Takaisin “töihin”

18.07.-15 193 18.07.-15 194 IMG_7677

Vielä muutama kuva Rauman Agipitsistä
Lomalta on palattu eikä mennyt kuin pari päivää, niin isä soitti että aivan mökin lähellä on nähty iso emokarhu ja pentu. Eli senpä tähden Tahvo ei tosiaan halunnut mökillä lenkillä kulkea. Viisas koira. Osaanpa taas lukea jatkossa paremmin Tahvoa, jos käyttäytyy samalla lailla. Ei se silti tuntunut kauheasti traumatisoituneen lomailusta karhun hajussa. Yksi päivä menee aina lepäillessä ja palautuessa, kun maalla ei kertakaikkiaan ehdi nukkua, mutta sitten taas jaksaa.
Melkein joka päivä on häärätty jotain pientä. Tahvon kans on käyty tekemässä lyhyitä treenipätkiä juoksu A:n parissa . Välillä oon ihan fiiliksissä ja välillä taas ihan epätoivon vallassa. Tarvitaan vielä paljon treeniä, toistoja, apupalkkaajaa ja neuvoja. Edelleen lisää rentoutta ja vauhtia. Tahvo ei laukkaa alas, vaan töpöttelee alastulon. Mietin jos sitä häiritsee tiellä oleva pumpperi. Otin sen seuraavalla treenikerralla pois kun tehtiin kokonaista A:ta. Minusta meno parantui hieman, mutta ei täysin kuitenkaan. Itse mun on tosi vaikea hetsata Tahvoa lähdössä ja ehtiä vielä katsomaan osuuko se varmasti vai ei. Tarvitsen lisäsilmiä ja -käsiä. Osittain töpöttely saattoi johtua jumeista.
Lyyti on toiminut Tahvon kontaktitreenien taukokoirana ja oon tehnyt sen kanssa ihan yksittäisiä esteitä ja hakenut nopeutta ja se on kyllä taas yllättänyt joka kerta sillä miten hyvin se on kulkenut ja jaksanut.
Molemmat koiruudet pääsivät eilen Mari Hyytiäisen käsittelyyn. Olen ihan tarkoituksella tähän asti pantannut tarkempaa treenisuunnitelman tekoa, kun halusin varmistaa,että koirat on treenikunnossa. Ja olihan ne! Heti ovella Mari kysyi,että mitä me ollaan tehty kun molemmat koirat liikkuu niin paljon paremmin kuin viime kerralla. Lepo, uiminen ja vapaana juokseminen on tehneet hyvää. Etenkin Lyytin kohdalla pelkäsin “tuomiota”, onko siitä treenikaveriksi, mutta viime kerran jumit jaloissa oli antaneet periksi eikä uusiutuneet ja Mari kehui muutenkin miten mahdottoman hyvässä kunnossa Lyyti on. Ilmeisesti siitä autossa takapenkille nojailusta on tullut vain tapa, ei Lyytillä ainakaan ole enää mitään jumeja mikä selittäisi syytä niinkuin viimeksi.Eli ei  muuta kuin treenisuunnitelmaa Lyytille eikä seuraavaa käsittelyaikaakaan tarvinnut varata vasta kuin jos ilmenee jotain outoa.
Tahvo taas oli jumissa vähän jaloistaan, mikä voi hyvinkin selittyä noilla juoksu A-treeneillä. Oikea etutassu on rauhoittunut täysin,eikä Mari enää epäillyt siinä alkavaa nivelrikkoa. Nyt olleet jumit saattavat hyvin selittää Tahvon töpöttelyä A:lla, mutta Mari oli ehdottomasti sitä mieltä että juoksu A:n opettaminen Tahvolle on hyvä juttu. Mari heitti ilmoille myös sellaisen vaihtoehdon, jos myös ylösmenolle laittaisi pumpperin, jos se rytmittäisi Tahvon askeltamista paremmin,eikä se tulisi niin tömähtäen ylösmenoon (mistä ranteet saa iskua). En tiedä, enkä osaa sanoa, mutta täytyy ottaa selvää.
Mari kehui kovasti myös Tahvon kuntoa ja seuraavan kerran varataan aika jos näyttää siltä että ranteet menettää liikkuvuuttaan tai ilmenee jotain muuta. Ei mitään estettä treenaamiselle tai kisaamiselle. Ei muuta kuin kalenteri käteen.
Lyyti aloittaa treenikauden jo ens viikolla, kun perjantaina starttaa Niinun hallilla Pikku-Marin vetämä motivaatio- ja vauhtiryhmä. Meillä on siis tehotreenit tiedossa elokuun ajan perjantaisin ja sen jälkeen aletaan taas harkita kisoja. Kovasti oon miettiny jos Lyytinkin ilmoais elokuun lopussa kerryjen- ja vehnien rotumestaruuksiin.
Maanantaina me päästään Lyytin kanssa Linnan Teemun yksärille. Sain Fidarilla niin hyviä vinkkejä Tahvon vauhtiin ja motivaatioon,että haluan nähdä ja kuulla mitä ihmeitä Teemu saa Lyytin kanssa aikaiseksi.
Elokuun puolessa välissä meillä alkaa tiistaisin Agility Akatemialla Jennan viikkotreenit. Me puolitetaan treenit Empun ja Siirin kanssa, joten meillä on sieltä tiedossa ratatreeniä joka toinen viikko. En ole vielä päättänyt kumman kanssa treenaan tiistaisin ja tuskin sillä on kauheasti väliäkään, sillä suunnitelmissa on joka toinen viikko Jennan treeneissä myös keskiviikkoisin.
Mähän koulutin meidän seuralla ennen kuin päätin kouluttaa enemmän itseäni ja keskittyä Tahvon treeneihin, eli aikaa ennen Jennan yksäreiden ja FitDogin 🙂 Nyt on suunnitelmissa jakaa Sonjan kanssa treeniryhmä niin että koulutetaan vuorollamme joka toinen viikko ja näin ollen pääsen kouluttajien treeneihin, ja meitä koutsaa joko Jenna/Iina Asunta tai Niinu. Loistavuutta!
Vuosi sitten olin mukana myös Alueellisessa valmennuksessa, jossa koulutti Nina Manner. Nyt meitä pyydettiin uudelleen mukaan ryhmään ja olen kyllä menossakin, mutta tällä kertaa olen kaavaillut treenejä Lyytille. Treenit on noin kerran kuussa ja treenipaikka vaihtelee, mikä on hyvää vaihtelua ja totuttelua myös Lyytille. Ja haluan nähdä, mitä Nina saa meistä irti.
Ja on meillä muutama yksärikin sovittuna Jennalle.
Siinäpä ne meidän suunnitelmat onkin, ainakin mitä on tiedossa tähän mennessä. Voin huoletta treenata vaikka kontakteja joku kerta Tahvon kanssa viikkotreeneissä Jennan opastuksella, koska se ei välttämättä aina kaipaa ratatreeniä. Ja uskon ja luotan siihen,että me saadaan meille parasta treeniä-just sitä mitä me tarvitaan. Ja silti on aikaa ja voimavaroja tehdä kotiläksyjä.
Loman aikana Lyytikin innostui ihan kunnolla uimaan ja nyt kun Hyytiäisen Marikin kehui,että uinti on tehnyt Lyytille hyvää niin ajattelin mahdollisuuksien mukaan jatkaa koirien uittamista. Jos säät ei suosi lähirannoissa uittamista niin täytyy käydä tutustumassa Espoon koirauimala Sippuraan. Jossain vaiheessa loppusyksyä täytyy taas mahduttaa aikatauluihin myös vesijuoksu Tahvolle. Mutta eiköhän näillä päästä jo alkuun. Täytyy vaan pitää huoli, että Tahvo saa aikaa palautumiseen ja tarkkailla myös sitä,ettei sen palautumisaika pidenny kovasti. Osteopaatti, fyssari, hieronta ja akupunktio pidetään edelleen mielessä ja pohditaan sopivaa hoitosykliä.
Tuon äsköisen mielettömän listan jälkeen on todettava,että olen päättänyt pitää myös itsestäni parempaa huolta 🙂 Loman aikana käytiin äitin kanssa 10 kertaa salilla ja tykkäsin ihan hirveästi niistä aamun aloituksista.

Tänään meillä oli taulujen julkaisutilaisuus sillä mun pitkäaikainen haave toteutui kun Suvi Toivoniemi tuli iltapäivä kaffelle kaksi taulua kainalossaan 🙂 Nämä oli kyllä ihan minun tilaamat, mutta tulivat synttärilahjana meidän isännältä ❤

fotor_WP_20150731_17_35_51_Pro

Ja sitten vaan viikonlopun viettoon, joka sekin kuluu hyvin koiramaisissa meiningeissä

Valssit vs. kansantanhut

Maalla on mukavaa vol II
Lyytinkin piti osallistua viikonlopun Agipitsiin, mutta toisin kävin. Viikolla Lyyti lopetti leikkimisen, ihan selvästi se halusi leikkiä ja riehua mutta lopetti kesken. Sitten kuulin sen vingahtavan kun se yritti ottaa lelun suuhunsa, mutta kuitenkin Lyyti söi normaalisti. Seuraavana päivänä sama juttu ja kun yritin katsoa Lyytin suuhun, se kiljahti heti kivusta. Soitin eläinlääkärille ja sovittiin,että mennään näytille Lyytin kanssa, jos sillä on tikku suussa tms.
Lyyti rauhotettiin ja ensikatsomalta sen suusta ei löytynyt mitään syytä selittävää. Sitten huomattiin että jostain tulee verta ja aivan sen suun pohjalta löytyi tulehtunut pieni pistohaava, myös nielurisa oli tulehtunut. Lyyti sai kipulääkkeet ja antibiootit ja nyt kuuri on jo syötykin ja Lyyti leikkii aivan entiseen tapaansa.
Palvelu oli todella ystävällistä ja reipasta. Saatiin lääkkeet heti mukaan ja tarkka selostus vielä agikisojen osallistumismaksun palautusta varten ja kaikki kustansi yhteensä 69€. 69€!!!! Jos kävelisin Helsingissä eläinlääkäriin aulaan odottamaan, se maksaisi saman verran. Kiitos maaseutu! Arvostan! 🙂

130812769198792321Koirat pääsivät kaupunkiin lepäämään pariksi päiväksi, kun mä seikkailin Kolmårdenissa. Sen jälkeen olikin edessä mökkiviikonloppu Yläneellä ja Rauman Agipitsit. Lauantaina startattiin Tahvon kans kolme starttia ja sunnuntaina kaksi. Meidän kisat alkoi Hilpi Yli-Jaskarin agilityradalla. Meidän vuoron aikana satoi kaatamalla, ajattelin jo ettei tästä tule mitään, mä olin aivan lomamoodissa-liian löysä asenne ja jotenkin tuntui että kaikki piti tehdä kiireellä enkä ehtinyt tehdä omia kisarutiineja. Hätiköin Tahvon lähdön kanssa ja vapautin sen aivan liian aikaisin enkä itse ollut ehtinyt ollenkaan sinne minne olin suunnitellut meneväni. Niinpä mä olin Tahvon tiellä kun se piti ohjata kepeille ja aikamme pyörittiin keppien ympärillä (RV 10) ennen kuin päästiin jatkamaan. Loppu menikin sitten hyvin.
Note to myself: Tahvo kulkee nykyään vesisateessa. Hitaammin, mutta kulkee kyllä. Mulla itsellä taitaa olla asennevamma vesisateeseen.
Toka rata oli Ritva Herralan agilityrata. Mulla ei rehellisyyden nimissä ole mitään mielikuvaa,miten rata edes meni. Hyvin kai se meni, kun seurakaverit hihkui ja onnitteli radan jälkeen 🙂 Sieltä siis 0. Tahvon vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta keikuttiin ylättävän pitkään kakkos ja kolmossijoilla. Lopulta sijoitus oli 6/43. Tän kauden kuudes startti ja viides nollatulos. Tahvo oli vohvelinsa ansainnut.

130817182203391964Huvittavaa sinänsä, että mä olen tähän asti aina karttanut Ritva Herralan kolmosluokan kisoja kun olen kuullut, että sillä on vaikeat radat.

Ennen kolmatta starttia meidän piti odotella kokonaiset 3 tuntia. Sen tuomaroi ranskalainen Nicolas Renaud. Täysin tehtävissä oleva rata, mutta kolme tuntia odotellessa mä ehdin jo nukahtaa täysin. Tahvo karkasi esteelle, jota en osannut edes pelätä ja siitä sitten HYL. Muuten rata meni virheittä.
Note to myself: Ensi vuonna jos menee Agirotuun kannattaa ilmota vain kahdelle ekalle startille ettei tarvitse odotella kauhean kauaa.
Päivä oli kaikenkaikkiaan menestys, sillä monet seurakaverit teki upeita tuloksia.

Sunnuntaina meillä oli ekana vuorossa Renaudin agilityrata. Ihanneaikaan päästäkseen etenemän piti olla tiukka 4,06. Rata ei ollut helpoimmasta päästä ja lisäksi taisi olla normaalia pidempi koska kentältä loppui numerokyltit kesken. Tahvo kulki huomattavasti paremmin kuin lauantaina ja ihmeen kaupalla ehdin ohjatakin ihan niin kuin olin suunnitellutkin. Kaikki meni hyvin muuten paitsi Tahvo kosautti sekä puomin että A:n alastulon. RV10 ja vaikka Tahvon etenemä oli hyvä,niin yliaikaa 0,38 s. Enpä silti tiedä-enemmän mua olis varmaan harmittanut jos rata olis ollut virheetön ja sitten pieni yliaika.

Ekalla radalla oli vielä sellainen pieni bonus, että kaksi mun ihanaa työkaveria, Päivi ja Varpu tulivat seuraamaan meidän kisaa ❤
Toinen rata oli Herralan Agirata. Edelleen tykkäsin kovasti sen tekemistä radoista. Meno oli ihan sujuvaa ja taas Tahvo kosautti molemmat kontaktit. Ei auttanut vaikka yritin vedättää sitä alas.

Ei muuta kuin lisää treeniä. Mutta kun katselin videolta mun “valsseja” tuli mieleen,mitä Anne Savioja joskus sanoi mulle treeneissä: Kuule Saana. Valssit ja kansantanhut on kaksi eri asiaa..Siis mitä he****’iä mä pompin ihan kuin askel, askel, hyppy, askel, askel hyppy, hyppy,hyppy—-mulle tekniikkatreeniä!

Tänään koirat on saaneet levätä ja palautella uimalla. Koirat pääsivät myös uudelleen kevennettyyn kesäkarvaan. Olipa “trimmaaminen” helppoa mökin pihalla 🙂fotor_WP_20150713_15_54_03_Pro fotor_WP_20150720_17_37_52_Pro

Maalla on mukavaa vol.1

Eka lomaviikko on vierähtänyt maalla.
Heti ensimmäisenä lomapäivänä pääsin kokeilemaan kummitytön kanssa Ähtärin flowpark :a. Jaksettiin mennä kaksi aikuisten “helpointa” rataa, jotka nekin oli silkkaa epämukavuusaluetta. Tuosta päivästä voi varmasti ammentaa monia asioita agipuolellekin, ainakin huomasi mihin kaikkeen sitä pystyy pelon ja sinnikkyyden voimalla. Mahtava kokemus ja kuinka palkitsevaa oli huomata pystyvänsä ja jaksavansa. Suosittelen kaikille ja itse ainakin aion mennä kokeilemaan kahta jäljelle jäänyttä rataa.130806659243099119Koirat,etenkin Tahvo ei ole suostunut juurikaan kulkemaan meidän mökkitiellä. Tekee stopin melkein heti kun tullaan meidän pihasta pois. Sama juttu oli viime kesänä, kun sitten mun kummit (jotka asuu naapurissa) tiesivät sanoa että viereisellä pellolla ja metsässä on liikkunut karhu. Ehkä tämä on nyt sitten samaa “oireilua”. Koirat on siis kuluttaneet energiaansa, ei niinkään lenkkeillen vaan uiden ja pihassa riehuen. Tänään käytiin vasta ekaa kertaa mäkijuoksemassa hiekkakuopilla. Tahvo oli siitä puuhasta taas niin innoissaan, että pakkohan sinne on mennä toistekin.

fotor_WP_20150711_18_50_56_Pro fotor_WP_20150711_18_50_56_Pro(1) fotor_WP_20150712_11_27_15_Pro fotor_WP_20150712_11_27_15_Pro(1)

Uskotteko,että maaltakin löytyi agilitykenttä? Se on kyllä vuosimallia kuokka ja kirves ja kaikki on enemmän kuin epäilyttävässä kunnossa. Ei taatusti ole ollut käytössä vuosikausiin, mutta pienen pohdinnan jälkeen uskaltauduin silti käyttämään hyödykseni kentän A-estettä. Siellä me ollaan käyty Tahvon kans lähes päivittäin tekemässä lyhyt mutta ytimekäs juoksu A-treeni.
130806623265987772Joitain muutoksia piti tehdä palkkauksen kanssa. Mun oli pakko ottaa edessä valmiina ollut palkka pois, koska Tahvo alkoi toistuvasti sikailemaan ja hyppäämään alas liian korkealta. Otin käyttööni Saksasta tuliaiseksi tuodun Holobal pallon, joka on helppo heittää ja Tahvo saa vauhtia, mutta sisälle saa kätevästi nameja, jotka kuitenkin palkitsee Tahvoa paremmin kuin pelkkä lelu. Ei tarvinnut montaa toistoa tehdä, kun selvä sikailu loppui ja Tahvo alkoi miettiä mitä oikeasti tulee tehdä ja keskittyi enemmän oikeaan suorittamiseen.
Nyt pari treenikertaa on saatu tehtyä todella hyvällä onnistumisprosentilla, ja osumat ovat tulleet paremmalle kohdalle ettei tarvitse arpoa osuiko vai eikö. Treeni on edelleen aloitettu aina pelkällä alastulo treenillä ja jos Tahvo tarjoaa pysäytyksiä, niin tehdään heti perään pari kertaa pelkkää alastuloa. Ennen A.ta olen laittanut siivekkeen, jota Tahvo on kiertänyt jotta tulisi edes vähän enemmän radanomaista treeniä ja vauhtia. Viimeisimmässä treenissä otin sivuttaisetäisyyttä, joka ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Se mikä edelleen tuottaa ongelmia on mun jääminen taka-alalle ja Tahvo suorittaisi A.n itsenäisesti. Kokeilin nyt kaksoispalkkaa. Edessä on valmiina odottamassa targetti rasia,jossa on kuitenkin kansi, niin että jos Tahvo loikkaa alas liian korkealta,niin se ei sitä palkkaa saa ja toisen palkan heitän itse, eli holobalin. Tämä tuntui toimivan, mutta vaatii ehdottomasti vielä harjoitusta ja paljon.
Jos muuten joku kiinnostui noista Holobaleista,niin niitä saa nykyään tilattua Pikku-Marilta 🙂 Itse en ole käyttänyt mitään muuta palkkalelua vuoteen.

Täällä maalla on ollut myös paljon luppoaikaa, varsinkin kun koirat on sipanneet aina niin aikaisin 🙂 Olen surffaillut netissä ja lukenut koirien nivelvaivoista ja niiden hoidosta. Meillähän on jo pitkään ollut “yhteinen lääkekaappi”, chia-siemenet, kookosöljy ja kausittainen aloe vera juoma on ollut meidän käytössä jo pidemmän aikaa. Hevospuolella käytetään inkivääriä ja ruusunmarja rouhetta, joten päätin kokeilla. Lisäksi kaappiin saatiin B-vitamiini täydennystä. Jäädään odottelemaan, onko näistä mitää hyötyä tai vaikutusta. Maalla on myös lähes tyhjä pakastin käytössä,joten aina kun ollaan täällä, koirat saa syödä barf-ruokaa. Lyyti on voinut selvästi paremmin. Ei yhtään närästys -tai nielemiskohtausta. Yksi syy,miksi odotan että päästään muuttamaan takaisin Vallilaan-koirien oma pakastin 😀

fotor_WP_20150712_19_57_18_ProJa on lomalla myös levätty. Todella.
Mä olen suonut itselleni lähes joka aamu oman hetken käymällä paikallisella kuntosalilla. Siitä saa hyvän buustin päivään ja todella tyytyväisen olon. Onnekseni sain hyvät, kattavat salitreeni ohjelmat FitDogista tutuksi tulleelta Jessiltä. Aion ehdottomasti jatkaa kun mennään takaisin kaupunkiin.
fotor_

Agirodusta lomalle

fotor_WP_20150616_20_26_34_Pro

En ole koskaan tykännyt joukkuelajeista. Mieluummin syytän vain itseäni jos sattuu virheitä tai tulee häviö. Myöskään joukkueen paine ei sovi mitenkään mun muutenkin heikoille kisahermoille. Viime vuonna SM-kisojen joukkuekokemus oli unohtumaton, mutta silti samaan aikaan päätin,että ens vuonna mä olen kisaamassa yksilöissä.
Tänä vuonna lupauduin Agirotuun vehnisjoukkueeseen, Weetapiskeihin, sekä Lyytin että Tahvon kanssa. Suurin syy siihen oli se, että myös joukkueen kolmas koira, Teppo, on samasta kennelistä. Etukäteen ajateltuna kadutti koko homma. Agility kiinnosti yhtä paljon kuin kilo pa****, olin täysin valmis lomalle. Kun näin kisapaikan ja kentät, ajattelin ettei tästä tule Lyytin kanssa yhtään mitään. Se karkaa kentältä ja lähtee toisten koirien luo.
Kun tapasin muut meidän joukkuekaverit, aloin jo lämmetä kisaamisen ajatukselle. Nyt vaan rento ote ja kohti lomaa. Rata ei ollut helppo.Kaikki kunnia Jimille ja hänen omistajalleen, jotka olivat edellisenä päivänä aloittaneet kisauransa. Ei tosiaan voinut puhuakaan mistään ykkösluokan radasta.
Lyyti aloitti meidän joukkuekisan. Siinä odotellessa se aloitti itse haukkumisen, jota se tekee kun ei malta enää odottaa että pääsee aksaamaan. Se meni ihan kelvollisella vauhdilla, pysähtyi kaksi kertaa joista siis kahden kiellon verran lisäaikaa meidän joukkueen aikaan. Mutta olin ihan supertyytyväinen. Me tehtiin ja mentiin yhdessä koko ajan.
Tahvo puolestaan veti kiitettävät kierrokset siinä kun katseli koska on meidän vuoro ja etenkin kun Lyyti pääsi ennen sitä. Tahvo kosautti A:n alastulon, tajusi sen itsekin ja tiputti heti seuraavan esteen. Keinun kohdalla mä en sanonu sille mitään ja se teki lentokeinun-pitkästä pitkästä aikaa. Eli toisin sanoen Lyyti oli parempi kuin Tahvo 🙂
Mutta oli kyllä rento ja mukava porukka jonka kanssa kisailtiin joukkueessa. Toivottavasti tavataan vielä uudelleen! Mä ihan jopa innostuin tän kaltaisista joukkuekisoista.
Nastolasta ajeltiin suoraan maalle ja mökille aloittamaan lomaa. Jos löydän täältä jostain A-esteen, saatan käydä harjoittelemassa juoksu A:ta, muuten ei tehdä mitään agilityyn liittyvää.Seuraavia kisoja olen katsonut elokuulle.
Niin ja tosiaan nyt on treenattu muutama kerta A:ta. En tiedä uskallanko sanoa siitä vielä yhtään mitään. Osuuhan se kontaktipinnalle kaiketi jokakerta, mutta on tosi rajalla.Joka kerta olen aloittanut treenin pelkillä alastulo treeneillä. Sitten on kokeiltu koko A:ta.

Välillä hajoaa rytmi mutta välillä on tullut jo rennompia A:n harjan ylityksiä.
Nyt aion juoksuttaa maalla, niin että meno olisi mahdollisimman rentoa ja askel pitkää.

Kolmannella kerralla kokeilin laittaa putken A:n jälkeen. No sitten olikin onnistumisprosentti täys nolla. Tuli niin kamala kiire päästä putkeen,että hypättiin alas mistä sattuu eikä sillä ollut merkitystä kuinka lähelle putken pisti. Mutta ainakin tuli vauhdikkaita A:n ylityksiä.

Elokuusta lähtien meidän treenikalenteri ja suunnitelmat on edelleen auki ja pakka levällään. Tahvo ei päässyt Jänesniemen Elinan valmennusryhmään ja Jennan yksäreitä on nyt tiedossa kerran kuussa. Mutta eiköhän sekin tästä selviä. Nyt vaan lomaillaan.