Viikko Ticoa ja Taloskaa

Tico on ollut meillä nyt viikon.
Olen edelleen niin ihmeissäni tuosta pennusta. Tico oppii todella nopeasti, osaa rauhoittua mutta syttyy leikkiin. Tahvo ja Lyyti ei ole varsinaisesti koskaan palkkautuneet lelusta, joten mulla on todella opettelemista lelupalkkaamisesta.
Mitä me ollaan tehty? Ticolle opetettiin tärkeimmät ensiksi 🙂 . Huutamalla ja vinkumalla se ei saa mitään. Ja se oppi sen todella nopeasti. Pennulla on myös oma huone, missä se nukkuu yöt ja rauhoittuu muutenkin, makuuhuoneeseen ei ole asiaa. Jo viikon jälkeen Tico pysähtyy makkarin oven kohdalla kuin seinään. Myös yksinoloa alettiin harjoitella heti. Aluksi niin että Tico on rauhassa omassa huoneessaan vaikka me muut häärätään asunnossa, sitten niin että isot koirat olivat seurana ja välillä pieniä hetkiä ihan yksin. On tullut käytyä pyykkituvalla ja roskiksilla tiuhaan tahtiin,kun on harjoiteltu 🙂 Moni asia tehty yksitellen,että saan paljon pieniä toistoja aikaiseksi. Mutta niinkuin sanoin, Tico oppii nopeasti. Aamulla käyn sen kanssa ulkona, annan aamuruan ja sitten menen isojen koirien kanssa lenkille. Tico jää kotiin jo ihan rauhassa. Aamuja ollaan muutenkin harjoiteltu mahdollisimman tylsiksi, nimittäin kun lähden töihin niin mulla tuskin on kauheasti aikaa riehuhetkiin.
Jokapäivä on käyty kävelemässä niin että Tico pääsee kulkemaan myös vapaana,erilaisissa maastoissa, välillä Tahvo seuranaan.Rappusiakin on kiipeilty. Hyvin nopeasti Tico oli sitä mieltä että häntä on turha nostella (pientä vaan on niin ihana pitää sylissä), hän kyllä osaa ja uskaltaa kulkea joka paikassa. Niinpä meidän asunnon hissi on tullut jo todella tutuksi (asumme 7.kerroksessa), pyykkituvassa ja kuivaushuoneessa on leikitty vaikka puhallin on pauhannut täysillä. On tutustuttu naapurin lapsiin ja tuttuihin koiriin. Autoilu ja autossa odottaminen on tullut tutuksi. Tico rauhottuu todella hyvin omaan häkkiinsä.
WP_20160328_12_31_59_Pro

Pitkänäperjantaina käytiin Haltialassa ja siellä oli vaikka kuinka paljon ihmisiä. Tico kulki reippaasti eikä vieraat eläimet ihmetyttäneet yhtään, jos se edes niitä huomasi 🙂 . Kunhan löydettiin vähän kuivempi paikka, niin saatiin leikittyäkin. Sunnuntaina käytiin tsemppaamassa kaveria agilitykisoissa. Hetken aikaa tutustuttuaan Tico oli aivan rauhassa omassa häkissään. Välillä leikittiin ja syötiin herkkuja. Ei jännittänyt väen paljous eikä meteli kummassakaan paikassa.
IMG-20160325-WA0006WP_20160327_15_31_34_Pro
Tällä viikolla on käyty kaksi kertaa meidän omalla hallilla. Ekalla kerralla isot koirat olivat mukana ja pääsin niidenkin kanssa treenaamaan. Ticon kanssa tutustuttiin paikkaan ja leikittiin. Kun oli isojen koirien vuoro treenata, niin Tico ei todellakaan odottanut hiljaa häkissään kun kuuli mun äänen kentältä. Vaatii vielä paljon harjoittelua, koska kävi niin kierroksilla ettei edes namit kelvanneet että olisi päässyt palkkaamaan hiljaisena olosta. Toisella kerralla oltiin kahdestaan. Molemmilla kerroilla treenattiin leikinomaisesti sylkkäreitä, poispäinkäännöksiä ja peruskäännöksiä. Yritän vielä tsempata ja muistaa treenata tasapuolisesti molemmista suunnista. Ja Tico pääsi tekemään muutaman kerran aivan lyhyttä putkea. Siitä se innostui niin että melkein jo karkasi putkeen.

WP_20160329_12_01_10_Pro
Keskiviikkona oli Tahvon ja Lyytin hierontapäivä. Käsittelyjen jälkeen Petriina kaappasi Ticon syliinsä eikä Tico ollut millänsäkään vaikka vieras ihminen vähän kopeloi. Kunhan se vielä vähän enemmän kasvaa,niin totutetaan sekin tosi pian hierontaan.

WP_20160330_12_39_22_Pro
Tänään käytiin Murren Murkinassa suunnittelemassa Ticon ruokavaliota, mutta eipä siinä ollut paljoa suunnittelemista ollut.Muschin puppy ruualla jatketaan ja lisäksi ostettiin Murren Alkuvoima junioria ja kana sisäelinseosta, jota voi lisätä muiden ruokien joukkoon pieninä annoksina. Muutenkin Tico on syönyt jo pieniä annoksia Tahvon ja Lyytin ruokia eli lohta ja kalkkunaa. Ticon jääkaappi täydentyi  myös Nutrolin pentu öljyllä, jotta siitä tulee vieläkin viisaampi pentu.
Murren Murkinassa saatiin myös punnittua Tico. Ystävällinen henkilökunta pisti Ticon lihavaakaansa ja sehän näytti 3.2 kg 🙂

fotor_WP_20160401_10_28_51_Pro
Kotona me ollaan leikitty, sekä ulkona että sisällä, mahdollisimman monipuolisesti. Koiran käsittelyä on opeteltu ja totuteltu. On harjattu ja yritetty leikata kynsiä, mutta kynsien leikkaus on ollut aika horroria. Olemme edenneet kynsien leikkauksessa yksi tassu per päivä -menetelmällä. Tämä näyttää toimivan varsin hyvin, etenkin kun päivä päivältä Tico ymmärtää naksuttimen paremmin. Tänään jo maattiin selällään ihan rauhassa.
Ticon pentuaitauksessa on pieni luukku, josta se pääsee kulkemaan. Tico on oppinut istu ja odota käskyt. Nyt se saa tulla luukusta ulos kun se istuu nätisti ja vapautuu Okei -käskyllä.
Ja sitten me on “jumppailtu”. Tico kiipeää laatikolle niin että etutassut on laatikolla ja venyttää takajalkojaan. Sitten se osaa kävellä pienen laatikon läpi niin että yksi tassu kerrallaan menee laatikon sisältä. Tätä jatketaan vielä niin että saataisiin Tico pysähtymään laatikkoon niin että kaikki tassut on sisällä samaan aikaan. Kosketusalustaa on aloiteltu naksuttimen avulla, mutta se ei ole läheskään niin kivaa kuin kaikki kiipeily ja tasapainoilu. Lisäksi Tico on kävellyt tasapainotyynyn läpi ja tänään se jo pysähtyi tyynylle kaikki jalat tyynyn päällä. Tästä jatketaan ❤
WP_20160326_14_11_55_ProWP_20160329_07_44_10_Pro

Maalla on mukavaa vol.1

Eka lomaviikko on vierähtänyt maalla.
Heti ensimmäisenä lomapäivänä pääsin kokeilemaan kummitytön kanssa Ähtärin flowpark :a. Jaksettiin mennä kaksi aikuisten “helpointa” rataa, jotka nekin oli silkkaa epämukavuusaluetta. Tuosta päivästä voi varmasti ammentaa monia asioita agipuolellekin, ainakin huomasi mihin kaikkeen sitä pystyy pelon ja sinnikkyyden voimalla. Mahtava kokemus ja kuinka palkitsevaa oli huomata pystyvänsä ja jaksavansa. Suosittelen kaikille ja itse ainakin aion mennä kokeilemaan kahta jäljelle jäänyttä rataa.130806659243099119Koirat,etenkin Tahvo ei ole suostunut juurikaan kulkemaan meidän mökkitiellä. Tekee stopin melkein heti kun tullaan meidän pihasta pois. Sama juttu oli viime kesänä, kun sitten mun kummit (jotka asuu naapurissa) tiesivät sanoa että viereisellä pellolla ja metsässä on liikkunut karhu. Ehkä tämä on nyt sitten samaa “oireilua”. Koirat on siis kuluttaneet energiaansa, ei niinkään lenkkeillen vaan uiden ja pihassa riehuen. Tänään käytiin vasta ekaa kertaa mäkijuoksemassa hiekkakuopilla. Tahvo oli siitä puuhasta taas niin innoissaan, että pakkohan sinne on mennä toistekin.

fotor_WP_20150711_18_50_56_Pro fotor_WP_20150711_18_50_56_Pro(1) fotor_WP_20150712_11_27_15_Pro fotor_WP_20150712_11_27_15_Pro(1)

Uskotteko,että maaltakin löytyi agilitykenttä? Se on kyllä vuosimallia kuokka ja kirves ja kaikki on enemmän kuin epäilyttävässä kunnossa. Ei taatusti ole ollut käytössä vuosikausiin, mutta pienen pohdinnan jälkeen uskaltauduin silti käyttämään hyödykseni kentän A-estettä. Siellä me ollaan käyty Tahvon kans lähes päivittäin tekemässä lyhyt mutta ytimekäs juoksu A-treeni.
130806623265987772Joitain muutoksia piti tehdä palkkauksen kanssa. Mun oli pakko ottaa edessä valmiina ollut palkka pois, koska Tahvo alkoi toistuvasti sikailemaan ja hyppäämään alas liian korkealta. Otin käyttööni Saksasta tuliaiseksi tuodun Holobal pallon, joka on helppo heittää ja Tahvo saa vauhtia, mutta sisälle saa kätevästi nameja, jotka kuitenkin palkitsee Tahvoa paremmin kuin pelkkä lelu. Ei tarvinnut montaa toistoa tehdä, kun selvä sikailu loppui ja Tahvo alkoi miettiä mitä oikeasti tulee tehdä ja keskittyi enemmän oikeaan suorittamiseen.
Nyt pari treenikertaa on saatu tehtyä todella hyvällä onnistumisprosentilla, ja osumat ovat tulleet paremmalle kohdalle ettei tarvitse arpoa osuiko vai eikö. Treeni on edelleen aloitettu aina pelkällä alastulo treenillä ja jos Tahvo tarjoaa pysäytyksiä, niin tehdään heti perään pari kertaa pelkkää alastuloa. Ennen A.ta olen laittanut siivekkeen, jota Tahvo on kiertänyt jotta tulisi edes vähän enemmän radanomaista treeniä ja vauhtia. Viimeisimmässä treenissä otin sivuttaisetäisyyttä, joka ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Se mikä edelleen tuottaa ongelmia on mun jääminen taka-alalle ja Tahvo suorittaisi A.n itsenäisesti. Kokeilin nyt kaksoispalkkaa. Edessä on valmiina odottamassa targetti rasia,jossa on kuitenkin kansi, niin että jos Tahvo loikkaa alas liian korkealta,niin se ei sitä palkkaa saa ja toisen palkan heitän itse, eli holobalin. Tämä tuntui toimivan, mutta vaatii ehdottomasti vielä harjoitusta ja paljon.
Jos muuten joku kiinnostui noista Holobaleista,niin niitä saa nykyään tilattua Pikku-Marilta 🙂 Itse en ole käyttänyt mitään muuta palkkalelua vuoteen.

Täällä maalla on ollut myös paljon luppoaikaa, varsinkin kun koirat on sipanneet aina niin aikaisin 🙂 Olen surffaillut netissä ja lukenut koirien nivelvaivoista ja niiden hoidosta. Meillähän on jo pitkään ollut “yhteinen lääkekaappi”, chia-siemenet, kookosöljy ja kausittainen aloe vera juoma on ollut meidän käytössä jo pidemmän aikaa. Hevospuolella käytetään inkivääriä ja ruusunmarja rouhetta, joten päätin kokeilla. Lisäksi kaappiin saatiin B-vitamiini täydennystä. Jäädään odottelemaan, onko näistä mitää hyötyä tai vaikutusta. Maalla on myös lähes tyhjä pakastin käytössä,joten aina kun ollaan täällä, koirat saa syödä barf-ruokaa. Lyyti on voinut selvästi paremmin. Ei yhtään närästys -tai nielemiskohtausta. Yksi syy,miksi odotan että päästään muuttamaan takaisin Vallilaan-koirien oma pakastin 😀

fotor_WP_20150712_19_57_18_ProJa on lomalla myös levätty. Todella.
Mä olen suonut itselleni lähes joka aamu oman hetken käymällä paikallisella kuntosalilla. Siitä saa hyvän buustin päivään ja todella tyytyväisen olon. Onnekseni sain hyvät, kattavat salitreeni ohjelmat FitDogista tutuksi tulleelta Jessiltä. Aion ehdottomasti jatkaa kun mennään takaisin kaupunkiin.
fotor_

Koirien täyteinen viikko

fotor_WP_20141006_20_38_38_Pro

fotor_WP_20141006_19_27_51_Pro

12_vko41

fotor_(2)

Tahvo täytti maanantaina 6 vuotta. Synttäreiden kunniaksi päätettiin pitää lättykestit. Juhliin kutsuttiin tietenkin Emppu (Tahvon kummitäti) ja agilityn kautta tärkeäksi ystäväksi tullut Sonja. Niistä saatiin jo hyvät bileet aikaiseksi. Tahvo vallan riehaantui kun sai lahjapaketin suuhunsa ja repi papereita auki..Taisi käydä vaan niin,että Lyyti nappasi ruokalahjat välistä ja Tahvo ihmetteli saamiansa leluja..No,tasapeli tavallaan vaikkei Lyytin synttäreitä vietettykään-kumpikin sai jotain.
Koirat sai yhden lätyn kumpainenkin kovan kuolaamisen jälkeen ja tiistaina olikin sitten koirakrapula..Lyytillä vatsa sekaisin ja Tahvo oksensi..Hyvät bileet siis.Onneksi on vain kerran vuodessa 🙂

Tiistaina mentiin Tahvon, Kristiinan ja Milon kanssa Jänesniemen Elinan treeneihin. Ne oli valitettavasti viimeiset treenit Elinalla ainakin mitä nyt on tiedossa. Toivottavasti saadaan jatkoa. Vaikka matkalla Kaarinaan tuntui,että väsyttää ihan peevelisti ja rata ei painu mieleen eikä osaa päättää miten edes yrittää ohjata, niin jotenkin sitä taas heräsi treeneihin. Muutamien kokeilujen kautta saatiin sujuvaa menoa aikaiseksi ja taas joutui toteamaan,että Elina saa kyllä Tahvon parhaat puolet esiin:vauhdikasta menoa, ei hakemista esteille. Oli myöskin eka kerta ikinä kun Tahvo meni radan alusta loppuun, ei tokikaan kerralla, mutta kuitenkin. Ja ylipäätään että minä muistin radan-se vasta onkin jotain!

Keskiviikkona käytiin sovitusti Osteopaatilla vielä ennen Fitdog tiimin ensimmäistä leiriä. Tahvo on pysynyt hyvässä kunnossa. Ei merkittäviä jumeja. Tähän asti ollaan käyty osteopaatilla säännöllisesti n.viiden viikon välein ja silti Tahvo on tuossakin välissä toisinaan onnistunut saamaan itsensä huolella jumiin. Nyt sovittiin,että seuraavan kerran mennään vasta joulukuun alussa. Silloin Lyytikin pääsee ensimmäistä kertaa Johannan käsittelyyn.

Eilen pääsin sitten seuran omiin treeneihin lainakoira Siirin (bretoni) kanssa. Samaan ryhmään vapautui toinen paikka ja varasin sen Lyytille. Tyttöjen treenit siis. Mutta tekeepä itselle hyvää treenailla välillä toisen koiran kanssa. Voi mun pääparka kun yrittää muistaa miten mikäkin on toiselle opetettu ja mitä käskyjä käyttää, sinänsä jos niillä on mitään väliä. Muistin että tattiksen hallilla olis jotenkin kylmempi ja olin aivan ylipukeutunut ja hitsi sitä hien määrää tuolla juoksemisella. Todellakin tiesi tehneensä, mutta olipa taas tyytyväinen olo treenien jälkeen. Siiri vaan on selvästi viettänyt liikaa aikaa meidän ärriereiden kanssa-sellainen puupää se toisinaan on 🙂 Mutta saatiin hyviä pätkiä aikaiseksi ja tykkään Siirin vauhdista. Se on oppinut lyhyessä ajassa ihan hirveästi, millainen agilityohjus siitä vielä tuleekaan. Ihana koiruli ❤ Ja Lyyti sai myös oikein mukavaa treeniä-kauheasti toistoja se ei edelleenkään siedä:koko ajan pitäisi olla jotain uutta ja jännää tiedossa. Putki/puomi erottelu sujui tosi hienosti, että jotain oppia on mennyt perille. Kepit tuotti ongelmia kun Lyyti varmaan luuli törmäävänsä seinään.
Ennen treenejä jännitin tietty etukäteen miten Lyyti reagoi kun haen Siirin kyytiin, mutta siellä se tyytyväisenä heilutti häntää kun Siiri hyppäs autoon. Tehtiin yhdessä lenkki ennen treenejä ja koirat käveli rinta rinnan kuin parhaat kaverit-musta ja valkoinen.

Huomasin eilen ihan puolivahingossa että Tahvolla on vatsassa vanhoja, osin parantuneita rupia.Toinen kainalo oli käytännössä auki raavittu. Just samanlaisia kun sillä oli reilu vuosi sitten allergian takia. Nythän Tahvo ei ole enää hetkeen raapinut itseään tai nuollut tassujaan, joten nämä tosiaan voi olla jo kesän ajoilta. Tahvo on nyt syönyt noin kuukauden ajan Orijenin nappulaa..täytyy edelleen muistaa seurata tiiviisti ihon kuntoa, koska tuntuu että tuo Orijenin ruoka sopii Tahvolle, mutta hyvin todennäköisesti barffatessa ruokavaliossa on ollut jotain joka on kuitenkin allergisoinut Tahvoa. Iski taas kamala huoli, ettei allergiaoireet uusiudu tai pahene…

Viikonlopuksi maalle ja sitten jännitetään ensimmäistä leiriä…

Kouluttajien treenit ja osteopaattia

IHAH kouluttajat 140904
Eilen päästiin pitkästä aikaa Tiaisen Helenan treeneihin. Oikeasti oli huono omatunto,kun en ole loman takia päässyt Helenan treeneihin kolmeen viikkoon.Oon kuitenkin tykänny Helenan treeneistä tosi paljon. Ennen treenejä ajattelin, et mitenköhän vaan me selvitään tuosta radasta, vaikka ei se niin vaikealta näytä, mutta A)Miten ehdin ohjaamaan kepeille ja ehdin tehdä niin paljon puhutun persjätön keppien jälkeen B) miten ohjaan,ettei Tahvo sukella putkeen pituuden jälkeen.Myönnän kyllä ettei mulla ollut vielä radalle mennessäkään valmista suunnitelmaa, mutta puhtaasti se meni alusta loppuun heti ekalla kerralla. Pituuden jälkeen tein vastakäännöksen,eikä Tahvo meinannutkaan mennä putkeen. Parasta oli kuitenkin se,että Helena myönsi “olevansa ihmeissään”. Ei ollut osannut odottaa tuollaista. Kyllä lämmitti meikäläisen mieltä! Kerroin mitä ollaan tehty kesällä (tai lähinnä että agilityä on treenattu vain nimeksi) ja Helena sanoi suoraan, että nyt ei kannata alkaa haalia treenejä liikaa. Helena sanoi myös että jotain on tapahtunut mun ja Tahvon ratasuorituksissa, koska me molemmat ollaan paljon rennompia. Mikäs sen parempaa kuultavaa, sitähän mä olen nimenomaan kaivannut ja senkun vielä sais siirettyä kisoihin.
Yks asia mitä edelleen manailen mielessäni on se,et miks himputissa radat pitää aina ajatella niin vaikeaksi?? Kun useimmiten helpommallakin pääsis..Nytkin tein pari ekaa kertaa 2-3 väliin persjätön..Ja kääntyihän se Tahvo hienosti putkeen..Sitten se tiputti kerran riman ja Helena sanoi,että mitäpä jos vaan vedät sen putkeen- ja sinnehän se meni..Ei mitään maailman monimutkaisinta, mutta minulle arvokasta etten omalla liikkeelläni ja Tahvon häiriköinnillä aiheuta rimojen tiputtelua.
Radalla ollut okseri-rengas-pituus -suora aiheutti vähän hakemista, mutta sekin parani muutaman toiston jälkeen. Tällä viikolla aikaisemmin Tahvo onnistui jälleen kerran hajottamaan renkaan niin nätisti, että en yhtään ihmettele jos muisti sen ja varoi rengasta. Täytyy taas muistutella renkaasta tarjoamisen kautta-se on toiminut hyvin Tahvolle.
Lopuksi tehtiin vielä puomi-putki erottelua eikä sen kanssa ollut yhtään ongelmia.
Tänään Tahvo pääsi Mankisen Johannalle osteopaatille. Tuli todistettua se, mitä odotinkin: Tahvolle on vesi- ja mäkijuoksu tehnyt todella hyvää. Lihakset ovat kasvaneet ja ne kauan kaivatut selkälihakset ovat selvästi kehittyneet. Toki kun tälläiset uudet treenimuodot on tulleet kuvioihin,niin Tahvo oli saanut myös itsensä jumiin, mutta ei mitään hälyttävää. Tahvo makasi tyytyväisenä ja häntä hakkasi lattiaan, kun Johanna käsitteli. Taisi sekin olla mielissään. Sovittiin, että jatkossa käydään säännöllisesti noin kerran kuussa Johannalla ihan senkin takia että Tahvon rakenteen takia se vetää itsensä helposti jumiin ja ettei mitään pahempaa sitten ehdi muodostuakaan. Etenkin kun myöhemmin syksyllä alkaa fit dog tiimin treenit, niin koira pysyis kuosissa.Seuraavan kerran mennään sit Johannalle ennen ensimmäistä leiriä.

Tahvohan on kutakuinkin pitänyt syömälakkoa siitä lähtien kun Lyyti lähti mammalomalle. Oikeasti on aika stressaavaa välillä yrittää saada koira houkuteltua syömään jotain, mutta kun ei vaan kelpaa.Eilen mulla oli onneks lyhyt työpäivä ja myöhään illalla vasta treenit, joten päätin kokeilla jos saan Tahvon syömään edes nappuloita ennen treeniä. Jostainhan sitä energiaakin on saatava.Nyt tällä hetkellä meillä on kokeilussa Racinel Black Label chicken, enkä ole vielä huomannut että Tahvo saisi samanlaisia oireita kuin vuosi sitten nappuloista.Olisi ihan kiva löytää sopiva nappularuokakin,jos/kun ei aina ole mahdollista syöttää barffia. Anyways, kokeilin jos ruoka kelpaisi paremmin työn kautta. Tehtiin taas liikkeitä fyssarin jumppaohjeiden mukaan, keksittiin temppuja ja laatikkotreeniä ja vaikka mitä ja sinnehän ne nappulat upposivat.Lopulta ihan maittavastikin! Koira söi ekan kerran koko viikon aikana!
Siinä kun odoteltiin treeneihin menoa satuin näkemään,et Murren Murkinaan oli tullut uutuus nimeltä Escapure.Kävin sitten ajamassa sen kautta ennenkuin mentiin Kivikkoon. Iltaruoaksi Tahvo sitten saikin Escapuren lammasta sekä wurstina että tölkkiruokana.Osui ja upposi ja onneksi on ihanan kallista 🙂 Täytyy nyt vaan taas seurailla tuota Tahvon tassujen nuolemista ja miten se raapii itseään,nimittäin kesäloman aikana se sai ainakin naudan rustoluista armottoman raapimiskohtauksen eikä koko yönä nukkunut kukaan..

Mutta nyt me vaan ollaan ja lepäillään ja ensi viikolla on Jänesniemen Elinan treenit.Jes! Sunnuntaina mennään taas moikkaamaan Lyytiä,joten pentukuulumisia tulee sitten.
Ja ensi viikolla lupaan (itselleni) aktivoitua taas treenien videoinnin kanssa.