Pää kallellaan, maailmaa ihmetellen

Tico täyttää huomenna vuoden.
Tico. Koira yhtä suurta häntää. Koira yhtä suurta sydäntä. Aina niin aito ja iloinen.

1374950_10154006751328166_8150073860831565063_n
Tässä mä olen.Nimi on enne: Beduar´s Aurea Mediocritas – Kultainen Keskitie ❤

 

IMG-20160306-WA0025
Kiipesin syliin ja vaikka olin ihan pieni, halusin leikkiä Ihmisen tuomalla lelulla. Minä vähän niinkuin valitsin Ihmiseni ja Ihminen valitsi minut. Täydellistä.

WP_20160329_12_01_10_ProTicosta ei pitänyt pystyä vääntämään lempinimiä. Kun olin ollut pari päivää uudessa kodissani, mentiin tutustumaan agility halliin ja sinne tuli rakas ystävä Sonja. Ja minusta tuli heti Tiksi. Kaikki tuntevat minut Tiksinä. Senkin Sonja ❤

fotor_635983917188898407

Agilitystä on tullut meille rakas ja tärkeä harrastus. Ihmiseni kiljuu ja hihkuu ja sanoo että minä olen pieni iloinen apina.
IMG-20160521-WA0005

Tulen toimeen kenen kanssa vain. Ja olen tottunut olemaan missä vaan.
IMG-20160710-WA0009

Veljeni Leijonamieli Tahvo ja sisareni Lyyti. Ne tykkää musta. Tahvo leikkii enemmän kuin ikinä. Ja Lyyti pesee aina mun korvia.
img_9492
Kesällä valloitin Lapin. Olin niin reipas ja kiltti että päivän patikkaretket sujuivat vapaana kulkien, koska tulin aina pyytäessä luokse. Eikä minua haitanneet vieraat ihmiset tai koirat. Ja vaikka olin vielä aika pieni, jaksoin tosi hyvin.

img_0099

Valloitin myös Saanan. Mutta sen te jo tiedättekin. Tässä siis Saana-tunturin huipulla

 

mde
Myös hakuhommat on kivoja.Niistäkin on tullut meille tärkeä harrastus. Minusta on tullut aika hyvä nenän käyttäjä ja samalla olen muutenkin saanut rohkeutta ja itsevarmuutta. Uskallan kiipeillä jo vähän vaikka minne.

received_10154946513973166

Kuva: Sirpa Berk

Matkalla kohti Vallilan Valiota. Ekat näyttelyt

 

Tico Turku KV näyttely 22.1-17

Ja siellä me oltiin! Tavoite täytetty.
Mä en nukkunut edellisenä yönä sekuntiakaan. Ei- en sen takia että jännittäisin vaan mulla oli vatsa niin turkasen kipeä. Mutta enpä tosiaan ehtinyt jännittää ja hyvä niin.
Tuomarina oli Paavo Mattila. Meidän vuoro oli heti ensimmäisenä. Meidän kehäesittely alkoi vähintäänkin pöllämystynein ilmein. Ensiksi “avustaja” (sihteeri.Mikä lie.Minä niiden nimikkeitä tiedä) sanoi,että mene vaan seisomaan tuonne reunalle. Ja niin me mentiin. Sitten se sanoi että tulkaa tähän pöydän eteen. Ja niin me mentiin. Sitten hän sanoi että sori. Ei tuomari ollutkaan vielä valmis. Sitten tuomari tulee meidän luo ja siinä samassa tarkistaa Ticon hampaat. AI? Eikö meidän pitänytkään mennä pöydälle…Sitten me juoksenneltiin kierrosta ja edestakas ja tuomari sanoo: Hän antaa tälle ERIn ja SA:n..Wohoo! Me ollaan Tico osaltamme jo voitettu tää peli!
Tuomari oli antanut aikasemmin arvostelemilleen mäyräkoirille hyvin nihkeitä arvosteluja, ja mä pelkäsin että me saadaan pahin mahdollinen tuomio.
Sitten mentiin toisen kerran Milon kanssa kehään. Tico oli että TÄH? Eikö tää kehä olekaan yksin mun? Ja se kulki miten sattuu kun se pälyili koko ajan Miloa 🙂 Enkä saanut sitä oikein kunnolla edes seisotettua. Milo oli selvästi parempi, siitä ei jäänyt mitään epäselvyyttä, mutta kun sain tuomarin arvostelun niin meinasi tulla tippa linssiin.Niin meidän Tico: “Kaunis nuori uros.Kaunisilmeinen pää. Otsapenger voisi olla hieman selvempi. Erittäin hyvät korvat, kaunis kaula, sopusuhtainen runko. Kaunis karvapeite. Hieman lyhyet takaliikkeet, miellyttävä käytös.”
Ja lapussa kaikenmaailman kirjainlyhenteitä: JUN ERI, JUK 1, SA, Paras uros 2, VASERT
Tyytyväisiä ollaan ja olipa kiva nähdä siskoja Zookaa ja Tiitä ja Outia, jolla on Ticon veli Hessu, mutta nyt Outi oli kehässä Milon kanssa. Niin ja Milosta tuli nyt Suomen Muotovalio! Kuinka hienoa on se! Tico ja poppoo onnittelee ❤
Ps: Tico haluaa vielä muistuttaa, että kaikki sisarukset pärjäsi ihan hurjan hienosti. Myös Tii sai ERI:n ja SA:n ja vara SERT:n. Zooka oli ROP ja sai SERT:n..Että näin.Hyvä me! Hyvä meidän joukkue!

received_10154946513973166

Kuva: Sirpa Berk

received_10154946588583166

Kuva: Sirpa Berk, kuvassa Tico ja sisko Zooka

cofimg_20170124_155538

Juoksukontakti ripuli

Tällä viikolla kului kaksi iltaa Isabelle Orenius-Emanuelssonin juoksariseminaarissa. Vaikka töissä oli kiire, töistä kotiin vielä kahta kauheammalla kiireellä, koirat autoon ja matka JAU-hallille jossa pitkät illat painavaa asiaa, niin kyllä se niin vaan on että kun asia kiinnostaa niin ei sitä väsymystä  tunne. Yötkin meni “treenatessa” kun aivot ruksutteli käsiteltyjä asioita. Oli kyllä todella mukava ja antoisa seminaari. Toivottavasti saadaan tälle jatkoakin.
Mun oli aiemmin tarkoitus osallistua Mona Grefensteinin juoksari nettikurssille, mutta sain sinne ainoastaan “silent student” paikan, joka ei oikeuttanut kysymyksiin tai videoiden julkaisuun, joten aloin epäillä mahdanko saada kurssista tarpeeksi irti. Sitten samaan aikaan löysinkin fb:stä Agility Sharksin ilmoituksen Isabellen seminaarista ja aloin vähän enemmän tutkia Isabellen tapaa opettaa juoksareita. Ja Isabelle opettaa nimenomaan samaan tyyliin kuin Mona, joten halusin heti ilmottautua seminaariin. Ja sitten me saatiin Ticon kanssa vielä koirakkopaikka Isabellen treeneihin, joten tämä meni ihan nappiin.
Syy siihen, miksi haluan opettaa Ticolle juoksarit on yksinkertaisesti se,että haluan opetella jotain täysin uutta. Mua kiinnostaa nähdä millainen matka tästä tulee.  Syy taas siihen,miksi tutkiskelin näitä opetusmetodeita on se, että mä en halua mitään targetteja tai pumppereita joita sitten häivytellään ajan mittaan. No okei-Isabelle käyttää namimaattia treeneissään, joka tietenkin pitää myöhemmin häivyttää, mutta sitä mä en pidä lainkaan ongelmana. Oon tosi kauan kyseenalaistanut juoksarit ja kavereiden kesken me ollaan nimetty niitä usein “herran haltuun juoksareiksi”. Nyt ekaa kertaa mulla on käsitys siitä mihin koira opetetaan ja myös usko siihen,että koira osaa sen – oli sitten puomi millainen tahansa; osa niistä on matalampia, pidempiä, loivemmassa kulmassa jne jne.
Isabellen kurssi alkoi luennolla, jossa hän kertoi omasta taustastaan, miten on opettanut juoksarit omille koirilleen ja mitä ongelmia on tullut vastaan ja mitä hän on sitten opettamisessa muuttanut. Isabelle sanoi suoraan,että juoksarit ei ole kaikille. Täytyy oikeasti miettiä, pystyykö itse liikkumaan niin että juoksarit kannattaa ja pystyykö opettamaan koiran niin itsenäiseksi, että se irtoaa ja koiralle annetaan paljon ns vastuuta yksinään.
Ticollehan on alusta asti opetettu irtoamista ja itsenäisyyttä ja mä olen todella huomannut että mun täytyy liikkua sen kanssa aivan erilailla kuin aikaisemmin. Päässä on jo viime syksystä lähtien kytenyt ajatus siitä, että mun täytyy treenata mun liikkumista tai ylipäätään valmiuksia liikkua. Mä en halua olla este Ticolle vaan mä haluan olla siinä kunnossa,että me voidaan sitten joskus paahtaa täysillä menemään yhdessä eikä Ticon tarvitse hidastella mun takia. Meidän viime kesäkauden koutsi, Maiju Korhonen on opiskellut myös personal traineriksi ja nyt mä sain häneltä ihan mua varten räätälöidyn saliohjelman. Sillä painetaan nyt menemään pari kuukautta ja kevättä kohden muutetaan ohjelmaa niin että siihen tulee lisää loikkia ja spurtteja-ylös, ulos ja juoksuradoille. Mutta tästä sitten joskus lisää 🙂
Niin.Ja takaisin Isabelleen..Luennolla käytiin läpi myös käännösten opettamista ja käännöskäskyjen tärkeyttä. Tämäkin sinänsä huvittava yhteensattuma, että just tän viikon maanantaina Elinan treeneissä oli puhetta että pitäisi miettiä käännöskäskyjä ja ensi viikolla aletaan opettamaan niitä.
Sitten siirryttiin JAU:n hallille seuraamaan alkeiskoirakoiden treeniä. Isabelle opettaa tietenkin ensiksi namimaatin koiralle. Kunhan namimaatti on ” myyty” koiralle, laitetaan lankku/puomin alastulo vaan maahan ja koiran pitäisi kävellä lankkua pitkin. Kunhan tassut osuu kontaktialueelle, namitetaan. Tässä vaiheessa tyyli on vapaa ja kriteeri kontaktiosumille on hyvin löyhä. Kunhan koira alkaa tajuamaan tämän vaiheen, niin hyvin nopeasti aletaan lisäämään ohjaajan liikettä, koiralta karsitaan pomppumaista liikettä pois ja voidaan alkaa myös vaatia osumia alemmas kontaktipinnalle. Eli Isabellen pointti koko treenaamisessa on se,että pitää seurata omaa tuntemusta siitä,että uskaltaa edetä treenissä-ettei vaan jää hinkkaamaan jotain tiettyä kohtaa vaan edetään rohkeasti.
Jos lankkukävely sujuu nopeasti ja hyvin, voidaan lankku korottaa pöydän päälle tai siitä suoraan jopa matalaksi puomiksi. Isabelle painotti aina taaksepäin ketjuttamista ja sitä että seuraavalla kerralla aloitetaan treeni helposta kohtaa, jossa koira on viimeksi onnistunut hyvin. Jos taas koiralle tulee muutama epäonnistuminen, niin tehtävää on helpotettava niin että onnistumisen mahdollisuus paranee. Näin ollen koiralle saadaan kasvatettua itsevarmuutta ja sitä myötä kasvaa myös koiran nopeus.
Keskiviikon koulutusillan jälkeen mä olin vähintäänkin epävarma. Mehän ollaan niinkuin aloitettu jo tämä projekti- hiljaa ja hissukseen. Mutta me ollaan tehty koko ajan täyskorkealla puomilla ja alastulosta taaksepäin ketjuttaen. Kerroin tästä Isabellelle. Näin hänen ilmeestään,että hän oli kyllä epäileväinen.Sanoi vaan,että Well.Let´s see tomorrow…Nuku siinä nyt sitten.
Jos sitä nyt puomin harjoitteluksi osaltaan voi sanoa, niin mehän on tosiaan tehty tätä jo kauan. Ei siksi,että mulla olisi kauhea kiire ja hinku saada kaikki mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Tico on ollut ja on osittain edelleen alusta epävarma. Siksi mä olen kävelyttänyt sitä puomin alastuloa ihan pennusta lähtien. Ei se mitään puomia ole tiennyt tekevänsä, mutta se on tottunut alustaan, sille on myyty namimaatti ja se on oppinut fokusoimaan eteen. Jos se tuosta kävelystä menee rikki,niin hitto sitten se menee kyllä rikki monesta muutakin mun toiminnasta!

Tuosta me ollaan lähdetty pikku hiljaa  ketjuttamaan taaksepäin. Eli lähdetty tekemään alastuloa korkeammalta, lopulta harjan yli jne. Ja tämä oli myös Isabellen idea. Isabelle sanoi että itse treenaa opettaessaan 3 kertaa viikossa ja 10 toistoa per kerta. Itse aloin miettiä sitä,että 10 toistoa on itseasiassa tosi paljon. Me on tehty aina muutama toisto-max.5 -hyviä onnistumisia – paljon palkkaa ja asia hautumaan. Tico on siitä fiksu koira,että kun se tekee stiplun, se ei paineistu vaikka sitä ei palkkaa, vaan se pysähtyy miettimään ja seuraavalla kerralla se onnistuu satavarmasti. Siksi siltä on ollut helppo lähteä vaatimaan osumia alemmas.

Me ei olla tehty montaa kertaa koko puomia. Tässä on meidän viimeisin treenikerta, jolloin oli vauhtia enemmän, koska ekaa kertaa yhdistettiin putki ja hyppy puomin lisäksi. Ylemmistä osumista Tico sai normi palkan, alemmista osumista -> jack pot. Videolla on muuten muutama toisto repeatina-älkää ihmetelkö 😉

Torstain seminaari alkoi suoraan koirakkotreeneillä. Isabelle kertoi, että lisää puomitreeniin hyvin nopeasti muutakin- hyppyjä tai putkia. Alkuun me tehtiin pelkkä putki, jotta Tico tajuaa että namimaatti on vasta putken jälkeen. Hyvin pian Isabelle halusi,että me tehdään alastulo ja siitä taaksepäin..Tico teki yhden tai kaksi stiplua ja sen jälkeen se tarjosi aina nättejä alastuloja. ja me vaan peruutettiin ja peruutettiin ja lopulta tehtiin koko puomi esteen kautta. Isabelle ei lakannut kehumasta Ticon hienoja neljän tassun osumia. Sanoi vaan: Tajuatko? Tajuatko miten hienoja osumia se tekee ja se korjaa aina askeleensa niin,että se osuu. Olet tehnyt hienoa työtä!
Eihän siinä auttanut muuta kuin hymyillä ja kiittää 😀
Mulla on ollut hyvä opettaja alkutaipaleesta lähtien ❤

Tässä vielä mun muistiinpanot meidän treenin osalta:

  • Tästä lähtien silloin kun treenataan, voin aina vaatia Ticolta alaosumia. Se osaa sen kyllä.
  • Meidän kohdalla treenit aloitetaan harjalta ja jos se onnistuu, niin lähdetään heti ketjuttamaan taaksepäin.
  • Heti joko hyppy tai putki puomin jälkeen. Nyt alkuun oli suora putki, mutta Ticon voisi jo hyvin opettaa mutkaputkeen, jonka jälkeen olisi namimaatti
  • Ala nopeasti häivyttämään namimaattia
  • Esteet hiukan viistoon puomin jälkeen, mutta kuitenkin niin että käsky on “MENE” Tico irtoaa ja hakee itsenäisesti edessään näkyvän esteen
  • Suunnittele käskyt puomin käännöksiin
  • Puomin puolivälissä jo käskytys siihen,mitä tehdään seuraavaksi

Isabellellä oli “kello”, jonka mukaan se antoi suuntakäskyt. Jos koiran piti kääntyä vartti suuntaan tai toiseen puomin jälkeen, niin silloin annettiin kääntymiskäsky. Jos seuraava este oli suoraan edessä tai esim. 10 vaille tai 10 yli, niin silloin se oli vain suoraan etenemisen käskyllä. Koiralle rakennetaan myös vahvaksi takaakierto käsky (tätä on jo harjoiteltu) ja myös putki käsky (tämäkin on työn alla). Eli suulliset käskyt niin vahvaksi,että koira osaa tarvittaessa erottaa itsenäisesti hypyn ja putken tai hakea kaukaakin takaakiertoon. Isabelle myöskin itse aina hakeutuu ennen puomia sille puolelle, minne koiran täytyy puomin jälkeen kääntyä. Kaikki tämä kuulostaa niin kutkuttavalta,että tekisi vaan mieli treenailla koko ajan.