Superlatiiveja ja upeita tunteita

Me eletään nyt Tahvon kanssa sitä hetkeä ja sitä kautta johon voin myöhemmin palata ja muistella että tälläinen yhteistyö on mahdollista. Tätä ei varmasti tule vastaan edes jokaisen koiran kanssa.
Me on syksyn aikana keskitytty aika tiiviisti vain niihin asioihin, jotka on kaivanneet Tahvon kohdalla kehittämistä. Hullun rohkeita vetoja, joissa ei käytännössä ole mitään järkeä, mutta joilla Tahvoon on saatu rohkeutta, irtoamista ja itsevarmuutta. Lisänä hyppytekniikkaa ja kropanhallintaa.
Hyvänä lisänä on ollut Lyyti, joka on sparrannut Tahvoa hullun hyviin suorituksiin ja päinvastoin.
Viime viikolla käytiin jopa pari kertaa treenaamassa hyppytekniikkaa. Samalla Tahvo peruutteli rappusia ylöspäin. Namimaattia käytettiin palkkauksessa melkein kaikkeen. Yritin ulkoistaa itseni, mua ei kannata tuijotella. Tahvo karkasi hyppytekniikkatreenin lähdössä.Tajusi sen itsekin ja pysähtyi ja p e r u u t t i rimojen yli takaisin lähtöön. Tahvo, joka ei ole ennen kuudetta syntymäpäiväänsä edes tajunnut että sillä on takajalat!

130987920599651745
Viime keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa Jennan treeneihin molempien koirien voimin. Jenna hetsas Lyytiä kun treenattiin Tahvon kanssa, Tahvo mylvi läpi radan ja Lyyti kulki niin lujaa ettei mulla ollut mitään saumaa ehtiä ohjauksiin. Kepeillä tapeltiin hetki, poispäinkäännöskin saatiin onnistumaan kunhan en hätäillyt liikaa.

Viikonloppuna oli sitten Pilotin vuoro. Teemana Henkilökohtainen käsiala. Meillä oli kerrankin sekä Niinun että Teemun ratatreeni, molemmat suoritettiin ensiksi kisaradanomaisesti. Unohdin ajatuksen “nyt tehdään nollarata”, vaan keskityin ohjauksiin ja liikkeeseen- ja Niinun rata meni puhtaasti alusta loppuun. Tahvo sai hengähtää hetken ja sen jälkeen käytiin muutama kohta vielä läpi radasta, kellotettiin ja kokeiltiin eri ohjauksia.

niinun rata

Olen tähän asti ollut siinä uskossa että mun on lähdössä parempi lähteä Tahvon kanssa samaa matkaa, tein alkuun itse päällejuoksun, mutta pakkovalssi olikin nopeampi. Suurin ihmetyksen aihe mulle oli se, että putken 17 jälkeen sylkkäri tai poispäinkäännös sujui todella hyvin ja oli myös nopea ohjausvaihtoehto.
Treenin jälkeen Niinu kehui sitä että meidän suoritukset on parantuneet ihan valtavasti ja me vaan tullaan ja tehdään. Eihän siinä auttanut muu kuin kiittää ja hymyillä. Tahvo teki kertakaikkisen kelpo suorituksen.
Ratatreenien välissä meillä oli Leenan kontaktiklinikka ja saatiin hyviä vinkkejä puomin suoritukseen. Edelleen kaipaan siihen varmuutta ja nopeutta. Tahvon puomisuoritukset on edelleen aika vaihtelevia.
Teemun treeni olikin sitten..No…Teemumainen.Ensiksi jälleen koko rata kisaradanomaisena suorituksena.
teemun rata
Kyllä me rata päästiin ihan alusta loppuun, mutta puomilta putkelle piti Tahvoa vähän “potkia” että irtosi, mutta eipä me olla tuollaisia harjoiteltukaan. Sen jälkeen piti opetella uusi rata ja kertoa se treenikaverille joka siis oli opetellut ulkoa toisen radan. Pakka sekaisin. Omalla kohdalla kävikin niin, että unohdin välittömästi sen radan jota olin itse opetellut ulkoa, kun treenikaveri kertoi mitä minun pitäisi mennä suorittamaan. Tahvo suoriutui tästä tehtävästä puhtaasti, mutta huomasin jo että se alkaa olla ihan sippi. Kolmas treeniosio menikin sitten niin,että me itse suunniteltiin ratoja. Tähän en enää sitten Tahvon kanssa osallistunut, koska en nähnyt siinä enää mitään järkeä. Kivahan se olisi treenata, mutta väsyneen koiran kanssa aivopierut olisivat enemmän kuin todennäköisiä enkä halunnut paineistaa Tahvoa enää yhtään enempää.
Päädyttiin sitten istumaan Teemun kanssa, käytiin treenejä läpi ja suunniteltiin kotiläksyjä. Teemu sanoi että meille on syksyn aikana tapahtunut jotain. Meistä on tullut tiimi, pari. Me korjataan toinen toistemme virheitä ja luotto on täydellinen. Ei kuulemma meidän kaltaisia koirakoita tule ihan joka nurkan takaa vastaan. Siinä vaiheessa alkoi jo pala nousta kurkkuun. Olipa hyvä päästä jäähkälenkille vesisateeseen,niin ei tiennyt valuuko poskilla onnenkyyneleet vai vesipisarat. Tahvo on ❤

PS: päästiin treenien yhteydessä kokeilemaan koirille tarkoitettua magnesiumsuihketta. Itse olen jo kokeillut vastaavanlaista tuotetta ja todennut sen hyödyn, mutta kyllä siinä joku taika on myös koirille. Vaikka Tahvo oli selkeästi väsynyt, niin se liikkui hyvin jäähdyttelylenkeillä. Treenien jälkeen vain painui nukkumaan ja ajattelin sen olevan seuraavana päivänä “kankea”, mutta se liikkui ja käytti kroppaansa aivan normaalisti.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s