Ticon Rauma

Käytiin Ticon kanssa päiväretkellä Rauman Vanhassa Kaupungissa. Meillä ei ollut mitään erityistä missiota, kunhan kierreltiin ja katseltiin. Ja oikein mukava ja rento päivä saatiinkin aikaiseksi!
Käytiin syömässä aivan torin laidalla, ravintola Gotossa.
Ravintolarakennuksen takapihalla oli oikein viihtyisä terassialue, jonne koirat olivat erittäin tervetulleita.

WP_20160719_13_36_31_Pro

Tarjoilijat toivat Ticolle oman juoma-astian ja kun me tilattiin ruokaa, tuotiin Ticolle oma herkkusnacksi.

WP_20160719_13_36_16_ProWP_20160719_13_46_14_ProTico antaa tälle paikalle täydet kymmenen pistettä ja hännän heilutuksia erittäin ystävällisestä palvelusta!

 

WP_20160719_14_21_58_Pro

Myös Ihmisten ruoka oli herkullista, mutta siitä ei Ticolle jäänyt muuta kuin haju…

Iltapäivä kahvit käytiin juomassa niin ikään vanhassa kaupungissa, aivan torin lähettyvillä Kaffe Barissa. Siellä oli myös viihtyisä takapiha ja ennenkuin edes ehdimme paikoillemme istahtaa, toi tarjoilija jo koiralle vesikipon. WP_20160719_16_27_40_ProWP_20160719_15_58_08_Pro

Ticon mielestä tämä paikka oli jopa viihtyisämpi kuin ruokapaikka, koska viheriöllä lenteli paljon pikkulintuja, joita oli kiva jahtailla.
Lähtiessämme Tico kävi viemässä vesikipon meidän jälkeen tulleelle villakoiralle. Anna hyvän kiertää, on Ticon motto ja villakoiran omistajat olivat todella kiitollisia Ticolle.

Tälle paikalle Tico antaa yhdeksän pistettä, mutta vain siksi että Ihmiset meinasivat paahtua auringossa. Tico kyllä itse pääsi varjoon.

WP_20160719_16_01_44_Pro

Kaffe Barin itsetehdyt sokerimunkit…Nam! Sanoo Ihminen!

IMG-20160719-WA0002

Iltapäivällä treffattiin Emännän vanha työkaveri, joka on muuttanut Raumalle. Tässä vaiheessa Tico oli se, joka tipahti ensimmäisenä “pöydän alle” ja otti tirsat terassin sohvan alla. Hyvä että muistin kaivaa koiran esille ja ottaa mukaan pois lähtiessä!
WP_20160719_16_49_43_Pro

Ennen paluuta mökille kävimme vielä moikkaamassa kultaista noutajaa Bellaa ja Jack Russelia Doraa. Hetken jaksoivat tutustua ja leikkiä mutta sitten iski jo niin kova väsymys että tukea piti hakea emännän jaloista.

Raskaita nämä retkipäivät, sanoo Tico ja nukkuu sikeästi kuorsaten ❤

Mökkihöperöt

Loman aikana me otetaan ns.mökkitreenit haltuun.
Tico pääsi “vasta” nyt ekaa kertaa meidän mökeille. Ja puhun mökeistä nimenomaan monikossa, koska olen siinä mielessä onnekas, että meillä on kaksi mökkiä käytössä. Puhun myös onnellisesti sekaisin, mitä mökeillä puuhaillaan. Ei kai sillä ole mitään merkitystä 🙂 Pelkäsin etukäteen miten Tico pysyy omalla pihallaan, ettei lähde suinpäin seikkailemaan, mutta pelko on ollut täysin  turha. Isot koirat näyttävät opettavan sitä automaattisesti tai sitten Tico on vain luonteeltaan kuin minun varjoni. Kauas se ei lähde ikinä.
Tico syö ainakin toisen päivän ruuistaan joko tikkaiden välistä tai laiturilla. Huomasin että meidän kapea ja hiukan heiluva laituri on Ticon mielestä pelottava. Kai sekin menee liikkuvan alustan treenistä. Nyt ruokailu laiturilla sujuu jo paljon paremmin.

131126378990867562

Tämä kuva oli jo viime postauksessakin, mutta olkoon uudelleen

Kottikärryt ei edelleenkään ole se kivoin paikka, ja itse meinaan olla useimmiten myöhässä palkkauksen kanssa, mutta eiköhän se siitä.
Koirat on tehneet enemmän lenkkejä vapaana kuin hihnassa ja saavat juosta mökin pihassa pitkin päivää mielin määrin. Tässä lähistöllä on myös mitä mainioin metsä/suolenkki. Epätasainen alusta ja pitkospuut ovat hyvää treeniä koirille. Välillä isot koirat menettää silmänsä ja korvansa metsälenkeillä. Tekevät omia retkiään ja ovat x määrän aikaa kateissa. Yleensä ei siis katoa kauaksi aikaa, mutta ottavat jonkun hajun ja häipyvät. Se on ihan sama mitä tekee tai huutaa, kun ne vaan päättää lähteä. En tiedä onko Tico vielä niin kiltti vai onko Elinan treeneissä tehdyt luoksetulo harjoitukset jo tuottaneet tulosta, mutta Tico ei ole vielä kertaakaan lähtenyt isojen koirien mukana. Viime viikolla treeneissä muuten harjoiteltiin edelleen ihmiskujaa luoksetulossa, mutta tällä kertaa jokaisella oli kaksi lelua. Ensimmäisellä kerralla lelut olivat maassa, toisella kertaa niitä sai heilutella ja sai puhua ja tehdä mitä vaan kunhan ei kutsunut koiraa nimellä. Tico suoriutui tehtävästä hyvin-muisti taas että hänellä tosiaan oli missio kesken ja ettei nyt sovi jäädä leluja ihmettelemään. Ehkä hän on jo yhdistänyt saman mission metsälenkeillä luoksetuloon-isot koirat ovat vaan häiriö, Tico tietää kyllä mistä se palkka tulee.
fotor_WP_20160716_08_49_43_ProWP_20160717_16_38_57_Pro

Tico on opetettu myös erittäin hyväksi suppailu kaveriksi. Tai ei siinä ollut opettamista. Ajattelin kokeilla saanko suostuteltua Ticon sup-laudalle (taas liikkuva, uusi alusta), mutta Ticohan kiipeää sup laudalle heti ihan itsestään kun vaan näkee että olen lähdössä suppailemaan ja istuu tiiviisti mun jalkojen edessä aina koko lenkin ajan. Olipa tämäkin taas naurettavan helppoa! Siltä varalta että Tico myöhemmin osoittautuu myös uimamaisteriksi, ostin Ticolle pelastusliivit. Lyytihän nimittäin tekee sitä että hyppää aina välillä pois sup-laudalta ja ui sitten rantaan. fotor_(53)
Tico myös ui ensimmäistä kertaa, vahingossa kylläkin. Isot koirat ui täällä ihan huumassa, koska ranta on niin älyttömän matala. Tai itseasiassa se on niille hyvin pitkälti vesijuoksua. Lähdin kahlaamaan Tahvon jättämää uimalelua hakeakseni ja Tico tuli perässä – ja sitten ei jalat enää ylettäneetkään maahan. Kamala räpiköinti ja minä olin ihan märkä mutta pinnalla pysyttiin eikä Tico näyttänyt siitä säikähtävän. Kokeiltiin sitten vielä uimista vähän paremmalla tekniikalla pelastusliivien avulla.

Yleensä jo varhain illalla sohvalla nukkuu hyvin tyytyväisiä koiria päivän askareiden jälkeen .

fotor_WP_20160715_21_59_05_Pro(3)

Ja tosiaan me käytiin mökiltä päin torstaina treenaamassakin Elinan luona. Luoksetulo treenin lisäksi me tehtiin “penkiltä kurkistuksia”. Auttaa edelleen keinun opettelussa. Sitten me tehtiin kaulurin päälle tarjoamista ja sitä että koira pistää päänsä kartion sisään.  Kaulurin tarjoaminen tietenkin vain sen tähden ettei koira pelkäisi kauluria jos sitä joskus joutuu käyttämään ja kartio taas siksi ettei koira pelkäisi esim. pussissa sitä ettei näe mitään. Näistä kuvia myöhemmin. Ja sitten me tehtiin ohjaustreeniä siivekkeiden avulla. Lupaan tehdä tästä videon, koska treenaaminen oli niin superhauskaa!

Kottikärryt

Kesäloma autoon täytyy pakata kaikenlaista tavaraa: tikapuut, tasapainotyyny, eri kokoisia laatikoita, namimaatti, leluja ja kottikärryt. En tiedä miten ne kaikki mahtuu pieneen Miniin. Onneksi on suksiboksi 🙂

Eilen oli taas riemastuttavan mukavaa Elinan treeneissä Run for fun agilityssä . Treenit aloitettiin luoksetulo treenillä, jossa koiran piti juosta ohjaajan luo ihmiskujan läpi. Ensiksi muut vain seisoivat hiljaa paikallaan, sen jälkeen menivät kyykkyyn (+kaivoivat maata) ja kolmannella kerralla toiset pomppivat ja liikkuivat. Yhdellä kertaa Tico vähän ihmetteli häiriötä, vilkaisi toisia mutta tuli mun luokse. Sen jälkeen se tuli taas kuin ohjus: Tiedän tehtäväni! Älkää yrittäkö häiritä minua! Minun tehtäväni on mennä Ihmiseni luo!

Sitten alkoikin se ehdottomasti treeni-illan jännittävin osuus. Edessä oli sellaiset Liisa Ihmemaassa -väriset portaat ja niiden päässä k o t t i k ä r r y t
Tämän treenin tarkoituksena saada koira kottikärryihin, liikuttaa niitä jotta koira tottuu liikkuvaan alustaan ja helpottaa jatkossa keinun opettamista.
Tico lähti helposti kiipeämään portaita, se oli helppoa. Kottikärrytkin kiinnosti, mutta sitten alkoi epäilyttää että onko tää sittenkään kivaa. Saatiin pariin kertaan liikuteltua kottikärryjä mutta en ehtinyt kunnolla edes namittaa Ticoa liikkeessä kun se jo hyppäsi pois. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, ettei Tico pelännyt kottikärryjä, kiipesi aina nopeasti uudelleen ihmettelemään että mikäs tämä systeemi on. Tiedän,mitä teen mökillä…

fotor_(52)

Meidän ryhmässä on varsin reippaita oppilaita!

Kuvan taustalla näkyy meidän seuraava tehtävä: erilaisia alustoja, joiden päällä piti kävellä. Elina oli tehnyt käytävän: pahvia, iso tyyny, kuivaustelineen ritilän, autonrenkaita, muovikannen, pumppereita..Muilla alustoilla en ehtinyt edes palkata kun Tico käveli vaan eteenpäin, mutta renkaat oli vähän jännät. Niitä piti haistella, sukeltaa sisään ja tutkia että onko siellä sisällä jotain piilossa. Kahta rengasta peräkkäin ei pystynyt menemään, piti mennä siksakkia.

Sitten harjoiteltiin viltin läpi juoksemista. Joo. Se oli kivaa ainakin Tiksin mielestä. Kaksi ihmistä roikotti vilttiä, Elina piti Ticoa kiinni ja mä kutsuin viltin toiselta puolelta ja whoop-niin vaan sukellettiin läpi! Ticon mielestä tälläinen on ihan super kivaa! Ei paljoa haittaa vaikka jotain tulee naamalle ja pienen hetken ei näekään mitään. Tuskin tulee pussin harjoittelu tuottamaan ongelmia jatkossa.

Yhtenä treeninä oli kuolleelle lelulle tai namikipolle irtoaminen. Piti aloittaa siitä, joka oli koiralle vahvempi.No, mulla ei tästä ollut varsinaista käsitystä. Asia on ollut to do -listalla, vaan enpä ole saanut aikaiseksi harjoitella kuollutta lelua. Hyppytekniikassa ja sellaisissa on tullut kyllä käytettyä namikippoa niin että tiesin Ticon sen sentään osaavan. Testailin vähän, mikä lelu tuntuu kiinnostavan ja sitten lähdettiin harjoittelemaan. Tico irtosi molemmille ihan mielettömän hienosti: ei kysellyt yhtään ja kiihdytti oikein kunnolla. Olisipa hienoa jos jatkossakin saisin pidettyä sen niin,että se palkkautuu kunnolla sekä lelusta että nameista.

Luoksetulo. Se on kyllä käynyt selväksi, kuinka tärkeää se on. Erilaisilla variaatioilla, mahdollisimman vahvaksi. Käveltiin ympäri kenttää, paikkaa vaihdellen. Heitettiin nameja maahan, kun koira lähti syömään namia ja katsoi kysyvästi ohjaajaa että tuleeko sieltä nameja vielä lisää, niin lähdettiinkin kulkemaan eri suuntaan ja kutsuttiin koiraa.
Treenien lopuksi vielä mentiin isojen ja pienien koirien kanssa erikseen metsään, päästettiin koirat vapaaksi ja kun ne siinä leikkivät ja ihmettelivät, niin kutsuttiin luokse. Tässä vaiheessa Tico oli jo niin töttöröö että eipä se kauheasti lähtenyt edes ihmettelemään ja tuli kyllä oitis luokse kun kutsuttiin. Uskallan jo haaveilla pitkistä stressittömistä metsälenkeistä Tico vapaana kulkien 🙂

Ja eläinosasto oli hiljainen kun ajeltiin kotiin ❤

fotor_(51)

Viime viikolla käytiin Kepeän Taipaleen varastomyynnissä. Tico sai ensimmäisen oman fleecepaitansa. Pitäisi sopia aikuisenakin mutta on nyt jo selän pituuden puolesta oikean kokoinen.

Tico ja PEPE

Tiksi pakkasi eilen koulureppunsa ja ajeltiin ekaa kertaa Piikkiöön, Jänesniemen Elinan oppiin Run for fun agilityn tiluksille. Nyt kesän aikana me käydään Perustaitoja Pennuille -kurssilla, eli PEPEssä. Pentukurssia kuvaillaan näin: Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” -sanonta pitää paikkansa ja tällä kurssilla opettelemme hyödyllisä taitoja, joita tulevat harrastuskoirat ja agilitykiiturit tarvitsevat elämää, arkea ja tulevia harrastuslajeja varten.

fotor_(50)

Jatkossa joudutte sitten lukemaan,miten meidän opintaival etenee Elinan ja Tanja Kurikan opeissa. Tämä on niin jännää ja mielenkiintoista jos minulta kysytään. Ensinnäkin: treeneihin olisi ehdottomasti pitänyt ottaa muistivihko mukaan. Heti kun pääsin kotiin, otin vihkon esille ja raapustin hätäisesti muistiinpanot jotta edes muutama asia olisi kirjoitettu ylös.

WP_20160630_001

Ekoista treeneistä jäi samanlainen fiilis kuin Lyytin kanssa tokotreeneissä. En ehkä just tajua mitä olen tekemässä, en tiedä miten tämä kaikki nivoutuu joskus johonkin toiseen yhteyteen, mutta kaikki on niin siistiä ja kivaa. On kuulkaas aika vapauttavaa tehdä kaikkea mukavaa ilman pienintäkään paineen häivää. Kentällä saa olla just sellainen pelle joka hihkuu ja kiljuu ja palkkaa tulee niin maan perusteellisen paljon ja meillä molemmilla on ihan sairaan kivaa. Kunpa saisin tämän saman fiiliksen säilymään mahdollisimman pitkään ilman mitään painetta tavoitteista tai tuloksista!

Ihan ensimmäisenä me tehtiin sellainen tutustumisympyrä. Yksi koirakko kerrallaan ringin keskelle ja muut ihmiset rinkiin namien kanssa. Mentiin kyykkyyn ja katsottiin oliko koira kiinnostunut meistä vieraista. Jos tuli luokse, namitettiin, siliteltiin ja sitten noustiin ylös ja  muututtiin passiivisiksi koiraa kohtaan. Koiran oli tarkoitus kiertää kaikki vieraat ihmiset läpi ja sen jälkeen ohjaajan piti kutsua koira luokseen. Tico teki kaiketi tutustumiskierroksen ennätyksen. Heti kun vapautin sen hihnasta, se lähti kiertämään vieraita ihmisiä iloisesti häntä heiluen. Siinä ei kauaa kestänyt kun jätkä tajus että tuolta saatiin jo kaikki tarpeellinen, siirrytään seuraavan luo. Ei ainakaan ole varautunut vieraita ihmisiä kohtaan tuo koira.

Toisena harjoiteltiin häkkiin tai alustalle rauhoittumista Susan Garrettin oppeja mukaillen. Ticohan on häkissään (mökissään) ihan rauhallisesti, mutta en minä sitä ole opettanut, että se sinne hakeutuisi. Oma mökki alkaa olla jo vähän pieni, joten ainakin alkuun on parempi harjoitella isommalla häkillä. Ihan jo pelkästä katseesta häkkiin päin palkataan häkin sisälle ja vapautuskäskyllä saa tulla ulos. Nopeasti Tico alkoi hakeutua häkkiin ja seuraavaksi harjoitellaan samassa yhteydessä luopumista, eli samaa mitä on Lyytin kanssa harjoiteltu tokossa. Kun Tico on häkissä, laitetaan nami käsi avoimena ärsykkeeksi. Jos koira lähtee namien perään ulos häkistä, käsi heti kiinni. Tarkoituksena siis lisätä kaikenlaisia ärsykkeitä mutta koiran pitäisi malttaa pysyä häkissään ja oppia ettei tuohon lankaan mene. On parempi vain pysytellä häkissään niin kauan että saa vapautuskäskyn ulos.

Sitten me harjoiteltiin luoksetuloa. Tarkoituksena saada luoksetulo todella vahvaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Elina piti Ticoa kiinni, minä hetsasin ja lähdin juoksemaan pois päin.Elina vapautti Ticon ja heti kun Tico alkoi kiihdyttää mua kohti, niin alettiin kehua ja tietysti paljon palkkaa. Ticollahan on nyt jo ihmeen vahva luoksetulo, jonka olen opettanut lähinnä vahingossa.Vaikka se rakastaa lintujen jahtaamista, niin se lopettaa metsälenkeillä senkin leikin kesken ja tulee luokse jos kutsun. Ihana koira, jolla on ainakin vielä korvat päässä.
Kotitehtäväksi saatiin harjoitella luoksetuloa vähintään viisi kertaa päivässä. Joko niin että toinen pitää kiinni tai sitten itse pidän kiinni, hetsaan, vapautan ja kutsun luokse.

Yhteenä harjoitteena oli käsikosketus. Tälläistä olen harjoitellut vain kosketusalustalla, mutta tosi nopeasti Tico tajusi mistä oli kyse. Lopulta saatoin laittaa käden jo niin ylös, että Tico joutui hyppäämään jne. Hauska peli. Tätä tullaan treenaamaan kotona.

Omatoimipisteenä treenattiin epätasaista alustaa, keinun alkeita. Huomasin että Tico menee ihan hienosti kun olen sen oikealla puolella mutta vasemmalla puolella ei onnistunutkaan niin helposti,vaan Tico loikkasi alustalta pois. Taas nämä puolisuuserot ja niiden huomioiminen treenatessa.
Lisäksi treenattiin tikaskävelyä. Eli tikkaat maassa ja joka välissä nameja niin että koiran piti keskittyä askeltamiseen yksi tassu kerrallaan ja kävellä tikkaat läpi päästä päähän. Tiedänpä ainakin miten Tico syö yhden ateriansa loman aikana mökkeillessä 🙂