Kun vauhtia on enemmän kuin motoriikkaa

Viime viikolla tehtiin kaiketi ekaa kertaa ikinä ihan rehellistä ratatreeniä Ticon kanssa Elinalla. Ihan mukavastihan se lähti sujumaan, vaikka saatiin me kotiläksyjäkin. Koskaan aiemmin kun en ole oikein takaaleikkauksia tarvinnut, niin nyt tarvitsen ja niitä pitää opetella. Kai Tico muuten mun ohjausta seuraisikin, mutta käännösvaiheessa mun käsi nousee niin korkealle kuin olympiasoihtua kantaisin. Kiitos Anskulle tästä vertauksesta- en unohda sitä 😉
Jokatapauksessa siinä kävi niin,että Ticolla oli vauhtia ihan himppasen liikaa ja se mätkähti nurin putkessa. Heti siinä vaiheessa ajattelin,että okei nyt tää koira menee fyssarille tms, tai itseasiassa olisi pitänyt mennä muutenkin ihan vaan tsekatakseen onko kaikki ookoo. Tico ei näyttänyt, että siihen varsinaisesti olisi sattunut, mutta en meinannut saada sitä enää putkeen sen jälkeen.

Minä tietenkin sorruin varmisteluun ja se näkyi Ticossa siten,ettei se hypännyt niin hyvin. Heti kun mä etenen rohkeasti, varmistelematta, täysiä niin Tico kulkee paremmin. Miksi treeneissä varmistella kun ei ole kisoissakaan varaa varmistella? Parempi opettaa koira heti alusta alkaen siihen,että täysiä mennään.

Samalla viikolla sitten rohkaistuin ja ostin irtovuoron Agility Akatemialle Oreniuksen Juhan treeneihin. Tehtiin rataa ihan pienissä pätkissä ja saatiin kyllä ihan loistavaa palautetta, jonka ansiosta lähti melkein jo jalat liitoon: Juha sanoi,että Tico hakee hämmentävän hyvin esteitä – kuulemma paremmin kuin moni kisaava koira. Radalla oli putki-puomi erottelu joka saatiin lopulta onnistumaan varsin mainiosti ja puomin jälkeen putki hiukan viistossa ja etäisyyttä oli aika paljon. Ei olla montaa kertaa tehty puomia radan osana, mutta Tico suoritti puomin kutakuinkin täydellisesti eikä yhtään kysellyt irrotessaan putkeen. Radalla oli kohta, johon Juha suositeli pakkovalssia..En kehdannut sanoa,että ei muuten olla koskaan tehty moista ohjausta 🙂 Pokkana vaan kokeilin ihan samalla systeemillä kuin Elinan treeneissä otan haltuun; kutsun nimellä ja taputan reiteen…Ja sieltähän se Tico tuli, jopa niin hyvin että Juha kehui pakkovalsseja 😉  Pujottelukohta oli vaikea, eikä Juha antanut meidän kokeilla sitä, koska ei olla kertaakaan tehty keppejä radan osana ja Tico on tehnyt 12 keppiä varmaan 5 kertaa 🙂 Pakkohan tätäkin oli sitten kokeilla omalla hallilla. Tätä videota ennen kokeilin yhden kerran ja ihmeekseni totesin, että sehän juman kekkuli menee ja tekee sen. Sitten otin videolle nämä 2 toistoa…

Juhan treeneissä en huomannut Ticossa mitään ihmeellistä. Se meni treeneissä aivan normaalisti, jaksoi hyvin ja juoksi Tahvon kanssa ennen ja jälkeen treenien ihan normaalisti. Vasta loppuviikosta aloin huolestua..Tico nyt on aina iloinen, reipas ja eloisa mutta jotenkin se oli vaisummasti iloinen ja reipas. Noita kun katselee päivästä toiseen, miten ne toimii ja liikkuu,niin sen eron vaan huomaa. Kauheesti se halusi tehdä ja hääräillä, mutta vaisummin. Lisäksi se joi normaalia enemmän., jopa niin paljon että pissasi sisälle 😦 Mä murehdin, onko se oikeasti sairas.  Varasin jo osteopaatille ajan, mutta viikonlopun katseltuani ajattelin, että enempää en kestä odotella.

Onnekseni koirapiireistä löytyy tuttuja, joista saa avun nopeastikin. Niinpä Tico pääsi heti maanantaina kraniosakraali hoitoon Janni Krögerille. Ticolla kun ei noita hoitokertoja vielä niin kauhean montaa ole takana, niin se ei taatusti ole maailman helpoin hoidettava, kun pyörii, yrittää uida kyljellään, mörisee ja pörisee…paikallaan vaan ei malta olla. Onneksi se on niin pieni, että sitä voi pyöritellä miten vaan 🙂 Nyt kyllä saattoi olla niinkin, että hoito vaan ei tuntunut kivalta – Tico oli jumissa. Jumeja ihan kallonpohjasta lähtien, etenkin alaselässä ja toisessa etureidessä. Mutta Tiksi vastasi hyvin hoitoon ja olo ihan silminnähden helpotti. Illalla kotona oli jo huomattavasti pidemmällä askeleella askeltava Tico. Eikä sitä tiedä, missä se on osumaa ottanut: treeneissä, vapaana juostessaan, leikkiessään – ihan missä vaan ja todennäköisesti kaikissa näissä.

Nyt otetaan pari päivää iisisti, loppuviikosta onkin pitkästä aikaa Vapun hyppytekniikka treenit, jonne voi mennä jo hyvillä mielin, kun tietää ainakin että koira on parempi.
Ja Ticon juominenkin loppui kuin seinään – ei tarvitse enää “lantrailla” kipuja.

Tässä olikin pari päivää vähän hiljaista, kun ei kuulunut vinkulelujen vinkuja, mutta tänään on taas menty senkin edestä. Ei satu, vaikka kuinka repii ja riuhtoo.

mde

Lyyti on käynyt nyt säännöllisesti kolme kertaa Sanna Heleniuksen käsittelyssä Vantaalla Showhau centerissä ja suunta parempaan on ollut huomattava. Lyyti, joka jännittää ja epäilee kaikkea uutta, on ottanut Sannan ihan omakseen ja piippaa innosta jo autossa kun näkee, minne ajetaan. Ja edelleen makaa aivan hievahtamatta käsittelyn ajan, tosin viimeksi se ei enää edes läähättänyt 🙂
Kotihoitona Lyyti on syönyt B-vitamiinia ja magnesiumia, on venytelty ja pidetty huolta ettei saa kylmää. Erona aikaisempaan on ollut ilo huomata, että Lyyti on alkanut leikkiä ja juosta vapaana ollessaan Tahvon ja Ticon kanssa kun aiemmin se halusi vaan olla mun jaloissa suojassa.
Hoitovälejä on pidennetty ja silti Lyyti on ollut koko ajan paremmassa kunnossa, joten se kertoo ettei se ainakaan enää rasita vasenta etujalkaansa vaan liikkuu ja käyttää kroppaansa paremmin. Uiminen voi kuulemma olla vielä liian raskasta Lyytille, mutta kesällä sitten kokeillaan sitäkin kun mökkikausi alkaa. Ja uskon vahvasti,että mä saan Lyytin takaisin juoksuseurakseni vielä kevään aikana.
Seuraavan kerran mennään neljän viikon päästä Sannalle ja katsotaan sitten taas tilanne uudestaan.

cofcof

Heijastavasta langasta syntynyt neuloosi

Vallilan kuuminta muotia – heijastavat neuleet 🙂
Koko ajatushan lähti siitä, että Ticolla on lähes aina joku takki päällä ulkoillessa. Ja kun se nyt nostaa jalkaansa välillä miten sattuu, niin takit on pesussa vuoron perään. Maalla ollessamme äiti esitteli jotain tekemiään villasukkia ja kysyin,et onnistuisko sen kutoa Ticolle neuletakki.. Ja kun sitten samalla reissulla käytiin Keskisellä shoppailemassa, löysin Red Heart Reflective merkkistä heijastavaa lankaa. Ei kestänyt montaakaan päivää kun Tico sai ensimmäisen neuleensa postissa kotiin, synttärilahja.

cof

Äitihän ei tee mitään ilman jotain pientä jippoa. Tässä takissa Ticolla on rusetti niskassa. Juhlapaita 1-vuotis synttäreiden kunniaksi 🙂

cof

Vatsapuolelle oli jätetty reikä, jotta Ticon olisi helppo pissata. Vaan ei sopinut mittoihin ja leikkasin isomman alueen paljaaksi ja ompelin reunat ettei lähde purkautumaan.

cof

 

img_20170203_183059_929

 

Seuraavalla reissulla maalle kerroin äitille, mitä muutoksia ensimmäiseen paitaan oli pitänyt tehdä ja samalla tulin jutelleeksi siitä,että Lyytillä on hyvä pitää paitaa päällä että sen lihasjumit helpottaisi. Eipä taas kestänyt montaa päivää tämän reissun jälkeen, kun postista kolahti paketti ja neuleet sekä Lyytille että Ticolle.

cof

Näissä paidoissa on niskassa reikä jotta panta on helpompi kiinnittää. Lyytin paidassa on ruusukoriste ja röyhelö helmassa. Ticolla on selässä “napit”. Näissä paidoissa on myös korkeampi kaulus ja pienet hihat.

davdavcofcofcofcofcofcof
Lyytin paita on ainakin ilmeisesti niin mieleinen,ettei se anna ottaa sitä aina pois päältä, vaan pitää sitä sisälläkin.

Ei Tahvokaan voinut jäädä ilman omaa neuletta. Vaikka rehellisyyden nimissä se ei kyllä pukeutumista arvosta. Paketti tuli eilen perille, jossa lappu: “Tässä vanhaherra Tahvolle. Keskiseltä loppui langat” 😀

dav

Meidän Jengi ❤

cof

cof

cof

cof

cof