Hyvää joulua minulta minulle

Joulun pyhinä aloin askarrella treeni- ja kisasuunnitelmaa vuodelle 2016. Se on jo muutaman päivän sisällä mennyt pariin otteeseen uusiksi.
Isoin syy suunnitelmien muutokseen oli lahja itselleni: mentaalivalmennus.
Ja ei. Tätä kaikkea ei tehdä enää minun ja Tahvon kisauran takia, vaan myös tulevaisuuteen. Haluan olla valmiimpi.
Onnekseni tapasin viime fidarikaudella Marjo Korander-Taavitsaisen, joka on opiskellut psyykkistä valmennusta ja nyt opiskelee lisää urheilu-psykologiksi. Hän kaipasi opiskeluihinsa “koepotilaita” ja minähän olin heti tassu pystyssä 🙂
Ekalla kerralla tapaamisen aikana käsiteltiin mun kisajännittämistä, tavoitteita ja millaista kisamoodia pitäisi hakea.  Viime kautena kaikki oli niin valtavan nousujohteista ja me oltiin parhaimmillamme tärkeimpänä hetkenä. Nyt moni asia on muuttunut ja itse tunnen olevani vähän tuuliajolla. Viime kausi oli niin täydellinen, etten osaa pyytää enempää ja silti samaan vanhaan tyytyminen ei tunnu tavoitteelta.
Meneekö tavoitteet niin, että kun se sanoo ääneen, niin sen eteen tekee enemmän töitä? Jos näin niin: Osallistuminen SM-kisoihin. Viime vuonna päästiin SM:iin, seuraavalla kerralla osallistutaan. Tämä tarkoittaa sitä että on kisattava enemmän, jotta syntyy jonkinlainen kisarutiini. Nollaprosentti on meillä itseasiassa tällä hetkellä varsin hyvä, mutta se on myös pidettävä korkealla. Siinä tavoitetta.
Kun tavoite alkoi selkiintyä ja tulla tavoittelemisen arvoiseksi, tuli treenikalenteriin lisäksi myös “hoitosuunnitelma”. Se etenee kevättä kohden. Vesijuoksu ja akupunktio tulee taatusti taas ohjelmistoon.
Mun ja Tahvon yhteistyö on muuttunut. Jos mahdollista, niin minusta se on entistä parempaa ja saumattomampaa. Kun ei olla kisattu, niin kisoista on tullut taas se mörkö. Kisoissa tekeminen on minun osaltani liika yrittämistä ja hampaiden yhteen puremista, eli kaukana siitä mitä treenitilanteet on nykyään. Haluan saada kisoihin sen saman ilon ja tekemisen riemun.
Marjo kysyi multa, että miksi minusta tuntuu siltä ettei meillä ole oikeutta osallistua kisoihin? Miksi mun suurin pelon aiheeni kisoissa on se,mitä muut ajattelee meistä? Missä on kirjoitettu, ettei meidän kaltaisten kuulu olla agilitykisoissa? Niinpä. En keksinyt mitään vastausta. Ja sitten kun siitä alkoi puhua ääneen, niin se tuntui vielä typerämmältä.
Tammikuussa lupasin kisata niin paljon kuin suinkin mahdollista ja järkevää. Jotta tottuisin kisatilanteisiin. Ne on asetettava samalle tasolle kuin treenit. Juu.Näistä on puhuttu paljon ennenkin. Jos taas kisaan enemmän, niin Tahvon ratatreenejä on vähennettävä ennestään. Lyytillekään on turha määräänsä enempää kasata treenejä. Vaikeita päätöksiä.
Meillä on nyt joka viikko kouluttajien treenit Jennan kouluttamana. Riittäisikö se jaettuna Lyytille ja Tahvolle? Siihen lisäksi yksärit noin kerran kuussa? Ja omatoimitreenit, mitä nyt saa aikaiseksi (en edes muista koska viimeksi ollaan käyty omatoimitreenaamassa paitsi eilen joulutauolla Akatemialla). Niin eikä pidä unohtaa Pilottia kerran kuussa.
Ja kyllä. Uudenvuoden lupaus: Lyyti tulee kisaamaan. Tammikuussa.
fotor_WP_20151231_15_05_46_Pro

Vuoden viimeisiä treenejä

Ollaan päästy nyt pari kertaa kouluttajaryhmien kautta Niinun treeneihin tuuraamaan. Ekalla kerralla menin Tahvon kanssa.
Niinu Tahvo

Ekalla yrittämällä Tahvo karkasi esteeltä nro 7 putkeen, mutta kun otinkin sivuetäisyyttä lähemmäs puomia,niin Tahvo kääntyi todella hienosti poispäinkäännöksellä.  Esteen nro 12 ponnistuspaikkaa piti myös merkkailla tarkemmin, jotta Tahvo kääntyi paremmin, samoin esteellä 17, koska muuten Tahvo hyppäsi pituutta kohden ja kääntyi vasta sitten putkelle päin. Nuo kohdat saatiin kyllä helposti korjattua, jotta saatiin linjat paremmiksi.
Putki/puomi erottelun kanssa ei treeneissäkään ollut mitään ongelmaa. Tahvo haki myös hyvin kepit, vaikka putki oli ansaesteenä. Kepeiltä tein poispäinkäännöksen putkelle, jotta ehdin hyvin ohjaamaan A:lle.
28-30 kohtaa harjoiteltiin pidemmän aikaa, kun tein päällejuoksun pituuden jälkeen. Sen ajoittaminen olikin sitten vaikeampaa. Tahvo hyppäsi kyllä pituuden aina hyvin, mutta tuntui että mä olin aina tiellä ja Tahvo joutui väistelemään minua.
Loppurata sujuikin sitten taas ongelmitta ja oli mukava saada Niinulta todella positiivista palautetta kun ei oltu hetkeen nähty.

Viime viikolla päätinkin sitten mennä Niinun treeneihin Lyytin kanssa.
Tahvo oli päässyt jo aikaisemmin viikolla Jennan treeneihin,joten ajattelin että nyt on Lyytin vuoro. Lisäksi radassa oli parikin pitkää suoraa, niin ajattelin että turha paineistaa Tahvoa kun se aina suorilla hakee hyppyjä enemmän.
Niinu Lyyti

Lyyti on ihmeellinen koira nykyään. Me päästiin heti tekemään rataa varsin pitkä pätkä ekalla yrittämällä- kepeiltä Lyyti kääntyikin keinulle. Ihmettelin Lyytin vauhtia ja intoa tehdä niin että mulla oli silmät varmaan ihan lautasen kokoiset. Niinu ei ollut aluksi tajunnut,että tulenkin treeneihin eri koiran kanssa ja oli ihmetellyt,kuinka Tahvo liikkuu niin eri tavalla ja hyppääkin niin eri näköisesti 🙂 No, karvojen pituudesta Niinukin oli tunnistanut,että nyt on kyllä eri koira 🙂 Yhden stiplun  jälkeen me päästiinkin kutakuinkin heti rata loppuun asti.
Niinu ei lakannut kehumasta ja tuli kyllä kieltämättä ihan superhyvä mieli. Ei olla turhaan tehty töitä. Niinu sanoi,että se on sama kumman koiran kanssa treenaan kun tehdään rata loppuun tuosta noin vaan – hyvin opetetut koirat. ❤ Lyyti sai myös kehuja siitä kuinka hyvin se kääntyy.
Sanoin Niinulle, ettei Lyyti tykkää tulla ohjauksissa mua kohden. Sen huomasi esimerkiksi 11-12 välissä kun tein välistä vetoa. Lyyti kyllä tulee ohjaukseen mutta vauhti hidastuu huomattavasti. Kokeiltiinkin sitä kohtaa sitten japanilaisella niin ettei mun rintamasuunta käänny Lyytiä vasten ja ero oli huomattava!
Tuntui kyllä siltä,että Niinullakin on Lyytille paljon annettavaa-se ymmärtää Lyytiä 🙂 haluan ehdottomasti päästä jatkossakin Niinulle treeneihin Lyytin kanssa.

Ja sitten ne viikottaiset Jennan treenit…Huh..huh..Rata oli jokseenkin haastava. Ei todellakaan mitään luukutusta eteenpäin vaan tiukkoja haltuunottoja. Tahvohan oli kauhean hyvin kuulolla eikä meillä tullut kauheasti ongelmia vastaan, mitä nyt minä aina ajauduin väärälle puolelle putkea enkä ehtinyt ohjata seuraavan esteen takaakiertoon.
Jenna pisti sitten mut tekemään yleisliikkeitä. Ensiksi 12 yleisliikettä ja sen ajan kun mä ähersin,niin Jenna piti Tahvoa kiinni vieressä ja heti kun jumpat oli jumpattu niin Jenna vapautti Tahvon ja eikun menoksi. Tän jälkeen pieni tauko ja 11 yleisliikettä ja sama uusiksi.
Tahvossa näkyy kierrosten nousu ja vauhdin nopeus ja mun jaloissa väsymys, eikä ohjaukset pysy yhtä skarppina kun väsyttää. Oletan vain,että kyllä Tahvo jo tietää minne mennäänään  🙂 Mutta hyvin me vedettiin, kyllä hapotti mutta silti olin niin sairaan tyytyväinen treeniin.

Eilen oli sitten viimeiset treenit ennen joulua, Jennan yksäri johon osallistuin molempien koirien kanssa. Koirat kerää kierroksia toisistaan ja mulla hiki virtaa. Hyvä niin, tietääpähän eläneensä.
Molemmilla koirilla kauhea vauhti ja minä koko ajan jäljessä.
tässä on mun ja Tahvon viimeisimpiä vetoja. Huomaa jo taas mun jaloista että alkaa väsymys painaa.

Ja tässä näitä ilopillereitä: Lyyti ja ohjaaja niin miljoonasti jäljessä ❤


No saatiin me Lyytinkin kanssa hyviä ratoja aikaiseksi, mutta sitten mä unohdan ottaa sen haltuun ja se karkaa A:lle. Aikaisemminhan se ei olisi tuollaista tehnyt, kun olisi kiltisti tullut perässä just sinne minne haluan:

Ja kun ei kerrasta opita, niin uusitaan sama virhe Tahvon kanssa

Lyytin juoksutyyli on muuten muuttunut hiukan virtaviivaisemmaksi. Edelleen se juoksee pää pystyssä, mutta nyt se menee jo eteenpäin eikä ylös. Ilmankos sille sitä vauhtia on tullutkin. Oon niin pulassa sen kanssa. Tuntuu että treenailen tällä hetkellä ihan vieraan koiran kanssa. Mutta silti on niin mahtavaa huomata,miten innoissaan se on ja miten hyvin se jaksaa toistojakin.

Nyt joululevolle että taas jaksaa 🙂 Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille!

fotor_WP_20151221_11_38_19_Pro

 

 

Rosvosektori. Palaa takaisin lähtöruutuun.

fotor_WP_20151210_17_59_29_Pro

Näin ei voi käydä kellekään muulle kuin mulle.
En oo koskaan ollut hyvin selvillä agilitysäännöistä, mutta nyt opin taas jotain: Älä luota Googleen äläkä luota tuomariin 🙂 Silti en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni.
Tultiin lomalta kotiin, niin kotona odotti Suomen Kennelliiton kirje, jossa todettiin,että Lyyti on kisannut liian aikaisin synnytyksen jälkeen. Me ollaan kisattu vanhojen sääntöjen mukaan ja tosiaan vielä tarkistin tuomarilta ennen kisoja, saadaanko startata.
Onni onnettomuudessa ettei olla kisattu paljon yhtään ja ykkösissähän Lyyti pärjäsi. Me saadaan mennä uudestaan hakemaan onnistumisen kokemuksia. Tosin en kyllä ymmärrä ihan tuon kirjeen tuloksiakaan: Jyväskylästä saatiin kyllä LUVA,joka nyt menetettiin, mutta ei Lyyti mitään nollatuloksia tehnyt Räsäsen Minnan radoilla…No, selvitellään. Ykkösiin mennään kuitenkin 🙂 Ja mun puolesta on ihan sama vaikka tehdään kaikki kolme nollaa uudestaan.
On parempi olla ykkönen kuin kakkonen.

Mitäpä tänne…

Lyyti pääsi treenikentille muutaman viikon tauon jälkeen ja sen jalka on täysin kunnossa. Lyyti oli niin kovin innoissaan,kun näki minne pääsee: Hyppi ja sinkoili sinne tänne. Ja treeniosuuskin sujui ihan mallikkaasti.

Tahvo keräili taas kierroksia kun katseli Lyytin treenejä.

Näiden treenien jälkeen odotin jopa innolla tulevia viikonlopun kisoja. Tuli hillitön luotto Tahvoon:mä tiedän mitä se tekee ja se tietää minut. Me ollaan pari. No, ei se sitten ihan niin mennyt, mutta siitä myöhemmin…

Torstaina molemmat koiruudet pääsi pitkästä aikaa rauniotreeneihin. Siis myös Lyyti, jolle se oli ensimmäinen kerta. Tahvo oli hämmentävän hyvä ja osasi käyttää nokkaansa heti alusta lähtien. Edes sateinen ilma, kurainen ja märkä maa ei häirinnyt Tahvoa-ihmeiden aika ei ole ohi. Se suorastaan juoksi suuren kuralätäkön läpi kun ajatteli että nyt on velvollisuudet hoidettava ja pelastettava Lidl:n lihapullat ja ihmiset niiden ympäriltä. Oli myös tosi mielenkiintoista nähdä, miten Tahvo haki kun itse en tiennyt yhtään, missä maalimies oli.
Lyyti haki kaksi maalimiestä niin että näki niiden menevän piiloon. Ajattelin,että Lyyti voisi tästä saada lisää rohkeutta ja itsevarmuutta, jospa se vaikka siirtyisi agikentillekin,vaikka rohkeutta onkin saatu jo lisää. Lyyti toimi niinkuin ajattelinkin: se tajusi heti mistä on kyse, se osaa kyllä hakea, mutta rohkeus ei meinaa riittää siihen että menisi ihan maalimiesten luokse. Onneksi oli lihapullat, jotka houkutteli. Jos vain mahdollista, Lyyti lähtee hakuilemaan jatkossakin.fotor_WP_20151203_10_18_54_Profotor_WP_20151203_10_19_50_Profotor_WP_20151203_10_20_21_Profotor_WP_20151203_10_26_43_Profotor_WP_20151203_10_28_53_Pro

Jotenkin viikon aikana ehdin sitten unohtaa ne tulevat kisatkin. Onneksi Minissä on vakiovarusteena Tahvon kisakirja ja rokotustodistus. Treenireppukin oli säkällä autossa, mutta esim.häkki jäi kotiin kun lähdettiin jälleen kerran maalle lomailemaan.
Lauantai aamuna ajettiin sitten Seinäjoelle, tuomarina Petteri Kerminen. Kisoja ennen oli varsin rento olo,mutta kisapaikalla alkoi jännittää. Vaikka ajattelin,että sain jännityksen kuriin ja itse rentouduin huomattavasti kun huomasin kuinka valtava into Tahvolla on päästä tekemään,niin en muista radoista paljoakaan. Siis jännitin…
Kotiintuomisina kolme kertaa HYL. En oikein osaa sanoa kisoista mitään. Olin todella tyytyväinen Tahvon vireeseen ja se hyppäsi paljon rennommin, pituuden kanssa ei ollut tällä kertaa mitään ongelmaa, putki/puomi ja putki/A-erottelut onnistuivat täydellisesti.Tälläkin kertaa uskalsin luottaa Tahvoon ja se haki kepit hienosti. Mikä sitten mättää? Tuolla vireellä Tahvo ei malta tehdä kontakteja kunnolla. Olisi hienoa, jos olisi videotodisteita kun en tiedä tuliko puomin alastulolta virheitä, mutta A:lta tuli ainakin. Jos jään varmistelemaan kontakteja, en ehdi ohjaamaan seuraavia esteitä.
Petteri Kerminen oli nettisivuillaan julkaissut viikonlopun kisaradat. Me siis aloitettiin kisat hyppyradalla:
5.12 C

Olin tyytyväinen, miten Tahvo haki pimeät putkikulmat, mutta jostain syystä ohjasin ilmeisesti Tahvoa liikaa, kun se tuli 8 putkelta ulos ja se ajautui 9 esteen ohi ja hyppäsi sen sitten lopulta väärästä suunnasta. Muuten rata menikin sitten ihan hienosti, mutta jostain syystä Tahvo ei hypännyt rengasta ollenkaan enkä viitsinyt sitä sitten korjailla.

Tän jälkeen sitten oli Agirata:
5.12 B

Edelleen putkeenlähetykset onnistui todella hienosti, Tahvo ei turhia kaarratellut. Muurilta taisi yksi palikka tipahtaa, mutta muuten kaiketi virheetön, tietääkseni tällä radalla Tahvo otti myös kontaktit, sillä sain vedätettyä sen A:lta alas. Puomin alastulolla jäin varmistelemaan ja Tahvo kääntyi esteeltä 19 eri päin kuin olin suunnitellut, sain siitä kyllä korjattua esteelle 20, mutta Tahvo kääntyi siitä puomille päin ja päätti hypätä esteen nro 20 uudemman kerran kun meni siitä ohi. Eli HYL toiseksi viimeisellä esteellä.

Viimeinen rata päättyikin sitten lyhyeen:
5.12 A

Mun mielestä Tahvo ei ottanut puomin alastulokontaktia, ja A:lta se loikkasi liian korkealta alas. Siitä se sitten ryntäsikin suoraan maaliesteelle. Taatusti nopein aika koko radalta, vaikka olisi se ollut ihan kiva mennä kaikki 21 estettä.

Outoa sinänsä, että olen aina vihannut treenien ja kisojen videointia, mutta nyt jäin tosiaan sitä kaipaamaan. Mietin jo,että pyydän jotain vierasta kuvaamaan, kunnes tajusin että olin unohtanut puhelimenikin kotiin. Joten jäi nyt sellainen olo,ettei näistä kisoista opittu muuta kuin että kontaktitreeniä on jatkettava ja paljon.

Silti olen paljon tyytyväisempi tähän Tahvoon kuin haamukisojen Tahvoon. Nyt jatketaan kisaamista ja harjoitellaan kisaamista. Välissä treenataan,jotta opitaan taas. Nyt vaan täytyy heittää tavoitteet romukoppaan.