Päässä suhisee viikonlopun jälkeen. Toinen FitDog agilitytiimin leiri takana. Uskotteko, että esim. kommentit: “Jäätävää!” ” En helvetti olis uskonut,että te onnistutte!” tuo niin hyvän mielen,että kun katsoo viikonlopun videoita niin melkein alkaa itkettää.Ilosta.
Videot puhukoon puolestaan.Ei mulla muuta. Tahvo ❤
..ja pahin..
Yleensä en kummemmin mietelauseita harrastele, mutta nämä tuli ihan toisessa yhteydessä vastaan ja oli pakko tallentaa itselle. Ja tulihan niille käyttöä 🙂
Sunnuntaina oltiin kisaamassa Kirkkonummella. Ihan jo lähtötilanne oli pahaenteinen kun kotona Antti kysyi multa aamulla että teillähän oli ne kisat tänään? Niin.Tosiaan.Meillä ON kisat tänään. Ilmeisesti viikko ja viikonloppu oli niin hulinaa,etten oikein edes muistanut koko kisoja. Kyllä kisoja täytyy vähän jännittää että saa sen oikean vireen päälle. Nyt vaan mentiin kisapaikalle eikä vieläkään herännyt mikään kisakello.
Kisavideoita ei nyt ole kun ei ollut ketään tuttua kuvaamassa.
Eka rata oli käsittääkseni varsin mallikasta menoa, mutta yksi rima alas. Uskaltauduin tekemään jopa takaaleikkauksen. Lämppäalueella kokeilin ohjausta kerran ja se toimi ja niin uskalsin käyttää sitä kisoissakin. Tahvon etenemäkin oli ihan hyvä 3.67m/s.
Toka rata: HYL. Puomin jälkeen este oli takaakiertona enkä tosiaan tajua mitä siinä tapahtui: siinä lensi niin rima kuin siivekkeet. Tahvo kuitenkin jatkoi matkaa siitä ihan normaalisti mutta palautin Tahvon keinulle koska jäätiin vähän molemmat ihmettelemään tapahtunutta tai siis minä seisahduin tuijottamaan niitä lentäneitä siivekkeitä ja siinä välissä Tahvo jo juoksi keinulle ja odotti siellä keskellä että mitähän se ohjaaja seuraavaksi haluaisi mun tekevän..Palautin sitten vielä uudelleen keinulle että saatiin suoritettua nopea keinu kun sitä nyt on harjoiteltu eikä tässä vaiheessa enää tuloksella ollut merkitystä. Kun päästiin maaliin tuomari juoksi meidän perään ja sanoi että Tahvo oli jäänyt roikkumaan riman päälle. Pyysi tsekkaamaan,ettei Tahvo saanut kipeää, joka tietty aiheutti mulle ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Mutta Tahvo vaikutti olevan täysin OK.
Kolmas rata: HYL. Taas ehdottomasti paras meno ja vauhti kisapäivän aikana. Jostain syystä (tästä olisi kiva nähdä video) Tahvo haki toisen esteen takaakiertona. Kai mä siellä sitten huidoin jotain epämääräistä tai Tahvo vaan halus vaikeuttaa rataa. Muuten ihan superrata eikä ollut ongelmaa edes pituuden kanssa.
Tahvon kanssa jouduttiin taas lähtiessä vähän vääntämään kättä että lähdetäänkö pois vai ei,koska Tahvo oli täysin sitä mieltä että kisat on vielä kesken. Sillä oli selvästi hauskaa.
En tiedä mikä mätti missäkin, vaikuttiko se että KKK:n halli on hiekkapohjainen ja pitkästä aikaa outo Tahvolle. Mulla ei ollut kisafiilistä, vaan lähinnä vaan kiire päästä syömään Sonjan kanssa synttäreiden kunniaksi 🙂 Murehdin myös sitä rimojen tippumista, että joko nyt Tahvolla palaa hyppytekniikka huonoon entiseen tai onko se jotenkin jumissa.
Mutta kisojen jälkeen mä olin enempivähempi kettuuntunut. Syytä katsoa peiliin: taitaa mulla olla odotukset liian korkealla. Tosiasia on,että Tahvo on tuonut lähes joka kisoista nollan kotiin ja nyt kun niin ei tapahdukaan,niin meikäläinen romahtaa. Siis ihan naurettavaa.
Usein vaan kun miettii tälläisiä asioita itsekseen,niin sitä pyörittelee sitä surkeuttaan edes takas koko ajan ja kaikki vaan suurenee.Sitten unohtaa jo sen todellisuuden. Oli ihan maailman paras juttu nähdä Sonja vielä illalla. Ei kyllä kestänyt kauaa kun lähinnä koko juttu huvitti ja nauratti ja hävetti. Sonja iski faktat pöytään: Meillä on jo 5 nollaa kasassa. Me ollaan treenattu ja kisattu nyt tosi aktiivisesti entiseen verrattuna, välillä taukokin voi tehdä hyvää. Meillä on vielä reilu 6 kuukautta aikaa saada ne kituset kaksi nollaa kasaan. Ja päällimmäisenä asia: Se jonka kanssa mä kisaan on TAHVO. Vehnäterrieri joka peeveli pinkoo sen minkä pienistä kintuistaan pääsee ja tuloslistoilla sijoittuu bortsujen ja belkkareiden sekaan. Mulla on monta syytä olla todella onnellinen jo nyt siitä mitä me on saatu aikaan.So what jos ei aina niitä tuloksia tipahdakaan?!?
Menin illalla kotiin ja Antti näki heti mun naamasta että tais olla “pieni palauttava keskustelu” paikallaan. Ja Tahvo heilutti häntää, että oli muuten aika sika kivaa päästä aksaamaan ❤
Tämä viikko iisimmin.Viikonloppuna toinen FitDog leiri.
Koska en aikaisemmin ehtinyt postata Lyytin videota niin laitan sen ihan erikseen.
Oon hetken aikaa odotellut Lyytin juoksujen alkamista, koska jo pari viikkoa sitten kisoissa se käyttäytyi niin omituisesti ja Tahvo on vähän väliä kulkenut kirsu Lyytin hanurissa kiinni. Se jos mikä on varma merkki juoksujen alkamisesta, Tahvohan ne mulle aina paljastaa 😛
Suhtauduin vähän skeptisesti Lyytin kanssa Jennan treeneihin osallistumiseen. Mutta me saatiin ihan hyvä treenisessio aikaiseksi. Tosin välillä tuntui,että Lyytillä hirtti kaasu, välillä jarru kiinni. Välillä mentiin tosi lujaa kunhan hetsattiin ja saatiin kunnon fiilis ja välillä mentiin nenä maassa..Ja kaikkea siltä välilltä-Lyyti myös irtosi ja haki esteitä ihan omatoimisesti ja vaikka viime viikkoina on myös Lyytin kanssa harjoiteltu aika paljon keinua ja Tattiksella saatu se hyvinkin vauhdikkaaksi,niin Agility Akatemialla Lyyti päätti taas varoa ja hidastella keinua.
Sitten kun Lyyti kulkee niin se kulkee tosi nätisti. Edelleen ihmettelen sen hyppäämistä. Lähinnä varmaan siksi, että olen niin kauan ja monta kertaa katsellut Tahvon tyyliä hypätä ja sitten kun Lyyti hyppääkin paremmin ja kevyemmin niin se tuntuu tosi omituiselta. Sille ei kyllä tosiaan tuota maksikorkuiset esteet mitään ongelmaa.
Lyytin kanssa treenatessa ei sovi unohtaa sitä,että välillä se ihan selkeesti kaipaa lyhyitä treenipätkiä. Vaaditaan sitä tekemään täysiä, mutta niin että se ei kyllästy. Lyyti ei edelleenkään siedä montaa toistoa tai homma käy tosi tylsäksi. Nyt tehtiin lopuksi sellaista treeniä,että hetsattiin Lyytiä lähdössä, tehtiin periaatteessa esteympyrää, mutta lisättiin siihen ohjauksia. Lyytillä on tapana vetää mutkat suoriksi siinä vaiheessa kun vauhtia tulee lisää mutta nyt se lähti ihan hyvin mukaan ohjauksiin kunhan minä vaan tein ohjaukset ajoissa.
Oli miten oli niin musta edelleen tuntuu,että kahden koiran kanssa treenaaminen samalla kertaa on vaan tosi raskasta.Enkä tarkoita sitä juoksemisen määrää ja vaikka hiki tuleekin niin se on tosi jees ja suotavaa. Vaan se,että mun pää ei meinaa pysyä mukana kun kuitenkaan mun koirat ei toimi samalla tavalla. Tahvon kanssa on hyvä aina aloittaa treenit kun se kestää mun virheiden tekemiset.Se kestää toistoja. Siitä on tavallaan hyvä jatkaa Lyytin kanssa kun treeni on kutakuinkin jo tullut tutuksi niin ei tarvitse niin paljoa taaplata Lyytin kanssa ettei se ihan kypsy. Nyt sentään on helpompaa kun pystyy ohjaamaan samoilla ohjauksilla(tosin Lyyti ei tarvitse mitään ponnistuspaikka varmisteluita), kun aiemmin piti moodata itsensä aina joko Tahvo- tai Lyyti-moodiin. Silti aina tuntuu,että Lyyti joutuu altavastaajaksi näissä treeneissä. Mä olen jo väsynyt,en pysty antamaan parastani ja sitten kuitenkin pitäisi jaksaa tsempata ihan hulluna…se on raskasta. Lyyti näytti silti olevan erittäin tyytyväinen että pääsi tekemään.
Päivän parasta antia taisi Lyytin mielestä olla yhteinen metsälenkki Siirin kanssa. Ei ihan heti uskoisi,että silloin kun Siiri tuli Empulle niin Lyytihän oli kutakuinkin valmis syömään Siirin. Nyt on ihan sama mikä tilanne on,niin voin surutta päästää Lyytin vapaaksi ja siellä ne juoksee menemään Siirin kanssa. Siiri lähti välillä hajujen perässä metsään ja Lyyti menee perässä paimentamaan Siiriä ja komentamaan sen takaisin tielle. Ihan kuin isosisko tekisi. Taisi parhaat mehut jäädä sinne metsälenkille kun niin kovin piti juosta.
Nythän se menee sitten vissiin niin että jatkossa joka toinen keskiviikko pitää herätä aamulla väärällä jalalla. Sillä jalalla, jossa on asenne kohdallaan heti aamusta alkaen ja pieni “kiukku” päällä.
En ihan heti muista ratatreeniä jossa oltais tehty näin monta kertaa nollarata. Se vaan tapahtui kun päätti että:perkele.Me tehdään se.
Jos homma on salilla “hallussa” niin treenikentällä se on intiaani “UGH”
Näillä mennään ja tämä muistetaan.
Viikonloppuna oli meidän oman seuran kisat Ojangossa ja sunnuntaina kisattiin Tahvon kanssa. En ole aiemmin tainnut olla niin isoissa kisoissa (olikohan maksi kolmosissa 72 koirakkoa parhaimmillaan/pahimmillaan) ja vielä sitten se fakta että halli on täynnä tuttuja, niin kisaamassa kuin töissä..tuttuja silmiä tuijottamassa-apua!
En tiedä mistä sain buustia mihinkin, mutta oikeasti oli kivaa kisata! Ensimmäiset kaksi rataa HYL..radat kyllä ihan hyvää menoa ja sujuvaa ohjausta mutta sitten joku stiplu ja koira onkin jossain missä sen ei pitäisi olla.Tokalla kertaa se alkoi jo vähän ärsyttää,varsinkin kun itse unohdin radan niin että ohjasin väärään päähän putkea. Mutta tyytyväinen siitä,että uskalsin kokeilla jotain uutta-eka rata ja japanilainen (joka vielä käsittääkseni ihan onnistuukin).Katsokaa vaikka 🙂
Kolmannelle radalle tuli sellainen fiilis että nyt vaan mennään.Täysillä, hyvillä fiiliksillä, meni miten meni. Yleensä Tahvo on jo vähän väsynyt kolmannella startilla mutta nyt meni sitten päinvastoin-päivän paras veto. Tahvo kulki ja hyppäsi paremmin kuin aiemmilla radoilla ja saatiin meidän tilille tän kauden viides SM-nolla. Hitsi että olin tyytyväinen!
Eniten mieltä lämmitti se,että monet tulivat kehumaan Tahvon menoa, sitä että se on saanut vauhtia lisää ja sitä että se suoritti etenkin 0-radalla puomin varsin mallikkaasti. Me ei sittenkään olla aherrettu kotiläksyjen parissa ihan turhaan.
Nyt on taas super hyvä mieli jatkaa treenaamista. Tämä viikko onkin enemmän koiraharrastuspainotteinen kun viime viikko enimmäkseen oltiin vaan. Huomenna taas vesijuoksemaan ja keskiviikkona on Jennan yksäri. Sunnuntaina sitten Kirkkonummelle kisaamaan.Siitä on tämä viikko tehty.
Fyssaripäivä
Lyyti sai FitDog palkintonsa
Onko lupa sanoa joskus,että on väsynyt agilityyn? Oma vointikaan ei ole lähiaikoina ollut ihan paras mahdollinen, mutta tosiaan tuntuu viimeisten parin ratatreenin jälkeen että paras puhti on kateissa. Harrastuksen pitäisi pysyä mukavana harrastuksena.Siinä vaiheessa kun unissaankin näkee koko ajan aksaunia,niin puhalletaan pilliin väliaika. Nyt se väliaika tuli kyllä vähän vahingossa pakostakin,nimittäin koirat pääsivät pitkästä aikaa fyssarille. FitDog on aivan mahtava juttu, mutta kun mulla on paha tapa työstää asioita päässäni. Ja pitkään..Ja kun lukee kokoajan fb:ssä muiden ryhmäläisten tekemisiä-olkoonkin että ne ON eri ihmisten kuulumisia niin tuntuu,että koko ajan pitäisi tehdä jotain. Olisi hienoa (tai sitten ei) jos itsellä olisi sellainen moottori tai koiralla, että sitä vaan jaksais ja jaksais mutta me molemmat tarvitaan taukoja..Ihan ehdottomasti.
Koko kuluneen kauden olen ollut supertyytyväinen siihen päätökseen, että treenejä on ollut harvemmin.Jennan kanssa treenataan tällä hetkellä joka toinen viikko. Nyt ollaan käyty tekemässä kotiläksyjä.Olen kellottanut Tahvon treeniajat niin että yksi treenisessio on sen kolme minuuttia maksimissaan.Sitten pieni tauko ja seuraavaa juttua kehiin. Treenin määrä ei siis todella ole suuri, mutta nyt tuntuu että agilityhalleja on hetkeksi nähty tarpeeksi.
Eilen sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kuvata meidän kotiläksyjä. Keinutreeniin alan olla tosi tyytyväinen. Tosin eilen taisi olla paras tempo kateissa. Tahvo ei hakeudu keinun päähän sellaisella vauhdilla kuin joskus. Nyt tehtiin keinua hypyn ja putken kautta ja vauhti pysyi silti. Keppitreeniä ollaan tehty edelleen ihan “sivupisteenä”, mutta siihen alkaa löytyä ihan selvästi rytmiä.Eilen tehtiin myös ekaa kertaa puomia. Pelkän alastulon tekeminen tuntuu Tahvosta jotenkin oudolta.Tai sitten kaipaisin siihen ehdottomasti apupalkkaajaa ja itse pitäisi Tahvoa kiinni ja hetsaisin, joten tämän takia päädyin tekemään koko puomia. Aluksi Tahvo pälyilee minua sivulle mutta alkaa aika nopeasti hakeutumaan hyvin kontaktille, katse eteenpäin. Minusta itsestäni taas tuntui että namikippo oli vain tiellä joten jätin sen nopeasti pois ja tuntui että sain heti vauhtia lisää..tosin jouduin juoksemaan niin nopeasti itsekin,että tuli kuuma.Mutta hei! Jalat ei menny tukkoon! Estehakuisuuttakin tehtiin hetki, mutta siitä ei ole videota. Nyt käytin treenissä perusestettä ja rengasta. Ilahduttavinta oli se,että Tahvo ei kertaakaan hakenut ponnistuskohtaa renkaalle vaan hyppäsi oikein rennosti.
Tahvon taukojen aikana treenasin Lyytin kanssa. Aikaisemmin koira, joka pelkäsi/ei vaan muuten tykännyt keinusta tekee sitä nyt melkoisella vauhdilla ja jopa itsenäisemmin kuin Tahvo. Jos jään taaksekin niin Lyyti vain juoksee keinun päähän ja odottaa vapautuskäskyä. Niin siistiä huomata millainen ero siihenkin on saatu pienellä treenimäärällä. Je keppeihin on tullut vauhtia vaikka kuinka paljon enemmän,mutta niissä Lyyti ei jaksa montaa toistoa. Pitää vaan malttaa tehdä lyhyet ja “täydelliset” keppisulkeiset Lyytin kanssa. Puomitreenissä Lyyti heräsi käytännössä tekemään juoksukontaktit mutta kuitenkin malttoi pysähtyä alastuloon.Itsekin säikähdin sitä vauhtia ja niitä laukka-askelia puomilla..siis wau! Kunhan saadaan Lyytin kanssa palaset loksahtamaan paikoilleen niin tulen olemaan niin pulassa tuon otuksen kanssa. Sillekin on nämä lyhyet treenipätkät tehneet niin hyvää!
Tänään molemmat koirat pääsivät pitkästä aikaa fyssarin käsittelyyn. Rautakallion Anu on käynyt hoitamassa meidän koiria ja edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi. Lyyti oli odotetusti jumissa pentujen jäljiltä, mutta sekin malttoi maata paikallaan oikein tyytyväisen oloisena. Tahvo heitti maaten kyljelleen ihan automaattisesti mutta yritti vähän väliä rimpuilla ylös kun löytyi jumikohtia, mm.lapojen välistä. Kaikki jumit saatiin kuitenkin kerralla auki. Anun sanojen mukaan Tahvo on nyt kuin eri koira. Kuuden viikon päästä sitten uudelleen fyssarin käsittelyyn. Molempien koirien kohdalla käsittely oli niin “kovaa”, että nyt otetaan ainakin kolme päivää aivan rauhallisesti hihnalenkkejä tehden. Ja mä yritän olla ajattelematta mitään muuta kuin henkistä valmentautumista, josta edelleen on kirja kesken 🙂
Sunnuntaina olisi meidän seuran omat kisat ja seuranmestaruudet. Heikkona hetkenäni ilmottauduin sinnekin,vaikka periaatteessa välttelen kisoja Helsingissä. Kauheasti tuttuja ja jännittää, mutta astutaan nyt kertaheitolla epämukavuusalueelle. Kisoihin on ilmottautunut n.70 koiraa maksi kolmosiin,joten tiedän missä vietän isäinpäivän.
Tahvoset 