sen paksun viltin alle, puin päälle fleecetakin ja alla oli lämpöhuopa. Siinä me ihmeteltiin pientä potilasta Tahvon kanssa koko ilta. Myöhään illalla käytiin vähän ulkona kävelemässä ja Lyyti reipastui huomattavasti. Ennen nukkumaanmenoa annoin ylimääräisen kipulääkkeen,kun Lyyti oli niin levoton. Yö nukuttiin ihmeen rauhassa kun muistelen miten levoton ja piipittävä Tahvo oli leikkauksen jälkeen.
Tänään aamulla Lyyti oli jo pystyssä heiluttamassa häntää. Vauhti on vähän hitaampi kuin ennen ja vähän olo on tokkurainen,mutta kyllä se siitä.
fotor_WP_20150401_17_47_00_Pro

Pääsiäiseksi päästään taas maalle lepäämään ja toipumaan.