Tytär kuin isänsä?

Mun isä on aina parjannut golffaamista. Mikä järki on lyödä palloa, yrittää saada sitä koloon ja tehdä sitä vieläpä monta tuntia? Se on parjannut sitä niin kauan, että se ei enää kehtaisi myöntää olleensa väärässä ja sanoa että itseasiassa sehän onkin kiva laji. Mun asenne koiranäyttelyihin on ollut hyvin samankaltainen. Mikä hiton järki siinä on, että juostaan kehässä muutama minuutti, maksetaan siitä aika paljon ja sen jälkeen se yksi ihminen antaa oman arvionsa siitä koirasta ja se arvio voi olla vaikka seuraavalla viikolla jo täysin eri toisen tuomarin mielestä.
11988279_10153710473077400_5485115987634615032_n
Ticon sertit on tavallaan tällä hetkellä kasassa, mutta koska ilmo oli mennyt jo eteenpäin Pöytyän kr näyttelyihin, niin me startattiin aamulla mökiltä Riihikoskelle. Tuomarina oli Marja Talvitie, josta jo etukäteen varoiteltiin, että on sitten tiukka tuomari ja ei kannata loukkaantua arvostelusta. Siinä taas muiden arvosteluja kehän reunalta kuunnellessa  huomasin, että linja oli tiukka: sileä ERI lähes kaikille.
Tico oli reipas kehässä eikä ottanut pahemmin häiriötä nurmikon hajuista tai muista koirista ympärillä. Taidettiin kerätä ylimääräiset pisteet kun tuomari kysyi voiko hän katsoa maassa vai haluanko että nostetaan pöydälle. Sanoin,että meille on aivan se ja sama. Talvitie totesi tähän, että onpa kiva kun monet vaatii, että täytyy nostaa pöydälle.
Arviointi: Kookas erinom. tyyppi, Hyvä pää ja korvat. Hieman niukat kulmaukset, erinom. karvanlaatu, liikkuu hyvin, esiintyy hienosti. SERT ja ROP.
IMG_20170618_144006_resized_20170618_052416587
Mielestäni paras arvostelu ja vieläpä tuomarilta jolta odotin lähinnä lämmintä kättä ja näyttelyistä jotka halusin skipata. Huvittavaksi taas arvostelun tekee se, että viikko sitten Tico oli hiukan liian laiha eikä tässä kyllä mitään lihotuskuuria ole pidetty.
Parasta kuitenkin koko päivässä oli nähdä Elina ja Etna. Olisi ollut tylsää olla näyttelyissä ypöyksin. Ja paikallinen jäätelö-nam! Päivän päätteeksi käytiin Haukkavuoren ulkoilualueella. Kamera olisi pitänyt olla mukana kun Tico ja Etna päästeli menemään.
Tavallaan alan ymmärtää näyttelyiden koukuttavuuden- ainakin näin kun Tico pärjää mainiosti 🙂 Mutta en silti anna periaatteiltani periksi. Tico voi saada viimeisen sertinsä kun on täyttänyt 2 vuotta ja siihen saakka me ollaan näyttelylomalla. Tico voi ottaa iisisti kun karvojen ei tarvitse olla kuosissa 🙂
IMG_20170618_151419_resized_20170618_045044800

 

Mökillä ja näyttelyissä

Viikonloppu kului Yläneen maisemissa mökillä.
Koiratkin pääsivät aloittamaan uimakautensa. Teki kyllä hyvää vaan olla ja relata. Ei pahemmin tehty edes lenkkejä, kun koirat oli koko päivän ulkona ja uivat rannassa, niin niille riitti pihassa touhuilu päivän aktiviteetiksi.Onneksi näitä viikonloppuja on vielä luvassa lisää tälle kesälle ja juuri tän takia mä en ole koskaan tykännyt esim.kisata paljoa kesän aikana.
Koska mä en ikinä saa aikaiseksi tehdä mitään hyvissä ajoin, niin eilen sitten otin aurinkoa ja siistin Ticoa samaan aikaan. Mökkinaapurit saattoi hiukan ihmetellä kun meikäläinen siirtyy kuin aurinkokello koira mukana ja lopulta haravoin karvoja pitkin pihamaata. Mutta mitäs sen on väliä. Ihan hyvä siitä tuli 🙂
IMG_20170609_220057_1_resized_20170611_063642408IMG_20170609_225743_resized_20170611_063642901

Tänään sit startattiin päivällä Mynämäelle ryhmänäyttelyihin. Aikatauluista oli jo tiedossa, ettei meidän kehä ala ennen klo 13:30, mutta paikalla piti olla kuitenkin viimeistään klo 12. Odottaminen ei ole mun juttu, eikä näytä olevan Ticonkaan. Onneksi siinä urheilukentän vieressä oli pururata, jossa käytiin pariinkin otteeseen lenkillä ja sain lämmiteltyä Ticon ihan hyvin. Kyllä mä siellä näyttelyissä taas katselin kun eräätkin kantaa koiraansa ettei se vaan likastu tai ruoho tartu tassuihin ja Tico sutii pururadalla menemään, mutta se on rodunvalintakysymys kun on luonnostaan tollasen katukoiran näköinen piski 🙂
Tuomarina Ticolla, eli länderillä (ei voi puhua monikosta, kun Tico oli ainut rotunsa edustaja 🙂 ) oli Romanovskaya Tatiana Valkovenäjältä. Olin täysin varautunut että nyt ei näyttelyt ole niin suopeat kuin viimeksi. Tuomari tuntui antavan monelle sileää eriä, kun seurailin menoa ennen Ticon vuoroa. Eikä minusta Tico liikkunut niin hyvin kuin viimeksi, vaikka sain sen kyllä korjattua nopeasti, mutta minusta Tico oli hiukan pitkästyneen oloinen.
Onneksi tuomari on aina oikeassa ja jos viime kerralla sanottiin “a little it lazy” niin nyt toimi vinkulelu ja kiinnitin arvostelussa huomiota vain kohtaan “erinomainen temperamentti”.  Suomennettuna arvostelu meni näin: 16kk, keskikokoinen, oikean mallinen, hiukan laiha, mutta rodunmukainen pää. Oikeanmallinen rintakehä, hiukan jännittää selkää, todella niukat takakulmaukset, oikeanlainen karva, oikea väritys, erinomainen temperamentti.
Eli siis SERT ja ROP. Täytyy kyllä myöntää, että meinasin tipahtaa tuosta sertistä. Se tuli ihan puskista, varsinkin kun tuomari oli niin hiljainen ja vähäeleinen.Nyt Tico voikin pitää näyttelyistä taukoa kunnes ikää on 2v, tosin ens viikonloppuna me mennään Pöytyälle kun ollaan sinne jo ehditty ilmottautua. Se menköön hyvästä treenistä 🙂

IMG_20170611_140152_resized_20170611_063643314

Salon ryhmänäyttely 13.5

Tico tekee asiat helpoksi. Tuntuu, että se on ihan sama mitä sen kanssa tekee, niin se tykkää vaan siitä että me tehdään yhdessä.
Ollaan käyty nyt taas pari kertaa näyttelytreeneissä Tammistossa Showhau Centerissä. Ticosta huomaa, kuinka se alkaa oppia jutun juonen – miten näyttelytilanteissa käyttäydytään. Ekoissa näyttelyissä se otti häiriöö toisista koirista, nyt treeneissä se ei ole ollut enää moksiskaan. Se jaksaa seistä pöydällä hyvin, antaa katsoa hampaat (siitä se ei aiemmin tykännyt yhtään), hakee hyvin asennon vapaasti esitettynä. Näiden parin treenikerran jälkeen tuli varsin vakuuttunut fiilis itselle, että kyllä me kehdataan näyttelyihin mennä.
No sitten tuli vastaan Case Karvat. Ticolla kun tuota turkkia riittää. En tiedä kuinka moneen kertaan mä olen olevinaan sen nyppinyt kauttaaltaan. Sitten kun se on rapsutettavana ja silmät osuu johonkin ylipitkään karvatuppoon, niin ei muuta kuin taas siistimään. Laitoin kuvia ja videoo kasvattajalle, ihana Annariina joka päivystää 24/7 😀 ja lopulta mä luovutin. Silti jännitti, mitä tuomari sanoo turkista.

Salon RN:ssä paistoi aurinko. Tuomarina oli puhelias ja mukavan oloinen irlantilainen Catherine Rooney.
Ensiksi seistä törrötettiin, sitten mentiin ympyrä. Sitten hän pyysi pöydälle ja tutki siinä aika kauan. Sitten mentiin edestakas ja vielä kerran ympäri, koska ekalla kerralla Tico oli ympyrässä “quite lazy” 🙂 Olkoon kuinka laiska tahansa, niin olin kauhean ylpeä Ticosta kuinka hyvin se esiintyi ja jaksoi.
Arvioinniksi saatiin: “Very nice shape of head. For a youngster very steady on table. Nice front assembly. Good rear end. Would like little darker nose. Very expressive head. Good texture of coat. Overall shape and size is very good”.Siitä irtosi sitten SERT.
Tässä vaiheessa mä olin jo et okei,meidän rundit on rundailtu kunnes Ansku hihkaisi kehästä et ” Saana. Tulkaa tänne!”..Aaa..Okei että vielä mennään uudelleen niin että Tii (Ticon sisko) on myös samaan aikaan kehässä. Tuomari oli kuulemma Anskulle jo sanonut,että hän on kyllä jo päätöksensä tehnyt, mutta mennään nyt vielä niin saadaan harjoitusta. Ja sitten napsahti Ticolle ROP. Tämä pitikin sitten ihan googlettaa, että mistä tämä lyhenne tulee 😉
Mukava aurinkoinen päivä ja oli tosi kiva nähdä Anskua ja Tiitä. Onneksi ei tarvinnut yksin olla näyttelyissä. On noi Ticon sisarukset ja niiden omistajat niin huippuja.

tmp_1454-IMG_20170513_123741_resized_20170513_075450664757475589tmp_1454-IMG_20170513_123732_resized_20170513_075451313473833423

Tico Turku KV näyttely 22.1-17

Ja siellä me oltiin! Tavoite täytetty.
Mä en nukkunut edellisenä yönä sekuntiakaan. Ei- en sen takia että jännittäisin vaan mulla oli vatsa niin turkasen kipeä. Mutta enpä tosiaan ehtinyt jännittää ja hyvä niin.
Tuomarina oli Paavo Mattila. Meidän vuoro oli heti ensimmäisenä. Meidän kehäesittely alkoi vähintäänkin pöllämystynein ilmein. Ensiksi “avustaja” (sihteeri.Mikä lie.Minä niiden nimikkeitä tiedä) sanoi,että mene vaan seisomaan tuonne reunalle. Ja niin me mentiin. Sitten se sanoi että tulkaa tähän pöydän eteen. Ja niin me mentiin. Sitten hän sanoi että sori. Ei tuomari ollutkaan vielä valmis. Sitten tuomari tulee meidän luo ja siinä samassa tarkistaa Ticon hampaat. AI? Eikö meidän pitänytkään mennä pöydälle…Sitten me juoksenneltiin kierrosta ja edestakas ja tuomari sanoo: Hän antaa tälle ERIn ja SA:n..Wohoo! Me ollaan Tico osaltamme jo voitettu tää peli!
Tuomari oli antanut aikasemmin arvostelemilleen mäyräkoirille hyvin nihkeitä arvosteluja, ja mä pelkäsin että me saadaan pahin mahdollinen tuomio.
Sitten mentiin toisen kerran Milon kanssa kehään. Tico oli että TÄH? Eikö tää kehä olekaan yksin mun? Ja se kulki miten sattuu kun se pälyili koko ajan Miloa 🙂 Enkä saanut sitä oikein kunnolla edes seisotettua. Milo oli selvästi parempi, siitä ei jäänyt mitään epäselvyyttä, mutta kun sain tuomarin arvostelun niin meinasi tulla tippa linssiin.Niin meidän Tico: “Kaunis nuori uros.Kaunisilmeinen pää. Otsapenger voisi olla hieman selvempi. Erittäin hyvät korvat, kaunis kaula, sopusuhtainen runko. Kaunis karvapeite. Hieman lyhyet takaliikkeet, miellyttävä käytös.”
Ja lapussa kaikenmaailman kirjainlyhenteitä: JUN ERI, JUK 1, SA, Paras uros 2, VASERT
Tyytyväisiä ollaan ja olipa kiva nähdä siskoja Zookaa ja Tiitä ja Outia, jolla on Ticon veli Hessu, mutta nyt Outi oli kehässä Milon kanssa. Niin ja Milosta tuli nyt Suomen Muotovalio! Kuinka hienoa on se! Tico ja poppoo onnittelee ❤
Ps: Tico haluaa vielä muistuttaa, että kaikki sisarukset pärjäsi ihan hurjan hienosti. Myös Tii sai ERI:n ja SA:n ja vara SERT:n. Zooka oli ROP ja sai SERT:n..Että näin.Hyvä me! Hyvä meidän joukkue!

received_10154946513973166

Kuva: Sirpa Berk

received_10154946588583166

Kuva: Sirpa Berk, kuvassa Tico ja sisko Zooka

cofimg_20170124_155538