Arpaisten patikkaretki

cof

Matkaan lähdettiin Soinin Lauttosen virkistysalueelta.Ainut ongelma oli että meiltä kului tunti ennenkuin löydettiin oikeaan suuntaan ja oikealle polulle. “Patikkapolku” kyltti löydettiin kyllä, mutta nuoli kyltissä oli molempiin suuntiin 🙂 . Arpaisista ei ollut mitään mainintaa vielä tässä vaiheessa. Kartta oli ihan onneton netti pdf-versio, josta sai välttävästi apua.  Ensimmäinen taukopaikka Riuttosen järvellä, oikeaa matkaa taitettu vasta 3.5km

cof

cof

Alkuun koeteltiin huumorintajua. Reitille oli merkattu 5 taukopaikkaa: joko nuotio- tai laavupaikkoja. Ensimmäinen laavupaikka oli risteyksen tien haarassa, ilmeisesti hirvimiesten käytössä. Matkaa taitettu 5.5-6.5 km.

sdr

Oikeesti.Tässäkö me taukoillaan?

cof

cof

 

cof

No nyt alkoi kunnon retkireitti! Iso Kaihijärvellä oli hieno taukopaikka Kaihiharjun päällä.Jos joskus tulen tänne vielä uudelleen, autosuunnistan tälle paikalle, koska vieressä oli parkkipaikka. Samalta alueelta lähti myös muita lyhyempiä reittejä, joihin olisi kiva tutustua.

sdr

Koko päivän aikana meitä tuli 4 ihmistä vastaan, joista 3 oli Kaihiharjulla. Rauhassa sai kulkea.

cof

sdr

sdr

Päivän toiseksi pisin välietappi Kaihiharjulta Matosuolle n. 5km. Pitkospuuosuus oli todella pitkä mutta suomaisema oli upea.

IMG_20180702_143902

cof

Välillä jaksuhaleja ja sitten taas jatketaan

cof

sdr

Matosuosta varoiteltiin,että siellä on paljon käärmeitä. Me ei onneksi nähty yhtäkään koko matkan aikana. Tässä vaiheessa matkaa takana n.12 km

cof

Toiseksi viimeinen taukopaikka, Löytöjoki. Matkaa takana n.16km

cof

Meidän päivärinkat alkoi tyhjentyä eväistä, joten Tico pääsi eroon omasta repustaan, matka keveni loppumatkalle. Taukopaikoilla tuo hyttyshuivi oli tarpeen ja näyttää edelleen toimivan.

 

sdr

cof

Löytömäellä

cofsdr

 

IMG_20180702_183120

Näihin Arpaisten harjumaisemiin ei kyllästy ikinä. 

cof

Perillä. 24 km, aktiivista kävelyä 6.5h. Me jätettiin auto Arpaisten pohjoispuolen parkkipaikalle, koska pohjoispuolen ja Arpaisten väliä on tullut kuljettua jo jonkin kerran. Säästettiin tällä tavoin 3.5km ja koko reitti oli nyt meille uutta nähtävää.

 

Lemmenjoki part II, Kultahamina ja Morgamoja

Meidän tarkoitus oli mennä tän lapin viikon aikana Kevon reitille patikoimaan, mutta suunnitelmat muuttui kun käytiin päiväseltään Lemmenjoella ja todettiin sen olevan meille sopivaa maastoa. Isäntä ehti jo innostua kullanhuuhdonnasta Tankavaarassa joten Lemmenjoki oli sille hyvää jatkumoa. Lisäksi edellisyöksi tänne luvattiin hallaa, niin ei uskallettu lähteä patikoimaan kuin yhdeksi yöksi.
Keskiviikko aamuna otettiin taas venekyyti Njurkulahdesta ja tällä kertaa menimme pidemmälle Kultahaminaan asti.

bty

mikäs näitä maisemia on ihaillessa

bty

Tico nauttii..Mitä lujempaa, sen parempi

Heti Kultahaminassa oli leiriytymispaikka, jonne pystytettiin telttamme ja jätettiin ylimääräiset kamat, joita ei tarvittu päiväretken aikana. Ilma oli niin aurinkoinen ja tyyni että se toi tullessaan muutaman hyttysenkin. Ticolle ostettu Insect Shield huivi pääsi ekaa kertaa käyttöön ja tuntui kyllä toimivan.
IMG_4835

IMG_4836

Ticolla oli äitin tekemä makuupussi 🙂

Päiväreittimme oli osa ns.Kultareittiä, menimme Morgamojalle saakka, minne oli matkaa n.5 km. Ensimmäinen pysähdys oli Kullan ensimmäinen löytöpaikka. Paikalle kuljettiin poroaitauksen läpi, joten piti pitää huolta, että portit suljetaan meidän jälkeen, mutta näkyi myös poroja lähietäisyydellä eikä Tico tajunnut edelleenkään mitään poroista.
IMG_4854IMG_4838IMG_4837

STF_4850

IMG_4855

Välipala miehet tiellä pitää

Morgamojalle meni lähes koko matkan ajan mönkijöillä kuljettava metsätie. Välillä tulikin kullankaivajia mökkäreillä vastaan ja usein heillä oli kyydissään porokoira tms joka meidät nähdessään saattoi hypätä pois kyydistä ja tuli haukkumaan meidät 🙂 Ystävällistä porukkaa olivat silti kaikki ja mönkkäreiden äänet kuuli kyllä kaukaa, joten osasi aina varautua kohtaamisiin.

bty

Morgamojalla syötiin, levättiin hetki ja palattiin lähes samaa reittiä takaisin, tosiaan tälle reitille tuli matkaa noin 10km.

IMG_4857

Murehdin etukäteen, miten Tico suhtautuu telttailuun, kun se ei muutenkaan pidä mistään kahisevasta, mutta kun mentiin takaisin leirille, Tico painui tyytyväisenä nukkumaan ja nukkui todella rauhallisesti koko yön eikä edes palellut. Viime yönä oli sentään ihan kohtuu lämminkin, hiukan alle 10C. Onneksi vältyttiin hallalta.

IMG_4870

Tänään sitten kuljettiin Kultahaminasta noin 6 km:n reitti takaisin Ravadaskönkäälle, josta otimme taas venekyydin Njurkulahteen. Nyt kun meillä oli rinkoissa koko retkiarsenaali ja reitti oli osittain hyvin jyrkkää nousua, meinasi välillä ihan kunnolla puuskuttaa ja jaloissa tuntui kuluneen viikon retkeilyt. Onneksi meillä ei ollut kiire, kun matkaan oli varattu reilusti aikaa,niin sai huilailla ihan rauhassa.

btybdrbtydavbtyIMG_20170817_180019IMG_20170817_180030IMG_20170817_180103bty

Kaikken kaikkiaan telttailuretki sujui niin hyvin kaikin puolin, ettei tässä auta muu kuin suunnitella jatkoa. Karttaan on merkitty punaisella meidän ensimmäinen yhden päivän patikkaretki ja sinisellä tämä telttailuretki.

lemmenjoki

Pyhä-Nattanen

Tänään tehtiin “lyhyt ja palautteleva, vain 7km” pitkä lenkki Sompion luonnonpuistoon ja Pyhä-Nattaselle.
Näkymät Pyhä-Nattaselta on upeat, mutta: tie Sompion luonnonpuistoon on karseassa kunnossa, tai ehkä meidän Mini on liian kaupunkiauto. Suora reitti Nattaselle (2km) on vielä ihan OK, loppuosa melko jyrkkää ja erittäin kivistä; rakkaa ja lohkareikkoa. Annoin Ticolle taas erioikeudet kulkea vapaana, jotta saa helpommin sovittaa askeleensa.
IMG_4829IMG_4831IMG_4832btyIMG_20170815_123653IMG_20170815_123734IMG_20170815_123740btybty

ihan sama, mikä taukopaikka tai autiotupa. Tico on kaikkien kaveri ja saa rapsutuksia

IMG_20170815_131213IMG_20170815_131219IMG_20170815_131240IMG_20170815_131245bty

Alaspäin lähdimme kiertoreittiä, mutta olisi ollut huomattavasti järkevämpää vain mennä samaa reittiä takaisin. Kiertoreitti oli vielä enemmän ja pidemmän matkaa kivinen, sai todella taiteilla askeleitaan. Reitti kiersi tulentekopaikan kautta, mutta sitten alkoikin soinen osuus ja polku oli todella märkä. Paluumatka vaati jo kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Mutta katsellaan jälkeenpäin hienoja kuvia maisemista, niin paluumatkakin saa anteeksi.

Lemmenjoki ja Ravadasköngäs

Eilen ajettiin heti aamusta Inariin, Njurkulahden kylään ja kohti Lemmenjoen kansallispuistoa. Tarkoituksena oli patikoida pitkän päivän aikana 15km Ravadasjärvelle ja tulla sieltä takaisin venekyydillä.
Reitti oli tosi hyvin merkitty ja maisemat vaihtelivat korkeasta harjusta suomaisemiin. Itselle tuli yllätyksenä se, että vaikka olimme Lemmenjoella, niin jokea näki aika vähän. Matkalla oli portaita ja muutamia siltoja, jotka oli tehty metalliputkista. Portaat Tico pääsi aina kiertämään mutta sillat meni sitten kantokyydillä, ettei vahingossakaan tassut jää putkien väliin. Kesän aikana huonokuntoiset pitkospuut oli purettu, joten valumapurojen yli päästäkseen piti vähän nähdä vaivaa, varsinkin kun Tico ei mielellään jalkoja kastele. Ekoilla kerroilla Tico otti noin kolmen metrin loikkaa, mutta hyvin se oppi parkouristiksi ja loikki kiveltä kivelle ja arvioi miten pääsee helpoiten yli.
IMG_4750IMG_4753IMG_4756

Lounastauko pidettiin noin 10 kilometrin kohdalla. Mulla oli Ticolle päivän ylimääräinen ruoka-annos, mutta se ei selvästi riittänyt, koska pieni retkeilijä näytti jäävän nälkäiseksi. Retkeily on selkeästi raskasta puuhaa koiralle. Ylimääräisen ruan lisäksi Tico joi pitkin päivää Fitdog juomaa, jotta saisi lisäenergiaa. Taukopaikalla otettin Ticon retkireppu selästä pois ja pistettiin hetkeksi lämmintä päälle. Loppumatkan Tico menikin toiset valjaat ja pomppa-takki päällä, niin ei ollut painoa kannettavana kun eväätkin oli syöty.

IMG_4762IMG_4768

IMG_4772

Jos tauon aikana ei tapahdu mitään, voi hyvin kaivaa pesän puuvajaan ja ottaa nokkaunet

IMG_4773IMG_4775

IMG_4779

Välillä tarvittiin kantoapua, koska noiden siltojen yli en uskaltanut antaa mennä, ettei tassut jää väliin.

Päivän yksi erikoisuus oli joen ylitys veneellä, joka vedettiin vaijerin ja köysien avulla rannalta toiselle. Mulla oli Ticolle matkassa pelastusliivit, en tiedä olisiko se niitä tarvinnut, mutta oli kuitenkin eka kerta noin pienen veneen kyydissä. IMG_4782IMG_4784

IMG_4783v

Ravadasjärveltä meni vielä pieni luontopolku Ravadaskönkäälle, jossa oli hieno kolmiosainen vesiputous. Kuvat eivät tee oikeutta, mutta oli varmaan isoin Suomessa näkemäni vesiputous.

IMG_4786IMG_4788IMG_4792IMG_4793IMG_4795

Ravadaskönkäältä meitä tultiin hakemaan jokiveneellä takaisin Njurkulahdelle.Venematka kesti noin puoli tuntia ja näki kyllä hienosti Lemmenjokea ja sen ympäristöä.

IMG_4803

Lemmenjoki vei sillä lailla mennessään, että suunnitelmat vähän muuttui muun viikon aktiviteetin osalta ja lähdelle huomenna uudelleen 🙂

Kiilopää ja Tankavaara

Aamulla startattiin ja ajeltiin Kiilopäälle.

bdr

Ennen reiteille lähtöä saattoi tarkistaa, ettei reppu paina liikaa 🙂

Lähdimme kipuamaan Kiilopään huipulle kansallispuiston portilta, matkaa ylös oli noin pari kilometriä. Osa matkasta oli portaita, yhteensä 860 askelmaa. Tico kiipeili osan matkasta portaita, osan matkasta käveli portaiden vierestä.

 

Ylöspäin mennessä tuli vielä jonkin verran muita ihmisiä vastaan, mutta kun päästiin huipulle, niin porukka hajaantui johonkin.

 

Huipulla syötiin matkaeväät ja otettiin pakolliset huiputuskuvat. Alas päin tultiin eri reittiä pitkin, Kiirunan lenkki,  joten matkaa tälle aamukävelylle tuli n 6km.

 

Takaisin mennessä ei tosiaan tullut ketään vastaan tulijoita, joten Tico kulki osan matkasta vapaana. Siinä se kuljeskeli mun ja isännän välissä, saipa helpommin valita askeleensa. Poroista se ei edelleenkään välitä tuon taivaallista, joten kulkeminen on varsin helppoa.

Iltapäivällä mentiin sitten Tankavaaraan. Isäntä tutustui kullan huuhdonnan saloihin ja me lähdettiin Ticon kanssa Koilliskairan luontokeskukseen kiertämään 6 km:n luontopolku Tankavaaran huipulle.

 

Ylös Tankavaaralle vei jokseenkin juurikkoinen polku, mutta kun päästiin ylös, niin reitti muuttui paljon kivemmaksi kulkea ja katsella.

 

 

 

Tämän päivän saldo noin 12 km ja kaksi huiputusta. Vaikka säätiedote lupasi sadetta, ei sadepilvet osuneet ainakaan meidän päälle koko päivänä. Hyttysiä tai muita ötököitä ei näkynyt, ei kuulunut. Maisemat on jokseenkin vehreämmät kuin esim. Ylläksellä missä olen tottunut enemmän kulkemaan. Myös patikkareitit ovat täällä huomattavasti paremmassa kunnossa ja helpommin kuljettavia. Tästä on mukava jatkaa.

Mökillä juomaa palautukseen ja lisäenergiaksi, lämmintä lihaksille ja lepoa -tyytyväinen koira 🙂

 

 

 

 

Lomakuulumisia

Käytiin Ticon kanssa keskiviikkona Jyväskylässä agilityliiton virallisessa mittaustilaisuudessa. Ajeltiin meidän mökiltä Jyväskylään ja jatkettiin sieltä sitten matkaa Helsinkiin, jotta ehdittiin valmistautua tämän kesän lapin matkaa varten.
Vaikka mittaustilaisuuksia ei vielä ole montaa järjestettykään, on niistä saanut lukea jos jonkinlaista kommenttia. Ja jännittihän se – jos ekoissa kisoissa en jännittänyt edes päänsäryn vertaa, niin migreeni meinas tulla päälle mittaustilaisuuden jälkeen.
Mulla ei ole kyllä tilaisuudesta mitään valitettavaa, muuta kuin parinkymmenen ylimääräisen minuutin verran odottamista. Meillä oli hyvin aikaa lämpätä koira läheisellä pururadalla, kun tultiin sieltä takaisin, niin ei odotettu kauaakaan kun Ticolta tarkastettiin siru. Odottamaan jouduimme, kun viimeiset tuomarit tulivat paikalle myöhässä ja he joutuivat sitten vielä kasaamaan pöytiä ja laittamaan tietokoneita ja printtereitä valmiiksi. Kunhan koneet oli valmiina, ilmoitettiin että koirat mitataan siinä järjestyksessä, mitä sirut on luettu – Tico oli neljäntenä vuorossaan. Heti sen jälkeen yksi tuomareista (Marja Lahikainen) tuli kysymään, jos me tultais hänen mitattavakseen. Lahikainen mittasi kahteen kertaan, totesi että sai Ticon mitaksi 41cm, käytiin hyväksyttämässä se Kari Jalosella ja meidän osalta mittaustilaisuus oli siinä. Tico ei siis joutunut kiertoon, koska oli niin selvästi medi. Ja tämä kaikki tapahtui ulkona, toki siinä lähettyvillä oli koiria jne, mutta Tico otti tilanteen hyvinkin relasti.

bty

Mini ja medi. Maksit jäi maalle hoitoon.

Mökillä lomaillessa innostuttiin kiertämään vähän Ähtärin luontokohteita. Löysin facebookista artikkelin, johon oli kirjattu 10 paikkaa Ähtäristä ja siitähän niitä oli helppo poimia.Yhtenä iltana ajeltiin Raatikan hiekkarannalle. Siellä oli helppo antaa koirien juosta, kun ketään muita ei ollut paikalla.
bty

Käytiin tutustumassa myös Ohrakoskeen. Äärimmäisen kaunis paikka, jossa olisi kulkenut jonkinlainen ympyräreittikin joen molemmin puolin, mutta nyt en lähtenyt siihen vielä tutustumaan, vaan kävelimme edes takas ja tutustuimme Ticon kanssa joen ylittävään siltaan. btybtybdrbtybty
Kolmantena keikkana tehtiin sitten vähän pidempi reissu Arpaisille. Usko olisi loppunut kesken matkan, ellen olisi löytänyt niin hyviä ja tarkkoja ajo-ohjeita. Paikka ei näyttänyt Ähtäriltä ollenkaan – olisin voinut kuvitella olevani Punkaharjulla. Arpaisten majalta lähti 3.5km pitkä Kalevin kiekka (harjumaisemaa ylös ja alas), jonka kiersimme. Sen lisäksi käytiin vielä kävelemässä pätkä Arpaisten reittiä, joka kulkee Soinista Ähtärin hotelli Mesikämmeneen.
btybtybtybty

Nyt onkin sitten pari päivää pakkailtu tavaroita tämän kesän lapin matkaa varten. Tällä kertaa olis tarkoitus myös telttailla eikä tehdä vaan päivän patikkaretkiä. Voi tuota tavaran määrää! Kun on omat ja Tiksin tavarat. Ticolle on tehty oma makuupussi ettei palele teltassa ja ensiaputarvikkeiden määrä riittäisi varmaan useammallekin vaikka toki toivon,ettei mitään satu. Tälläkin kertaa Ticon kasvattajasta oli suuri apu, kun hän listasi meille osan tarvikkeista, joita ottaa mukaan:

cof
Matka pohjoiseen alkoi Tampereelta, josta lähdimme autojunan kyytiin kohti Kolaria. Kunhan auto oli saatu ajettua autovaunuun, meillä oli vielä hyvin aikaa käydä pitkällä lenkillä Tampereen maisemissa. Käveltiin Tampere Talon takana sijaitsevalle ankkalammelle. Isäntä meni syömään Ravintola Tuhkoon ja kun me palattiin lenkiltämme, niin jo oli Ticolle tuotu juoma-astia valmiiksi terassille. Tico arvostaa!

bty

Muumipeikko oli aika pelottava otus. Tätä lähemmäs ei vaan uskaltanut mennä.

bty

Ravintola Tuhko on saanut nimensä Tove Janssonin alter egosta – tai näin on ainakin epäilty. Tico antaa ravintolalle 7.5/ 5 pistettä 😉 koska sai vettä ja rapsutuksia. Ihmiset olivat myös tyytyväisiä.

Tico muuten otti äkkilähdön yks ilta Pompan mainoskuvauksiin. En tiedä päätyikö kuvista yksikään varsinaisiin mainoksiin, mutta näissä kuvissa näkyy Ticon harmaa Jumppa-Pomppa. Kyseinen Pomppa lähti nyt myös koeajolle Lappiin, joten lisää aiheesta myöhemmin 😉