Eilen päästiin pitkästä aikaa Tiaisen Helenan treeneihin. Oikeasti oli huono omatunto,kun en ole loman takia päässyt Helenan treeneihin kolmeen viikkoon.Oon kuitenkin tykänny Helenan treeneistä tosi paljon. Ennen treenejä ajattelin, et mitenköhän vaan me selvitään tuosta radasta, vaikka ei se niin vaikealta näytä, mutta A)Miten ehdin ohjaamaan kepeille ja ehdin tehdä niin paljon puhutun persjätön keppien jälkeen B) miten ohjaan,ettei Tahvo sukella putkeen pituuden jälkeen.Myönnän kyllä ettei mulla ollut vielä radalle mennessäkään valmista suunnitelmaa, mutta puhtaasti se meni alusta loppuun heti ekalla kerralla. Pituuden jälkeen tein vastakäännöksen,eikä Tahvo meinannutkaan mennä putkeen. Parasta oli kuitenkin se,että Helena myönsi “olevansa ihmeissään”. Ei ollut osannut odottaa tuollaista. Kyllä lämmitti meikäläisen mieltä! Kerroin mitä ollaan tehty kesällä (tai lähinnä että agilityä on treenattu vain nimeksi) ja Helena sanoi suoraan, että nyt ei kannata alkaa haalia treenejä liikaa. Helena sanoi myös että jotain on tapahtunut mun ja Tahvon ratasuorituksissa, koska me molemmat ollaan paljon rennompia. Mikäs sen parempaa kuultavaa, sitähän mä olen nimenomaan kaivannut ja senkun vielä sais siirettyä kisoihin.
Yks asia mitä edelleen manailen mielessäni on se,et miks himputissa radat pitää aina ajatella niin vaikeaksi?? Kun useimmiten helpommallakin pääsis..Nytkin tein pari ekaa kertaa 2-3 väliin persjätön..Ja kääntyihän se Tahvo hienosti putkeen..Sitten se tiputti kerran riman ja Helena sanoi,että mitäpä jos vaan vedät sen putkeen- ja sinnehän se meni..Ei mitään maailman monimutkaisinta, mutta minulle arvokasta etten omalla liikkeelläni ja Tahvon häiriköinnillä aiheuta rimojen tiputtelua.
Radalla ollut okseri-rengas-pituus -suora aiheutti vähän hakemista, mutta sekin parani muutaman toiston jälkeen. Tällä viikolla aikaisemmin Tahvo onnistui jälleen kerran hajottamaan renkaan niin nätisti, että en yhtään ihmettele jos muisti sen ja varoi rengasta. Täytyy taas muistutella renkaasta tarjoamisen kautta-se on toiminut hyvin Tahvolle.
Lopuksi tehtiin vielä puomi-putki erottelua eikä sen kanssa ollut yhtään ongelmia.
Tänään Tahvo pääsi Mankisen Johannalle osteopaatille. Tuli todistettua se, mitä odotinkin: Tahvolle on vesi- ja mäkijuoksu tehnyt todella hyvää. Lihakset ovat kasvaneet ja ne kauan kaivatut selkälihakset ovat selvästi kehittyneet. Toki kun tälläiset uudet treenimuodot on tulleet kuvioihin,niin Tahvo oli saanut myös itsensä jumiin, mutta ei mitään hälyttävää. Tahvo makasi tyytyväisenä ja häntä hakkasi lattiaan, kun Johanna käsitteli. Taisi sekin olla mielissään. Sovittiin, että jatkossa käydään säännöllisesti noin kerran kuussa Johannalla ihan senkin takia että Tahvon rakenteen takia se vetää itsensä helposti jumiin ja ettei mitään pahempaa sitten ehdi muodostuakaan. Etenkin kun myöhemmin syksyllä alkaa fit dog tiimin treenit, niin koira pysyis kuosissa.Seuraavan kerran mennään sit Johannalle ennen ensimmäistä leiriä.
Tahvohan on kutakuinkin pitänyt syömälakkoa siitä lähtien kun Lyyti lähti mammalomalle. Oikeasti on aika stressaavaa välillä yrittää saada koira houkuteltua syömään jotain, mutta kun ei vaan kelpaa.Eilen mulla oli onneks lyhyt työpäivä ja myöhään illalla vasta treenit, joten päätin kokeilla jos saan Tahvon syömään edes nappuloita ennen treeniä. Jostainhan sitä energiaakin on saatava.Nyt tällä hetkellä meillä on kokeilussa Racinel Black Label chicken, enkä ole vielä huomannut että Tahvo saisi samanlaisia oireita kuin vuosi sitten nappuloista.Olisi ihan kiva löytää sopiva nappularuokakin,jos/kun ei aina ole mahdollista syöttää barffia. Anyways, kokeilin jos ruoka kelpaisi paremmin työn kautta. Tehtiin taas liikkeitä fyssarin jumppaohjeiden mukaan, keksittiin temppuja ja laatikkotreeniä ja vaikka mitä ja sinnehän ne nappulat upposivat.Lopulta ihan maittavastikin! Koira söi ekan kerran koko viikon aikana!
Siinä kun odoteltiin treeneihin menoa satuin näkemään,et Murren Murkinaan oli tullut uutuus nimeltä Escapure.Kävin sitten ajamassa sen kautta ennenkuin mentiin Kivikkoon. Iltaruoaksi Tahvo sitten saikin Escapuren lammasta sekä wurstina että tölkkiruokana.Osui ja upposi ja onneksi on ihanan kallista 🙂 Täytyy nyt vaan taas seurailla tuota Tahvon tassujen nuolemista ja miten se raapii itseään,nimittäin kesäloman aikana se sai ainakin naudan rustoluista armottoman raapimiskohtauksen eikä koko yönä nukkunut kukaan..
Mutta nyt me vaan ollaan ja lepäillään ja ensi viikolla on Jänesniemen Elinan treenit.Jes! Sunnuntaina mennään taas moikkaamaan Lyytiä,joten pentukuulumisia tulee sitten.
Ja ensi viikolla lupaan (itselleni) aktivoitua taas treenien videoinnin kanssa.
Lyyti tuli eilen kotiin. Eipä se kummemmin ihmetellyt kotiinpaluuta. Tahvo oli tyytyväinen kun sai kaverinsa kotiin: relasi niin että oikein kuorsasi nukkuessaan 🙂
Tahvoset 
