Tikrun opeilla ekoihin epiksiin

Tico starttas elämänsä ensimmäisissä epiksissä viikko sitten Lägin hallilla. Pohdin, ilmoanko Ticon supermölleihin vai mölleihin, mutta lopulta päädyttiin mölliluokkaan, koska rimat oli siinä 30 cm:ssa. Oli muutenkin varsin fiksu veto viedä Tico epiksiin: uusi halli, paljon koiria, kuulutuksia. Tico odotteli mökissään oikein hienosti, mutta kun käveltiin hallissa, niin hajut vei voiton – kaiketi vähän rauhoitteli itseään haistelemalla.
Ekassa startissa Tico ponkas heti katselemaan ratatyöntekijöitä. Tuli kyllä takas kierrokseltaan varsin nopeasti ja päästiin tekemään ratasuoritusta, mutta sitten yhden putken takana oli taas pakko poiketa katsomaan että mitä siellä tapahtuu. Ohjasin myös yhden kohdan erilailla kuin olin suunnitellut – aivopieru. Jäin vain katselemaan ja sitten olinkin myöhässä eikä niitä ohjauksia nyt n i i n paljoa radalla edes tarvinnut (ehkä just sen yhden ohjauksen) 🙂
Toisessa startissa Tico ei siten ihmetellytkään enää oikein mitään. Se meni ihan mallikkaasti viimeiselle esteelle saakka, kunnes Tico jumittui ylitsepääsemättömään hajuun ja siihen piti pysähtyä.
Ticon kilpailuluokka oli kovin pieni, mutta suureksi yllätykseksi Tico voitti medimöllien hyppyradan. Katsoin myöhemmin netistä tulokset ja tosiaan Tico voitti yhden sadasosasekunnin turvin.Kiitos käsiajanottajalle – tällä kertaa se suosi Ticoa 😉 Palkinnoksi se sai kolme purutikkua ja ison pötkön koiranmakkaraa – kyllä kelpasi 🙂
Videolla radat on väärässä järjestyksessä.

Kaikenkaikkiaan meidän ekasta epispäivästä jäi tosi hyvä mieli – oli todella hyvä treenitilanne meille.
IMG-20170409-WA0005

Ticon sparrauskaverina kisapäivänä oli maailman ihanin ja pienin shelttipentu Moa.
IMG-20170409-WA0011IMG-20170409-WA0012
Tico on tavannut Moan jo pari kertaa ja on kyllä ollut hieno huomata, kuinka fiksu kaveri Tiksi on. Ticon tekemisiä ei tarvitse yhtään vahtia ja vaikka Moa on ihan pikkuruinen vielä, niin Tico yrittää keksiä keinoja leikkiä Moan kanssa.

Kuluneella viikolla meillä oli myös Jennan yksäri.Tällä kertaa tehtiin enemmän tekniikkatreeniä. Ensiksi haettiin täyttä vauhtia vauhtiympyrällä. Sen jälkeen tehtiin takaaleikkaustreeniä – ohjaus, joka on edelleen vaikea mulle ja Ticolle. Ticolla jää helposti looppi päälle ja vaikka miten ohjaan, se kääntyy sinne, minne on aiemmin mennyt. Lopuksi treenattiin keinua ja itseasiassa saatiinkin sitä menemään eteenpäin oikein mukavasti. Tässä jotain meidän menosta:

Kotiläksynä samalla ratapohjalla valssitreeni ja keinu niin että saataisiin sitä pikkuhiljaa eteenpäin.
Tässä välissä Tico (ja me kaikki muutkin) lomaillaan viikko, pari ja katsotaan sen jälkeen taas treenikuvioita.
cofcof

Treenilöisii ja kotiläksylöisii

Edellisellä kerralla kun oltiin Vapun hyppytekniikka treeneissä, me harjoiteltiin korkeuden arviointia. En nyt muista tarkalleen enää korkeutta, mutta sanotaan nyt vaikka että okseri oli 30 cm. Tico katseli aikansa hyppyä ja päätti olla hyppäämättä. Mä ihmettelin,et onpas ihme tyyppi. Aikaisemmat treenikaverini on kyllä hypänneet – vaikka sitten silmät kiinni 🙂 Vappu kehui, että Tico on vaan viisas. Se arvioi ja päättää,että hän ei vielä tuohon pysty, en edes yritä.
Viimeksi meidän hyppykaksari muuttuikin yksäriksi. Ajattelin,ettei Tico ikinä tule jaksamaan tuntia yksin. Pieniä taukoja kyllä pidettiin, mutta tunti meni kuin siivillä. Vappu olisi halunnut tehdä taipumisharjoituksia putkien kautta. Kerroin Ticon putkessa kaatumisesta ja siitä ettei se oikein tahtonut sen jälkeen enää mennä putkeen. Putkista luovuttiin hyppytekniikka treeneissä, mutta taas Vappu kehui Ticoa. Saan siitä vielä pitkäikäisen treenikaverin, kun se oikeasti miettii eikä vaan rymistele menemään.

Viime kerralla saatiin kotiläksyiksi korkeuden arviointi ja taipumiset. Kummassakaan ei ollut mitään korjattavaa ja saatiin kehuja siitä,että huomaa että työt on kotona tehty. Korkeuden arvioinnissa rima kävi 45:ssa – Huh, en ole tuollaisia korkeuksia nähnyt yhdeksään kuukauteen! Nyt kuulemma treenejä voidaan jatkaa hyvillä mielin niin että rimat on 30 cm:ssä.

IMG_20170316_200615_resized_20170317_035621605

I always rise to the challenge 🙂

Joitain viikkoja sitten tulin avanneeksi suuni Jennan kuullen treenisuunnitelmista ja treeneistä yleensä. Printtasin itselleni kahden kuukauden kalenterin, johon merkkasin harrastukset ja muut menot. Karu fakta oli se,että työpäivien jälkeen oli melkein joka päivä jotain menoa joko yksin tai koirien kanssa. Joskus pitäisi levätäkin ja kerätä voimia. Päätöksen tekeminen oli tosi vaikeaa, mutta päätin jättää Hepekon haku treenit ainakin kevät/kesä kaudella. Näin ollen saan ainakin kaksi vapaata iltaa/päivää lisää viikkoon.
Tokoa jatketaan edelleen ja nyt meidän kodin vieressä oleva hiekkakenttäkin alkaa sulaa, joten ei ole ensimmäistäkään tekosyytä tehostautua kotitreeneissä. Ehkä me joskus kisataan silläkin saralla, ehkä ei, mutta ei tuo harrastus ainakaan pahaa tee.
Saatiin järjestettyä muutamat yksärit Jennan kanssa ja tehtiin vähän treenisuunnitelmaa sillä saralla. Jenna ei ollut koskaan nähnyt meidän tekevän rataa.No varmaan siksi, että me EI olla tehty rataa. Ekan yksärin jälkeen fiilikset oli aika huikeat, kun saatiin ihan järjettömän hyvät treenit aikaiseksi.

Toisella yksärillä tehtiin taas alkuun lyhyt pätkä treeniä, koira pois, mä opettelen yksin ja Jenna kertoo mulle mitä ja miksi tehdään. Koira kentälle ja hommiin. Lopulta pidempi ratapätkä. Kunhan mä tikkaan menemään ja olen r o h k e a niin mä en ole edes pahasti jäljessä saatika Ticon tiellä.

Viime maanantaina tehtiin Elinalla lyhyitä ratapätkiä. Ohjaukset oli valmiiksi saneltu, mikä sekin aiheutti oman vaikeusasteensa. Lisäksi piti pysyä liikkeellä koko ajan. Mikä ihme siinä onkin, että kun on keksinyt että on kauhea kiire aina joka paikkaan,niin sitten kun ehtiikin hyvin,niin omaa vauhtiaan ei osaa rytmittää mitenkään vaan juoksee täysillä ja pysähtyy (ja koira pysähtyy.Ihan niinkuin pitääkin). On tässä paljon opeteltavaa, mutta mikäs sen kivempaa. Radat tehdään myös peilikuvina, joten tässä ekat kotiläksyt:

Ja sitten keskitytään rohkeuteen ja vauhtiin 🙂