Hyvän tuulen lähettiläs

Isoilla koirilla alkaa jää murtua ihan toden teolla Ticon suhteen. Tahvohan on ollut ihan ok alusta alkaen, mutta nyt se alkaa leikittää ja juoksuttaa Ticoa ulkona. Eikä Tico ole enää moksiskaan Tahvon pyllytaklauksista.
fotor_(3)

Lyyti päätti odottaa lääkärinlausuntoa kunnes jäät murtui. Tico kävi tiistaina ekassa rokotuksessa ja lääkärinlausunnossa yleistarkastuksen jälkeen mainitaan, että Ticolta löytyy kivekset. Se riitti Lyytille. Nyt se ei malta olla pois hetkeäkään, jotta saa seurailla mitä Tico puuhailee.
fotor_WP_20160419_18_21_48_Pro

Eläinlääkäri oli ihan innoissan Ticosta. Oli kuulemma hänelle uusi rotu eikä eläinlääkäri lakannut ihmettelemästä, kuinka reipas Tico on. Siellä se haisteli, teki omia tutkimusmatkojaan, antoi tutkia eikä edes huomannut rokotusta.Ticolla painoa rokotuksen yhteydessä 3.6kg.  Seuraavalla kerralla sitten hankitaankin heti Ticolle oma passi.
fotor_(4)

Keskiviikkona olikin sitten taas Jennan treenit. Ticon kanssa tehtiin renkaan alkeita ja pussia. Kotiläksyksi saatiin nämä samat plus siivekkeen kierto niin että itse seison ja kun se alkaa sujua, niin kahden siivekkeen kierto niin että yhdistän niihin ohjauksia.
Tahvo vaan meni ja kaatui kyljelleen treeneissä. Sen näki ihan kuin hidastetusta filmistä kuinka se yritti pitää itseään pystyssä viimeiseen asti, mutta kaatui. Koira oli kuin korkkiruuvi.Ja varmasti teki kipeää,vaikkei sitä näyttänyt. Onneksi torstaille oli jo muutenkin varattu Hyytiäisen Marille aika.
Torstaina sitten ajeltiin Kirkkonummelle Marin vastaanotolle Ticon ja Tahvon voimin. Olin niin hyvissä ajoin paikalla että ehdin tehdä kaikkien koirien kanssa metsälenkit ja huomasin siinä kävellessä ettei Tahvo käytä alaselkäänsä täysin normaalisti. Ero oli pieni, mutta kun tuota koiraa on oppinut tutkailemaan, niin huomasin sen.
Mari ihastui täysin Ticoon. Sanoi että onpa siinä hyväntuulen pentu, koira josta jää todella hyvä fiilis. Sellainen Tico on. Mutta oli Ticossa vähän hoidettavaakin. Toinen takajalka oli jumissa, saattaa kuulemma vaikuttaa motoriikkaan. Myös kalloa “avattiin”. Hoidon vaikutuksen huomasi siinä, että ilmeisesti veri alkoi virrata paremmin, kun Tico alkoi läähättää ihan huolella, eikä se silti ollut jännittynyt tai hermostunut. Myös toinen poski oli ilmeisesti ottanut osumaa leikkiessä. Mari kehui kuinka hyvin Tico otti hoidon vastaan eikä käsittelyyn mennyt puolta tuntia, joten toinen puolikas jäi hyvin Tahvon käsittelyyn.

131057444676278659

Heti kun Mari näki Tahvon, se sanoi että sen silmätkin katsoo eri suuntaan. Kaatumisen seurauksena pää oli osunut maahan, kaularanka oli jumissa, samoin ristiluu. Kyljestä taisi löytyä ihan ruhje. Onni onnettomuudessa että aika Marille oli niin pian. Nyt levätään viisi päivää ja seuraillaan miten Tahvo liikkuu – tällä hetkellä ainakin täysin normaalisti. Ticolle seuraava aika 3-6kk:n päähän, Tahvolle tarvittaessa.
Ja sitten koitti sekin päivä kun Tico pääsee hyppäämään sohvalle. Aina ei osu askelmerkit kohdalleen 🙂 (Ja Tahvo on onnellinen…)
fotor_WP_20160422_21_12_05_Pro

 

Urheilijakortti

10420072_10205861259631174_9053976033494774198_n
Nimi: Saana Talonen
Koira: Tahvo
Koiran virallinen nimi: Fromzero Hector
Kilpailuluokka: Maksi 3
Koiran ikä: 6
Tavoite: Yksilö SM-kisat
Motto: Puoli vakavissaan, täydellä sydämellä
Suurin saavutus: Jokainen kisa, joka vie kohti tavoitetta

Muut kertovat:
“Taitava ohjaaja”, “Ystävällinen persoona”, “Saana Hymiö heart”, “Aivan mahtava vehnis!”

Siinä se nyt on.Meidän Fitdog agilitytiimin “urheilijakortti”. Hyvä kuva se ei missään nimessä ole, mutta me näytetään itseltämme, se riittää.

Tahvo kävi tiistaina melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen osteopaatilla. Ilmeisesti koira itsekin oli sitä mieltä, ettei mitään hoidettavaa ole, koska ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan. Yleensä on kuitenkin maannut siellä hyvin nätisti. Ei tosiaan mitään merkittäviä jumeja, kaikki oltiin todella tyytyväisiä Tahvon tilanteeseen. Vaikuttaa siltä että se on oppinut käyttämään kroppaansa oikein.

Nyt pitäisi täyttää seuraavien FitDog leirien tasokysely. Asiat pitäisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen: menestyminen arvokisoissa, arvokilpailujen osallistumisoikeus, valioituminen, vauhdin/varmuuden/etc.kehittäminen, ensi vuoden arvokilpailut.
Aloitetaan vähäpätöisimmästä: Valioituminen. Tahvolla ei ole näyttelytulosta, eikä tule koskaan olemaan. Agilitykilpailuissa Sertit on Tahvon kaltaiselle melkolailla vaikeaa,ellei mahdotonta. Toisekseen valioituminen ei merkkaa mulle yhtään mitään. Tahvo on minulle jo Tahvo-valio!
Ensi vuoden arvokilpailut: En osaa edes ajatella sellaista. Tämä vuosi/kausi on niin määrätietoista treenaamista, tavoitteeseen tähtäämistä, että jaksanko edes toista samanlaista kautta? Toisekseen olen ajatellut, että Tahvo saattaa jäädä SM-kisojen jälkeen vähintäänkin osa-aikaeläkkeelle. Olisin enemmän ylpeä siitä että voisin sanoa Tahvon säilyneen yhdeltäkään agilityvammalta ja se saisi eläköityä täysin terveenä kuin että edelleen treenataan ja kisataan, ikää tulee lisää ja vammojen mahdollisuus kasvaa ja sitten saisin mahdollisesti sanoa,että Tahvo on päässyt kahdesti SM-kisoihin.
Arvokilpailujen osallistumisoikeus: Se on jo tavoitettu,kun SM-nollat on kasassa. Kyllä.Minulle arvokisat on SM-kisat. Korkeammalle on turha tähdätä.
Menestyminen arvokisoissa: Korkeaa sijoitusta on turha havitella.Minulle menestyminen SM-kisoissa olisi rohkea, hyvä suoritus, joka olisi parasta mitä meistä lähtee.Se riittää. Silloin olisin menestynyt. Mutta että me voitaisiin menestyä, pitäisi meidän saada varmuutta ja nopeutta.
Eli ykköstavoite: vauhdin/varmuuden/etc.kehittäminen. Edelleen kaipaan sitä oikeaa ja kunnon asennetta heti ekalle radalle!Sitä UGH-asennetta, pientä kiukkua.

Koirien täyteinen viikko

fotor_WP_20141006_20_38_38_Pro

fotor_WP_20141006_19_27_51_Pro

12_vko41

fotor_(2)

Tahvo täytti maanantaina 6 vuotta. Synttäreiden kunniaksi päätettiin pitää lättykestit. Juhliin kutsuttiin tietenkin Emppu (Tahvon kummitäti) ja agilityn kautta tärkeäksi ystäväksi tullut Sonja. Niistä saatiin jo hyvät bileet aikaiseksi. Tahvo vallan riehaantui kun sai lahjapaketin suuhunsa ja repi papereita auki..Taisi käydä vaan niin,että Lyyti nappasi ruokalahjat välistä ja Tahvo ihmetteli saamiansa leluja..No,tasapeli tavallaan vaikkei Lyytin synttäreitä vietettykään-kumpikin sai jotain.
Koirat sai yhden lätyn kumpainenkin kovan kuolaamisen jälkeen ja tiistaina olikin sitten koirakrapula..Lyytillä vatsa sekaisin ja Tahvo oksensi..Hyvät bileet siis.Onneksi on vain kerran vuodessa 🙂

Tiistaina mentiin Tahvon, Kristiinan ja Milon kanssa Jänesniemen Elinan treeneihin. Ne oli valitettavasti viimeiset treenit Elinalla ainakin mitä nyt on tiedossa. Toivottavasti saadaan jatkoa. Vaikka matkalla Kaarinaan tuntui,että väsyttää ihan peevelisti ja rata ei painu mieleen eikä osaa päättää miten edes yrittää ohjata, niin jotenkin sitä taas heräsi treeneihin. Muutamien kokeilujen kautta saatiin sujuvaa menoa aikaiseksi ja taas joutui toteamaan,että Elina saa kyllä Tahvon parhaat puolet esiin:vauhdikasta menoa, ei hakemista esteille. Oli myöskin eka kerta ikinä kun Tahvo meni radan alusta loppuun, ei tokikaan kerralla, mutta kuitenkin. Ja ylipäätään että minä muistin radan-se vasta onkin jotain!

Keskiviikkona käytiin sovitusti Osteopaatilla vielä ennen Fitdog tiimin ensimmäistä leiriä. Tahvo on pysynyt hyvässä kunnossa. Ei merkittäviä jumeja. Tähän asti ollaan käyty osteopaatilla säännöllisesti n.viiden viikon välein ja silti Tahvo on tuossakin välissä toisinaan onnistunut saamaan itsensä huolella jumiin. Nyt sovittiin,että seuraavan kerran mennään vasta joulukuun alussa. Silloin Lyytikin pääsee ensimmäistä kertaa Johannan käsittelyyn.

Eilen pääsin sitten seuran omiin treeneihin lainakoira Siirin (bretoni) kanssa. Samaan ryhmään vapautui toinen paikka ja varasin sen Lyytille. Tyttöjen treenit siis. Mutta tekeepä itselle hyvää treenailla välillä toisen koiran kanssa. Voi mun pääparka kun yrittää muistaa miten mikäkin on toiselle opetettu ja mitä käskyjä käyttää, sinänsä jos niillä on mitään väliä. Muistin että tattiksen hallilla olis jotenkin kylmempi ja olin aivan ylipukeutunut ja hitsi sitä hien määrää tuolla juoksemisella. Todellakin tiesi tehneensä, mutta olipa taas tyytyväinen olo treenien jälkeen. Siiri vaan on selvästi viettänyt liikaa aikaa meidän ärriereiden kanssa-sellainen puupää se toisinaan on 🙂 Mutta saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi ja tykkään Siirin vauhdista. Se on oppinut lyhyessä ajassa ihan hirveästi, millainen agilityohjus siitä vielä tuleekaan. Ihana koiruli ❤ Ja Lyyti sai myös oikein mukavaa treeniä-kauheasti toistoja se ei edelleenkään siedä:koko ajan pitäisi olla jotain uutta ja jännää tiedossa. Putki/puomi erottelu sujui tosi hienosti, että jotain oppia on mennyt perille. Kepit tuotti ongelmia kun Lyyti varmaan luuli törmäävänsä seinään.
Ennen treenejä jännitin tietty etukäteen miten Lyyti reagoi kun haen Siirin kyytiin, mutta siellä se tyytyväisenä heilutti häntää kun Siiri hyppäs autoon. Tehtiin yhdessä lenkki ennen treenejä ja koirat käveli rinta rinnan kuin parhaat kaverit-musta ja valkoinen.

Huomasin eilen ihan puolivahingossa että Tahvolla on vatsassa vanhoja, osin parantuneita rupia.Toinen kainalo oli käytännössä auki raavittu. Just samanlaisia kun sillä oli reilu vuosi sitten allergian takia. Nythän Tahvo ei ole enää hetkeen raapinut itseään tai nuollut tassujaan, joten nämä tosiaan voi olla jo kesän ajoilta. Tahvo on nyt syönyt noin kuukauden ajan Orijenin nappulaa..täytyy edelleen muistaa seurata tiiviisti ihon kuntoa, koska tuntuu että tuo Orijenin ruoka sopii Tahvolle, mutta hyvin todennäköisesti barffatessa ruokavaliossa on ollut jotain joka on kuitenkin allergisoinut Tahvoa. Iski taas kamala huoli, ettei allergiaoireet uusiudu tai pahene…

Viikonlopuksi maalle ja sitten jännitetään ensimmäistä leiriä…

Kouluttajien treenit ja osteopaattia

IHAH kouluttajat 140904
Eilen päästiin pitkästä aikaa Tiaisen Helenan treeneihin. Oikeasti oli huono omatunto,kun en ole loman takia päässyt Helenan treeneihin kolmeen viikkoon.Oon kuitenkin tykänny Helenan treeneistä tosi paljon. Ennen treenejä ajattelin, et mitenköhän vaan me selvitään tuosta radasta, vaikka ei se niin vaikealta näytä, mutta A)Miten ehdin ohjaamaan kepeille ja ehdin tehdä niin paljon puhutun persjätön keppien jälkeen B) miten ohjaan,ettei Tahvo sukella putkeen pituuden jälkeen.Myönnän kyllä ettei mulla ollut vielä radalle mennessäkään valmista suunnitelmaa, mutta puhtaasti se meni alusta loppuun heti ekalla kerralla. Pituuden jälkeen tein vastakäännöksen,eikä Tahvo meinannutkaan mennä putkeen. Parasta oli kuitenkin se,että Helena myönsi “olevansa ihmeissään”. Ei ollut osannut odottaa tuollaista. Kyllä lämmitti meikäläisen mieltä! Kerroin mitä ollaan tehty kesällä (tai lähinnä että agilityä on treenattu vain nimeksi) ja Helena sanoi suoraan, että nyt ei kannata alkaa haalia treenejä liikaa. Helena sanoi myös että jotain on tapahtunut mun ja Tahvon ratasuorituksissa, koska me molemmat ollaan paljon rennompia. Mikäs sen parempaa kuultavaa, sitähän mä olen nimenomaan kaivannut ja senkun vielä sais siirettyä kisoihin.
Yks asia mitä edelleen manailen mielessäni on se,et miks himputissa radat pitää aina ajatella niin vaikeaksi?? Kun useimmiten helpommallakin pääsis..Nytkin tein pari ekaa kertaa 2-3 väliin persjätön..Ja kääntyihän se Tahvo hienosti putkeen..Sitten se tiputti kerran riman ja Helena sanoi,että mitäpä jos vaan vedät sen putkeen- ja sinnehän se meni..Ei mitään maailman monimutkaisinta, mutta minulle arvokasta etten omalla liikkeelläni ja Tahvon häiriköinnillä aiheuta rimojen tiputtelua.
Radalla ollut okseri-rengas-pituus -suora aiheutti vähän hakemista, mutta sekin parani muutaman toiston jälkeen. Tällä viikolla aikaisemmin Tahvo onnistui jälleen kerran hajottamaan renkaan niin nätisti, että en yhtään ihmettele jos muisti sen ja varoi rengasta. Täytyy taas muistutella renkaasta tarjoamisen kautta-se on toiminut hyvin Tahvolle.
Lopuksi tehtiin vielä puomi-putki erottelua eikä sen kanssa ollut yhtään ongelmia.
Tänään Tahvo pääsi Mankisen Johannalle osteopaatille. Tuli todistettua se, mitä odotinkin: Tahvolle on vesi- ja mäkijuoksu tehnyt todella hyvää. Lihakset ovat kasvaneet ja ne kauan kaivatut selkälihakset ovat selvästi kehittyneet. Toki kun tälläiset uudet treenimuodot on tulleet kuvioihin,niin Tahvo oli saanut myös itsensä jumiin, mutta ei mitään hälyttävää. Tahvo makasi tyytyväisenä ja häntä hakkasi lattiaan, kun Johanna käsitteli. Taisi sekin olla mielissään. Sovittiin, että jatkossa käydään säännöllisesti noin kerran kuussa Johannalla ihan senkin takia että Tahvon rakenteen takia se vetää itsensä helposti jumiin ja ettei mitään pahempaa sitten ehdi muodostuakaan. Etenkin kun myöhemmin syksyllä alkaa fit dog tiimin treenit, niin koira pysyis kuosissa.Seuraavan kerran mennään sit Johannalle ennen ensimmäistä leiriä.

Tahvohan on kutakuinkin pitänyt syömälakkoa siitä lähtien kun Lyyti lähti mammalomalle. Oikeasti on aika stressaavaa välillä yrittää saada koira houkuteltua syömään jotain, mutta kun ei vaan kelpaa.Eilen mulla oli onneks lyhyt työpäivä ja myöhään illalla vasta treenit, joten päätin kokeilla jos saan Tahvon syömään edes nappuloita ennen treeniä. Jostainhan sitä energiaakin on saatava.Nyt tällä hetkellä meillä on kokeilussa Racinel Black Label chicken, enkä ole vielä huomannut että Tahvo saisi samanlaisia oireita kuin vuosi sitten nappuloista.Olisi ihan kiva löytää sopiva nappularuokakin,jos/kun ei aina ole mahdollista syöttää barffia. Anyways, kokeilin jos ruoka kelpaisi paremmin työn kautta. Tehtiin taas liikkeitä fyssarin jumppaohjeiden mukaan, keksittiin temppuja ja laatikkotreeniä ja vaikka mitä ja sinnehän ne nappulat upposivat.Lopulta ihan maittavastikin! Koira söi ekan kerran koko viikon aikana!
Siinä kun odoteltiin treeneihin menoa satuin näkemään,et Murren Murkinaan oli tullut uutuus nimeltä Escapure.Kävin sitten ajamassa sen kautta ennenkuin mentiin Kivikkoon. Iltaruoaksi Tahvo sitten saikin Escapuren lammasta sekä wurstina että tölkkiruokana.Osui ja upposi ja onneksi on ihanan kallista 🙂 Täytyy nyt vaan taas seurailla tuota Tahvon tassujen nuolemista ja miten se raapii itseään,nimittäin kesäloman aikana se sai ainakin naudan rustoluista armottoman raapimiskohtauksen eikä koko yönä nukkunut kukaan..

Mutta nyt me vaan ollaan ja lepäillään ja ensi viikolla on Jänesniemen Elinan treenit.Jes! Sunnuntaina mennään taas moikkaamaan Lyytiä,joten pentukuulumisia tulee sitten.
Ja ensi viikolla lupaan (itselleni) aktivoitua taas treenien videoinnin kanssa.

Mäkijuoksua

imageMäkijuoksua

Palaan taas alkukesän Vappu Alatalon treeneihin. Siellä, monissa muissa hyppytekniikka treeneissä ja treeneissä ylipäätään on huomattu, että jos Tahvo väsyy tai ei muuten vaan keskity hyppäämiseen (Tahvon aivopierut) niin selkä notkistuu välillä tosi rajusti. Vappu neuvoi vahvistamaan selkälihaksia jotta Tahvolla olisi enemmän voimaa pitää kroppa kasassa. Ollaan toki tehty muutakin treeniä, mutta Tahvon osteopaatti, Mankisen Johanna neuvoi mäkijuoksutreeniin.
Meidän mökin läheisyydestä löytyy hiekkakuopat, joilla ollaan käyty juoksemassa nyt alkukesän aikana. En voi muuta kuin suositella tai ainakin kokeilemaan. Tahvo on saanut lyhyessä ajassa selvästi voimaa sekä selkään että takaosaan.

Lyyti lähinnä on juossut sparraajana,mutta tosi hyvää liikuntaa tietty sillekin.Tämän viikon Lyyti on ollut paljon vaisumpi, mutta täällä mökillä se on taas rallatellut menemään.