Superlatiiveja ja upeita tunteita

Me eletään nyt Tahvon kanssa sitä hetkeä ja sitä kautta johon voin myöhemmin palata ja muistella että tälläinen yhteistyö on mahdollista. Tätä ei varmasti tule vastaan edes jokaisen koiran kanssa.
Me on syksyn aikana keskitytty aika tiiviisti vain niihin asioihin, jotka on kaivanneet Tahvon kohdalla kehittämistä. Hullun rohkeita vetoja, joissa ei käytännössä ole mitään järkeä, mutta joilla Tahvoon on saatu rohkeutta, irtoamista ja itsevarmuutta. Lisänä hyppytekniikkaa ja kropanhallintaa.
Hyvänä lisänä on ollut Lyyti, joka on sparrannut Tahvoa hullun hyviin suorituksiin ja päinvastoin.
Viime viikolla käytiin jopa pari kertaa treenaamassa hyppytekniikkaa. Samalla Tahvo peruutteli rappusia ylöspäin. Namimaattia käytettiin palkkauksessa melkein kaikkeen. Yritin ulkoistaa itseni, mua ei kannata tuijotella. Tahvo karkasi hyppytekniikkatreenin lähdössä.Tajusi sen itsekin ja pysähtyi ja p e r u u t t i rimojen yli takaisin lähtöön. Tahvo, joka ei ole ennen kuudetta syntymäpäiväänsä edes tajunnut että sillä on takajalat!

130987920599651745
Viime keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa Jennan treeneihin molempien koirien voimin. Jenna hetsas Lyytiä kun treenattiin Tahvon kanssa, Tahvo mylvi läpi radan ja Lyyti kulki niin lujaa ettei mulla ollut mitään saumaa ehtiä ohjauksiin. Kepeillä tapeltiin hetki, poispäinkäännöskin saatiin onnistumaan kunhan en hätäillyt liikaa.

Viikonloppuna oli sitten Pilotin vuoro. Teemana Henkilökohtainen käsiala. Meillä oli kerrankin sekä Niinun että Teemun ratatreeni, molemmat suoritettiin ensiksi kisaradanomaisesti. Unohdin ajatuksen “nyt tehdään nollarata”, vaan keskityin ohjauksiin ja liikkeeseen- ja Niinun rata meni puhtaasti alusta loppuun. Tahvo sai hengähtää hetken ja sen jälkeen käytiin muutama kohta vielä läpi radasta, kellotettiin ja kokeiltiin eri ohjauksia.

niinun rata

Olen tähän asti ollut siinä uskossa että mun on lähdössä parempi lähteä Tahvon kanssa samaa matkaa, tein alkuun itse päällejuoksun, mutta pakkovalssi olikin nopeampi. Suurin ihmetyksen aihe mulle oli se, että putken 17 jälkeen sylkkäri tai poispäinkäännös sujui todella hyvin ja oli myös nopea ohjausvaihtoehto.
Treenin jälkeen Niinu kehui sitä että meidän suoritukset on parantuneet ihan valtavasti ja me vaan tullaan ja tehdään. Eihän siinä auttanut muu kuin kiittää ja hymyillä. Tahvo teki kertakaikkisen kelpo suorituksen.
Ratatreenien välissä meillä oli Leenan kontaktiklinikka ja saatiin hyviä vinkkejä puomin suoritukseen. Edelleen kaipaan siihen varmuutta ja nopeutta. Tahvon puomisuoritukset on edelleen aika vaihtelevia.
Teemun treeni olikin sitten..No…Teemumainen.Ensiksi jälleen koko rata kisaradanomaisena suorituksena.
teemun rata
Kyllä me rata päästiin ihan alusta loppuun, mutta puomilta putkelle piti Tahvoa vähän “potkia” että irtosi, mutta eipä me olla tuollaisia harjoiteltukaan. Sen jälkeen piti opetella uusi rata ja kertoa se treenikaverille joka siis oli opetellut ulkoa toisen radan. Pakka sekaisin. Omalla kohdalla kävikin niin, että unohdin välittömästi sen radan jota olin itse opetellut ulkoa, kun treenikaveri kertoi mitä minun pitäisi mennä suorittamaan. Tahvo suoriutui tästä tehtävästä puhtaasti, mutta huomasin jo että se alkaa olla ihan sippi. Kolmas treeniosio menikin sitten niin,että me itse suunniteltiin ratoja. Tähän en enää sitten Tahvon kanssa osallistunut, koska en nähnyt siinä enää mitään järkeä. Kivahan se olisi treenata, mutta väsyneen koiran kanssa aivopierut olisivat enemmän kuin todennäköisiä enkä halunnut paineistaa Tahvoa enää yhtään enempää.
Päädyttiin sitten istumaan Teemun kanssa, käytiin treenejä läpi ja suunniteltiin kotiläksyjä. Teemu sanoi että meille on syksyn aikana tapahtunut jotain. Meistä on tullut tiimi, pari. Me korjataan toinen toistemme virheitä ja luotto on täydellinen. Ei kuulemma meidän kaltaisia koirakoita tule ihan joka nurkan takaa vastaan. Siinä vaiheessa alkoi jo pala nousta kurkkuun. Olipa hyvä päästä jäähkälenkille vesisateeseen,niin ei tiennyt valuuko poskilla onnenkyyneleet vai vesipisarat. Tahvo on ❤

PS: päästiin treenien yhteydessä kokeilemaan koirille tarkoitettua magnesiumsuihketta. Itse olen jo kokeillut vastaavanlaista tuotetta ja todennut sen hyödyn, mutta kyllä siinä joku taika on myös koirille. Vaikka Tahvo oli selkeästi väsynyt, niin se liikkui hyvin jäähdyttelylenkeillä. Treenien jälkeen vain painui nukkumaan ja ajattelin sen olevan seuraavana päivänä “kankea”, mutta se liikkui ja käytti kroppaansa aivan normaalisti.

Pilotointia ja muuta kivaa

Lyyti on yllättänyt kerta toisensa jälkeen Jennan treeneissä. Mun usko ei vaan edelleenkään tahdo riittää, mutta oon saanut pahasti näpeilleni epäilemällä Lyytiä. Se ei ole aiemmin tehnyt noin pitkiä treenipätkiä ja silti jaksaa tehdä, se kestää toistoja ja se on aivan kuin eri koira. Ei sen vauhti edelleenkään päätä huimaa vaikka on sekin parantunut.
Kun vaan saisin tämän treenivireen vakioitua niin alan vakavasti miettiä kisoihin ilmoamista.


Tällä viikolla Iina koutsasi meitä ja mä epäilin heti alkuun,ettei Lyyti tule ikinä irtoamaan putkelle, pakkovalssia en tehnyt aluksi koska ajattelin ettei se onnistu kuitenkaan ja kepeille en tehnyt takaaleikkausta kun ei olla koskaan sellaista harjoiteltu. Sitten kun vaan tein ne, niin eipä Lyyti paljoa kysellyt. Mulla meni kuppi nurin kesken keppien kun tajusin kuinka hienosti Lyyti haki kepit ja hihkun ja kiljun ja Lyytin vauhti senkun kiihtyy. Ainakin se sietää häiriötä mutta on myös oppinut että mun hihkumiset tarkoittaa sitä,että hyvin menee, jatketaan vaan. Hieno koira ❤

Tahvon kanssa polkaistiin käyntiin kauden ensimmäinen ja ainoa iso projekti- Niinu Agility Sportin Pilotti. Olen aika otettu siitä,että kymmenen valitun koiran joukossa on meidän Taffe ❤
Ennen pilottiin hakemista kävin antoisan Messenger keskustelun Linnan Teemun kanssa, päätin etten menetä mitään jos haen joukkoon mukaan. Meidän tavoitteet on ehkä vähän erilaiset kuin muilla, mennäänhän me mahdollisesti viimeistä kautta. Mun tavoite on hioa vielä paremmaksi niitä palasia jotka mahdollisesti tekee meistä vielä nopeampia ja paremman koirakon. Toivoisin Tahvoon vielä lisää varmuutta ja rohkeutta, nopeutta lisää kontakteille ja kepeille. Itse toivoisin pääseväni eroon niistä erittäin juurtuneista maneereista, joita mulla on.

Muhun ehti iskeä ihan hillitön epävarmuus ennen ekaa leiriä, mutta se osottautui turhaksi. Meidän leiri alkoi Mari Sydänmaanlakan hyppytekniikka osiolla. Iso kivi tipahti harteilta, kun huomasin heti, että Mari on täysin samoilla linjoilla mun kanssa: Tahvolla on jo niin paljon toistoja “huonolla tekniikalla” ettei sitä tuosta enää muuteta. Se mihin me voidaan vaikuttaa on Tahvon rentous hypätessä. Niinpä me ollaan nyt vuoden tauon jälkeen palattu hyppytekniikan pariin. Tarkoituksena tehdä ihan lyhyitä treenejä muun treenin ohessa, ettei Tahvo kyllästy ja hyppytekniikka treenistäkin on tarkoitus tehdä sellaista ettei Tahvo edes tajua tekevänsä hyppytekniikkaa! Eka siirto oli se,että poistin siivekkeet. Nyt on harjoiteltu niin että pahvimukit kannattelee rimoja. Minun silmiini ainakin selvästi rennompaa menoa ja vielä kun treeni tehdään putken kautta, ei Tahvo edes tajua että on tekemässä sitä,mihin on täysin kyllästynyt.

toisena klinikkana meillä oli Leena Inkilän kontaktit. A:ta me ei tehty vielä ollenkaan, puomille pitäisi saada lisää vauhtia mutta mun pitäisi myös päättää, mitä haluan siltä. Leena väläytti jopa juoksupuomin opettamista, koska nyt vapautan Tahvon puomilta ennen kuin se ottaa 2 on 2 offin.Mä en vaan malta jäädä odottelemaan.
A:n opettelukin on edennyt pikku hiljaa, vaikka Tahvo lomaili maalla viikon tässä välissä.

Meille ohjaajille oli oma kehonhallinta treeni, jonka veti Tiia Söderholm. Treeni sisälsi pieniä liikkeitä, jotka ainakin mun kohdalla osoitti hyvin ne paikat, jotka kaipaavat vahvistusta. Ja vaikka tuntui,ettei kauheasti tee mitään,niin seuraavana päivänä oli lihakset kipeinä.

Niinun ratatreeni sujui ihan kohtalaisesti, päästiin rata alusta loppuun, mutta kiinnitin huomiota Tahvon ääntelyyn/ähkintään hyppyjen alastuloissa. Mulla oli itsellä tietty heti karvat pystyssä, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Lisäksi sai edelleen tehdä töitä,että Tahvo kääntyi. En tiedä onko Tahvo kerännyt painoa kesän aikana ja siksi hyppääminen on raskaampaa. Ensi viikolla on varattuna osteopaatti, jotta tietää onko jumeja.

Pikku-Mari veti koiran kehonhallinta klinikkaa. Tahvohan oli siitä ihan innoissaan, vaikka se ei aina kaikkea osaakaan. Saatiin taas pari “temppua” lisää meidän jumppaohjelmistoon. Tässä meidän kotitehtävä kun piti antaa koiran tarjota eri tekemisiä.

Meidän osalta viimeinen klinikka oli Teemun ratatreeni. Pari kinkkistä kohtaa ohjausten kanssa ja mukana myös kepeille haku, jota testattiin samalla lailla FitDogin ekalla leirillä. Tahvo oli kuulemma ainut,joka haki kepit ekalla yrittämällä ja oli saanut loppukeskustelussa erityismaininnan, vaikka me ei oltu sitä enää kuulemassa 🙂 En tiedä heräsikö Tahvo ennen Teemun treeniä vai mitä tapahtui, mutta Tahvo kulki paljon paremmin ja hyppytekniikka oli parempaa kuin Niinulla. Mutta kyllä tässäkin treenissä Tahvo keksi “oman päänsä” ja onnistuneiden keppien jälkeen haki ties kuinka monta kertaa putkeen,vaikka tein mitä. Eli kunnioitusta Tahvolle mun ohjauksiin!

Tänään oli vielä sitten kolmen tunnin luento Jarmo Riskin johdolla ja nyt on sitten aloitettu henkinen valmentautuminen. Paljon sulateltavaa asiaa.

Tästä on mukava jatkaa. Ainakin sain vahvistusta sille, että meidän kohdalla on äärimmäisen hyvä vähentää ratatreenin määrää ja tehdä täsmätreeniä hyvällä vireellä.