Avioero siivekkeistä

Viimeks ikinä on tullut päivitettyä Ticon kuulumisia tai tekemisiä. Lyytin jalkavamma on vienyt voiton kirjoittelussa. Me on käyty nyt Elinan pentuvalkkuryhmässä ja oon ostanu silloin tällöin vuoroja Jennan treeneihin Agility Akatemialle. Tänään päästiin pitkästä aikaa Jennan yksärille, kun viime kertainen vuoro piti myydä Lyytin jalan hoidon alta pois.
Vanha virsi, mutta sanonpa silti: Tajusin taas tänään kuinka onnekas olenkaan kun olen saanut tutustua Elinaan ja Jennaan. Edelleen olen sitä mieltä,että tämä kombo on niin täydellinen minulle tai meille Ticon kanssa. Ja onpa ollut erilaista,kun pentu on heti alusta asti opetettu tuollaisten pro-kouluttajien koutsaamana. Moni asia on opetettu mulle ihan alusta lähtien, teoriasta käytäntöön. Moni asia on mulle ihan uutta ja mun täytyy opetella esim.liikkumaan ja ennakoimaan ihan erilailla kuin ennen. Enää mä en saa olla naimisissa siivekkeiden ja rimojen kanssa.On otettava avioero, niinkuin Elina sanoi.
Tavallaan me on tehty kamalan paljon, tavallaan vähän. Mun on ollut ihan turha hinkkailla asioita, koska Tico oppii nopeasti, hämmästyttävän nopeasti. Tykkään ihan hirveästi siitä,kun siitä näkee kun se miettii et miten tää homma nyt hoidetaan kotiin. Välillä meillä on pätkiä ettei me tehdä yhtään mitään, silti kehitystä tapahtuu koko ajan.
On ollut hämmentävää huomata,että kun pohjat tekee hyvin ja huolella,niin yhtäkkiä koira osaakin jotain sellaista mitä et sen tiennyt osaavan ollenkaan. Tänään kokeiltiin takaakierto päällejuoksuja. Sieltähän se tuli, kyselemättä, mutta minä olin kyllä koko ajan myöhässä.
Tällä hetkellä nenä vie nuorta miestä välillä mennessään, mutta silti se haluaa tehdä mun kanssa.Yhdessä. Me ollaan nyt jo hyvä Tiimi.
Ja koska liian pitkän tauon jälkeen en jaksa kirjoitella mitä milloinkin on tehty, niin kertokoon videot puolestaan-sen verran mitä niitä on kuvailtu.

 

Porkkanaa ja keppiä

Viime viikolla Tico kunnostautui meidän agilityseuran kisatalkoissa. Perjantaina leivottiin porkkanakakkua ja Tico raastoi porkkanat 😛
WP_20160513_21_53_55_Pro
Sunnuntaina Tico viihdytti toimiston työntekijöitä majailemalla häkissään toimistossa mun työvuoron ajan. Hienosti osas pieni käyttäytyä eikä edes hermostunut siitä kun itse kävin kisaamassa mäyräkoira herra Wagnerin kanssa. Ollaan aikaisemmin treenattu kaksi kertaa ja nyt sitten kisoissa oli kolme starttia. Startti startilta yhteistyö lähti sujumaan paremmin ja mä opin puhumaan paremmin Wagneria. Stipluja tuli etenkin kepeiltä ja siitä että en varmistanut Wagnerin lukitsevan esteitä ja se tuli ohi. Kolmannella radalla saatiinkin sitten homma toimimaan ja tuli yksi ikinen kielto, joka sekin oli täysin mun virhe kun en varmistanut kunnolla. Tältä vauhdikkaalta radalta napsahti meille ykköspaikka palkintopallilta. Olipa taas mukavaa ja kertakaikkisen opettavaista minulle!
fotor_FB_20160515_19_14_25_Saved_Picture

Tiistaina Ticolla oli toinen rokotus. Painoa oli nyt 6.5kg. Samalla reissulla Tico sai passin ja tuliaisiksi tuotiin muillekin koirille Bravectot, joten onpa nyt punkkilääkkeetkin hoidettu. Eläinlääkäri oli kieli solmussa rodun lausumisen kanssa ja meitä molempia nauratti 🙂
WP_20160517_09_57_28_Pro

13240610_10154174249138609_6733345402789001873_n

Maiju Korhonen

Keskiviikkona sitten taas Lyytin kanssa Maijun treeneihin.Lämmin kevätpäivä yllätti viileällä illalla, joten oli todella syytä juosta ja kovaa että pysyi lämpimänä. Lyyti taas yllätti reippaudellaan ja sai treenikavereiltakin kehuja siitä,kuinka se on saanut vauhtia lisää.
Lyytin treenien jälkeen treenasin taas Ticon kanssa kotiläksyjä ja jäin Tahvon kanssa treenaamaan kontakteja, eihän me muuta nykyään treenatakaan. Just kun ehdin ihastella kuinka hyvin se kulkee ja millainen vire sillä on tekemisessä niin seuraavassa silmänräpäyksessä Lyyti hyppää odottamatta Tahvon päälle riehuessaan ja Tahvo saa todella kipeää.Se ei ollut enää sellainen auts nyt sattui ulahdus vaan nyt todella sattui parkaisu. Tahvo jähmettyi istumaan sille paikalleen, liikkui todella varovasti ja ulahteli kipua.
Seuraavat päivät sitten ihmeteltiinkin, mihin paikkaan kipu kohdistuu. Tahvo liikkui selkä kyyryssä, häntä koipien välissä, istui surkeana, söi varovasti. Aluksi ajattelin,että meniköhän sillä hammas, mutta ei se aristanut suutaan yhtään. Jos sen kroppaa tunnusteli, se saattoi ulahtaa jostain kohden kipua mutta seuraavalla kerralla taas ei mitään.Tahvon kipuilut jäi siis seurantalinjalle.
Sainpa tästä itselleni kunnon oppitunnin ja muistutuksen siitä, että koirat kannattaisi opettaa leikkimään “oikein” keskenään. Lyyti kun on aina rakastanut noita törmäily- ja toisen päälle juoksemisleikkejä. Ja kun silläkin on voimaa ihan kiitettävästi, niin vahinkoja voi tulla. Ticon kanssa olenkin osannut olla varovainen. Jos kaikki koirat pääsee ulos juoksemaan,niin päästän aina ensiksi Tahvon ja Lyytin vapaaksi jotta ne saa turhat höyryt ensiksi päästeltyä ulos ja sitten vasta päästän Ticon vapaaksi. Tosin isot koirat tuntuvat varovan Ticoa muutenkin. Sisällä leikkiessä olen komentanut Lyytiä heti jos se näyttää siltä,että se innostuu liikaa ja yrittää hypätä päälle.
Torstaina me sitten retkeiltiin bussilla Ticon kanssa Kivistöön Agility Akatemialle. Mietin alkuun,et mitenköhän treenit sujuu, kun ensiksi on vähän jännää bussissa ja sitten vielä pitää kävellä jonkun matkaa hallille. Mutta Tico jaksoi ja keskittyi taas hämmentävän hyvin. Aluksi harjoiteltiin päällejuoksu ohjauksen alkeita. Mun pitäis opetella ohjaus yhdellä kädellä. Vahvistan ohjausta koko ajan molemmilla käsillä. Sitten tehtiin pätkä viikkoradasta:
orenius

Tico lähetettiin esteelle nro 3, irtosi joka kerta todella hienosti eikä kieltänyt hyppyä kertaakaan. Tähän väliin on muuten pakko mainita,että vaikka puhun hypyistä,niin niissä on korkeintaan pumpperi maassa, joten Tico ei hyppää mitään. Siitä putkelle nro4, väliin persjättö, putkeen nro5. Tämä sujui niin hyvin, että Juha vaikeutti treeniä niin että mun piti osata rytmittää liikettäni niin että sain Ticon lähetettyä vielä mutkaputkeen nro 24.
Sain Juhalta myös hyviä vinkkejä lelulla palkkaamiseen, kun sanoin että olen siinä ihan avuton.

Viikonloppuna Tico pääsi taas Jennan hoitoon ja tuhansiin seikkailuihin. Kiitos Jennalle! Olet kultaakin arvokkaampi ❤ Tico pääsi kisaturistiksi, Jennan veljet hoitivat Ticoa ja hyvin hoitivatkin, Tico pääsi mummolaan, Turkuun ja kaikenkukkuraksi sai leikkiä monta päivää parhaan kaverin Asuksen kanssa. ❤


Isot koirat puolestaan olivat ensimmäistä kertaa ikinä koirahoitolassa viikonloppuna. Itse menimme Turkuun ja mökille Yläneelle remontoimaan ja veimme koirat matkan varrella Saukkolaan Tassu Tavolaan. Ennakkoon olin hiukan huolissani, etenkin miten Tahvo pärjää kun ei ole muutenkaan täysin kunnossa ja kun on yleensä niin kova ikävöimään minua. Puitteet olivat koirahoitolassa hienot, Tahvo ja Lyyti majoittuivat mökkiin, jossa oli pieni aidattu piha ja takana oli iso niittyalue jonne pääsi juoksemaan. Sunnuntaina kun käytiin hakemassa koirat kotiin, odotti mökillä kaksi iloista ja hyvinvoivaa hännän heiluttajaa. Tahvo liikkui ja vaikutti kaikinpuolin moninverroin paremmalta: lepo ja vapaana juokseminen olivat silmin nähden tehneet hyvää. Kaikkein hienointa oli kuitenkin huomata, etteivät koirat olleet millään muotoa stressanneet hoitolassa oloaan. Lyyti päinvastoin oli sitä mieltä että sinne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa eikä meinannut nousta edes autoon. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti muistaa jatkossakin jos on hoitolalle tarvetta.
fotor_(18)

Ticon toka viikko

Mun työkaverit kävi kylässä vielä mun lomaviikon aikana. Eipä Tico ollut yhtään ihmeissään kun tupa tuli täyteen porukkaa-päin vastoin, oli vaan innoissaan.
Lauantaina me lähdettiin isännän kanssa päiväksi Tallinnaan, jolloin Ticon kummitäti, Nelli ja Nellin sisko Jenni tulivat hoitamaan koiria. Hienosti olivat koiruudet pärjänneet hyvässä hoidossa ja kaikki oli mennyt hienosti. Nelli ja Jenni olivat kirjoittaneet omaan blogiinsa jutun koirienhoidosta: Jen & Nellys
Maanantaina meillä oli heti aamusta Jennan yksäri. Sinne mentiin Tahvon ja Ticon voimin. Tahvo teki taas tasasen varmaa hyvää suoritusta ja olen varma että se tykkäsi ihan hirveästi kun päästiin yhdessä tekemään. Pelkäsin sen olevan jotenkin masentunut pennun tulosta, mutta se osoittautui turhaksi.Tai sitten se ei ainakaan näyttänyt sitä treeneissä 🙂
Ticon kanssa tehtiin kartioiden avulla sylkkäreitä, poispäinkäännöksiä ja peruskäännöksiä. Kotitehtäväksi saatiin, että Ticon pitäisi oma-aloitteisesti alkaa tarjota kartion kiertoa. 12952825_10154107998109169_1314123911_o

Lopuksi vielä tehtiin putkea ja sinnehän se sujahti, täyspitkään putkeen. Reipas pieni.

Tiistaina saatiin iloksemme mennä käymään tuossa melkein naapurissa Viivin luona, jossa asustelee kaksi länderiä Ruksi ja Poko. Lisäksi Viivillä on lapsia, joten Tico sai totutella myös lapsiin, tosin niissä ei näyttänyt enää olevan totuttelemista. Tico halusi hyvin aktiivisesti osallistua lasten leikkeihin. Kiitos Viiville vielä kerran kun saatiin tulla käymään, toivottavasti saadaan tulla pian uudestaan!
131044150904796822

Keskiviikkona oli Lyytin vuoro päästä treenaamaan Jennan treeneihin Agility Akatemialle. Olin vähän varovainen sen kanssa,ettei se pääse ryntäämään kenenkään toisen päälle jos silläkin on pentuangsti päällä, mutta Lyytipä veti sellaista vauhtia treeniosuutensa ettei se ole ikinä kulkenut niin lujaa. Jenna sanoi että Lyyti meni estevälejä yhden laukka-askeleen tekniikalla. Lyytille siis jatkossakin pentu mukaan treeneihin 🙂
Ticon kanssa jatkettiin edelleen ohjaustreenien parissa, mutta nyt Jenna lisäsi kaksi kartiota, toinen kierrettiin peruskäännöksellä, toinen sylkkärillä tai poispäinkäännöksellä. Ne sujui niin hienosti, että Jenna laittoi minut seisomaan ja ohjaamaan-ja hienosti sujui edelleen. Tico on niin hurjan reipas ettei se ihmetellyt yhtään vaikka oltiin vieraassa hallissa ja ympärillä koirat haukkui.
Toisella kentällä oli Anna ja Juha Orenius Gaian pentujen kanssa ja treenien päätteeksi Tico pääsi tutustumaan pentuihin. Hetken aikaa ihmeteltyään Tico innostui kunnon leikkiin ja juoksuun ja Juha kehui Ticon vauhtia 🙂

fotor_WP_20160406_22_00_45_Pro

Perjantaina treffattiin Kristiina ja ihanat koirat Milo ja Monty. On niin hienoa, että Tico pääsee tutustumaan kaikenlaisiin koiriin ja toivottavasti myös oppii tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Kiitos myös Kristiinalle ja otetaan taas pian uusiksi!
131047532714994857

Kotona ollaan edelleen jatkettu kehonhallinta treenejä ja Tico on selvästi oppinut mitä tehdään ja ymmärtänyt myös naksuttimen merkityksen.Tasapaino tyyny menee jo niin,että Tico tarjoaa tehtävää. Kaikkia tassuja ei olla vielä saatu samaan aikaan laatikkoon, mutta nyt menee jo etutassut yhtäaikaa ja takatassut yhtäaikaa.
WP_20160408_22_33_52_ProWP_20160408_22_35_50_Pro
Eilen aloiteltiin uutta temppua, niin että Ticon etujalat on tasapainotyynyllä ja se kiertää takajaloillaan tyynyn ympäri. En ole ikinä sellaista opettanut enkä tehnyt kenenkään muun koiran kanssa, joten katsotaan mitä saadaan aikaiseksi, mutta helpolta se tuntui vaikuttavan ainakin Ticon mielestä.

Kynsien leikkauskin onnistuu kunhan naksuttelen ja siitä seuraa superpalkkaa – nakkeja! Mutta yksi merkittävä vaikutus kynsienleikkauksen onnistumiseen on se,että mun täytyy puhua koko ajan 🙂

Olin joskus vuosia sitten Tuire Kaimion luennolla, josta sain vinkin koiran “multalaatikkoon”. Ideana siis se,että kun koira oppii tekemään tarpeensa laatikkoon, joka haisee mullalta, niin koira oppii nopeasti tekemään tarpeensa myös ulos koska maa haisee samalta.  Eli hankin sängynalus laatikon ja sinne multaa. Päälle pari sanomalehden sivua ja eipä ole kyllä tarvinnut montaa kertaa Ticoa houkutella laatikolle tarpeilleen. Hakeutuu laatikolle ihan itsestään, meillä ei ole sanomalehtiä missään muualla asunnossa ja on alusta asti tehnyt tarpeensa hienosti myös ulos. Eilen alkoi jo näkyä  merkkejä ulos pyytämisestä.
fotor_WP_20160324_16_14_00_Pro

Tässä vielä lopuksi pari videopätkää meidän kotiläksyistä.


WP_20160404_22_40_50_Profotor_WP_20160404_09_27_10_Pro