Partioetsintää

Kuluneella viikolla oltiin kahtena päivänä Heurekan lähialueella harjoittelemassa partioetsintää. Olihan se jännää. Ensinnäkin eka kerta,kun Tico etsii kutakuinkin pimeässä, täysin uusi ympäristö, meikäläisen piti osata käyttää radiopuhelinta. Ei muuta kuin koiralle valjaat päälle ja liina käyttöön ja homma herran haltuun. Hyvin hanakasti Tico lähti heti vetämään ja eihän siinä muu auttanut kuin luottaa koiraan. Mieleen tuli kyllä väkisinkin, että mahtaako toi koira mennä ihan omiaan. Ohi menevä juna oli sen verran hämmentävä,että silloin pysähdyttiin ihmettelemään ja taas heti sen jälkeen homma jatkui. Yhtäkkiä Tico kääntyi 360 astetta tulosuuntaan ja siinä vaiheessa mä ajattelin,että okei tää koira pitää mua pilkkanaan. Mentiin takaisin muutama kymmenen metriä ja Tico pysähtyi ja lähti junaradalle päin-ja kas, siellähän se maalimies lymyili.
Ja minä olin haljeta ylpeydestä-miten viisas pieni, juuri 9 kk täyttänyt koiranpentunen voikaan keskittyä noin hyvin ja käyttää nenäänsä.
Siellä mä sitten lymyilin maalimiehenä traktorin alla istuen,peitto vedettynä pään yli. Näin koko ajan että ohitseni kulkee jalkakäytävällä porukkaa ja ajattelin että hulluhan mä olen -tai jos ne ohikulkijat näkevät niin ne pitävät mua hulluna. Valmistauduin jo sihisemään niille: “Shh.Olkaa hiljaa. Ne tulee kohta!”-Niin ketkä? Ei täällä näy ketään…
Eilen otettiin sitten treenit uusiksi. Toisella kertaa radiopuhelimen käyttökin tuntui luontevammalta. Porukkaa oli enemmän, joten saatiin pari maalimiestä laajemmalle alueelle Heurekan lähistöllä olevalle puistoalueelle. Tällä kertaa ohjaaja ei lähtenyt mukaan, vaan me oltiin kartturin kanssa liikenteessä. Nyt keskityin siihen,osaanko tulkita milloin Ticolla on haju maalimiehestä. Kartturin mielestä meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa eteenpäin,kun yhtäkkiä Tico kaartoi kivimuurin juurelle ja nousi seisomaan takajaloilleen. Kysyin,voidaanko mennä katsomaan jos siellä on joku. Ymmärsimme että piha-alueille ei ole maalimiehiä laitettu ja tämä oli piha-aluetta joten siinä sitten hetki neuvoteltiin mutta mentiin katsomaan – ja siellähän se maalimies oli.
Toisella kertaa Tico seisahtui pienen metsäalueen reunalle ja katseli metsään ja me päätettiin mennä katsomaan metsäalue. Tico kiersi ympyrää, joka pieneni ja pieneni koko ajan ja taas maalimies löytyi kiven takaa piilosta.
Johto oli ottanut aikaa ja Ticolla meni koko alueen haravointiin aikaa n. puoli tuntia ja silti pieni mies jaksoi mallikkaasti. Hieno pieni!
Aurinkoisena talvipäivänä, siellä koivujen katveessa maatessa maalimiehenä ajattelin kyllä että tää on maailman siisteintä. Olla vaan hiljaa ja relata ja odottaa että joku viisas hieno etsijäkoiran alku löytää mut. Ei tarvitse sykkiä eikä suorittaa yhtään mitään. Ihanaa vastapainoa aivan kaikelle.

wp_20161022_09_51_09_pro

Syyslomailua

Me tultiin koirien kanssa maalle viettämään syyslomaa. Ja mulla on aikeissa mennä tekemään peltojälkeä mökkimaisemiin. Kaikki tämä viime viikonlopusta innostuneena. Saas nähdä, pääseekö Tahvo ja Lyytikin kokeilemaan nenänkäyttöä.
Viime viikonloppu kului Ticon kanssa Pornaisissa peltojälkitreeneissä, minne kokoontui meille tuttua hepekon treeniporukkaa. Päivät oli pitkiä, mutta kului vauhdilla. Lauantai päivä aloitettiin teorialla ja sitten lähdettiin treenaamaan ja seuraamaan tietenkin myös toisten treenejä. Tykkään kyllä tosi paljon tosta hepekon treeniryhmä jaottelusta, kun samassa porukassa meitä on ihan vasta-alkajia ja sitten jo kokeneempia. Itse pystyy toisia seuraamalla oppia miten hommissa edetään ja kaikki on aina valmiina auttamaan ja neuvomaan jos ja kun itse on ihan “pihalla”.
Tätä aiemmin me oltiin tehty ns.makkarajälkeä joko hepekon treeneissä tai omatoimisesti meidän lähipuistossa yhteensä ehkä 5 kertaa. Mua jännitti, kuinka Tico malttaa keskittyä ja mitä kaikkea muuta mielenkiintoista pellolta tai sen ympäristöstä mahtaa löytyä.
Lauantaina tehtiin yksi suora (ennätyspitkä) jälki. Sen perusteella sunnuntain treenejä jatkettiin sillä että palkkausta maasta (eli ns.makkaraa joka meillä on kyllä natural menu nappulaa) vähennettiin huomattavasti ja nameja laitettiin vain harvakseltaan kasoiksi. Toiseen sunnuntain treeniin tehtiin jo kulmauksia/käännöksiä.
Tico teki tarkkaa työtä ja on kyllä elementissään jäljestäessään.
Raskasta hommaa tuo nenänkäyttö on,koska pieni etsijäkoira oli aivan sippi kun päästiin kotiin.

Tässä vielä kuvafiilistelyä viikonlopulta.

img_5947

Kuva Anni Heinilä

img_5950

Kuva Anni Heinilä

img_5951

Kuva Anni Heinilä

img_5994

Kuva Anni Heinilä

img_5995

Kuva Anni Heinilä

img_6000

Kuva Anni Heinilä

img_6001

Kuva Anni Heinilä

Syksyn tuulia, mitä ne tuo tullessaan

Tällä viikolla on palattu arkeen ja treenirytmiin. Ei kuitenkaan ihan normaalisti, koska tälle viikolle sattui monta erikoistapausta.
Tiistaina meillä oli toisen kerran Ticon kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikka yksäri. Tässä välissä me on tehty muutama toisto omatoimisesti, ihan niinkuin suunniteltiinkin, mutta tosiaan treenimäärällä ei voi eikä saa pennun kohdalla kehuskella. Treeni aloitettiin perussarjalla. Vappu pidensi pumppereiden etäisyyksiä ja aloin taustalla laskeskella ennenkuin menin itse mittaamaan omalla kintullani: etäisyys 5.5 f (jalkaa)! Sama etäisyys, mitä Tahvo treenasi ja Tico on kuitenkin huomattavasti pienempi. Vappu totesi, että sillä on niin pitkä laukka-askel että tuo sopii Ticolle hyvin.Toistojen välissä Vappu siirtyi sivuun katsomaan Ticon hyppytekniikkaa ja tällä olikin yllättävän suuri merkitys. Kun Vappu ei ollut edessä “palkkaamassa”, niin Tico oli huomattavasti epävarmempi. Eli jatkossa täytyy ehdottomasti kiinnittää huomiota siihen,että Tico uskaltaa irrota eteenpäin vaikka edessä ei olisi ihmistä vaan “vain” namikuppi odottamassa.
Kasvavassa etäisyydessä oli 5-6-7-8 f etäisyydet. Vappu halusi kokeilla, miten Tico suoriutuu jos sen laittaakin istumaan lähdössä. Yleensä kuulemma tuon ikäisten annetaan vaan lähteä. Eipä istumisesta ollut mitään haittaa, käytti kuulemma vielä paremmin takapäätään ja siis jatkossakin jo istutetaan Tico lähtöön. Kotiläksynä mun pitää opettaa Tico istumaan niin,ettei se peruuta istuutuessaan. Sillä tavoin saisin sen helpommin lähelle pumpperia. Vappu sanoi,että voisin opettaa Ticolle sen,että se tulisi mun jalkojen väliin ja istuutuisi siinä, jotta saisin sen myös suorempaan. Tällä hetkellä tuntuu, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Tico vaan ei suostu istumaan mun jalkojen välissä.
Tän jälkeen harjoiteltiin laukan vaihtoja, joita tehtiin myös ekalla kerralla. Sitten Vappu alkoikin tehdä jo taipumisharjoituksia, vaikka sanoi ensin että ne on varmaan vielä liian haastavia. Oikealle taipuminen oli selvästi haastavampaa, mutta molemmat puolet sujui silti ihan mallikkaasti. Tässä etäisyys oli 4f. Kaiken tämän treenin jälkeen Ticolla olikin aivot aivan hikiset ja oli parempi vain piehtaroida nurmikentällä 🙂
Keskiviikkona oli sitten kesätauon jälkeen eka kerta Jennan yksäreitä. Päivitettiin vähän tilannetta Ticon kanssa, jotta tiedän taas paremmin mitä treenata omatoimisesti. Tehtiin myös pieni ratapätkä, jossa ei ollut muuta kuin yhdelle esteelle pakkovalssi ja muut esteet suoraan eteenpäin. Loppuun pistettiin lelupalkka odottamaan. Ticopa ei malttanutkaan tehdä tehtäväänsä loppuun vaan karkasi palkalle, joten tässä on nyt meidän akuutein kotiläksy. Tehtävät ensin ja sitten palkka!
Kesälomalla ajattelin,että onpa mukavaa vaan olla ja köllötellä koirien kanssa, mutta kyllä Jennan treenien myötä treenimotivaatio kasvoi taas korkealle. En malttaisi odottaa että pääsen kunnolla treenaamaan. Ja vaikka treeni onkin hyvin pientä Ticon kanssa, niin huomaan että mun on tehtävä omalle kunnolleni ja liikkumiselleni jotain. Tilanne on akuutti ja vielä olisi hyvin aikaa parantaa omaa liikkumista ennenkuin päästään Ticon kanssa kunnolla treenaamaan. Mä nimittäin olen kuin täi tervassa Ticon vauhdin kanssa, heti viikon myöhässä.

fotor_(18)

Kaikki kolme pääsi pussailemaan Jennaa ❤ On ollut ikävä

Ennen kesälomia mä pistin sähköpostia menemään HEPeKo:lle, ja kysyin miten olisi mahdollista päästä uudeksi jäseneksi. Uusien hakijoiden (ja koirien) miljöbana ja tottisinfo osuus oli valitettavasti just meidän lapin reissun aikaan, joten mulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä mukaan. Kaikessa hiljaisuudessa ehdin kuitenkin sunnuntaina Sipooseen suorittamaan oman osuuteni maastoperehdytyksestä ja suunnistuksesta. Tällä viikolla alkoi jo pyöriä treeniryhmät ja meille avautui mahdollisuus osallistua tavallisen treeniryhmän yhteydessä järjestettyyn miljöbana osuuteen. Ja minä olin jo varma,että meidän hakeminen siirtyy seuraavaan kertaan lapin reissun takia!
Pääsin itse seuraamaan toisten treeniä ja olemaan maalimiehenä rauniotreeneissä ja Ticolle tehtiin testi ihan treenien päätteeksi.
Miljöbana osuudessa ohjaaja kertoi, missä meidän pitää kulkea raunioradalla. Oli kaikenlaisia erilaisia alustoja ja pohjia, piti kiipeillä ja laskeutua. Mun piti ryömiä rappusten alta ja Tico perässä. Siinä vaiheessa viimeistään Tico varmaan ajatteli,että nyt on Ihminen höpsähtänyt viimeisen kerran. Me ryömittiin putkissa, odotettiin hetki maan alla pimeässä, mun piti nostaa Tico sieltä ylös vieraille ihmisille. Me kiivettiin korkealle katolle,Ticon piti kurkistella reunalta alas ja jäädä odottamaan että mä pääsen laskeutumaan katolta ja sitten Tico laskettiin maahan. Sitten kiivettiin ritilä rappusia korkealle ja käveltiin ritilätasannetta ja laskeuduttiin alas. Tämä oli ylivoimaisesti kaikista pahin juttu Ticolle ja tiedän kyllä, mitä jatkossa treenataan. Meidät löytää varmaan tänäänkin iltalenkiltä Vanhan kaupungin koskelta 🙂 Lopuksi oli vielä ampumiset. Vähän kyllä jännitin, miten Tico selviytyy, kun sillä on muutenkin vähän mörkökauden oireita päällä ajoittain. Testin päätteeksi saatiin luja kädenpuristus: Tervetuloa jäseneksi!
Nyt mun täytyy kehitellä Ticolle joku superpalkka, jota se saa ainoastaan treeneissä. Ja mun täytyy opetella pois siitä tavasta, että menen auttamaan, vaan annan koiran itse ratkaista ongelma.
Olen hiukkasen innoissani! Tiedän että edessä on paljon treeniä, monet asiat on mulle täysin vieraita, mutta oppimaanhan tänne on tultu! Jatkossa me treenaillaan torstaisin joko raunioilla tai maastossa ja sunnuntaisin on tottistreenit. Kotiin on printattu BH-kokeen säännöt ja mielessä pyörii koko ajan ajatus siitä, pitäisikö vielä treenata lisää tokoa. Treenikalenteri muuttaa suunnitelmineen koko ajan muotoaan…Kai tässä mopo karkaa käsistä…