Lemmenjoki part II, Kultahamina ja Morgamoja

Meidän tarkoitus oli mennä tän lapin viikon aikana Kevon reitille patikoimaan, mutta suunnitelmat muuttui kun käytiin päiväseltään Lemmenjoella ja todettiin sen olevan meille sopivaa maastoa. Isäntä ehti jo innostua kullanhuuhdonnasta Tankavaarassa joten Lemmenjoki oli sille hyvää jatkumoa. Lisäksi edellisyöksi tänne luvattiin hallaa, niin ei uskallettu lähteä patikoimaan kuin yhdeksi yöksi.
Keskiviikko aamuna otettiin taas venekyyti Njurkulahdesta ja tällä kertaa menimme pidemmälle Kultahaminaan asti.

bty

mikäs näitä maisemia on ihaillessa

bty

Tico nauttii..Mitä lujempaa, sen parempi

Heti Kultahaminassa oli leiriytymispaikka, jonne pystytettiin telttamme ja jätettiin ylimääräiset kamat, joita ei tarvittu päiväretken aikana. Ilma oli niin aurinkoinen ja tyyni että se toi tullessaan muutaman hyttysenkin. Ticolle ostettu Insect Shield huivi pääsi ekaa kertaa käyttöön ja tuntui kyllä toimivan.
IMG_4835

IMG_4836

Ticolla oli äitin tekemä makuupussi 🙂

Päiväreittimme oli osa ns.Kultareittiä, menimme Morgamojalle saakka, minne oli matkaa n.5 km. Ensimmäinen pysähdys oli Kullan ensimmäinen löytöpaikka. Paikalle kuljettiin poroaitauksen läpi, joten piti pitää huolta, että portit suljetaan meidän jälkeen, mutta näkyi myös poroja lähietäisyydellä eikä Tico tajunnut edelleenkään mitään poroista.
IMG_4854IMG_4838IMG_4837

STF_4850

IMG_4855

Välipala miehet tiellä pitää

Morgamojalle meni lähes koko matkan ajan mönkijöillä kuljettava metsätie. Välillä tulikin kullankaivajia mökkäreillä vastaan ja usein heillä oli kyydissään porokoira tms joka meidät nähdessään saattoi hypätä pois kyydistä ja tuli haukkumaan meidät 🙂 Ystävällistä porukkaa olivat silti kaikki ja mönkkäreiden äänet kuuli kyllä kaukaa, joten osasi aina varautua kohtaamisiin.

bty

Morgamojalla syötiin, levättiin hetki ja palattiin lähes samaa reittiä takaisin, tosiaan tälle reitille tuli matkaa noin 10km.

IMG_4857

Murehdin etukäteen, miten Tico suhtautuu telttailuun, kun se ei muutenkaan pidä mistään kahisevasta, mutta kun mentiin takaisin leirille, Tico painui tyytyväisenä nukkumaan ja nukkui todella rauhallisesti koko yön eikä edes palellut. Viime yönä oli sentään ihan kohtuu lämminkin, hiukan alle 10C. Onneksi vältyttiin hallalta.

IMG_4870

Tänään sitten kuljettiin Kultahaminasta noin 6 km:n reitti takaisin Ravadaskönkäälle, josta otimme taas venekyydin Njurkulahteen. Nyt kun meillä oli rinkoissa koko retkiarsenaali ja reitti oli osittain hyvin jyrkkää nousua, meinasi välillä ihan kunnolla puuskuttaa ja jaloissa tuntui kuluneen viikon retkeilyt. Onneksi meillä ei ollut kiire, kun matkaan oli varattu reilusti aikaa,niin sai huilailla ihan rauhassa.

btybdrbtydavbtyIMG_20170817_180019IMG_20170817_180030IMG_20170817_180103bty

Kaikken kaikkiaan telttailuretki sujui niin hyvin kaikin puolin, ettei tässä auta muu kuin suunnitella jatkoa. Karttaan on merkitty punaisella meidän ensimmäinen yhden päivän patikkaretki ja sinisellä tämä telttailuretki.

lemmenjoki

Lemmenjoki ja Ravadasköngäs

Eilen ajettiin heti aamusta Inariin, Njurkulahden kylään ja kohti Lemmenjoen kansallispuistoa. Tarkoituksena oli patikoida pitkän päivän aikana 15km Ravadasjärvelle ja tulla sieltä takaisin venekyydillä.
Reitti oli tosi hyvin merkitty ja maisemat vaihtelivat korkeasta harjusta suomaisemiin. Itselle tuli yllätyksenä se, että vaikka olimme Lemmenjoella, niin jokea näki aika vähän. Matkalla oli portaita ja muutamia siltoja, jotka oli tehty metalliputkista. Portaat Tico pääsi aina kiertämään mutta sillat meni sitten kantokyydillä, ettei vahingossakaan tassut jää putkien väliin. Kesän aikana huonokuntoiset pitkospuut oli purettu, joten valumapurojen yli päästäkseen piti vähän nähdä vaivaa, varsinkin kun Tico ei mielellään jalkoja kastele. Ekoilla kerroilla Tico otti noin kolmen metrin loikkaa, mutta hyvin se oppi parkouristiksi ja loikki kiveltä kivelle ja arvioi miten pääsee helpoiten yli.
IMG_4750IMG_4753IMG_4756

Lounastauko pidettiin noin 10 kilometrin kohdalla. Mulla oli Ticolle päivän ylimääräinen ruoka-annos, mutta se ei selvästi riittänyt, koska pieni retkeilijä näytti jäävän nälkäiseksi. Retkeily on selkeästi raskasta puuhaa koiralle. Ylimääräisen ruan lisäksi Tico joi pitkin päivää Fitdog juomaa, jotta saisi lisäenergiaa. Taukopaikalla otettin Ticon retkireppu selästä pois ja pistettiin hetkeksi lämmintä päälle. Loppumatkan Tico menikin toiset valjaat ja pomppa-takki päällä, niin ei ollut painoa kannettavana kun eväätkin oli syöty.

IMG_4762IMG_4768

IMG_4772

Jos tauon aikana ei tapahdu mitään, voi hyvin kaivaa pesän puuvajaan ja ottaa nokkaunet

IMG_4773IMG_4775

IMG_4779

Välillä tarvittiin kantoapua, koska noiden siltojen yli en uskaltanut antaa mennä, ettei tassut jää väliin.

Päivän yksi erikoisuus oli joen ylitys veneellä, joka vedettiin vaijerin ja köysien avulla rannalta toiselle. Mulla oli Ticolle matkassa pelastusliivit, en tiedä olisiko se niitä tarvinnut, mutta oli kuitenkin eka kerta noin pienen veneen kyydissä. IMG_4782IMG_4784

IMG_4783v

Ravadasjärveltä meni vielä pieni luontopolku Ravadaskönkäälle, jossa oli hieno kolmiosainen vesiputous. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta oli varmaan isoin Suomessa näkemäni vesiputous.

IMG_4786IMG_4788IMG_4792IMG_4793IMG_4795

Ravadaskönkäältä meitä tultiin hakemaan jokiveneellä takaisin Njurkulahdelle.Venematka kesti noin puoli tuntia ja näki kyllä hienosti Lemmenjokea ja sen ympäristöä.

IMG_4803

Lemmenjoki vei sillä lailla mennessään, että suunnitelmat vähän muuttui muun viikon aktiviteetin osalta ja lähdelle huomenna uudelleen 🙂

Kiilopää ja Tankavaara

Aamulla startattiin ja ajeltiin Kiilopäälle.

bdr

Ennen reiteille lähtöä saattoi tarkistaa, ettei reppu paina liikaa 🙂

Lähdimme kipuamaan Kiilopään huipulle kansallispuiston portilta, matkaa ylös oli noin pari kilometriä. Osa matkasta oli portaita, yhteensä 860 askelmaa. Tico kiipeili osan matkasta portaita, osan matkasta käveli portaiden vierestä.

 

Ylöspäin mennessä tuli vielä jonkin verran muita ihmisiä vastaan, mutta kun päästiin huipulle, niin porukka hajaantui johonkin.

 

Huipulla syötiin matkaeväät ja otettiin pakolliset huiputuskuvat. Alas päin tultiin eri reittiä pitkin, Kiirunan lenkki,  joten matkaa tälle aamukävelylle tuli n 6km.

 

Takaisin mennessä ei tosiaan tullut ketään vastaan tulijoita, joten Tico kulki osan matkasta vapaana. Siinä se kuljeskeli mun ja isännän välissä, saipa helpommin valita askeleensa. Poroista se ei edelleenkään välitä tuon taivaallista, joten kulkeminen on varsin helppoa.

Iltapäivällä mentiin sitten Tankavaaraan. Isäntä tutustui kullan huuhdonnan saloihin ja me lähdettiin Ticon kanssa Koilliskairan luontokeskukseen kiertämään 6 km:n luontopolku Tankavaaran huipulle.

 

Ylös Tankavaaralle vei jokseenkin juurikkoinen polku, mutta kun päästiin ylös, niin reitti muuttui paljon kivemmaksi kulkea ja katsella.

 

 

 

Tämän päivän saldo noin 12 km ja kaksi huiputusta. Vaikka säätiedote lupasi sadetta, ei sadepilvet osuneet ainakaan meidän päälle koko päivänä. Hyttysiä tai muita ötököitä ei näkynyt, ei kuulunut. Maisemat on jokseenkin vehreämmät kuin esim. Ylläksellä missä olen tottunut enemmän kulkemaan. Myös patikkareitit ovat täällä huomattavasti paremmassa kunnossa ja helpommin kuljettavia. Tästä on mukava jatkaa.

Mökillä juomaa palautukseen ja lisäenergiaksi, lämmintä lihaksille ja lepoa -tyytyväinen koira 🙂

 

 

 

 

Tico ja Olympia tuli

Päivä 5
Aamulla startattiin auto ja tehtiin uusintakierros Pallakselle. Oli ylivoimaisesti kaunein päivä lomaviikon aikana, aurinko paistoi ja oli lähes 20C lämmintä. Kierrettin noin 9 km:n pituinen reitti Laukukeron ja Taivaskeron kautta. Tämä oli vaikein reitti kulkea koko loman aikana, koska matkalla oli jonkin verran rakkaa. Onneksi jälleen kerran Tico sai kulkea vapaana,joten sai itse asetella askeleensa paremmin.
IMG_9512IMG_9517IMG_9518

Matkailu avartaa ja aina oppii jotain uutta.Niin myös tällä kerralla. Kun pääsimme kipuamaan Taivaskeron laelle, selvisi että samalla paikalla on aikoinaan sytytetty Olympiatuli. Kuinka sopivaa ja ajankohtaista 🙂 Taivaskero on myöskin Pallastunturin korkein laki, 809 metriä korkea.

IMG_9525
IMG-20160806-WA0002
Ensimmäisen kerran onnistuin myös nappaamaan kuvan Ticosta ja poroista. Nyt ne olivatkin Hotelli Pallaksen parkkipaikalla niin lähellä, että Tico peruutti autojen väliin piiloon ja kiipesi syliini. Siinä hetken ihmeteltyä, uskaltautui kuitenkin vähän lähemmäs.

IMG_9548

Kilpisjärveltä saadut mäkäräisten puremat on saatu jo vuorokaudessa paranemaan huomattavasti, eikä ne punoita ollenkaan niin pahasti. Tältä reissulta saatiin kotiintuomisiksi pieni nirhauma anturaan, mutta se ei näytä tahtia haittaavaan.

Päivä 6
Kotiinpaluun aika.
Päivällä ajelimme Kittilässä ja ihan vahingossa huomattiin meneillään oleva koiranäyttely. No, olihan sinne pysähdyttävä ihmettelemään. Sen verran rennolta näytti meininki,että jos ensi vuonna järjestetään samat näyttelyt ja loma osuu kohdilleen, niin voisin vakavissani harkita osallistuvani Kittilän näyttelyyn.
Iltapäivällä ajoimme Kolariin ja täältä suuntamme autojunalla makuuhytissä Helsinkiin. Edessä on 14 tuntia junailua. Tico ei suostunut itse junaan hyppäämään, mutta muuten se on kuin kotonaan.

WP_20160806_18_53_25_Pro
Kaikenkaikkiaan ihan äärimmäisen onnistunut loma. Koiran kanssa matkustelevat on otettu todella hyvin vastaan (sekä koira että ihmiset) ja kaikki on sujunut helpommin kuin uskalsin toivoa. Meidät kyllä varmasti nähdään reissaamassa toistekin!

Tico Lapissa/Särkitunturi ja Pallas

Ennen Lapin reissua isäni kysyi, että onko reilua tehdä noin nuoresta koirasta vielä Lapin hullua. Tahvo voi kertoa, mistä puhutaan 🙂 Mutta voin taata että tällä reissulla Tico pääsee taas seikkailemaan niin paljon uusien juttujen parissa, että vanhempana kaikki on jo tuttua ja entistä helpompaa.
Ensimmäinen yö matkalla vietettiin Kempeleellä. Ensimmäinen kerta, kun Tico on hotellissa. Tosin siinä vaiheessa me kaikki kolme taidettiin olla niin väsyksissä,että oli ihan sama missä oltiin,kunhan saatiin painaa pää tyynyyn. Mutta hyvin Tico rauhottui nukkumaan. Aamulla vähän haukahteli kun käytävältä kuului ääniä, mutta se oli pientä.

Päivä 1
Aamulla jatkettiin matkaa Rovaniemen kautta kohti Leviä. Rollossa käytiin kävelemässä Kemi-joen varrella ja kaupungilla. Ei kestänyt kauaakaan kun peräämme juoksi nainen ja tytär. Olivat nähneet meidät autosta ja lähteneet perään. Heillä oli Länderi ja halusivat heti tietää ketä olemme. Siinä juteltiin jonkun aikaa ja nainen kehui kovasti Ticoa kuinka reipas ja avoin se on.

Syömässä käytiin ravintola Lapin Hullussa. He toivottivat Ticon tervetulleeksi jopa ravintolan sisätiloihin, mutta koska oli niin kaunis, aurinkoinen ilma, me parkkeerattiin Ticon omien eväiden kanssa terassille.
WP_20160801_12_51_12_Pro
Perille Leville päästiin vasta iltapäivällä, mutta mihis meillä lomalaisilla on kiire. Majailemme täällä Villa Akatemiassa, eli Oreniuksen Annan ja Juhan mökillä. Annan luvalla tutut, kiltit ja mukavat koirat ovat tervetulleita-onneksi Tico on super mukava 🙂
Iltapäivällä tutustuttiin omiin maastoihin ja käveltiin Levin keskustaan pururatojen kautta. Tico oli innoissan.
WP_20160801_18_00_57_Pro

Päivä 2
Aamupäivällä starttasimme kohti Särkitunturia. Ajomatkaa oli vain noin 45 kilometriä Levin Sirkasta.Patikkaretken pituus oli n.6km ja tunturille asti meni todella hyvin pidetty hiekkapolku. Päivä oli tosi pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Selkeänä päivänä Särkitunturin huipulta pitäisi avautua kansallismaisemaksi valittu näkymä Pallas tunturin suuntaan, mutta nyt siitä näkymästä saattoi vaan haaveilla.
Tico sai kulkea vapaana, muutama ihminen  tuli vastaan kun kävelimme ylöspäin kohti tunturia, mutta yleisesti ottaen oli todella rauhallista.
IMG_9986 (2)IMG_9991IMG_9996Tunturin laella oli nuotiopaikka, jossa saatoimme paistaa makkarat evääksi. Ticollekin oli varattu mukamas oikein herkku härkä-palat, mutta se ei edes nuuhkaissut niiden päälle. Saipa Tico sitten elämänsä ensimmäisen makkaran puolikkaan retkeilyn kunniaksi.
Vaikka ylös kiivetessä tuli lämmin ja teki mieli hypätä tunturilampeen uimaan, niin laella kävi sen verran tuuli että sitten tuli taas vilu. Onneksi Ticolle oli takki repussa, niin sekin malttoi paremmin odotella meidän evästäessä. Nuotiopaikalle tuli muitakin retkeilijöitä, mutta he olivat vaan tyytyväisiä kun Tico käpsötteli siellä vapaana. Ja taisi Tico saada heiltäkin vähän herkkuja 🙂
Alaspäin mennessä ilma alkoi jo vähän selkeentyä ja saattoi hiukan jo ihastella maisemia. Tosin samaan aikaan jymähteli kauempana ukkonen, joten ei tehnyt mieli jäädä kauhean pitkäksi aikaa ihmettelemään.
IMG_0004IMG_0008IMG_0014IMG_0026
Poispäin lähtiessämme keksimme ajaa Särkijärven ympäri. Siitähän se ajatus sitten lähti. Sitten olikin jo Pallas-tunturi lähellä. Jostain syystä tykkään kovasti siitä paikasta. Se on niin aito.
Muoniossa pysähdyimme Tunturiporoon kahville ja ostimme koirille taas tutut tuliaiset- kuivattua poron luita. En tiedä kelpaako Ticolle, mutta on ainakin Tahvon ja Lyytin suosikkia.
Pallaksella kiersimme vatikurun luontopolun 3km.IMG_0033IMG_0041

IMG_0048

Kuvan taka-alalla on poroja. On. Ihan varmasti. 🙂

IMG_0046IMG_0057