Urheilukoiran alku

Tico pääsi syntymäpäivälahjanaan ekaa kertaa elämässään fyssarille. Veikkaanpa ettei Tico ollut kauhean kiitollinen.Olisi varmasti syönyt mieluummin sen yhden nakin maksalaatikko pedillä, mutta minkäs teet.
Ticon käsitteli meidän seurakamu, Noora Heino. Me treffattiin ensiksi ulkona, jotta Noora näki Ticon liikkeet. Siellä me kuljettiin edes takas, ympyrää molempiin suuntiin ja vaikka mitä. Ja Ticohan peitsasi – syy, miksi mä halusin saada sen käsittelyynkin. Ympyrällä saatiin raville, mutta kun kulki suoraan,niin ei ravia ei sitten millään.
Tico antoi käsitellä – no – aika ticomaisesti. Koko ajan piti hyöriä ja pyöriä ja ihmetellä että mitä tässä oikein tapahtuu. Sisällä tsekkailtiin,miten Tico hahmottaa takajalkansa, miten se nousee istumasta seisomaan, missä asennossa se istuu (tämäkin taas ticomaisesti toisella lonkalla.Teki mieli jo sanoa että oikeasti se osaa kyllä istua tosi nätisti, mutta tämä lonkalla istuminen näyttää olevan sukuvika 🙂 )
Kireyttä oli kuulemma lannerangassa ja reisissä – ei kaiketi ihmekään jos peitsaa (tai sitten sekin on tapa) tai että näyttelyissä sanottiin ettei takajalkojen liike ole riittävä.
Diagnoosiksi saatiin: Reipas urheilukoiran alku, jolla lievää lihaskireyttä.
Tasapaino ja vartalon hallinta on hyvällä mallilla, takaosan käyttöön on yritystä, mutta siihen tarvitaan lisää rohkeutta – Eli ei muuta kuin treenaamaan.
Taivutuksia/venytyksiä seisten tehdessä, Tico kääntyy hyvin oikealle, mutta vasemmalle taivutettaessa se haluaa joko nojata minuun tai istuutua. Symmetrisyys harjoitellessa on muistettava koko ajan.
Yritin ottaa havainnollistavia kuvia meidän treeneistä, joista osaa ollaan tehty jo ihan pentunakin, mutta kuvien ottaminen olikin vähintään haastavaa.

cof

Tavoite olisi saada Tico taas tasapainotyynylle niin että kaikki jalat on samaan aikaan tyynyllä. Onnistui fyssarilla, kotona ei…vielä.. Tätä Tico on tehnyt jo ihan pentuna.

cof

Etujalat tyynyllä, takajalat pyörii tyynyn ympäri, molempiin suuntiin. Tätä on tehty joitain kertoja jo pentuna. Tämän lisäksi pitäisi tehdä esim. rauhallisia kartion kiertoja. Katsoa ettei takajalat “leviä” ulos.

 

Laatikkokävelyä niin että Tico malttaa kävellä laatikon yli tassu kerrallaan, askel askeleelta eikä loikkaa tai heitä takajalkojaan laatikon yli. Tarjosi samalla myös laatikkoon pysähtymistä 🙂 Tätäkin on tehty jo pentutreeninä. Sujui hyvin myös pienemmällä laatikolla.

 

Laatikkotreeni niin,että Tico kiipeää ensiksi laatikolle seisomaan ja askeltaa siitä etujalat maahan. Tarkoitus olisi Nooran ohjeiden mukaan jatkaa tästä niin,että Tico siirtää etujalkojaan sivulle askeleen tai pari takajalat yhä laatikon päällä. Tässä Tico heittää takajalat helposti vaan alas. Harjoittelu jatkuu.
Elinan treeneissä tehtiin hiukan vastaavaa treeniä mutta niin että Tico peruuttaa takaisin laatikolle ja laatikolta vielä takaisin laatikon (tai korokkeen) taakse ja istuu niin että etujalat on korokkeella. Tico osaa kyllä jo peruuttaa takaisin laatikolle mutta loppu istuutuminen on vaikeaa, joten sitä on harjoiteltu erikseen matalammilla korokkeilla/tasapainotyynyillä.

 

 

 

Käperryn peiton alle ja murjotan…

fotor_WP_20150416_18_48_34_ProViime aikoina onkin mennyt turhan hyvin ja nousujohteisesti. Ilmeisesti oli aikakin taas palauttaa jalat tukevasti maanpinnalle.
Käytiin sunnuntaina kisaamassa Kauhajoella Tahvon kanssa. Ensimmäiset tämän kevään ulkokisat, tuomarina Jari Helin. Pitkät radat, pitkät etäisyydet, Tahvolla hyvä vauhti. Kontaktit kaikki meni hienosti ja päästiin tekemään kisoissa niitä asioita,mitä ollaan lähiaikoina harjoiteltu. Kaikki meni upeasti kunnes: RENGAS. Kaikilla kolmella radalla rengas ja kaikilla kolmella radalla Tahvo ottaa virheen jos toisen renkaasta. Ekalla kerralla ei halua hypätä ollenkaan, taiteillaan siinä aikamme että saan Tahvon uudelleen renkaan eteen ja lopulta se hyppää sen, toisessa startissa hyppää kyllä renkaan mutta osuu siihen. Kolmannella yrittämällä on jo paineistunut niin paljon renkaasta että sen näkee ettei halua edes yrittää- hyppää kyllä, mutta rikkoo koko renkaan.
Oikeasti teki mieli itkeä, vaikka mitä sekään siinä tilanteessa olisi hyödyttänyt..Lisänä vielä toisen startin okseri, johon Tahvo ei keskittynyt ollenkaan. Jalat räpiköi ilmassa kuin pyryharakalla kun Tahvo yritti hypätä okserin yli – ja epäonnistui pahasti.
Just kun kaikissa treeneissä on sanottu,että mun täytyy katsoa koiraan. Ja sen teinkin. Nyt olisin todella toivonut että olisin katsonut jonnekin ihan muualle-en tosiaan olisi halunnut nähdä sitä.
Viikko sitten FitDog leirillä ei ollut mitään ongelmaa erikoisesteiden kanssa. Tämä kaikki tuli jotenkin aivan puskista.
Ehkä olen viime aikoina keskittynyt omatoimitreeneissä liikaa kontaktitreeniin ja unohtanut erikoisesteet kokonaan. Torstaina käytiin Jänesniemen Elinan treeneissä ja saatiin taas hyviä vinkkejä,miten valmistautua SM-kisoihin ja erikoisesteet oli osana sitä suunnitelmaa. Nyt mun täytyy taas palata askeleita taaksepäin ja aloittaa sekä okserin että renkaan harjoittelu ihan tarjoamisen kautta. Siitä on pian vuosi kun tuskailin Tahvon hyppyjä ja tuntui että etenkin okseri oli aivan toivoton. Olin kutakuinkin lopettamassa koko harrastamisen kun pelkäsin,että rikon vaan koiran tällä menolla. Elina tarjosi silloin apuaan ja tuli antamaan neuvojaan meidän kentälle kun oli muuten kouluttamassa Helsingissä. Ihana Elina ❤

Tämän treenin avulla me ollaan saatu niin paljon uskoa siihen,että Tahvokin pystyy hyppäämään oksereita. Ja nyt palataan tähän uudelleen. Opinpa taas, että Tahvon kohdalla on niin paljon pieniä palasia, joita täytyy pitää kasassa koko ajan. Mitään ei sovi unohtaa.
Tahvo on käynyt viimeksi vesijuoksemassa joulu/tammikuussa. Jos tämä on nyt merkki siitä, että sen treenin hyöty alkaa häipymään,niin täytyy ottaa vesijuoksutreenit uudelleen aikatauluihin.Nyt onkin tauon jälkeen pari aikaa varattuna.
Eilen Tahvo pääsi fyssarin käsittelyyn,kun Rautakallion Anu tuli kotivisiitille. Käytiin Anun kanssa läpi edellis FitDog leirin putkikompurointi, Nyyssösen Karoliinan käsittely ja Karoliinan viesti jatkohoitoon. Anun ei tarvinnut kuin koskea Tahvoon,niin Tahvo vinkaisi. Koko oikea puoli jumissa. Ei pahasti,mutta jumissa kuitenkin. Selvästi reagoi hoitoon, antoi hoitaa hyvin ja oli tyytyväinen kun sai apua. Nyt otetaan pari päivää ihan rauhallisesti ja torstaina menen treenaamaan sen verran että kokeillaan okseria ja rengasta. Jos näyttää siltä,että on edelleen haluton hyppäämään,niin en mene perjantaina iltakisoihin Kotkaan. Jos kaikki tuntuu olevan ok,menen kokeilemaan ja toivon että radoilla on ainakin rengas.
Tosin edelleen ihmetyttää,voiko jumi vaikuttaa vain renkaan suorittamiseen kun minusta muuten eteni ja hyppäsi varsin hyvin. Enkä muutenkaan ole osannut epäillä mitään jumia missään.
fotor_WP_20150420_10_35_20_ProPääasia,että Tahvo saadaan nyt kuntoon ja putkikolarin aiheuttamat vaivat hellittää. Mutta mulla on taas ihan valtava huoli siitä, vaadinko tuolta pieneltä suurelta koiralta liikaa? Murjotan ja murehdin nyt pari päivää ja lupaan taas sisuuntua sitten.

Fyssaria ja FitDog kotiläksyjä

Fyssaripäivä

Fyssaripäivä

Lyyti sai FitDog palkintonsa

Lyyti sai FitDog palkintonsa

Onko lupa sanoa joskus,että on väsynyt agilityyn? Oma vointikaan ei ole lähiaikoina ollut ihan paras mahdollinen, mutta tosiaan tuntuu viimeisten parin ratatreenin jälkeen että paras puhti on kateissa. Harrastuksen pitäisi pysyä mukavana harrastuksena.Siinä vaiheessa kun unissaankin näkee koko ajan aksaunia,niin puhalletaan pilliin väliaika. Nyt se väliaika tuli kyllä vähän vahingossa pakostakin,nimittäin koirat pääsivät pitkästä aikaa fyssarille. FitDog on aivan mahtava juttu, mutta kun mulla on paha tapa työstää asioita päässäni. Ja pitkään..Ja kun lukee kokoajan fb:ssä muiden ryhmäläisten tekemisiä-olkoonkin että ne ON eri ihmisten kuulumisia niin tuntuu,että koko ajan pitäisi tehdä jotain. Olisi hienoa (tai sitten ei) jos itsellä olisi sellainen moottori tai koiralla, että sitä vaan jaksais ja jaksais mutta me molemmat tarvitaan taukoja..Ihan ehdottomasti.

Koko kuluneen kauden olen ollut supertyytyväinen siihen päätökseen, että treenejä on ollut harvemmin.Jennan kanssa treenataan tällä hetkellä joka toinen viikko. Nyt ollaan käyty tekemässä kotiläksyjä.Olen kellottanut Tahvon treeniajat niin että yksi treenisessio on sen kolme minuuttia maksimissaan.Sitten pieni tauko ja seuraavaa juttua kehiin. Treenin määrä ei siis todella ole suuri, mutta nyt tuntuu että agilityhalleja on hetkeksi nähty tarpeeksi.

Eilen sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kuvata meidän kotiläksyjä. Keinutreeniin alan olla tosi tyytyväinen. Tosin eilen taisi olla paras tempo kateissa. Tahvo ei hakeudu keinun päähän sellaisella vauhdilla kuin joskus. Nyt tehtiin keinua hypyn ja putken kautta ja vauhti pysyi silti. Keppitreeniä ollaan tehty edelleen ihan “sivupisteenä”, mutta siihen alkaa löytyä ihan selvästi rytmiä.Eilen tehtiin myös ekaa kertaa puomia. Pelkän alastulon tekeminen tuntuu Tahvosta jotenkin oudolta.Tai sitten kaipaisin siihen ehdottomasti apupalkkaajaa ja itse pitäisi Tahvoa kiinni ja hetsaisin, joten tämän takia päädyin tekemään koko puomia. Aluksi Tahvo pälyilee minua sivulle mutta alkaa aika nopeasti hakeutumaan hyvin kontaktille, katse eteenpäin. Minusta itsestäni taas tuntui että namikippo oli vain tiellä joten jätin sen nopeasti pois ja tuntui että sain heti vauhtia lisää..tosin jouduin juoksemaan niin nopeasti itsekin,että tuli kuuma.Mutta hei! Jalat ei menny tukkoon! Estehakuisuuttakin tehtiin hetki, mutta siitä ei ole videota. Nyt käytin treenissä perusestettä ja rengasta. Ilahduttavinta oli se,että Tahvo ei kertaakaan hakenut ponnistuskohtaa renkaalle vaan hyppäsi oikein rennosti.

Tahvon taukojen aikana treenasin Lyytin kanssa. Aikaisemmin koira, joka pelkäsi/ei vaan muuten tykännyt keinusta tekee sitä nyt melkoisella vauhdilla ja jopa itsenäisemmin kuin Tahvo. Jos jään taaksekin niin Lyyti vain juoksee keinun päähän ja odottaa vapautuskäskyä. Niin siistiä huomata millainen ero siihenkin on saatu pienellä treenimäärällä. Je keppeihin on tullut vauhtia vaikka kuinka paljon enemmän,mutta niissä Lyyti ei jaksa montaa toistoa. Pitää vaan malttaa tehdä lyhyet ja “täydelliset” keppisulkeiset Lyytin kanssa. Puomitreenissä Lyyti heräsi käytännössä tekemään juoksukontaktit mutta kuitenkin malttoi pysähtyä alastuloon.Itsekin säikähdin sitä vauhtia ja niitä laukka-askelia puomilla..siis wau! Kunhan saadaan Lyytin kanssa palaset loksahtamaan paikoilleen niin tulen olemaan niin pulassa tuon otuksen kanssa. Sillekin on nämä lyhyet treenipätkät tehneet niin hyvää!

Tänään molemmat koirat pääsivät pitkästä aikaa fyssarin käsittelyyn. Rautakallion Anu on käynyt hoitamassa meidän koiria ja edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi. Lyyti oli odotetusti jumissa pentujen jäljiltä, mutta sekin malttoi maata paikallaan oikein tyytyväisen oloisena. Tahvo heitti maaten kyljelleen ihan automaattisesti mutta yritti vähän väliä rimpuilla ylös kun löytyi jumikohtia, mm.lapojen välistä. Kaikki jumit saatiin kuitenkin kerralla auki. Anun sanojen mukaan Tahvo on nyt kuin eri koira. Kuuden viikon päästä sitten uudelleen fyssarin käsittelyyn. Molempien koirien kohdalla käsittely oli niin “kovaa”, että nyt otetaan ainakin kolme päivää aivan rauhallisesti hihnalenkkejä tehden. Ja mä yritän olla ajattelematta mitään muuta kuin henkistä valmentautumista, josta edelleen on kirja kesken 🙂

Sunnuntaina olisi meidän seuran omat kisat ja seuranmestaruudet. Heikkona hetkenäni ilmottauduin sinnekin,vaikka periaatteessa välttelen kisoja Helsingissä. Kauheasti tuttuja ja jännittää, mutta astutaan nyt kertaheitolla epämukavuusalueelle. Kisoihin on ilmottautunut n.70 koiraa maksi kolmosiin,joten tiedän missä vietän isäinpäivän.