Pilotointia ja muuta kivaa

Lyyti on yllättänyt kerta toisensa jälkeen Jennan treeneissä. Mun usko ei vaan edelleenkään tahdo riittää, mutta oon saanut pahasti näpeilleni epäilemällä Lyytiä. Se ei ole aiemmin tehnyt noin pitkiä treenipätkiä ja silti jaksaa tehdä, se kestää toistoja ja se on aivan kuin eri koira. Ei sen vauhti edelleenkään päätä huimaa vaikka on sekin parantunut.
Kun vaan saisin tämän treenivireen vakioitua niin alan vakavasti miettiä kisoihin ilmoamista.


Tällä viikolla Iina koutsasi meitä ja mä epäilin heti alkuun,ettei Lyyti tule ikinä irtoamaan putkelle, pakkovalssia en tehnyt aluksi koska ajattelin ettei se onnistu kuitenkaan ja kepeille en tehnyt takaaleikkausta kun ei olla koskaan sellaista harjoiteltu. Sitten kun vaan tein ne, niin eipä Lyyti paljoa kysellyt. Mulla meni kuppi nurin kesken keppien kun tajusin kuinka hienosti Lyyti haki kepit ja hihkun ja kiljun ja Lyytin vauhti senkun kiihtyy. Ainakin se sietää häiriötä mutta on myös oppinut että mun hihkumiset tarkoittaa sitä,että hyvin menee, jatketaan vaan. Hieno koira ❤

Tahvon kanssa polkaistiin käyntiin kauden ensimmäinen ja ainoa iso projekti- Niinu Agility Sportin Pilotti. Olen aika otettu siitä,että kymmenen valitun koiran joukossa on meidän Taffe ❤
Ennen pilottiin hakemista kävin antoisan Messenger keskustelun Linnan Teemun kanssa, päätin etten menetä mitään jos haen joukkoon mukaan. Meidän tavoitteet on ehkä vähän erilaiset kuin muilla, mennäänhän me mahdollisesti viimeistä kautta. Mun tavoite on hioa vielä paremmaksi niitä palasia jotka mahdollisesti tekee meistä vielä nopeampia ja paremman koirakon. Toivoisin Tahvoon vielä lisää varmuutta ja rohkeutta, nopeutta lisää kontakteille ja kepeille. Itse toivoisin pääseväni eroon niistä erittäin juurtuneista maneereista, joita mulla on.

Muhun ehti iskeä ihan hillitön epävarmuus ennen ekaa leiriä, mutta se osottautui turhaksi. Meidän leiri alkoi Mari Sydänmaanlakan hyppytekniikka osiolla. Iso kivi tipahti harteilta, kun huomasin heti, että Mari on täysin samoilla linjoilla mun kanssa: Tahvolla on jo niin paljon toistoja “huonolla tekniikalla” ettei sitä tuosta enää muuteta. Se mihin me voidaan vaikuttaa on Tahvon rentous hypätessä. Niinpä me ollaan nyt vuoden tauon jälkeen palattu hyppytekniikan pariin. Tarkoituksena tehdä ihan lyhyitä treenejä muun treenin ohessa, ettei Tahvo kyllästy ja hyppytekniikka treenistäkin on tarkoitus tehdä sellaista ettei Tahvo edes tajua tekevänsä hyppytekniikkaa! Eka siirto oli se,että poistin siivekkeet. Nyt on harjoiteltu niin että pahvimukit kannattelee rimoja. Minun silmiini ainakin selvästi rennompaa menoa ja vielä kun treeni tehdään putken kautta, ei Tahvo edes tajua että on tekemässä sitä,mihin on täysin kyllästynyt.

toisena klinikkana meillä oli Leena Inkilän kontaktit. A:ta me ei tehty vielä ollenkaan, puomille pitäisi saada lisää vauhtia mutta mun pitäisi myös päättää, mitä haluan siltä. Leena väläytti jopa juoksupuomin opettamista, koska nyt vapautan Tahvon puomilta ennen kuin se ottaa 2 on 2 offin.Mä en vaan malta jäädä odottelemaan.
A:n opettelukin on edennyt pikku hiljaa, vaikka Tahvo lomaili maalla viikon tässä välissä.

Meille ohjaajille oli oma kehonhallinta treeni, jonka veti Tiia Söderholm. Treeni sisälsi pieniä liikkeitä, jotka ainakin mun kohdalla osoitti hyvin ne paikat, jotka kaipaavat vahvistusta. Ja vaikka tuntui,ettei kauheasti tee mitään,niin seuraavana päivänä oli lihakset kipeinä.

Niinun ratatreeni sujui ihan kohtalaisesti, päästiin rata alusta loppuun, mutta kiinnitin huomiota Tahvon ääntelyyn/ähkintään hyppyjen alastuloissa. Mulla oli itsellä tietty heti karvat pystyssä, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Lisäksi sai edelleen tehdä töitä,että Tahvo kääntyi. En tiedä onko Tahvo kerännyt painoa kesän aikana ja siksi hyppääminen on raskaampaa. Ensi viikolla on varattuna osteopaatti, jotta tietää onko jumeja.

Pikku-Mari veti koiran kehonhallinta klinikkaa. Tahvohan oli siitä ihan innoissaan, vaikka se ei aina kaikkea osaakaan. Saatiin taas pari “temppua” lisää meidän jumppaohjelmistoon. Tässä meidän kotitehtävä kun piti antaa koiran tarjota eri tekemisiä.

Meidän osalta viimeinen klinikka oli Teemun ratatreeni. Pari kinkkistä kohtaa ohjausten kanssa ja mukana myös kepeille haku, jota testattiin samalla lailla FitDogin ekalla leirillä. Tahvo oli kuulemma ainut,joka haki kepit ekalla yrittämällä ja oli saanut loppukeskustelussa erityismaininnan, vaikka me ei oltu sitä enää kuulemassa 🙂 En tiedä heräsikö Tahvo ennen Teemun treeniä vai mitä tapahtui, mutta Tahvo kulki paljon paremmin ja hyppytekniikka oli parempaa kuin Niinulla. Mutta kyllä tässäkin treenissä Tahvo keksi “oman päänsä” ja onnistuneiden keppien jälkeen haki ties kuinka monta kertaa putkeen,vaikka tein mitä. Eli kunnioitusta Tahvolle mun ohjauksiin!

Tänään oli vielä sitten kolmen tunnin luento Jarmo Riskin johdolla ja nyt on sitten aloitettu henkinen valmentautuminen. Paljon sulateltavaa asiaa.

Tästä on mukava jatkaa. Ainakin sain vahvistusta sille, että meidän kohdalla on äärimmäisen hyvä vähentää ratatreenin määrää ja tehdä täsmätreeniä hyvällä vireellä.

Agilityn SM-joukkuekisat 2014 (kerry- ja vehnäjoukkue maksit)

Täytyy tietenkin testata blogia ja julkaista jotain 🙂
Sain vihdoin ja viimein Sonjalta meidän kisavideon. Näin jo aikaisemmin livestreamin pätkän, joka kylläkin on kuvattu aika kaukaa. Ja ihan sattumalta sain facebookin kautta yhteyttä eräältä toiselta vehnäharrastajalta, joka oli kuvannut meidän kisaradan. Eli tämä on jo kolmas kisavideo SM-joukkuekisasta 🙂
Kisan jälkeen vähän ihmettelin, miksi Tahvo karkasi väärälle esteelle puomin jälkeen. Aikaisemmista videoista en saanut sen kummemmin mitään irti. Mutta nyt tiedän: Mulla on rintamasuunta täysin sille esteelle ja lisäksi huidon jotain epämääräistä sitä estettä kohden, joten Tahvo tekee täysin oikein kun irtosi väärälle esteelle. Viisas koira, epätarkka emäntä.