Kesätreenejä

Vakiotreenien ollessa kesätauolla, ollaan käyty hissukseen omatoimitreenaamassa ja muutaman kerran vierailemassa uusissa treeniympyröissä. Mä olen ensinnäkin niin laiska etten yksin jaksa mitään ratatreenejä rakennella, joten meidän omatoimitreenit on muutaman esteen harjoitteita. Kesätreenien kotiläksy nro 1 piti olla käännöksen puomilla, mutta sadekelillä en treenaa, liian kuumalla ei jaksa montaa toistoa, joten meidän treenit on jääneet muutamaan kertaan. Silti näilläkin toistoilla on asia edennyt. Keinu on saatu täyskorkeaksi ja nyt on vaan haettu kokemusta eri paikoista ja erilaisista keinuista.
Iloksemme ollaan päästy joitain kertoja treenaamaan Ticon kasviksen, Anskun ja Ticon siskon Zookan kanssa. Anskun kanssa on helppo treenata- ensinnäkin saa hyviä vinkkejä ländereiden maailmaan, mutta me ollaan muutenkin tosi samanlaisia: Muutaman esteen näpertäjiä, joten meidän treenisuunnitelmat sopii tosi hyvin yhteen. Ollaan ajeltu yhteisiin treeneihin Ojakkalaan, koirakoulu Sudenpennun hallille. Ticolle on tosiaan tehnyt hyvää päästä uusiin paikkoihin treenaamaan ja toivottavasti näillekin tulee jatkoa.

IMG_20170704_203041_1_resized_20170728_034118964

Ticon äiti Cinco, täti Fyra ja sisko Zooka ja Tiksi ite 🙂

Joku aika sitten piti jo mennä Ticon kanssa Marjo Korander-Taavitsaisen treeneihin, mutta työkuviot esti suunnitelmat. Viime sunnuntaina sitten päästiin Marjon vauhtitreeneihin Lägi-Areenalle. Tutustuin Marjoon aikoinaan Fitdog leireillä, mutta en ole koskaan käynyt treeneissä, joten oli tosi kiva päästä kokemaan Marjon koutsaamat treenit. Rata oli “Salme Mujusmainen”, etenevä, jossa kaivattiin koiran irtoamista mutta myös kuulolla olemista.

FB_IMG_1500710092325

Marjo Korander-Taavitsaisen/Hypnotic Dog  vauhtirata 23.7-17

Kyllä tuossa juostessa mukavan hien sai pintaan. Treeni lähti hyvin kulkemaan heti alkuun ja Tico tosiaan irtosi hienosti ja tuli myös ohjauksiin mukaan ettei lähtenyt yksin kaahottelemaan. Kepit kaipaa vielä hiukan treeniä (ei ihme!), mutta Tico haki ne kyllä ihan hyvin kunhan käskytti tarpeeksi ajoissa ja antoi sille tilaa suorittaa. Mä vaan sorrun itse joko yliohjaamiseen tai sitten oletukseen että kyllä se osaa,enkä lopulta ohjaa ollenkaan. Joko tai – virheet tulee minun takiani.
Marjo oli kuvannut meidän viimeisen vedon. Stiplu tuli kun oletin,että Tico hakee putken keppien jälkeen ihan tuosta noin vaan..Ja mä olen pulassa jalkojeni, housujeni ja palkan kanssa 😀

Tiistaina sitten päästiin Tiia Söderholmin treeneihin Ojankoon.Luvassa oli 1-luokan ratatreeniä.

IMG_20170728_212038_resized_20170728_092048169

Tiia Söderholmin treenit Ojangossa 25.7-17

Alkuun tehtiin rataa pätkissä, katsottiin vähän miten Tico suhtautuu uuteen paikkaan ja erilaisiin kontakteihin kuin mitä on tottunut suorittamaan. Eipä siinä ollut ihmettelemistä.Mä jännitin taatusti enemmän kuin Tico ja kun Tico huomasi että mä himmailen ja kytistelen niin se oli epävarmempi. Kunhan annettiin palaa vaan,niin kontaktiosumat oli täydelliset.  Kepeiltä tuli kiire putkelle, joten niissä meinasi helposti viimeinen väli jäädä suorittamatta; Edelleen harjoituksen puutetta.

Välissä pidettiin taukoa ja toinen pätkä treenistä tehtiin “kisaradanomaisesti”. Tiia oli kuvannut tämän vedon:

 

 


Molemmista treeneistä jäi kyllä äärimmäisen hyvä fiilis ja saatiin hyvää palautetta . Ticon kanssa yhdessä tekeminen on vaan niin hirmuisen mukavaa. Ja oli tosi hienoa tavata koutseja, jotka ovat tunteneet minut Tahvon kanssa treenatessa ja kisatessa. Totesivat molemmat, että onpa Tico hiukan erilainen kuin Tahvo 😀 Juu, niin on, mutta ihania ovat molemmat 😀

Innostuttiinpa sitten Hannan kanssa rakentamaan oikein treenirata omatoimitreenissä. Rata oli jonkun aikaa sitten Jennalta saatu kotitehtävä, jota en vaan ole saanut aikaiseksi tehdä. Suoraviivainen rata, mutta ei todella ollut helppo. Tico tais olla ihmeissään, että mitä ihmettä me rataa harjoitellaan omalla kentällä, kun siellä nimen omaan tehdään aina sitä pientä piiperrystä. Mutta saatiin me sitten ihan puhdas suorituskin. Hyviä esimerkkejä nämä kaikki siitä, että välillä tekee todella hyvää tehdä suoraviivaisempaa rataa. Saa vauhtia ja samalla tulee harjoiteltua sekä irtoamista että kuulolla olemista.

lataus

Jenna Caloanderin kotiläksy

Porkkanaa ja keppiä

Viime viikolla Tico kunnostautui meidän agilityseuran kisatalkoissa. Perjantaina leivottiin porkkanakakkua ja Tico raastoi porkkanat 😛
WP_20160513_21_53_55_Pro
Sunnuntaina Tico viihdytti toimiston työntekijöitä majailemalla häkissään toimistossa mun työvuoron ajan. Hienosti osas pieni käyttäytyä eikä edes hermostunut siitä kun itse kävin kisaamassa mäyräkoira herra Wagnerin kanssa. Ollaan aikaisemmin treenattu kaksi kertaa ja nyt sitten kisoissa oli kolme starttia. Startti startilta yhteistyö lähti sujumaan paremmin ja mä opin puhumaan paremmin Wagneria. Stipluja tuli etenkin kepeiltä ja siitä että en varmistanut Wagnerin lukitsevan esteitä ja se tuli ohi. Kolmannella radalla saatiinkin sitten homma toimimaan ja tuli yksi ikinen kielto, joka sekin oli täysin mun virhe kun en varmistanut kunnolla. Tältä vauhdikkaalta radalta napsahti meille ykköspaikka palkintopallilta. Olipa taas mukavaa ja kertakaikkisen opettavaista minulle!
fotor_FB_20160515_19_14_25_Saved_Picture

Tiistaina Ticolla oli toinen rokotus. Painoa oli nyt 6.5kg. Samalla reissulla Tico sai passin ja tuliaisiksi tuotiin muillekin koirille Bravectot, joten onpa nyt punkkilääkkeetkin hoidettu. Eläinlääkäri oli kieli solmussa rodun lausumisen kanssa ja meitä molempia nauratti 🙂
WP_20160517_09_57_28_Pro

13240610_10154174249138609_6733345402789001873_n

Maiju Korhonen

Keskiviikkona sitten taas Lyytin kanssa Maijun treeneihin.Lämmin kevätpäivä yllätti viileällä illalla, joten oli todella syytä juosta ja kovaa että pysyi lämpimänä. Lyyti taas yllätti reippaudellaan ja sai treenikavereiltakin kehuja siitä,kuinka se on saanut vauhtia lisää.
Lyytin treenien jälkeen treenasin taas Ticon kanssa kotiläksyjä ja jäin Tahvon kanssa treenaamaan kontakteja, eihän me muuta nykyään treenatakaan. Just kun ehdin ihastella kuinka hyvin se kulkee ja millainen vire sillä on tekemisessä niin seuraavassa silmänräpäyksessä Lyyti hyppää odottamatta Tahvon päälle riehuessaan ja Tahvo saa todella kipeää.Se ei ollut enää sellainen auts nyt sattui ulahdus vaan nyt todella sattui parkaisu. Tahvo jähmettyi istumaan sille paikalleen, liikkui todella varovasti ja ulahteli kipua.
Seuraavat päivät sitten ihmeteltiinkin, mihin paikkaan kipu kohdistuu. Tahvo liikkui selkä kyyryssä, häntä koipien välissä, istui surkeana, söi varovasti. Aluksi ajattelin,että meniköhän sillä hammas, mutta ei se aristanut suutaan yhtään. Jos sen kroppaa tunnusteli, se saattoi ulahtaa jostain kohden kipua mutta seuraavalla kerralla taas ei mitään.Tahvon kipuilut jäi siis seurantalinjalle.
Sainpa tästä itselleni kunnon oppitunnin ja muistutuksen siitä, että koirat kannattaisi opettaa leikkimään “oikein” keskenään. Lyyti kun on aina rakastanut noita törmäily- ja toisen päälle juoksemisleikkejä. Ja kun silläkin on voimaa ihan kiitettävästi, niin vahinkoja voi tulla. Ticon kanssa olenkin osannut olla varovainen. Jos kaikki koirat pääsee ulos juoksemaan,niin päästän aina ensiksi Tahvon ja Lyytin vapaaksi jotta ne saa turhat höyryt ensiksi päästeltyä ulos ja sitten vasta päästän Ticon vapaaksi. Tosin isot koirat tuntuvat varovan Ticoa muutenkin. Sisällä leikkiessä olen komentanut Lyytiä heti jos se näyttää siltä,että se innostuu liikaa ja yrittää hypätä päälle.
Torstaina me sitten retkeiltiin bussilla Ticon kanssa Kivistöön Agility Akatemialle. Mietin alkuun,et mitenköhän treenit sujuu, kun ensiksi on vähän jännää bussissa ja sitten vielä pitää kävellä jonkun matkaa hallille. Mutta Tico jaksoi ja keskittyi taas hämmentävän hyvin. Aluksi harjoiteltiin päällejuoksu ohjauksen alkeita. Mun pitäis opetella ohjaus yhdellä kädellä. Vahvistan ohjausta koko ajan molemmilla käsillä. Sitten tehtiin pätkä viikkoradasta:
orenius

Tico lähetettiin esteelle nro 3, irtosi joka kerta todella hienosti eikä kieltänyt hyppyä kertaakaan. Tähän väliin on muuten pakko mainita,että vaikka puhun hypyistä,niin niissä on korkeintaan pumpperi maassa, joten Tico ei hyppää mitään. Siitä putkelle nro4, väliin persjättö, putkeen nro5. Tämä sujui niin hyvin, että Juha vaikeutti treeniä niin että mun piti osata rytmittää liikettäni niin että sain Ticon lähetettyä vielä mutkaputkeen nro 24.
Sain Juhalta myös hyviä vinkkejä lelulla palkkaamiseen, kun sanoin että olen siinä ihan avuton.

Viikonloppuna Tico pääsi taas Jennan hoitoon ja tuhansiin seikkailuihin. Kiitos Jennalle! Olet kultaakin arvokkaampi ❤ Tico pääsi kisaturistiksi, Jennan veljet hoitivat Ticoa ja hyvin hoitivatkin, Tico pääsi mummolaan, Turkuun ja kaikenkukkuraksi sai leikkiä monta päivää parhaan kaverin Asuksen kanssa. ❤


Isot koirat puolestaan olivat ensimmäistä kertaa ikinä koirahoitolassa viikonloppuna. Itse menimme Turkuun ja mökille Yläneelle remontoimaan ja veimme koirat matkan varrella Saukkolaan Tassu Tavolaan. Ennakkoon olin hiukan huolissani, etenkin miten Tahvo pärjää kun ei ole muutenkaan täysin kunnossa ja kun on yleensä niin kova ikävöimään minua. Puitteet olivat koirahoitolassa hienot, Tahvo ja Lyyti majoittuivat mökkiin, jossa oli pieni aidattu piha ja takana oli iso niittyalue jonne pääsi juoksemaan. Sunnuntaina kun käytiin hakemassa koirat kotiin, odotti mökillä kaksi iloista ja hyvinvoivaa hännän heiluttajaa. Tahvo liikkui ja vaikutti kaikinpuolin moninverroin paremmalta: lepo ja vapaana juokseminen olivat silmin nähden tehneet hyvää. Kaikkein hienointa oli kuitenkin huomata, etteivät koirat olleet millään muotoa stressanneet hoitolassa oloaan. Lyyti päinvastoin oli sitä mieltä että sinne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa eikä meinannut nousta edes autoon. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti muistaa jatkossakin jos on hoitolalle tarvetta.
fotor_(18)

Superlatiiveja ja upeita tunteita

Me eletään nyt Tahvon kanssa sitä hetkeä ja sitä kautta johon voin myöhemmin palata ja muistella että tälläinen yhteistyö on mahdollista. Tätä ei varmasti tule vastaan edes jokaisen koiran kanssa.
Me on syksyn aikana keskitytty aika tiiviisti vain niihin asioihin, jotka on kaivanneet Tahvon kohdalla kehittämistä. Hullun rohkeita vetoja, joissa ei käytännössä ole mitään järkeä, mutta joilla Tahvoon on saatu rohkeutta, irtoamista ja itsevarmuutta. Lisänä hyppytekniikkaa ja kropanhallintaa.
Hyvänä lisänä on ollut Lyyti, joka on sparrannut Tahvoa hullun hyviin suorituksiin ja päinvastoin.
Viime viikolla käytiin jopa pari kertaa treenaamassa hyppytekniikkaa. Samalla Tahvo peruutteli rappusia ylöspäin. Namimaattia käytettiin palkkauksessa melkein kaikkeen. Yritin ulkoistaa itseni, mua ei kannata tuijotella. Tahvo karkasi hyppytekniikkatreenin lähdössä.Tajusi sen itsekin ja pysähtyi ja p e r u u t t i rimojen yli takaisin lähtöön. Tahvo, joka ei ole ennen kuudetta syntymäpäiväänsä edes tajunnut että sillä on takajalat!

130987920599651745
Viime keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa Jennan treeneihin molempien koirien voimin. Jenna hetsas Lyytiä kun treenattiin Tahvon kanssa, Tahvo mylvi läpi radan ja Lyyti kulki niin lujaa ettei mulla ollut mitään saumaa ehtiä ohjauksiin. Kepeillä tapeltiin hetki, poispäinkäännöskin saatiin onnistumaan kunhan en hätäillyt liikaa.

Viikonloppuna oli sitten Pilotin vuoro. Teemana Henkilökohtainen käsiala. Meillä oli kerrankin sekä Niinun että Teemun ratatreeni, molemmat suoritettiin ensiksi kisaradanomaisesti. Unohdin ajatuksen “nyt tehdään nollarata”, vaan keskityin ohjauksiin ja liikkeeseen- ja Niinun rata meni puhtaasti alusta loppuun. Tahvo sai hengähtää hetken ja sen jälkeen käytiin muutama kohta vielä läpi radasta, kellotettiin ja kokeiltiin eri ohjauksia.

niinun rata

Olen tähän asti ollut siinä uskossa että mun on lähdössä parempi lähteä Tahvon kanssa samaa matkaa, tein alkuun itse päällejuoksun, mutta pakkovalssi olikin nopeampi. Suurin ihmetyksen aihe mulle oli se, että putken 17 jälkeen sylkkäri tai poispäinkäännös sujui todella hyvin ja oli myös nopea ohjausvaihtoehto.
Treenin jälkeen Niinu kehui sitä että meidän suoritukset on parantuneet ihan valtavasti ja me vaan tullaan ja tehdään. Eihän siinä auttanut muu kuin kiittää ja hymyillä. Tahvo teki kertakaikkisen kelpo suorituksen.
Ratatreenien välissä meillä oli Leenan kontaktiklinikka ja saatiin hyviä vinkkejä puomin suoritukseen. Edelleen kaipaan siihen varmuutta ja nopeutta. Tahvon puomisuoritukset on edelleen aika vaihtelevia.
Teemun treeni olikin sitten..No…Teemumainen.Ensiksi jälleen koko rata kisaradanomaisena suorituksena.
teemun rata
Kyllä me rata päästiin ihan alusta loppuun, mutta puomilta putkelle piti Tahvoa vähän “potkia” että irtosi, mutta eipä me olla tuollaisia harjoiteltukaan. Sen jälkeen piti opetella uusi rata ja kertoa se treenikaverille joka siis oli opetellut ulkoa toisen radan. Pakka sekaisin. Omalla kohdalla kävikin niin, että unohdin välittömästi sen radan jota olin itse opetellut ulkoa, kun treenikaveri kertoi mitä minun pitäisi mennä suorittamaan. Tahvo suoriutui tästä tehtävästä puhtaasti, mutta huomasin jo että se alkaa olla ihan sippi. Kolmas treeniosio menikin sitten niin,että me itse suunniteltiin ratoja. Tähän en enää sitten Tahvon kanssa osallistunut, koska en nähnyt siinä enää mitään järkeä. Kivahan se olisi treenata, mutta väsyneen koiran kanssa aivopierut olisivat enemmän kuin todennäköisiä enkä halunnut paineistaa Tahvoa enää yhtään enempää.
Päädyttiin sitten istumaan Teemun kanssa, käytiin treenejä läpi ja suunniteltiin kotiläksyjä. Teemu sanoi että meille on syksyn aikana tapahtunut jotain. Meistä on tullut tiimi, pari. Me korjataan toinen toistemme virheitä ja luotto on täydellinen. Ei kuulemma meidän kaltaisia koirakoita tule ihan joka nurkan takaa vastaan. Siinä vaiheessa alkoi jo pala nousta kurkkuun. Olipa hyvä päästä jäähkälenkille vesisateeseen,niin ei tiennyt valuuko poskilla onnenkyyneleet vai vesipisarat. Tahvo on ❤

PS: päästiin treenien yhteydessä kokeilemaan koirille tarkoitettua magnesiumsuihketta. Itse olen jo kokeillut vastaavanlaista tuotetta ja todennut sen hyödyn, mutta kyllä siinä joku taika on myös koirille. Vaikka Tahvo oli selkeästi väsynyt, niin se liikkui hyvin jäähdyttelylenkeillä. Treenien jälkeen vain painui nukkumaan ja ajattelin sen olevan seuraavana päivänä “kankea”, mutta se liikkui ja käytti kroppaansa aivan normaalisti.

Aivopieru, pieruaivo ja sovinto nolla

Tää viikonloppu on mennyt kisatessa. Tänään Lohjalla Lägin kisoissa, tuomarina Arto Laitinen.
Ennakkoon pelkäsin, miten Tahvo jaksaa viikonlopun kaikki startit, mutta näin jälkeenpäin voi vaan sanoa, että se teki hyvää. Me molemmat herättiin vähän paremmin tekemisen meininkiin. On kyllä todella hukassa ratatreenien teko. Koko ajan tulee jotain kotiläksyjä mieleen, mitä pitäisi taas muistaa treenata. Nyt meni kisat hyvästä treenistä, vaikka täytyy sanoa että välillä kiukutti aika reilusti.

WP_20150802_14_29_13_Pro
Tuloksilla ei voi leuhkia. Syö miestä aika paljon, kun heti eka rima kolahtaa alas. Itseasiassa Tahvo tiputtaa rimoja aika usein Lägin hallilla, vaikka muuten tykkään kyllä hallin pohjasta, siellä kulkee hyvin. Tää alun rimanpudotus oli kyllä taas niitä kuuluisia Tahvon aivopieruja, kun se ei keskity yhtään tekemiseensä. Radalta tuli muutenkin HYL kun Tahvo karkasi A:lle. Katsoo mua ja päättää kuitenkin mennä A:lle. Virhe Tahvolle.

WP_20150802_14_29_34_Pro

Toinen rata ja mä mokaan,kun olen epävarma ja varmistelen liian pitkään ja tällä kertaa Tahvo meneekin putkeen A:n sijaan.Virhe mulle. Onneksi riman tiputukset jäi vaan siihen yhteen.

WP_20150802_14_29_47_Pro

Kolmannelle radalle tulikin sitten jo pieni kiukku,ettei nää nyt aina vaan voi mennä näin. Ja sittenhän se menikin heti paremmin. Etenemä oli hiukan yli 4, joten ihan ok.

WP_20150802_18_35_27_Pro

Sun is shining and so are you

Kuulin tuollaisen biisin kun ajelin eilen Lapualle agikisoihin. Aurinko paistoi ja Tahvo oli ilmiselvästi fiiliksissä. Kun päästiin perille sain tekstiviestin, jossa oli pienen poikavauvan kuva-mun paras lapsuuden ystävä oli saanut lapsen. Olkoon koko eilinen hyvä flow pikkuvauvan kunniaksi 🙂
fotor_WP_20150531_11_51_09_ProTahvo oikeasti kiilsi kilpaa auringon kanssa ja jos koira osaa hymyillä niin se hymyili kun se pääsi radalle. Nyt oli asiat hyvin.
Tuomarina jälleen kerran mulle uusi tuttavuus, Anders Virtanen. Radoissa paljon käännöksiä, mutta silti linjattavissa. Oikeastaan aika Tahvolle sopivia. Mulla ei ollut hajuakaan,mikä oli ihanneaika, onko meillä mahdollisuuksia, kunhan mentiin vaan.
Tässä on ekan radan piirros:
WP_20150531_11_53_16_ProKuvan ulkopuolelle jää nelos esteeksi keinu ja kutonen on mutkaputki.
Ennen omaa vuoroa en seurannut ensimmäistäkään maksikoirakon suoritusta. Menin syrjempään, tein hengitysharjoitusta ja tein mielessäni rataa-miten sen ohjaan.Lopuksi vielä “voima-asento” ja hartiat rennoiksi. Perkele. Me tehdään tämä.
Tahvohan tietty karkas lähdössä mutta mä ehdin hyvin ohjauksiin. Saksalaiset ja päällejuoksut kun on meidän pravuureita niin niitä sai tehdä näillä radoilla ihan huolella.Keinulta vähän pelotti etten käännä Tahvoa liikaa,ettei se käänny A:lle tai että se karkaa suoraan edessä olevaan putkeen. Mutta Tahvo haki kepit hienosti. Sen jälkeen rata olikin silkkaa ilottelua. Kontaktit oli sellaisia että ne saattoi helposti varmistaa ja Tahvo ottikin ne tarkasti mutta silti nopeasti. Tahvo tuli hyvin ohjauksiin mukaan ja kääntyi hyvin. Sitten vaan annettiin palaa. Tajusin kyllä että puhdas rata me tehtiin,mutta ajasta ei ollut mitään käsitystä. Sitten jännitettiin, riittääkö aika ja kuinka tiukka ihanneaika tuomarilla on (näitä ei siis ilmoitettu eikä kuulutettu missään vaiheessa).
Oman suorituksen jälkeen lähdettiin heti rallattelemaan kävelylenkille vieressä olevalle raviradalle. En nähnyt kenenkään muun suorituksia.
Oli aika mahtava huomata tuloslistalta että ensinnäkään nollatuloksia ei kauheasti tullut ja että Tahvo oli ekalla radalla #5 ja nopeus yli 4m/s ! Mun super-Tahvo ❤
WP_20150531_11_53_05_Pro
Toinen rata oli hypäri. Taas vähän samantyylistä käännöstä sinne tänne. Päätin tehdä jokaisen putken kohdalla putkijarrut koska niiden jälkeen oli ansaesteitä,vaikka ei Tahvo näyttänyt edes tajuavan miksi mä suhisen ja huutelen sen nimeä.Se tuli just kiltisti sinne minne pyysinkin. Yhden esteen kohdalla Tahvo meinas ohittaa koko hypyn. Ehdin korjata sen, mutta ajattelin silti että kyllä me varmaan siitä vitonen saadaan kiellosta. Lisäksi siinä tietenkin tuhraantui vähän aikaa kun piti korjailla. Lähdettiin taas heti oman suorituksen jälkeen hyvillä mielin kävelylle ja kun tultiin takaisin niin ratahenkilöt vastaantullessaan katseli Tahvoa sen näköisesti että ajattelin,että tässä on nyt joku juttu. Menin katsomaan tuloksia ja kappas: sehän oli NOLLA! Ja Tahvo #4 !!! Siinä vaiheessa multa pääsi spontaani kirosana ja juoksin vaan hihkumaan. Tuplanolla!
WP_20150531_13_54_08_ProKolmas rata oli sitten taas agilityrata
fotor_WP_20150531_16_14_01_ProA-esteen jälkeen on keppien takana mutkaputki ja kepeiltä mentiin A:n takana olevalle keinulle.
Me jouduttiin odottamaan lähtövuoroa aika pitkän aikaa,kun ajanottolaitteisiin tuli vikaa. Mä olin ehtiny jo päästää Tahvon vapaaksi enkä viitsinyt laittaa sitä takaisin hihnaan. Siinä se sitten seurasi mua käskyn alla jonkun tovin ja sen ilmeestä näki,että kunhan hän tästä pääsee,niin sitten lähtee 🙂 Nelosesteeltä mä lähetin putkeen niin että leieröin okserin ja olin valmiina kutosesteen takana. Se toimi hyvin. Okserin takarima tipahti, mutta se ei voinut pahasti tipahtaa koska Tahvo jatkoi sen jälkeen menoaan ihan normaalisti (itse en nähnyt koko hommaa- miten niin katseen pitäisi olla koko ajan koirassa, minähän käännyin samaan aikaan…). Sen jälkeen lähtikin sitten Tahvon rallatteluvaihe päälle. Se kierteli ja kaarteli omaa kunniakierrostaan, hukkasin koiran vähän väliä, mutta kyllä se sieltä aina löytyi. Tuli kyllä mukaan ohjauksiin mutta erittäin pitkän kaavan mukaan. Tuomarikin vain nauroi kun me siellä keskusteltiin Tahvon kanssa, että josko jo tulisit tänne päin 🙂 Loppurata virheittä ja vaikka Tahvo rallatteli menemään niin päästiin silti alle ihanneajan -0.38 tuloksena RV 5.
Oltiin viime viikolla Niinun Sm-kisoihin valmistavissa treeneissä ja siellä meno oli jo varsin varmaa ja sujuvaa. Niinu ei lopettanut kehumasta Tahvon intoa ja vauhtia. Siitä jäi niin älyttömän hyvä fiilis että siltä pohjalta oli hyvä jatkaa myös eilisiin kisoihin. Eipä olisi nämä onnistumiset voineet tulla parempaan saumaan. Nämä oli viimeiset kisat ennen SM-kisoja ja alla oli jo tarpeeksi monta epäonnistunutta kisareissua tai läheltäpiti tilannetta. Nyt on hyvä.
Viikonloppuna viimeinen FitDog leiri ja sitten loma.

Oodi Lyytille

orenius viikko 42
Tänään käytiin vielä Jennan treeneissä ennen viikonlopun ensimmäistä FitDog agilitytiimin leiriä.
Tahvon kanssa päästiin harjoittelemaan keppien jälkeistä elämää, eli päällejuoksu persjättö. Enpä ole tuollaistakaan juuri harjoitellut. Luulen muutenkin, että pelaan keppien kanssa turhan varman päälle. Pitäisi luottaa enemmän Tahvoon ja siihen että se kyllä osaa pujottelun ja hakee kepit ihan mallikkaasti. Kunhan mä taas tajusin mitä tehdä ja mihin aikaan, niin hienoa jälkeähän siitä tuli.
Näistä treeneistä ei vaan vieläkään ole ikinä mitään huonoa sanottavaa. Enemmän sitä lähtee hallista ulos ihmetellen kuinka pätevä koira onkaan. Ja kun en osaa tehdä mitään syväanalyysejä siitä että osoittiko mun varpaat väärään suuntaan enkä sitä haluakaan, niin keskitytään nyt enemmän Lyytiin.
Siis wau! Monet niistä jotka tuntevat meidät agilityn kautta, tietävät millaista meidän harrastaminen on ollut. Ei ole yksi eikä kaksi kouluttajaa,kun on sanonut että ei tuosta koirasta tule koskaan agikoiraa, siltä puuttuu motivaatio ja jos/kun se on maksikoira niin se on niin pieni maksikoiraksi ettei sillä kannata kisatakaan. Ihan totta.Näin meille on sanottu.Usein. Ja minä olen uskonut-miksi en kokemattomana uskoisi niitä jotka tietää asiasta enemmän? Ja olihan Lyyti “vähän haastava”-kesken treenien saattoi vaan lopettaa tekemisen ja juosta täysiä omaan häkkiinsä. Tai otti häiriötä muista koirista ja ihmisistä niin ettei pystynyt tekemään mitään.
Minä lähinnä harrastin Lyytin kanssa omatoimisesti, koska silloin se kyllä keskittyi tekemiseen ja ajattelin että kunhan me jotain häärätään yhdessä niin kyllä meidän kahden välinen suhdekin siitä paranee..Jos voin pitää koiraa vapaana kentällä jonka ympärillä on ihmisiä ja vieraita koiria,niin se jos mikä on luottamusta. Lisäksi Lyyti toimi mainiosti Tahvon taukokoirana. Tahvon täytyi välillä pitää taukoa hyppytekniikka treenien jne välissä ja siinä sivussa Lyytikin treenasi hyppytekniikkaa ja kaikkea muutakin. Ehkä tästä on kiittäminen että Kaukosen Ulla on sanonut Lyytin olevan ainut ja ensimmäinen vehnäterrieri jonka hän on nähnyt joka osaa hypätä.
Sitten meidän seura järjesti “motivointikurssin”, jonne päästiin Lyytin kanssa. Kurssin veti meidän seurakamu Aikki. Mietittiin, mikä on sellaista mistä Lyyti todella tykkää, nostaa sen kierroksia:haukkuminen-se on siltä kielletty mutta tekee sitä jokseenkin mielellään.Opetettiin siis Lyyti haukkumaan agilityn yhteydessä käskystä. Minä kysyn:Mennäänkö? Ja Lyyti vastaa:haukkuu..Kierrokset nousee välittömästi.
Toinen minkä Aikki kehitti oli maksamakkarasukka. Älöttävä mutta niin toimiva ja ihana. Lyyti todella tekee töitä saavuttaakseen maksamakkarasukan..Ja kierrokset nousee..
No sitten vähän puolivahingossa menin tuuraamaan Jennan treeneihin Lyytin kanssa..Kerroin kyllä että tämä koira on “vähän hankala”.Jenna pyysi meitä tekemään rataa niinkuin normaalisti tehdään. Tehtiin pätkä ja Jenna kysyi: “Onko teille tapahtunut jotain? Olet niin kovin varovainen. Nyt olet päättäväisempi, vähän vihainen”..ja yritettiin uudestaan ja Lyyti lähti “lentoon”..Ja siitä se sitten lähti.Pieniä pätkiä Lyytin kanssa, mutta kierrokset korkealla. Ei ollut väliä menikö aina edes oikein mutta kunhan teki täydellä vauhdilla.
Jenna ei ole KOSKAAN ei IKINä sanonut,etteikö tuosta koirasta olisi agikoiraksi. Siitä on taas paljosta kiittäminen.
Periaatteessa tähän asti me ollaan pääsääntöisesti menty aina medihyppyjä, tosin renkaan ja muurin olen pitänyt aina maksikorkuisena. Nyt kun Lyyti virallisesti mitattiin maksiksi niin Jenna päätti tänään vähän testata Lyytiä.
riman korkeudet oli radalla 40-65 cm..testattiin miten Lyyti suhtautuu siihen kun rimaa vaan nostetaan ja nostetaan. Eikä kertakaikkiaan mitään ongelmaa.Ihan sama miten korkealla rima on, mutta se silti hallitsee kroppansa ja kääntyy hyvin. Lyytin kanssa teen radalla ihan suotta sellaisia ohjauksia, jolla autan Tahvoa hakeamaan parempaa ponnistuskohtaa tai kääntymään paremmin. Lyyti ei tarvitse sellaista. Sen kanssa voin mennä ihan niinkuin normaalikoiran kanssa mennään 🙂
Täytyy muistaa edelleen, että Lyyti on vasta palannut mammalomalta että Lyyti ei ole montaa kertaa hypännyt maksihyppyjä, mutta se menee! Tästä jatketaan ja aletaan taas pikkuhiljaa hakemaan nopeampaa vauhtia.
Treenien jälkeen Sonja sanoi niin osuvasti: Sun täytyy nyt vaan uskoa se että sulla on kaksi agikoiraa..Lyyti on vaan takana seurannut miten tämä homma toimii..tai itseasiassa se on niin hyvä että se vielä pieksee Tahvon..
Ehkä just sen takia kun kaikki on ollut jokseenkin vaikeaa, tämä tuntuu niin mahdottoman mukavalta!

Koirien täyteinen viikko

fotor_WP_20141006_20_38_38_Pro

fotor_WP_20141006_19_27_51_Pro

12_vko41

fotor_(2)

Tahvo täytti maanantaina 6 vuotta. Synttäreiden kunniaksi päätettiin pitää lättykestit. Juhliin kutsuttiin tietenkin Emppu (Tahvon kummitäti) ja agilityn kautta tärkeäksi ystäväksi tullut Sonja. Niistä saatiin jo hyvät bileet aikaiseksi. Tahvo vallan riehaantui kun sai lahjapaketin suuhunsa ja repi papereita auki..Taisi käydä vaan niin,että Lyyti nappasi ruokalahjat välistä ja Tahvo ihmetteli saamiansa leluja..No,tasapeli tavallaan vaikkei Lyytin synttäreitä vietettykään-kumpikin sai jotain.
Koirat sai yhden lätyn kumpainenkin kovan kuolaamisen jälkeen ja tiistaina olikin sitten koirakrapula..Lyytillä vatsa sekaisin ja Tahvo oksensi..Hyvät bileet siis.Onneksi on vain kerran vuodessa 🙂

Tiistaina mentiin Tahvon, Kristiinan ja Milon kanssa Jänesniemen Elinan treeneihin. Ne oli valitettavasti viimeiset treenit Elinalla ainakin mitä nyt on tiedossa. Toivottavasti saadaan jatkoa. Vaikka matkalla Kaarinaan tuntui,että väsyttää ihan peevelisti ja rata ei painu mieleen eikä osaa päättää miten edes yrittää ohjata, niin jotenkin sitä taas heräsi treeneihin. Muutamien kokeilujen kautta saatiin sujuvaa menoa aikaiseksi ja taas joutui toteamaan,että Elina saa kyllä Tahvon parhaat puolet esiin:vauhdikasta menoa, ei hakemista esteille. Oli myöskin eka kerta ikinä kun Tahvo meni radan alusta loppuun, ei tokikaan kerralla, mutta kuitenkin. Ja ylipäätään että minä muistin radan-se vasta onkin jotain!

Keskiviikkona käytiin sovitusti Osteopaatilla vielä ennen Fitdog tiimin ensimmäistä leiriä. Tahvo on pysynyt hyvässä kunnossa. Ei merkittäviä jumeja. Tähän asti ollaan käyty osteopaatilla säännöllisesti n.viiden viikon välein ja silti Tahvo on tuossakin välissä toisinaan onnistunut saamaan itsensä huolella jumiin. Nyt sovittiin,että seuraavan kerran mennään vasta joulukuun alussa. Silloin Lyytikin pääsee ensimmäistä kertaa Johannan käsittelyyn.

Eilen pääsin sitten seuran omiin treeneihin lainakoira Siirin (bretoni) kanssa. Samaan ryhmään vapautui toinen paikka ja varasin sen Lyytille. Tyttöjen treenit siis. Mutta tekeepä itselle hyvää treenailla välillä toisen koiran kanssa. Voi mun pääparka kun yrittää muistaa miten mikäkin on toiselle opetettu ja mitä käskyjä käyttää, sinänsä jos niillä on mitään väliä. Muistin että tattiksen hallilla olis jotenkin kylmempi ja olin aivan ylipukeutunut ja hitsi sitä hien määrää tuolla juoksemisella. Todellakin tiesi tehneensä, mutta olipa taas tyytyväinen olo treenien jälkeen. Siiri vaan on selvästi viettänyt liikaa aikaa meidän ärriereiden kanssa-sellainen puupää se toisinaan on 🙂 Mutta saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi ja tykkään Siirin vauhdista. Se on oppinut lyhyessä ajassa ihan hirveästi, millainen agilityohjus siitä vielä tuleekaan. Ihana koiruli ❤ Ja Lyyti sai myös oikein mukavaa treeniä-kauheasti toistoja se ei edelleenkään siedä:koko ajan pitäisi olla jotain uutta ja jännää tiedossa. Putki/puomi erottelu sujui tosi hienosti, että jotain oppia on mennyt perille. Kepit tuotti ongelmia kun Lyyti varmaan luuli törmäävänsä seinään.
Ennen treenejä jännitin tietty etukäteen miten Lyyti reagoi kun haen Siirin kyytiin, mutta siellä se tyytyväisenä heilutti häntää kun Siiri hyppäs autoon. Tehtiin yhdessä lenkki ennen treenejä ja koirat käveli rinta rinnan kuin parhaat kaverit-musta ja valkoinen.

Huomasin eilen ihan puolivahingossa että Tahvolla on vatsassa vanhoja, osin parantuneita rupia.Toinen kainalo oli käytännössä auki raavittu. Just samanlaisia kun sillä oli reilu vuosi sitten allergian takia. Nythän Tahvo ei ole enää hetkeen raapinut itseään tai nuollut tassujaan, joten nämä tosiaan voi olla jo kesän ajoilta. Tahvo on nyt syönyt noin kuukauden ajan Orijenin nappulaa..täytyy edelleen muistaa seurata tiiviisti ihon kuntoa, koska tuntuu että tuo Orijenin ruoka sopii Tahvolle, mutta hyvin todennäköisesti barffatessa ruokavaliossa on ollut jotain joka on kuitenkin allergisoinut Tahvoa. Iski taas kamala huoli, ettei allergiaoireet uusiudu tai pahene…

Viikonlopuksi maalle ja sitten jännitetään ensimmäistä leiriä…

Me tehtiin rataa niinkuin maailmanmestari :)

tahvo 17.9-14rata 17.9-14

On tylsää toistaa itseään, mutta en vaan tiedä kertaa ettäkö olisin lähtenyt Jennan treeneistä pettyneenä..Nope.Niin vaan ei tapahdu.
Alkuun tehtiin rataa “Opi omista virheistäsi” tyyliin: tein tokalle esteelle pakkovalssin ja kolmanteen päällejuoksun ja putken väärään päähän se Tahvo ampaisi-ei paljoa kysellyt.Sitten tehtiin “niinkuin maailmanmestari teki” ja kunhan vaan luotin Tahvoon, otin etumatkaa niin että ehdin tehdä valssin,niin lopultahan se oli ihan nättiä menoa. Erityisen tyytyväinen olen siihen,miten Tahvo kääntyy putkelta kepeille päin-ei paljoa ihmettele minne ollaan menossa.
Mun omien ohjausvalintojen kohdalla tuli taas joitain kosahduksia, mutta Jennan avustuksella saatiin hyvää menoa aikaiseksi.
Mutta edelleen täytyy treenata kontakteja.Alkuun Tahvo jaksaa juosta kontaktit hyvällä vauhdilla ja sitten tottakai kun tietää että Jenna odottaa lihapullan kanssa kontaktin päässä niin sitä suorastaan ampaistaan.Mutta kun väsy alkaa vähänkin painaa,niin koko kontaktia aletaan kyseenalaistaa. Lisää treeniä!
Ai niin.Ekan kerran tauon jälkeen Tahvo hyppäsi 60cm rimoja. Oli pakko herätellä kisoihin.
Hämmentävää mutta totta: Joka kerta näiden treenien jälkeen mä olen hämmentynyt, kuinka taitava Tahvo on ja mitä kaikkea ihmeellistä Jenna saakaan meistä kaivettua esille. Metsälenkillä teki mieli suunnilleen halailla puita. Tahvoa halasinkin ❤
Näillä fiiliksillä lauantaina Lohjalle. Luottamus ja rentous-ei muuta niin olen supertyytyväinen (onkohan se liikaa pyydetty?).

Videopätkät on varmasti taas epäjärjestyksessä, mutta videoita kuitenkin (Ylimpänä on viimeinen pätkä, alimpana eka).Kiitos Hannalle kuvaamisesta ja treeniseurasta!

Ennen ja jälkeen treenien päästiin tosiaan metsälenkille kauniiseen aurinkoiseen aamuun. Silkkaa nautintoa!

Alueellinen valmennus 12.9-14/jaakotusta ja vastakäännöstä

Rata:Nina Manner

Rata:Nina Manner

https://m.youtube.com/watch?v=B2O7AQLZTJU
perjantaina oli pitkästä aikaa alueellisen valmennuksen treenit Ojangossa.Nina oli suunnitellut ratapohjan,jossa oli 4 ratavaihtoehtoa.Valitsin meille ne radat,joissa oli puomi, jotta saan taas samalla siihenkin treeniä,mutta ihan sattumalta varsinkin eka rata oli oikein hyvää herättelyä Tahvolle kääntymisiin.
Aiemmin viikolla Elinan treeneistä kuvatusta videosta huomasin,ettei Tahvo käänny niin tiukasti kuin tiedän sen pystyvän, jos se vaan viitsii käyttää kroppaansa kunnolla.Lisäksi Elinan treeneissä käytiin läpi jaakotuksen ja vastakäännöksen eroja. Niinpä päätin tehdä aluksi meidän ekan radan pääosin jaakotusta ja vastakäännöstä käyttäen. Ja menihän se,alusta loppuun puhdas rata ja ansaesteet väistettiin, mutta Ninakin huomasi ettei kaikki käännökset olleet niin tiukkoja kuin voisi olla.
Alettiin herättelemään Tahvoa käännöksiin,nimittäin jos vauhtia oli vähemmän,niin se malttaa kyllä käyttää kroppaansakin,mutta heti jos vauhtia oli enemmän,niin ei Tahvoa jaksanut oikein käännökset napata.Tehtiin ihan samaa treeniä kuin olen Elinan opastuksella tehnyt okseritreenissä:ennen estettä selvä merkkaus,Tahvo käytännössä pysähtyi ja sitten hyppäsi-ja kääntyi todella nätisti.
Tästä saatiin seuraavat kotiläksyt:nyt taas muistutellaan sitä että Tahvo tosiaan malttaa tulla mukaan merkkauksiin ja kääntyä, käyttää kroppaansa.Nyt ollaan viikonloppu maalla ja kotiin taitaa lähteä mukaan pari agiestettä että voin tehdä lyhyitä treenejä vaikka meidän takapihalla-naapurit ihmetelköön 😉

Tämän kauden tavoite on opetella puhumaan Tahvo-kieltä

href=”https://tahvoset.files.wordpress.com/2014/09/2014_vko37vko36pohja.gif”>2014_vko37(vko36pohja)

Oman treenivuoron odottaminen on vaan niin tylsää

Oman treenivuoron odottaminen on vaan niin tylsää

Eilen oli Elinä Jänesnimen yksäri.Usein ennen Kaarinaan ajamista sitä miettii, et onko tässä mitään järkeä.Eikö niitä treenejä löytyis yhtään lähempää? Mutta ei kyllä ikinä ole treenien jälkeen kaduttanut, että lähti ajelemaan. Olen kyllä niin onnekas, että olen päässyt Elinan oppiin!
Pitkästä aikaa saatiin videota meidän treeneistä. Itseasiassa siinä on melkein meidän koko treeni.Laitan videon kunhan keksin,miten saan sen niin että kuvanlaadusta saa jotain selvääkin. Hitsi että jäi hyvä mieli. Tahvo liikkui hyvin ja jaksoi hyvin ja ohjaajakin oli kutakuinkin kartalla.
Ihan alkuun tein ihmisnuolen ja toimihan se. Tosin Elina neuvoi kokeilemaan valssia kakkos esteelle ja että lähtisin enemmän samaa matkaa Tahvon kanssa lähdössä. Ja Tahvon vauhti kasvoi heti huomattavasti! Tätä samaa lähdettiin sitten soveltamaan läpi koko radan. Mietittiin kohdat, joissa on parempi että mä liikun enemmän samaa tahtia Tahvon kanssa ja missä voin mennä edellä. Tahvo hyppää paremmin viistoon, joten niissä kohdin voin ottaa etäisyyttä. Kun taas hypyt tulevat suoraan, Tahvo hakee niitä herkemmin ja niissä taas tietenkin olisi parempi olla tukena ja edetä yhtä matkaa. Mun kintut kuitenkin kulkee sen verran,että saan tarvittaessa kirittyä ja ehdin ohjaamaan.
Esteelle 6 tein poispäinkäännöksen. Ohjaus, jota olen käyttänyt tasan kerran aikaisemmin Oreniuksen treeneissä ja olen aina ollut sitä mieltä, ettei Tahvo osaa sitä. Ja niinhän se meni oikein heti ekasta kerrasta, eikä oikein edes hakenut estettä ja ohjautui tosi hyvin seuraavalle esteelle. Tuota pitäisi oppia käyttämään enemmänkin sopivien paikkojen tullen.
Esteille 10-11 tein aluksi kaksi valssia peräkkäin.Onnistui sekin, mutta hyvin kökköversiona, toisella esteellä olin auttamattomasti myöhässä. Ekalle esteelle muutettiin vastakäännös ja toiselle takaaleikkaus ja hitsi vieköön mikä muutos-Tahvo kääntyi niin paljon paremmin ja suunta automaattisesti kohti keppejä.
Pujottelu tuotti ongelmia koska painostin Tahvoa liikaa enkä malttanut odottaa, jolloin Tahvo jätti viimeisen keppivälin tekemättä..Omaa syytäni tuokin. Mutta keppien jälkeiset käännökset sujui taas hienosti.Seuraavat muutokset tehtiin taas kohtiin 18-20. Aluksi tein esteelle 20 takaaleikkauksen, mutta kun muutettiinkin niin että putkelta odottelin Tahvoa enemmän, peruskäännös(tai jaakotus),persjättö ja taas peruskäännös, niin vauhti taas lisääntyi ja käännökset pieneni.

Tästä aukenikin mulle virallinen tavoite tälle kaudelle: Mun on opittava lukemaan rataa niin,että se tukee Tahvon menoa parhaiten. Välillä mennään yhdessä, välillä erikseen, mutta niin että Tahvolla on varma fiilis.Tämä tarkoittaa sitä, että mun on turha katsella miten muut suunnittelevat omat ratasuorituksensa. Meidän tyyli ei vain sovi samaan muottiin. Ja kuinka helposti mä aina lähdenkään matkimaan muita! Aikaisemmin me ollaan puhuttu sellaista Saana-Tahvo-Spänglishiä nyt opetellaan puhumaan Tahvo-kieltä.