Lyytin päivä

Lyyti pääsi eilen kisaamaan JAU-Areenalle PORSKin kisoihin, tuomarina Seppo Savikko. Kartturiksi lupautui Hanna, jotta mä sain lepuuttaa tulehtunutta lonkkaani. Hannalla ja Lyytillä on pohjalla yksi yhteinen treenikerta, sekin noin puoli vuotta sitten 🙂 https://wordpress.com/post/tahvoset.wordpress.com/705

Sanoin kyllä Hannalle, että Lyytin kanssa kannattaa ottaa lentävä lähtö jos mahdollista, istuttaminen saattaa lannistaa Lyytin. Mutta se että Lyyti otti vauhtia minusta, Hanna otti kopin ja jatkoi siitä, oli jo taas jotain aivan uutta 😀 Lyyti lähti innoissaan Hannan kanssa mutta kun tuli lähtövuoro, se alkoi etsiä minua ja sitten taas lähti Hannan kanssa suorittamaan rataa.

Eka kerta ikinä kun Lyyti teki nollaradan kakkosissa ja alle ihanneajan ja siitähän tämä parivaljakko sai ensimmäisen LUVAn, sijoitus 4. Toisella radalla Lyytiä alkoi jännittää entisestään, pari stiplua mutta puhdas rata yliajalla ja sijoitus 3.

WP_20160228_20_11_27_Pro

WP_20160228_21_29_42_Pro

Kertakaikkisen hauska kisailta! Hurjan suuri kiitos Hannalle! Ja olen minä aika ylpeä Lyytistäkin,miten reipas se päätti olla 🙂

Lyyteilyä

Pitäisi kiittää Lyytin kasvattajaa ja kaikkia muitakin “vehnäasiantuntijoita” siitä,että ovat käskeneet olla pitkän sitkeitä vehnäneidin kanssa. Kypsyvät kuulemma hitaasti. Lyyti täyttää kuukauden päästä 5 vuotta. Niinpä. Ei sekään enää pentu ole. Mutta saan olla kiitollinen siitä,että mulla on kaksi koiraa, jotka ovat parhaassa iässä. Terveenä.
Kuluneen puolen vuoden aikana Lyyti on muuttunut huimasti. Sille on tullut järkeä ja malttia. Sillä ei ole enää vain ON ja OFF-asennot, vaan vaihteistoon kuuluu muitakin vaihteita joilla pelata. Ja mä osaan pelata (ainakin joskus)  🙂
Lyyti ei sitäpaitsi ole enää niin tosikko, kuin mitä se on ollut. Välillä se kyllä vie mua 6-0. Niinkuin esimerkiksi viime tiistaina Purinalla iltakisoissa. Ollaan käyty siellä aikaisemminkin, mutta pehmeä pohja vei Lyytin kirsun mennessään. Se vaan haisteli ja haisteli. Mitä järkeä on juosta kisarata läpi niin nopeaa kuin jaloistaan pääsee ja elää siinä toivossa,että voittaa sillä pyristelyllä yhden ruokasäkin palkinnokseen? Lyyti päätti tehdä win-win tilanteen itselleen. Ekassa lähdössä heti kun olin päästänyt sen irti valjaista, se lähti kyllä täysillä liikkeelle- mutta taaksepäin ja kohti palkintokorokkeita jossa odotti koko kisojen ruokapalkinnot. Eihän sitä meinannut saada sieltä pois millään. Tuomari nauroi, vihelsi pilliin ja mä maarittelen Lyytiä lähtemään. Kyllä se sieltä sitten lähti, mutta hitaasti. Kuikuili kaikkea ympärillä olevaa ja teki omia ratoja.Tässä osa meidän radasta 🙂

Toisella radalla tapahtuikin sitten se ihme,että Lyytillä olikin parempi vire kuin ensimmäisellä. Vauhti ei edelleenkään ollut paras mahdollinen, mutta ei enää jännittänyt niin paljoa ja me tehtiin rataa yhdessä. Minä pirulainen vaan unohdin sen,ettei Lyyti kestä paineistusta puomin alastulolla ja se jäi seisomaan paikoilleen ennenkuin tuli alas. Siinä tuhraantui aikaa ja tulokseksi saatiin 0 mutta yliaikaa rapiat 2 sekuntia.

12695923_10153850475822400_1749464049_n

Ekaa kertaa ikinä mulle tuli sellainen fiilis, että meillä on mahdollista saada LUVAt kasaan kakkosluokassa ja Lyytikin nousee kolmosiin. Sen kanssa on niin helppoa kun ei tarvitse murehtia millä pohjalla kisaa-se kyllä kulkee ja hyppää- kunhan saadaan se vaihde päälle.

Lyyti on kyllä hassu. Jos Tahvo kehuu ja hehkuttaa kuinka hienosti se meni radan, niin Tahvohan riekkuu ja haukkuu ja häntä heiluu niin että hyvä ettei irtoa peräsimestä. Lyytiä kun kehuu niin se vaan pysähtyy radan jälkeen ja on just sen näköinen että “mitä hän nyt muka teki?”

Tässä kuussa mennään vielä toistekin kisaamaan.Treeniä, treeniä.

Lyyti ja Tahvo olivat eilen ystävänpäivänä tulevien koirahierojien koekoirina. Tahvo on ollut aikaisemminkin, mutta Lyytille tämä oli eka kerta. Paikalla oli meidän koirien lisäksi 6 muuta koiraa. Kaikki isompia ja pelottavampia. Tietenkin 🙂

Viereen tömähti iso uros sakemanni. Ajattelin,että nyt ei hyvä heilu. Lyytihän ei tuota sulata. Hetken aikaa se siinä pyöritteli silmiään mutta antoi käsitellä kunhan minä olin vieressä ja lopulta ihan rentoutui. Tahvoa ei tarvinnut edes pitää kiinni. Se on niin tossu.
Kouluttajat olivat kuulemma ihastuneet Tahvoon ja Lyytiin ja pyysivät, jos mentäisiin toistekin. Huhtikuussa ollaan sitten taas koepotilaina 🙂

Tänä vuonna Kerry- ja vehnäterrieri kerhon vuoden agilitykoiran tulokset oli yhdistetty. Viime vuonna Tahvo oli vuoden vehnäagituloksissa neljäntenä, tänä vuonna se oli viidentenä-siis tuloksissa sekä kerryt että vehnät. Vehnissä Tahvo oli tuloksissa toisena tänä vuonna ja ykkönen makseissa..Miten sen nyt sitten haluaa vääntää 🙂

fotor_WP_20160206_09_38_30_Profotor_WP_20160212_23_03_40_Pro(1)fotor_WP_20160213_11_38_23_Profotor_WP_20160213_15_51_11_Pro

 

 

 

Superlatiiveja ja upeita tunteita

Me eletään nyt Tahvon kanssa sitä hetkeä ja sitä kautta johon voin myöhemmin palata ja muistella että tälläinen yhteistyö on mahdollista. Tätä ei varmasti tule vastaan edes jokaisen koiran kanssa.
Me on syksyn aikana keskitytty aika tiiviisti vain niihin asioihin, jotka on kaivanneet Tahvon kohdalla kehittämistä. Hullun rohkeita vetoja, joissa ei käytännössä ole mitään järkeä, mutta joilla Tahvoon on saatu rohkeutta, irtoamista ja itsevarmuutta. Lisänä hyppytekniikkaa ja kropanhallintaa.
Hyvänä lisänä on ollut Lyyti, joka on sparrannut Tahvoa hullun hyviin suorituksiin ja päinvastoin.
Viime viikolla käytiin jopa pari kertaa treenaamassa hyppytekniikkaa. Samalla Tahvo peruutteli rappusia ylöspäin. Namimaattia käytettiin palkkauksessa melkein kaikkeen. Yritin ulkoistaa itseni, mua ei kannata tuijotella. Tahvo karkasi hyppytekniikkatreenin lähdössä.Tajusi sen itsekin ja pysähtyi ja p e r u u t t i rimojen yli takaisin lähtöön. Tahvo, joka ei ole ennen kuudetta syntymäpäiväänsä edes tajunnut että sillä on takajalat!

130987920599651745
Viime keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa Jennan treeneihin molempien koirien voimin. Jenna hetsas Lyytiä kun treenattiin Tahvon kanssa, Tahvo mylvi läpi radan ja Lyyti kulki niin lujaa ettei mulla ollut mitään saumaa ehtiä ohjauksiin. Kepeillä tapeltiin hetki, poispäinkäännöskin saatiin onnistumaan kunhan en hätäillyt liikaa.

Viikonloppuna oli sitten Pilotin vuoro. Teemana Henkilökohtainen käsiala. Meillä oli kerrankin sekä Niinun että Teemun ratatreeni, molemmat suoritettiin ensiksi kisaradanomaisesti. Unohdin ajatuksen “nyt tehdään nollarata”, vaan keskityin ohjauksiin ja liikkeeseen- ja Niinun rata meni puhtaasti alusta loppuun. Tahvo sai hengähtää hetken ja sen jälkeen käytiin muutama kohta vielä läpi radasta, kellotettiin ja kokeiltiin eri ohjauksia.

niinun rata

Olen tähän asti ollut siinä uskossa että mun on lähdössä parempi lähteä Tahvon kanssa samaa matkaa, tein alkuun itse päällejuoksun, mutta pakkovalssi olikin nopeampi. Suurin ihmetyksen aihe mulle oli se, että putken 17 jälkeen sylkkäri tai poispäinkäännös sujui todella hyvin ja oli myös nopea ohjausvaihtoehto.
Treenin jälkeen Niinu kehui sitä että meidän suoritukset on parantuneet ihan valtavasti ja me vaan tullaan ja tehdään. Eihän siinä auttanut muu kuin kiittää ja hymyillä. Tahvo teki kertakaikkisen kelpo suorituksen.
Ratatreenien välissä meillä oli Leenan kontaktiklinikka ja saatiin hyviä vinkkejä puomin suoritukseen. Edelleen kaipaan siihen varmuutta ja nopeutta. Tahvon puomisuoritukset on edelleen aika vaihtelevia.
Teemun treeni olikin sitten..No…Teemumainen.Ensiksi jälleen koko rata kisaradanomaisena suorituksena.
teemun rata
Kyllä me rata päästiin ihan alusta loppuun, mutta puomilta putkelle piti Tahvoa vähän “potkia” että irtosi, mutta eipä me olla tuollaisia harjoiteltukaan. Sen jälkeen piti opetella uusi rata ja kertoa se treenikaverille joka siis oli opetellut ulkoa toisen radan. Pakka sekaisin. Omalla kohdalla kävikin niin, että unohdin välittömästi sen radan jota olin itse opetellut ulkoa, kun treenikaveri kertoi mitä minun pitäisi mennä suorittamaan. Tahvo suoriutui tästä tehtävästä puhtaasti, mutta huomasin jo että se alkaa olla ihan sippi. Kolmas treeniosio menikin sitten niin,että me itse suunniteltiin ratoja. Tähän en enää sitten Tahvon kanssa osallistunut, koska en nähnyt siinä enää mitään järkeä. Kivahan se olisi treenata, mutta väsyneen koiran kanssa aivopierut olisivat enemmän kuin todennäköisiä enkä halunnut paineistaa Tahvoa enää yhtään enempää.
Päädyttiin sitten istumaan Teemun kanssa, käytiin treenejä läpi ja suunniteltiin kotiläksyjä. Teemu sanoi että meille on syksyn aikana tapahtunut jotain. Meistä on tullut tiimi, pari. Me korjataan toinen toistemme virheitä ja luotto on täydellinen. Ei kuulemma meidän kaltaisia koirakoita tule ihan joka nurkan takaa vastaan. Siinä vaiheessa alkoi jo pala nousta kurkkuun. Olipa hyvä päästä jäähkälenkille vesisateeseen,niin ei tiennyt valuuko poskilla onnenkyyneleet vai vesipisarat. Tahvo on ❤

PS: päästiin treenien yhteydessä kokeilemaan koirille tarkoitettua magnesiumsuihketta. Itse olen jo kokeillut vastaavanlaista tuotetta ja todennut sen hyödyn, mutta kyllä siinä joku taika on myös koirille. Vaikka Tahvo oli selkeästi väsynyt, niin se liikkui hyvin jäähdyttelylenkeillä. Treenien jälkeen vain painui nukkumaan ja ajattelin sen olevan seuraavana päivänä “kankea”, mutta se liikkui ja käytti kroppaansa aivan normaalisti.