Jos sen sanoo ääneen…

Jos tavoitteistaan tai suunnitelmistaan puhuu ääneen, niin onko ne sitten helpompi toteuttaa? Tulee ikäänkuin toisten paine myös toteuttaa suunnitelma, ettei kenenkään tarvi tulla sanomaan, että et muuten ikinä sitten kuitenkaan tehnyt niin…
Itse lukeudun niihin, joka on hyvin koiranäyttely vastainen ihminen. Minusta se on ihan järjenvastaista toimintaa. Kerran olin Lyytin kanssa kehässä.Tuomari oli kyllä todella mukava ja sanoi suoraan että koira on hieno, mutta hän ei voi antaa hyvää arvostelua kun huomaa ettei mua kiinnosta pätkääkään. Ja minä kun luulin,että siellä arvostellaan koiraa…Useamman kerran kävin kyllä kuskaamassa Lyytiä näyttelyyn varahandlaajan kanssa. Joskus käytiin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna näyttelyssä-toisena viikonloppuna Lyyti oli liian iso ja seuraavana liian pieni. Niin. Mikä järki tässä nyt on?
Tico on nyt sen ikäinen, että se pääsis junnukehään. Tico on myöskin ainut sisaruksistaan,joka ei ole vielä näyttelykehässä näyttäytynyt. Nyt on jo käynyt selväksi,että ländereiden esittäminen on hiukan “rennompaa” kuin vehnien. Ei ole paljoa karvoja, joita puunata ja tuunata näyttelykehän laidalla. Eikä tarvitse kantaa nurmikentän poikki,ettei vaan karvat kastu ja likaannu.
Oon nyt kuluneen viikon aikana ensimmäistä kertaa ikinä nyppinyt Ticon karvoja alas. Tunti-puoltoista kerrallaan ja se riittää sekä mun että Ticon hermoille. Työ on vielä vähän kesken, mutta eilen nähtiin näyttelytreeneissä Ticon kasvattajan kanssa ja tehty työ kelpuutettiin. Eli kunhan mä saan treeniä alle näyttelykehiin ja nyt tiedän miltä länderin kutakuinkin kuuluu näyttää siistittynä, niin ehkäpä mekin uskalletaan mennä näyttelyyn.
Eilen käytiin siis Showhaun tiloissa näyttelytreeneissä. Paikalla oli Ticon sisko, Zooka ja veli Hessu – ja sen lisäksi paljon muitakin koiria. Olipa taas hauska nähdä Anskua ja Outia – nauru ei ainakaan lopu tässä porukassa. Tykkään!
Alkuun ajattelin,että helkkari mikä natsi toi kouluttaja on (puhui siis suoraan, mutta asiaa), etenkin kun mä en tajua noista näyttelyistä mitään, mutta häneltä sai kyllä hyviä neuvoja. Ja kun näin kaupan puolella myytävän urheilujuomia niin tajusin,että tässä kuuluukin syke nousta ja pieni kehäjuoksu tuntuu kuin suurelta urheilusuoritukselta.
Alkuun Tico peitsasi, en tiedä onko muutenkin vähän jumissa, mutta liikkeet saatiin paranemaan huomattavasti treenin aikana. Hampaiden näyttöä täytyy harjoitella. Me ollaan nyt menossa vielä kahtena seuraavanakin keskiviikkona harjoittelemaan, joten eiköhän nämä ala sujua.
Mutta juu. Näyttelykalenteria vuodelle 2017 on silmäilty aika tarkkaan. Suunnitelmia saattaa olla jo tammikuulle, mutta ainakin helmikuulle 🙂

15069014_10154497404312400_579348861128662322_o

Hessu, Zooka ja Tico

img_9567

Vielä kun oli lunta. Sneak peak meidän joulukortti kuvauksiin 🙂

nimeton

Kultainen keskitie

Eka muistikuva Kromfohrländereistä on noin kuuden vuoden takaa. En tosiaan ole mikään rotuasiantuntija, ja silloin ajattelin vain että onpa kivan näköinen koira. Meni pitkään, että tiesin, mikä rotu on kyseessä kun sekoitin ne Parsoneihin. Sitten joskus messarissa ollessani pysäytin länderi ihmisen ja sain tietää mikä rotu on kyseessä. Sen jälkeen aloin lukea rodusta enemmän ja ajattelin että tuollainen mulle vielä joskus tulee. Länderi on ollut mun julkinen salaisuus jo kauan 🙂
Sitä tosiasiaa ei pysäytä mikään, että meneillään oleva kausi tulee hyvin todennäköisesti olemaan Tahvon viimeinen agilityssä. Se täyttää syksyllä 8-vuotta ja saan itse paremmat kiksit siitä että voin jättää sen eläkkeelle täysin terveenä. On nimittäin ihme etten ole saanut sitä rikki(vielä). Tahvo tulee todennäköisesti viettämään enemmän aikaa maalla eläköitymisensä jälkeen. Näin on mun äiti toivonut, jotta saisi sinne lenkkikaverin.
Lyyti pysyy harrastuskoirana mutta tuskin siitä ikinä mitään aktiivista kisakaveria tulee. Mutta opettavainen se on silti.Ehdottomasti.
Joskus muinoin tapasin Annariinan ja Cincon riihimäellä järjestetyssä juoksukontakti seminaarissa. Kävin Annariinaa tenttaamassa rodusta ja onnekseni hän oli kovin vannoutunut länderi ihminen ja jutteli mielellään. Myöhemmin tavattiin vielä Vappu Alatalon kurssilla. Cinco ja Annariina jäi näistä tapaamisista mieleen.
Enää en edes muista ajankohtaa kun jotenkin tämä länderi-asia vaan jäi takomaan mun takaraivoon ja kaivoin Annariinan tiedot esille ja laitoin sähköpostia. Kysyin olisiko Cincolle mahdollisesti suunnitteilla pentuetta tai tietäisikö hän jotain muita suunnitteilla olevia pentueita. Kohtaloa tai ei, mutta Cincolle oli suunnitteilla pentue seuraavista juoksuista. Siitä alkoi pitkä viestittelyputki kunnes pennut syntyi 26.1
Kävin katsomassa pentuja ekan kerran kun pennut olivat 4 viikkoa vanhoja. Uroksista etenkin kaksi jäi mieleen: tekonimiltään Alvari Karju ja Matti Myöhänen. Molemmat olivat kiinnostuneita minusta ja kun vein heille lelun, niin vaikka olivat vielä kovin pieniä, yrittivät leikkiä. Alvarista jäi sellainen vilkas, hyväntahtoinen hölmö olo. Sopisi hyvin Tahvon seuraksi mutta ei ole Lyytille vastukseksi 🙂

WP_20160222_18_35_39_Pro
Kun pennut olivat melkein kuusi viikkoa vanhoja, lähti Jenna mun mukaan katsomaan pentuja ja tekemään pentutestejä. Mua jännitti. Mietin, mitä teen jos mun ja Jennan näkemykset menee täysin ristiin.
WP_20160306_18_36_05_ProJenna testasi ensimmäisenä Alvarin:

Käyttäytyminen sylissä: rento
Rohkeus: Rohkea, häntä ylhäällä
Kontakti ihmiseen: hakee kontaktia, seuraa ihmistä
Taistelutahto: kiinnostuu, repii, ei murise
Noutaminen / saalisvietti: lähtee perään
Koulutettavuus: keskittyy hyvin ja into pysyy yllä
Dominoivuus / alistuminen: rimpuilee
Palautuminen: palautuu välittömästi, häntä ylhäällä
Ääniherkkyys: reagoi, palautuu
Kivun sietokyky: vetää tassun pois
Käyttäytyminen pöydällä: reipas, häntä alhaalla
Toimintakyky: Kuormittuu hieman testin aikana, mutta on omilla jaloillaan seisova pentu

Muuta: ihmisessä kiinni, hakee tukea, mutta selviytyy tilanteista myös itse.
Touhukas, iloinen ja vilkas pentu.

Jenna oli sitä mieltä, että tässä on mun pentu.Selkeesti. Ja se sopi minulle. Alvarista tuli Tico. Ja Ticon virallinen nimi on Aurea Mediocritas. Kultainen keskitie ❤

IMG-20160306-WA0021
Kuvassa muuten näkyy mun ystäviltä viime synttärilahjaksi saatu kaulaketju. Isoimmassa palassa lukee TAHVO, keskimmäisessä LYYTI. Pienin on vielä enteilevästi tyhjä 😉
IMG-20160306-WA0025
Tico haettiin kotiin kiirastorstaina. Kotimatka sujui todella hyvin. Eläinosastolta ei kuulunut minkäänlaista murinaa ja Tico veti sikeitä etupenkillä häkissä. Tico on todella reipas pentu, joka ei turhia stressaa tai jännitä. On ollut todella helppoa. Eilen käytiin haltialassa. Ei pelottanut väenpaljous eikä vieraat eläimet. Pallon kanssa leikittiin ilman mitään ongelmaa. Tänään on kävelty lähiympäristössä vapaana, tutustuttu naapurin lapsiin ja leikitty kuivaushuoneessa. Ja isot koirat on tulleet koko ajan tutummaksi. Tahvo haluaa jo lähteä samaan aikaan lenkillekin 🙂 Oppivainen pentu, en voi muuta sanoa. Pari päivää on kulunut vain länderi-pöhnässä 🙂IMG-20160325-WA0006

ps: Alun kuvat eivät välttämättä ole Ticosta Ne on vain otettu samalla reissulla kun olin katsomassa pentuja ekaa kertaa 🙂