Tuossa taannoin kolme päivää sohvan pohjalla maatessani rapsuttelin Lyytiä ja totesin,että sehän on kuin tiiliskivi. Omatunto alkoi heti kolkuttaa, että ei helkkari – sille olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä jotain. Mulla on kotona aikoinaan lahjaksi saatu “Lepoa tassuille” kirja, jossa on sekä hieronta- että venyttelyohjeita. Kirjasta on jäänyt jotain vinkki vitosia mieleen ja toki koirien aiemmat hieronta- ja fyssarikerrat ovat mulle jotain opettaneet. Aloin sitten venytellä Lyytiä – Sen jalat tärisi, jopa minä kokemattomana hierojana tunsin ettei mistään lihaksesta saa otetta kun kaikki on yhtä isoa klönttiä. Mutta Lyyti selvästi nautti kun yritti tehdä edes jotain.
Lyytihän kävi joitain kertoja akupunktiossa, mutta sekin sitten jäi. Uskon kyllä, että akupunktiosta oli Lyytille hyötyä mutta se jännitti niin paljon niitä neuloja, että itselle tuli siitä lähinnä paha mieli, kun koiran silmät vaan pyöri päässä. Edellinen hierontakerta oli niin lähellä jalkaonnettomuutta, ettei Lyyti silloin antanut edes koskea jalkaan saatika venytellä sitä. Silloin päätettiin,että annetaan Lyytin toipua rauhassa hetken aikaa, mutta nyt se hetki vaan venyi liian pitkäksi.
Lyytihän on ollut aina ihan pro kroppansa käyttäjä. Ei se vedä itseään jumiin. Siksi mä säikähdinkin. Otin yhteyttä showhau centterin Sanna Heleniukseen ja eilen Lyyti sitten pääsi Sannan käsittelyyn. Sanna katsoi ensiksi Lyytin liikkeet ravissa ja käynnissä ja seisotti sitä. Vaikka paikka oli vieras ja Sanna oli uusi Lyytille, suhtautui Lyyti todella rennosti aivan kaikkeen. Kun käsittely alkoi, Sanna oli pitkään hiljaa. Sitten se sanoi: Tuota. Tästä on nyt vaikea sanoa mitään. Kun tämä koira on kauttaaltaan a i v a n jumissa. Ei tästä pysty sanomaan, mikä aiheuttaa jumin, kun tämä koira on tosiaan kuin tiiliskivi.
Sanna kysyi, onko Lyyti murehtija? Stressaaja? – Juu, kyllä on. Näyttääkö Lyyti jos siihen sattuu? – Ei. Ei todellakaan. Vasta sitten kun tilanne on todella paha.
Sanna ihmetteli miten tuo koira voi maata lattialla ilman että sitä pidellään, kun hän kuitenkin käsitteli Lyytiä ihan reiluin ottein ja Lyyti vaan makaa hiljaa paikallaan. Pari kertaa sentään nosti päätään pystyyn että saattoi arvata että nyt kyllä käsittely osui ja upposi. Ehkä se on niin jumissa,ettei se kunnolla edes tunne mitään tai sitten se oli vaan niin tyytyväinen että vihdoin häntä hoidetaan.Mene ja tiedä.
Itse sain kutakuinkin saman diagnoosin pari kuukautta sitten kun menin hierojalle. Siitä alkoi viiden viikon hierontakuuri ja vasta lopuksi hieroja sanoi,että nyt alkaa lihakset irrota ja samoin lihaskalvot. Sitten vasta valitetaan kun on pää kainalossa. Omalla kohdallani kädet tunnottomat ja jatkuva migreeni. Mistä sitä voi tietää, kärsiikö koirakin pääkivuista tms? Sitä todella toivoisi, että koira osaisi kertoa, että hei, nyt ei kaikki ole kunnossa. Enää en yhtään ihmettele, miksi Lyyti on ollut hiukan passiivinen. Mieli tekisi leikkiä, mutta ei uskalla lähteä mukaan. Lähtee juoksemaan muiden koirien mukana, mutta lopettaa kesken.
Ainut kohta, mikä Lyytillä ei ollut jumissa, oli vasen etujalka. Näin käy kuulemma usein, kun sitä kipeää kohtaa keventää. MUTTA Lyyti antoi käsitellä myös sen kipeän jalan. Sitä käänneltiin ja venytettiin eikä mitään mulkoiluja tai murahduksia. Lopulta Sanna sanoi että jumit alkaa kyllä antaa periksi ja sanoi että Lyytillä on melkoiset lihakset. Sellainen muskelimimmihän se on aina ollut. Sanna epäili että tämä kaikki on vaan tullut pikku hiljaa, siksi koirakin on oppinut elämään sen kanssa.
Nyt Lyytillä olisi hyvä pitää ulkoillessa takkia päällä.Vehnien vaatetus – asia jonka olen käytännössä unohtanut sen jälkeen kun aktiiviharrastaminen on jäänyt. Musta tuntuu, ettei meidän vehnät tarvitse ulkoiluvaatteita. Lyyti juoksee heti piiloon kun näkeekin takkinsa. BOT:a Lyyti ei ole suostunut koskaan pitämään, mutta nyt yön yli pidettiin fleecetakkia. Sen lisäksi pitäisi päivittäin antaa selän alueelle lämpöhoitoa kauratyynyllä.
Kotijumppa ohjeiksi saatiin namin avulla rangan venytykset seisten. Näitä ollaankin tehty kotona ja olen huomannut että Lyyti on paljon kankeampi kuin ennen. Ja sen lisäksi tehdään maaten eteenpäin venytystä. Itse kutsun tätä sfinksi-venytykseksi -tuttu liike Tahvon kanssa.
Laserhoitoa Lyyti ei tarvinnut ja jos jotain erittäin hyviä uutisia niin se, että Sanna sanoi että hän ei kyllä yhtään murehtisi nivelrikosta. Minä kun olen murehtinut sitä että Lyyti kehittää tuosta jalastaan vielä sellaisenkin vaivan.
Nyt siis kotona lämpöä ja venyttelyitä. B-vitamiini on jo joku aika sitten lisätty ruokavalioon mutta nyt lisäksi magnesium ja puolentoista viikon päästä uudelleen käsittelyyn. Katsotaan, jospa me ehdittäis tässä välissä uimaankin…
Tää takki. Oikeesti? Onko pakko 🙂
Tahvoset 