Treenilöisii ja kotiläksylöisii

Edellisellä kerralla kun oltiin Vapun hyppytekniikka treeneissä, me harjoiteltiin korkeuden arviointia. En nyt muista tarkalleen enää korkeutta, mutta sanotaan nyt vaikka että okseri oli 30 cm. Tico katseli aikansa hyppyä ja päätti olla hyppäämättä. Mä ihmettelin,et onpas ihme tyyppi. Aikaisemmat treenikaverini on kyllä hypänneet – vaikka sitten silmät kiinni 🙂 Vappu kehui, että Tico on vaan viisas. Se arvioi ja päättää,että hän ei vielä tuohon pysty, en edes yritä.
Viimeksi meidän hyppykaksari muuttuikin yksäriksi. Ajattelin,ettei Tico ikinä tule jaksamaan tuntia yksin. Pieniä taukoja kyllä pidettiin, mutta tunti meni kuin siivillä. Vappu olisi halunnut tehdä taipumisharjoituksia putkien kautta. Kerroin Ticon putkessa kaatumisesta ja siitä ettei se oikein tahtonut sen jälkeen enää mennä putkeen. Putkista luovuttiin hyppytekniikka treeneissä, mutta taas Vappu kehui Ticoa. Saan siitä vielä pitkäikäisen treenikaverin, kun se oikeasti miettii eikä vaan rymistele menemään.

Viime kerralla saatiin kotiläksyiksi korkeuden arviointi ja taipumiset. Kummassakaan ei ollut mitään korjattavaa ja saatiin kehuja siitä,että huomaa että työt on kotona tehty. Korkeuden arvioinnissa rima kävi 45:ssa – Huh, en ole tuollaisia korkeuksia nähnyt yhdeksään kuukauteen! Nyt kuulemma treenejä voidaan jatkaa hyvillä mielin niin että rimat on 30 cm:ssä.

IMG_20170316_200615_resized_20170317_035621605

I always rise to the challenge 🙂

Joitain viikkoja sitten tulin avanneeksi suuni Jennan kuullen treenisuunnitelmista ja treeneistä yleensä. Printtasin itselleni kahden kuukauden kalenterin, johon merkkasin harrastukset ja muut menot. Karu fakta oli se,että työpäivien jälkeen oli melkein joka päivä jotain menoa joko yksin tai koirien kanssa. Joskus pitäisi levätäkin ja kerätä voimia. Päätöksen tekeminen oli tosi vaikeaa, mutta päätin jättää Hepekon haku treenit ainakin kevät/kesä kaudella. Näin ollen saan ainakin kaksi vapaata iltaa/päivää lisää viikkoon.
Tokoa jatketaan edelleen ja nyt meidän kodin vieressä oleva hiekkakenttäkin alkaa sulaa, joten ei ole ensimmäistäkään tekosyytä tehostautua kotitreeneissä. Ehkä me joskus kisataan silläkin saralla, ehkä ei, mutta ei tuo harrastus ainakaan pahaa tee.
Saatiin järjestettyä muutamat yksärit Jennan kanssa ja tehtiin vähän treenisuunnitelmaa sillä saralla. Jenna ei ollut koskaan nähnyt meidän tekevän rataa.No varmaan siksi, että me EI olla tehty rataa. Ekan yksärin jälkeen fiilikset oli aika huikeat, kun saatiin ihan järjettömän hyvät treenit aikaiseksi.

Toisella yksärillä tehtiin taas alkuun lyhyt pätkä treeniä, koira pois, mä opettelen yksin ja Jenna kertoo mulle mitä ja miksi tehdään. Koira kentälle ja hommiin. Lopulta pidempi ratapätkä. Kunhan mä tikkaan menemään ja olen r o h k e a niin mä en ole edes pahasti jäljessä saatika Ticon tiellä.

Viime maanantaina tehtiin Elinalla lyhyitä ratapätkiä. Ohjaukset oli valmiiksi saneltu, mikä sekin aiheutti oman vaikeusasteensa. Lisäksi piti pysyä liikkeellä koko ajan. Mikä ihme siinä onkin, että kun on keksinyt että on kauhea kiire aina joka paikkaan,niin sitten kun ehtiikin hyvin,niin omaa vauhtiaan ei osaa rytmittää mitenkään vaan juoksee täysillä ja pysähtyy (ja koira pysähtyy.Ihan niinkuin pitääkin). On tässä paljon opeteltavaa, mutta mikäs sen kivempaa. Radat tehdään myös peilikuvina, joten tässä ekat kotiläksyt:

Ja sitten keskitytään rohkeuteen ja vauhtiin 🙂

 

 

Syksyn tuulia, mitä ne tuo tullessaan

Tällä viikolla on palattu arkeen ja treenirytmiin. Ei kuitenkaan ihan normaalisti, koska tälle viikolle sattui monta erikoistapausta.
Tiistaina meillä oli toisen kerran Ticon kanssa Vappu Alatalon hyppytekniikka yksäri. Tässä välissä me on tehty muutama toisto omatoimisesti, ihan niinkuin suunniteltiinkin, mutta tosiaan treenimäärällä ei voi eikä saa pennun kohdalla kehuskella. Treeni aloitettiin perussarjalla. Vappu pidensi pumppereiden etäisyyksiä ja aloin taustalla laskeskella ennenkuin menin itse mittaamaan omalla kintullani: etäisyys 5.5 f (jalkaa)! Sama etäisyys, mitä Tahvo treenasi ja Tico on kuitenkin huomattavasti pienempi. Vappu totesi, että sillä on niin pitkä laukka-askel että tuo sopii Ticolle hyvin.Toistojen välissä Vappu siirtyi sivuun katsomaan Ticon hyppytekniikkaa ja tällä olikin yllättävän suuri merkitys. Kun Vappu ei ollut edessä “palkkaamassa”, niin Tico oli huomattavasti epävarmempi. Eli jatkossa täytyy ehdottomasti kiinnittää huomiota siihen,että Tico uskaltaa irrota eteenpäin vaikka edessä ei olisi ihmistä vaan “vain” namikuppi odottamassa.
Kasvavassa etäisyydessä oli 5-6-7-8 f etäisyydet. Vappu halusi kokeilla, miten Tico suoriutuu jos sen laittaakin istumaan lähdössä. Yleensä kuulemma tuon ikäisten annetaan vaan lähteä. Eipä istumisesta ollut mitään haittaa, käytti kuulemma vielä paremmin takapäätään ja siis jatkossakin jo istutetaan Tico lähtöön. Kotiläksynä mun pitää opettaa Tico istumaan niin,ettei se peruuta istuutuessaan. Sillä tavoin saisin sen helpommin lähelle pumpperia. Vappu sanoi,että voisin opettaa Ticolle sen,että se tulisi mun jalkojen väliin ja istuutuisi siinä, jotta saisin sen myös suorempaan. Tällä hetkellä tuntuu, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Tico vaan ei suostu istumaan mun jalkojen välissä.
Tän jälkeen harjoiteltiin laukan vaihtoja, joita tehtiin myös ekalla kerralla. Sitten Vappu alkoikin tehdä jo taipumisharjoituksia, vaikka sanoi ensin että ne on varmaan vielä liian haastavia. Oikealle taipuminen oli selvästi haastavampaa, mutta molemmat puolet sujui silti ihan mallikkaasti. Tässä etäisyys oli 4f. Kaiken tämän treenin jälkeen Ticolla olikin aivot aivan hikiset ja oli parempi vain piehtaroida nurmikentällä 🙂
Keskiviikkona oli sitten kesätauon jälkeen eka kerta Jennan yksäreitä. Päivitettiin vähän tilannetta Ticon kanssa, jotta tiedän taas paremmin mitä treenata omatoimisesti. Tehtiin myös pieni ratapätkä, jossa ei ollut muuta kuin yhdelle esteelle pakkovalssi ja muut esteet suoraan eteenpäin. Loppuun pistettiin lelupalkka odottamaan. Ticopa ei malttanutkaan tehdä tehtäväänsä loppuun vaan karkasi palkalle, joten tässä on nyt meidän akuutein kotiläksy. Tehtävät ensin ja sitten palkka!
Kesälomalla ajattelin,että onpa mukavaa vaan olla ja köllötellä koirien kanssa, mutta kyllä Jennan treenien myötä treenimotivaatio kasvoi taas korkealle. En malttaisi odottaa että pääsen kunnolla treenaamaan. Ja vaikka treeni onkin hyvin pientä Ticon kanssa, niin huomaan että mun on tehtävä omalle kunnolleni ja liikkumiselleni jotain. Tilanne on akuutti ja vielä olisi hyvin aikaa parantaa omaa liikkumista ennenkuin päästään Ticon kanssa kunnolla treenaamaan. Mä nimittäin olen kuin täi tervassa Ticon vauhdin kanssa, heti viikon myöhässä.

fotor_(18)

Kaikki kolme pääsi pussailemaan Jennaa ❤ On ollut ikävä

Ennen kesälomia mä pistin sähköpostia menemään HEPeKo:lle, ja kysyin miten olisi mahdollista päästä uudeksi jäseneksi. Uusien hakijoiden (ja koirien) miljöbana ja tottisinfo osuus oli valitettavasti just meidän lapin reissun aikaan, joten mulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta päästä mukaan. Kaikessa hiljaisuudessa ehdin kuitenkin sunnuntaina Sipooseen suorittamaan oman osuuteni maastoperehdytyksestä ja suunnistuksesta. Tällä viikolla alkoi jo pyöriä treeniryhmät ja meille avautui mahdollisuus osallistua tavallisen treeniryhmän yhteydessä järjestettyyn miljöbana osuuteen. Ja minä olin jo varma,että meidän hakeminen siirtyy seuraavaan kertaan lapin reissun takia!
Pääsin itse seuraamaan toisten treeniä ja olemaan maalimiehenä rauniotreeneissä ja Ticolle tehtiin testi ihan treenien päätteeksi.
Miljöbana osuudessa ohjaaja kertoi, missä meidän pitää kulkea raunioradalla. Oli kaikenlaisia erilaisia alustoja ja pohjia, piti kiipeillä ja laskeutua. Mun piti ryömiä rappusten alta ja Tico perässä. Siinä vaiheessa viimeistään Tico varmaan ajatteli,että nyt on Ihminen höpsähtänyt viimeisen kerran. Me ryömittiin putkissa, odotettiin hetki maan alla pimeässä, mun piti nostaa Tico sieltä ylös vieraille ihmisille. Me kiivettiin korkealle katolle,Ticon piti kurkistella reunalta alas ja jäädä odottamaan että mä pääsen laskeutumaan katolta ja sitten Tico laskettiin maahan. Sitten kiivettiin ritilä rappusia korkealle ja käveltiin ritilätasannetta ja laskeuduttiin alas. Tämä oli ylivoimaisesti kaikista pahin juttu Ticolle ja tiedän kyllä, mitä jatkossa treenataan. Meidät löytää varmaan tänäänkin iltalenkiltä Vanhan kaupungin koskelta 🙂 Lopuksi oli vielä ampumiset. Vähän kyllä jännitin, miten Tico selviytyy, kun sillä on muutenkin vähän mörkökauden oireita päällä ajoittain. Testin päätteeksi saatiin luja kädenpuristus: Tervetuloa jäseneksi!
Nyt mun täytyy kehitellä Ticolle joku superpalkka, jota se saa ainoastaan treeneissä. Ja mun täytyy opetella pois siitä tavasta, että menen auttamaan, vaan annan koiran itse ratkaista ongelma.
Olen hiukkasen innoissani! Tiedän että edessä on paljon treeniä, monet asiat on mulle täysin vieraita, mutta oppimaanhan tänne on tultu! Jatkossa me treenaillaan torstaisin joko raunioilla tai maastossa ja sunnuntaisin on tottistreenit. Kotiin on printattu BH-kokeen säännöt ja mielessä pyörii koko ajan ajatus siitä, pitäisikö vielä treenata lisää tokoa. Treenikalenteri muuttaa suunnitelmineen koko ajan muotoaan…Kai tässä mopo karkaa käsistä…

 

I´ve got sunshine in my pocket

Meillä on alkanut hampaiden vaihto viikot. Tico oli taas Jennalla hoidossa ja Jenna oli säikähtänyt että nyt tuo pentu kuolee tyyliin epilepsia kohtaukseen. Oli kuulemma tullut verta suusta, koira oli aukonut suutaan mutta ei antanut katsoa, mikä on hätänä. Sitten se oli sylkäissyt ison poskihampaan ulos. Sama operaatio tapahtui meillä kotona yksi ilta kun katseltiin jalkapalloa. Ticon naama vääntyi kuin Jim Carreylla. Onneksi Jenna oli jo varoitellut meitä 🙂
Eilen treffattiin toisia pentuja, Ceraa ja Tempoa. Pentutreffit on oivallinen paikka oppia myös kaikkea muuta hyödyllistä. Kuulin vinkkejä korvien teippaukseen ja opin myös että korvat menevät huonoon asentoon juuri samaan aikaan kun hampaat alkaa vaihtua. Mä meinaan jo ehdin huokaista helpotuksesta että Ticon korvat taitaa olla luonnonkauniit, mutta vielä mitä! Nyt ne sojottaa kuin helikopterin roottorit. Eli myös Tico sai teipit korviinsa.

Kaikki kuvat ©Ida Alexandersson

Tällä viikolla käytiin myös ekaa kertaa Vappu Alatalon hyppytekniikka yksärillä. Kylläpä mua jännitti, pelkäsin Vapun tuomiota. Itselle tärkeää että Tico saisi hyvän pohjan hypyille ennenkuin varsinaisesti edes aletaan harjoitella rimojen kanssa. Vaikka ländereillä yleisesti ottaen on huomattavan paljon paremmat lähtökohdat hyppytekniikkaan, niin haluan edetä varman päälle.
Ensiksi tehtiin perussarjaa. Pumppereiden etäisyyttä piti heti kasvattaa, kun Tico ottaa niin pitkiä askeleita-kuulemma samanlainen kuin siskonsa. Mulla oli varmaan silmät kiinni kun päästin ekaa kertaa Ticon hyppäämään sarjaa. Ja silmät kuin lautaset kun kuulin Vapun kommentin: Täydellistä!Toinen treeni mitä me tehtiin, oli taipumisen alkeet. Kotiläksyksi sain vapautuksen harjoittelun niin ettei Tico paina eteenpäin vaan paino on tasaisesti.
Seuraava yksäri on varattu elokuun alkuun ja tässä välissä on lupa harjoitella perussarjaa, kasvavaa etäisyyttä ja taipumisen alkeita vain kerran. Kuulemma pentu ei tarvitse hyppytekniikka treeniä useammin kuin kerran kuussa.
hyppytekniikka

Perussarjassa etäisyys oli 4.5-5 f (jalkaa), kasvavassa etäisyydessä etäisyyttä kasvatetaan aina yhden jalan verran. Taipumisharjoitteessa etäisyys on sama kuin perussarjassa.
Ja näitä harjoitteita tosiaan tehtiin pumppereiden avulla eikä siivekkeitä ollut kuin siellä täällä, jotta pentu tottuu siivekkeisiin.
Vappu tykkäsi todella paljon Ticosta. Hyppytekniikassa ei ollut moitittavaa, Tico teki hyvällä asenteella. Jämäkkä, hyvänoloinen pentu- se oli Vapun arvio.

Tico treffasi myös veljensä Hessun. Pojat pääsivät vähän riehumaan ja treenaamaan. Ovat kuin identtiset kaksoset, mutta Tico on kaksi kertaa karvaisempi ja epäsiistimmän näköinen 😀
Kukaan ei varmaan heti uskoisi, mutta agilityn lisäksi treenailtiin näyttelykäyttäytymistä.Kyllä! Me! Ticohan oli luonnon lahjakkuus, handleri tarvitsee rutosti treeniä jos aikoo kehään uskaltaa. Mutta ehkä me Outin kanssa uskalletaan yhdessä. Näyttelyitä voisi kuikuilla varovasti kunhan nuo ropellikorvet saataisiin aisoihin. Mutta kylläpä on mukavaa olla tekemisissä Ticon sisarusten ja omistajien kanssa!

fotor_(40)

Ja olen kyllä niin valtavan onnellinen tuosta “katukoirasta” Kaikki muutkin rakastuvat Ticoon, enkä kyllä ihmettele. Kertakaikkisen valoisa luonne jonka kanssa on aina niin hauskaa ja kivaa hääräillä ❤

 

Mäkijuoksua

imageMäkijuoksua

Palaan taas alkukesän Vappu Alatalon treeneihin. Siellä, monissa muissa hyppytekniikka treeneissä ja treeneissä ylipäätään on huomattu, että jos Tahvo väsyy tai ei muuten vaan keskity hyppäämiseen (Tahvon aivopierut) niin selkä notkistuu välillä tosi rajusti. Vappu neuvoi vahvistamaan selkälihaksia jotta Tahvolla olisi enemmän voimaa pitää kroppa kasassa. Ollaan toki tehty muutakin treeniä, mutta Tahvon osteopaatti, Mankisen Johanna neuvoi mäkijuoksutreeniin.
Meidän mökin läheisyydestä löytyy hiekkakuopat, joilla ollaan käyty juoksemassa nyt alkukesän aikana. En voi muuta kuin suositella tai ainakin kokeilemaan. Tahvo on saanut lyhyessä ajassa selvästi voimaa sekä selkään että takaosaan.

Lyyti lähinnä on juossut sparraajana,mutta tosi hyvää liikuntaa tietty sillekin.Tämän viikon Lyyti on ollut paljon vaisumpi, mutta täällä mökillä se on taas rallatellut menemään.

Tätä kohden mennään…

Tätä kohden

Henkinen valmentautuminen on ainakin minun kohdalla se, johon todella kaipaan treeniä.
Kuluneen kevään aikana etenkin Vappu Alatalo, Elina Jänesniemi ja Jenna Caloander ovat olleet ne henkilöt, jotka treenien ohessa ovat selvästi hoitaneet myös minun nuppiani.
Osittain tämän takia laitoinkin keväällä treenisuunnitelmat uusiksi ja odotan todella innolla syksyä, kun minun ja Tahvon treenikausi pääsee alkuun.

One Mind Dogsin sivuilta löytyy paljon hyvää aiheeseen liittyen ja paljon muutakin: http://www.oneminddogs.com/