Lemmenjoki ja Ravadasköngäs

Eilen ajettiin heti aamusta Inariin, Njurkulahden kylään ja kohti Lemmenjoen kansallispuistoa. Tarkoituksena oli patikoida pitkän päivän aikana 15km Ravadasjärvelle ja tulla sieltä takaisin venekyydillä.
Reitti oli tosi hyvin merkitty ja maisemat vaihtelivat korkeasta harjusta suomaisemiin. Itselle tuli yllätyksenä se, että vaikka olimme Lemmenjoella, niin jokea näki aika vähän. Matkalla oli portaita ja muutamia siltoja, jotka oli tehty metalliputkista. Portaat Tico pääsi aina kiertämään mutta sillat meni sitten kantokyydillä, ettei vahingossakaan tassut jää putkien väliin. Kesän aikana huonokuntoiset pitkospuut oli purettu, joten valumapurojen yli päästäkseen piti vähän nähdä vaivaa, varsinkin kun Tico ei mielellään jalkoja kastele. Ekoilla kerroilla Tico otti noin kolmen metrin loikkaa, mutta hyvin se oppi parkouristiksi ja loikki kiveltä kivelle ja arvioi miten pääsee helpoiten yli.
IMG_4750IMG_4753IMG_4756

Lounastauko pidettiin noin 10 kilometrin kohdalla. Mulla oli Ticolle päivän ylimääräinen ruoka-annos, mutta se ei selvästi riittänyt, koska pieni retkeilijä näytti jäävän nälkäiseksi. Retkeily on selkeästi raskasta puuhaa koiralle. Ylimääräisen ruan lisäksi Tico joi pitkin päivää Fitdog juomaa, jotta saisi lisäenergiaa. Taukopaikalla otettin Ticon retkireppu selästä pois ja pistettiin hetkeksi lämmintä päälle. Loppumatkan Tico menikin toiset valjaat ja pomppa-takki päällä, niin ei ollut painoa kannettavana kun eväätkin oli syöty.

IMG_4762IMG_4768

IMG_4772

Jos tauon aikana ei tapahdu mitään, voi hyvin kaivaa pesän puuvajaan ja ottaa nokkaunet

IMG_4773IMG_4775

IMG_4779

Välillä tarvittiin kantoapua, koska noiden siltojen yli en uskaltanut antaa mennä, ettei tassut jää väliin.

Päivän yksi erikoisuus oli joen ylitys veneellä, joka vedettiin vaijerin ja köysien avulla rannalta toiselle. Mulla oli Ticolle matkassa pelastusliivit, en tiedä olisiko se niitä tarvinnut, mutta oli kuitenkin eka kerta noin pienen veneen kyydissä. IMG_4782IMG_4784

IMG_4783v

Ravadasjärveltä meni vielä pieni luontopolku Ravadaskönkäälle, jossa oli hieno kolmiosainen vesiputous. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta oli varmaan isoin Suomessa näkemäni vesiputous.

IMG_4786IMG_4788IMG_4792IMG_4793IMG_4795

Ravadaskönkäältä meitä tultiin hakemaan jokiveneellä takaisin Njurkulahdelle.Venematka kesti noin puoli tuntia ja näki kyllä hienosti Lemmenjokea ja sen ympäristöä.

IMG_4803

Lemmenjoki vei sillä lailla mennessään, että suunnitelmat vähän muuttui muun viikon aktiviteetin osalta ja lähdelle huomenna uudelleen 🙂

Kiilopää ja Tankavaara

Aamulla startattiin ja ajeltiin Kiilopäälle.

bdr

Ennen reiteille lähtöä saattoi tarkistaa, ettei reppu paina liikaa 🙂

Lähdimme kipuamaan Kiilopään huipulle kansallispuiston portilta, matkaa ylös oli noin pari kilometriä. Osa matkasta oli portaita, yhteensä 860 askelmaa. Tico kiipeili osan matkasta portaita, osan matkasta käveli portaiden vierestä.

 

Ylöspäin mennessä tuli vielä jonkin verran muita ihmisiä vastaan, mutta kun päästiin huipulle, niin porukka hajaantui johonkin.

 

Huipulla syötiin matkaeväät ja otettiin pakolliset huiputuskuvat. Alas päin tultiin eri reittiä pitkin, Kiirunan lenkki,  joten matkaa tälle aamukävelylle tuli n 6km.

 

Takaisin mennessä ei tosiaan tullut ketään vastaan tulijoita, joten Tico kulki osan matkasta vapaana. Siinä se kuljeskeli mun ja isännän välissä, saipa helpommin valita askeleensa. Poroista se ei edelleenkään välitä tuon taivaallista, joten kulkeminen on varsin helppoa.

Iltapäivällä mentiin sitten Tankavaaraan. Isäntä tutustui kullan huuhdonnan saloihin ja me lähdettiin Ticon kanssa Koilliskairan luontokeskukseen kiertämään 6 km:n luontopolku Tankavaaran huipulle.

 

Ylös Tankavaaralle vei jokseenkin juurikkoinen polku, mutta kun päästiin ylös, niin reitti muuttui paljon kivemmaksi kulkea ja katsella.

 

 

 

Tämän päivän saldo noin 12 km ja kaksi huiputusta. Vaikka säätiedote lupasi sadetta, ei sadepilvet osuneet ainakaan meidän päälle koko päivänä. Hyttysiä tai muita ötököitä ei näkynyt, ei kuulunut. Maisemat on jokseenkin vehreämmät kuin esim. Ylläksellä missä olen tottunut enemmän kulkemaan. Myös patikkareitit ovat täällä huomattavasti paremmassa kunnossa ja helpommin kuljettavia. Tästä on mukava jatkaa.

Mökillä juomaa palautukseen ja lisäenergiaksi, lämmintä lihaksille ja lepoa -tyytyväinen koira 🙂