Vähän liian vähän on paljon paljon enemmän kuin vähänkin liian paljon

Viikonloppuna juostiin toiseksi viimeinen FitDog leiri.

Perjantain luento oli koko ilta Christina Forsselin henkistä valmentautumista. Sieltä mukaan tarttui CD “Mentaalinen perusharjoitus”. Siinä on 4 eri ohjelmaa, ensimmäistä tehdään 3 viikkoa, toista viikko, kolmatta ja neljättä puolitoista viikkoa. Nyt olisi tarkoitus oikeasti tarttua haasteeseen ja tehdä myös kotioloissa henkisen valmentautumisen harjoitteita. Tuo ohjelmakokonaisuus ei ehdi valmiiksi ennen SM-kisoja, mutta sillä ei ole nyt merkitystä.

Ensimmäinen kotitreeni oli kutakuinkin haastava. Olin väsyttänyt koirat jumppaamalla, mutta kun oli minun aikani rentoutua niin johan alkoi painiminen ja rähinä. Lyyti kerjäsi rapsutuksia, Tahvo kasasi kaikki vinkulelut mun mahan päälle. Lyyti ruopi mun päätä, Tahvo puri kädestä ja veti lahkeesta. Välillä oli vaikea edes kuulla miesääntä cd:ltä. Mutta tästä jatketaan, ei se ainakaan tämän vaikeammaksi voi mennä. Jalat oli melkolailla väsyneet ja jumissa viikonlopun juoksemisen jäljiltä, mutta rentoutusharjoituksen jälkeen tuntui jo huomattavasti paremmilta.

Lauantai alkoi meidän kohdalla Jerryn fysiikkatreenillä. Nyt oli uusinta 2×300 m juoksu ja välissä viiden minuutin palautus. Olo oli tosi tukkoinen, kaiketi allergiaa, mutta kun mikään ei tunnu auttavan. Molempien kierrosten aika oli hyvin lähellä minuuttia. Olin tosi tyytyväinen aikoihin. Jos olisin täysin kunnossa, voisi ajat olla paremmatkin, mutta mua ilahdutti se että palautuminen on selvästi nopeutunut kaiken treenin ohella. Edelliskerralla toinen veto oli huomattavasti hitaampi.

Jerryn treeneistä sitten Teemun treeniin, joka olikin lauantain osalta meidän ainut agitreeni. Teemu oli taas saanut peloteltua meidät kolmella eri rataversiolla, joista kaksi piti opetella treeniä varten. Tankkasin yhtä radoista varmaan puoleen yöhön asti, että jäisi jonkinlainen muistijälki ohjauskuvioista. Sitten selvisi että toinen radoista olisi kisarata,johon saa kolme yritystä ja toinen varsinainen treenirata. Eikä siinä kaikki. Vasta kun me alettiin treenata, selvisi että me oikeasti tehdään vain yhtä rataa. Siinäpä taas treeniä paineistukseen. Meidän osalta treeni meni hienosti. Muistin radan kutakuinkin koko ajan, muutamaa stiplua lukuunottamatta. Teemu kehui mun ohjauksia ja ohjausvalintoja. Olin äärimmäisen tyytyväinen saamaani palautteeseen. Oltiin ensinnäkin ensimmäinen koirakko,joka pääsi ko.radan edes pätkissä alusta loppuun ja treeniajan lopussa päätettiin vielä Teemun kanssa,että me tehdään lopuksi nollarata. Ja se me tehtiin! Jalat oli hapoilla, tuntui ettei keuhkot vaan saa happea, mutta loppuun asti mentiin. Treenin jälkeen olinkin sitten polvillani maassa vetämässä happea.

Sunnuntai alkoi yhtä lailla Jerryn treenillä. Juoksutekniikkaa, jossa juostiin ties kuinka monta kertaa 30 metriä ja lopulta maksimivedot. Kyllä tuntui! Ja sitä ennen oli vielä vatsalihastesti. Vaikka raskasta on,niin tykkään ihan hirveesti noista fysiikkatreeneistä.

Agitreenit jatkui Oreniuksen osuudella. Aluksi oli parinkymmenen esteen sujuva rata, jota tehtiin intervalli harjoituksena. Vaikka tuli virheitä,niin jatkettiin vaan ja rataa kierrettiin ympyränä niin paljon kuin ehti. Eka veto oli 15s, 15s taukoa, toinen veto 30s, 30s taukoa, kolmas veto 45s ja 45s taukoa, neljäs veto 30s ja 30 s taukoa, viimeinen veto 15s.  Jaloissa todella tuntui, mutta sain silti tosi paljon kehuja siitä, ettei ohjaus kärsi vaikka alkaa väsyttää. Kyllä Oreniuksen yläfemma tuntuu aina niin hiton hyvältä! Tätä treeniä ei meidän kohdalla lähdetty hiomaan yhtään sen enempää. Luvassa oli kuitenkin vielä sen verran treeniä, että yritettiin edes vähän säästellä koiraa.

Jennalla oli ratapohjassa kolme eri rataa. Keskiössä kolme estettä, joiden kautta rata aina aloitettiin. Kun oltiin ensimmäisen esteen kohdalla, Jenna huusi mikä rata lähdetään suorittamaan. En tiedä mistä se boosti taas tuli, mutta tehtiin jo harjoittelukierroksella muuten puhdas suoritus,mutta yhtä estettä en ohjannut tarpeeksi hyvin eikä Tahvo hypännyt. Kisarataan lisättiin sitten vielä yksi radanpätkä..Meidän vauhti oli ihan kamalan hidas ja väsynyt,mutta puhdas rata. Niinpä me voitettiin tämä “kisaosuus”…Kyllä huomaa että ei ainoastaan koira, mutta myös ohjaaja on ihan puoli kuollut! (Siltikin suuri kiitos Riikalle joka oli kuvannut mun huomaamatta) Tän videon nähdessäni mä taas mietin, että mitä ihmettä me tehdään FitDog porukassa. Tapanko mä ton koiran tolla treenimäärällä?!? Tietenkin se on aina ohjaaja, joka loppupeleissä päättää treenataanko vai ei..

Viimeinen treeniosuus oli parikilpailu, jossa oli 40 esteen rata. Tahvo pääsi juoksemaan medikoirana. Me suoritettiin ensimmäinen kymmenen esteen osuus. Se onnistui hienosti. Toisella osuudella Tahvolla lähti mopo keulimaan. Se tajusi, että rimat on “naurettavan” matalalla ja nyt voi rallattaa ja ilotella. Se irtosi minne sattuu. Mutta sitten taas löytyi vauhtia! Ei kai siitä voinut kovin pahoillaan olla, raskas viikonloppu takana ja Tahvo oli tosiaan ansainnut ton hauskuutuksen.

En ole varma menikö Teemu Linnan viisas sanonta sanatarkasti näin: Vähän liian vähän on paljon paljon enemmän kuin vähänkin liian paljon, mutta viime viikko oli kokonaisuudessaan yliannostus. Tahvo ei jaksa, ei pysty antamaan parastaan, minä en jaksa enkä pysty. Nyt meni treeniaikataulut uusiksi ennen SM-kisoja. Pyyhekumi käteen. Lyhyitä täsmäiskuja, täysinto päällä.Ei muuta.

Ettei olis liian helppoa

Tahvo lepäsi maanantaisen fyssarin jälkeen, tehtiin lyhyitä lenkkejä ja hyvin pian sain huomata, että Tahvo on taas oma reipas itsensä. Torstaina käytiin tekemässä FitDog leirin kotiläksyistä Jennan osuus, jossa oli kaikki erikoisesteet. Aluksi tein pelkkää renkaan tarjoamista ja okseria siivekekujalla. Kun kummankaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, siirryin tekemään ratatreeniä.

Treeni sujui yli odotusten, joten ilmeisesti moni viime viikonlopun kisojen outoiluista johtui jumeista.
Perjantaina ajeltiin Kotkaan iltakisoihin. Tuomarina oli Janne Karstunen ja mua jännitti, koska olin kuullut että hänellä on vaikeita ratoja. Mutta pian sain huomata,että olin taas jännittänyt turhaan. Eteneviä ratoja, joissa todella sai juosta, tykkäsin tosi paljon!
Tahvo oli aivan innoissaan kun pääsi tekemään ja eka rata oli kutakuinkin täydellinen viimeiseen esteeseen saakka:okseri eikä Tahvo keskity yhtään vaan hyppää täysin rimoja päin. Tahvolla oli hyvä vauhti, etenemä yli 4 m/s agilityradalla, mikä taitaa olla ihan ennätysluokkaa. Tahvo tuli hyvin mukaan ohjauksiin ja kääntyi hyvin. Renkaalla ei mitään ongelmaa.
Toisella radalla ei edelleenkään ongelmaa renkaan kanssa. Olin tosi tyytyväinen siihen,että uskalsin liikkua, tein rohkeita ohjausvalintoja ja persjättö ennen putkea ja siitä kepeille onnistui hyvin. Olin yksi harvoista joka ohjasi putkella tuota kautta, mutta niin ainakin sain hyvän vauhdin. Jostain syystä Tahvo hakeutui kepeille väärältä puolelta, joten siitä rv 5 ja vielä toinen A:n alastulolta.

Kolmas rata ja radalla taas okseri. Keskityin niin kovin okserin ohjaamiseen. Ajattelin että mä vaikka pysäytän Tahvon sen eteen kunhan se keskittyy hyppäämiseen. Tein todella voimakkaan merkkauksen ja Tahvo hyppäsi. Häkellyin siitä niin,etten tiennyt mihin jatkaa ja yksi hyppy meni väärin päin joten HYL

Näemmä Tahvon on vaikea keskittyä okseriin kisoissa kun vire on korkeammalla.Eli lisää treeniä ja toivon että kisoissa on vastedes aina okseri radalla. Mun on totuttava siihen etten pelkäisi okseria  ja Tahvon keskityttävä. Jos ei tuo parane, mun on turha lähteä arpomaan SM-kisoihin. Siinäpä meille työsarkaa seuraavaksi kuukaudeksi.

Päästiin Niinu ja Teemu Linnan arvokisoihin valmistavaan valmennukseen. Treenit alkaa vapun jälkeen torstaina ja niitä on 4 kertaa ennen SM kisoja ja sitten vielä yksi kerta ennen MM-karsintoja. Odotan innolla!
Kuulin, että FitDog leirien kautta tutuksi tullut Marjo ja Kyran ovat meidän kanssa samassa ryhmässä. Sovittiin jo,että sparrataan toinen toisiamme. Ihanaa,kun Marjo tuntee meidät entuudestaan ja nyt jos koska sitä sparrausta tarvitaan.

FitDog 6. leiri

Kuvat: Tii Marttinen

Taas hapottaa. Silti olen niin tyytyväinen koko viikonlopun saldoon. Nyt alkaa palaset loksahtamaan kohdalleen. Lähinnä mua itseäni ilahduttaa Tahvon into ja vauhti ja se että mä pystyn ihan hyviin ratasuorituksiin heti alussa. Yleensä menee pari rataharjoitusta räpeltämiseen ja sitten alkaa sujua. Olen oppinut lukemaan rataa paremmin mun ja Tahvon näkökannasta, tottakai on yhä opittavaa ja usein tulee kohtia joita en ole edes osannut ajatella “järkevästi”.
Olin tosi tyytyväinen aikataulumuutokseen, jotta meidän ryhmä pääsi kerrankin lauantaina Juhan ja Jennan treeniin.

Leirin teemana oli “kohti arvokilpailukautta” luvassa siis jokaiselta koutsilta ratatreeniä ja vieläpä kilpailunomaista treeniä.
Juhan treenin teemana oli •Itsevarmuus – rohkeus ja uskallus saada parhaat tehot kilpailutilanteessa
Meidän kompastuskohta oli kepeille ohjaus-niinkuin usein muutenkin. En tajua,missä mun pitäisi olla etten ole keppien tiellä. Tahvo haki muutaman kerran keppien vieressä olevalle esteelle, mutta tiukalla haltuunotolla sain Tahvon kepeille.

Ei ole hetkeen tuntunut niin hyvältä, kun Orenius tulee ja taputtaa olalle ja sanoo että “Se oli täydellistä”! Itse nojailin polviini kun henki ei kulje 🙂
Juha myös kehui kuinka paljon Tahvoon on tullut vauhtia lisää.Se tulee mun ohjauksiin tosi hyvin,mutta tarvittaessa myös irtoaa. Eihän tässä muuta voi kuin hymyillä.

Jennan treenin teemana oli •Vauhti – tavoitteena parhailla ohjausvalinnoilla saavuttaa optimaaliset linjat ja maksimaalinen vauhti
Jenna oli suunnitellut meidän kohdalla radan niin,että jos teen virheen, lopetetaan ratatreeni ja harjoitellaan kontakteja. Meidän ratatreeni tyssäsi kohtaan,jossa mennään putkesta putkeen. Ajattelin kokeilla siihen leieröintiä mutta tein sen huonosti (en taaskaan tajunnut minne päin mun pitäisi mennä) ja Tahvo haki vaikka väkisin vieressä olevan esteen. Sitä me sitten aikamme tapeltiin,vaikka tiesin kyllä että ehdin ohjata ilman leieröintiäkin. Kiukkuhan siinä tuli ja sitä tarvittiin. Sen jälkeen tehtiin kaksi kertaa puhdas rata putkeen.

Muuten ei Jennalla tainnut olla mitään korjattavaa mun ohjausvalintoihin, huomaa että ollaan käyty Jennan opissa
Ilahduttavaa radassa oli pituus, okseri ja rengas. Etenkin okseriin mä kaipaan edelleen treeniä, mutta nyt ne sujui ongelmitta.

Lauantain jälkeen oli kyllä kaikkensa antanut olo. Tahvo vain nukkui koko illan eikä oikein halunnut nousta edes palauttavalle lenkille. Mietin jo siinä vaiheessa, että mahtoiko se vetää itsensä ihan piippuun. Sunnuntai osoitti,että kyllä se veti 😦 Tahvo kyllä mielellään lähti mukaan kun näki treenirepun mun selässä, pää olisi kyllä mennyt,mutta kroppa ei jaksanut. Se ei näyttänyt siltä,että se olisi jumissa,mutta se näytti kertakaikkisen väsyneeltä. En vaan saanut sitä käyntiin. Laitoin heti aamusta FitDog leireillä mukana olevalle eläinlääkärille Karoliina Nyyssöselle http://elainakupunktio.fi/ viestiä jos päästäis Tahvon treeniosuuden jälkeen Karoliinan käsittelyyn.

Sunnuntain treenit alkoivat Teemun osuudella. Teemana oli Maltti – tehdään asiat huolellisesti ja este kerrallaan. Teemun treenit ei tietenkään olisi Teemun treenit,ellei niissä olisi jotain yllätystä. Ensinnäkin me tehtiin ihan eri rataa kuin mihin olin tutustunut. Ja rata suoritettiin joukkueena. Jos koirakko teki virheen, seuraava jatkoi siitä mihin edellinen oli jäänyt. Mua hirvitti koko treeni, ajattelin että muut hermostuu muhun kun en vaan kerta kaikkiaan osaa rataa. En opetellut radan numeroita ollenkaan, painoin vaan mieleeni mihin suuntaan suunnilleen liikun ja mitä ohjauksia käytän. Me alotettiin meidän joukkueosuus ja päästiin itseasiassa Tahvon kanssa ihmeen pitkälle. Siihen mennessä päivää tehtiin koko viikonlopun toiseksi nopein aika,joten saa olla todella tyytyväinen!
Yksilötreeneissä tehtiin sama ratatreeni, Teemu häiriköi sen minkä ehti (videollakin näkyy kun se kulkee takana mukamas nostelemassa rimoja jne 🙂 ) en vain oikein rataa tehdessä ymmärtänyt koko häiriköintiä, huomasin vasta videolta. Päästiin tosi lähelle loppua,mutta muistin radan väärin ja ohjasin väärälle esteelle.
Mutta Tahvon vauhti on kuin varjo lauantain vauhdista. Ja hakee hyppyjä etenkin suoralla.

Tän treenin jälkeen toiset teki toista treeniä, jossa oli paljon suoria osuuksia. Sekä mun että Teemun mielestä meidän oli ihan turha tehdä sitä Tahvon kanssa, joten siirryttiin suoraan ohjaustekniikka pätkään. Luvassa paljon käännöksiä ja pähkäilyä mitä kautta kannattaa pyöritellä,jotta saa sujuvaa ja nopeaa menoa.
Me oltiin kuulemma yksi harvoista koirakoista, jotka veti sen pätkän heti alusta loppuun. Tällä hetkellä vaan voin hyvin luottaa siihen,että Tahvo tulee ohjauksiin mukaan. Muutoksia ei kauheasti tehty, tässä lopputulos:

Viikonlopun viimeisenä treeninä oli Niinun treeni,josta ennakkotietona saatiin vain sen verran että jokainen tuo euron mukanaan 🙂 Niinun teemana siis Tulos seuraa suoritusta – treenataan kilpailutilannetta ja tehokasta kilpailustrategiaa
Treeninä kisarata, rataantutustumista kahdeksan minuuttia. Virheestä ulos ja pisteet lasketaan siitä kuinka pitkälle rataa pääsee. Minusta tuntui että rata oli ihan tehtävissä. Ekalla radalla tuli vaan totaali unohdus, en muistanut esteen nro 7 jälkeen mihin tai miten piti jatkaa. Toisella yrityksellä päästiin sitten melkein loppuun asti, esteelle nro 31. Jäljellä olisi ollut vain loppusuora,mutta Tahvo karkasi mun selän takaa A:lle. Mutta silti näillä tuloksilla me voitettiin meidän treeniryhmä! Tahvon ensimmäinen rahapalkinto,joilla kylläkin ostetaan seuraavalle leirille ryhmäkamuille herkkuja 🙂

 

Kisasuorituksen jälkeen me treenattiin vielä rataa. Tehtiin vähän väkisin vääntämällä rata alusta loppuun, katsottiin pari kohtaa, joissa huomattiin ettei ohjaus ollut paras mahdollinen, korjattiin ne ja lopetettiin.

Oon kyllä itsekin huomannut, mutta Niinukin huomautti,että Tahvolla on aivan mielettömän hyvät putkijarrut/ putkelta kääntymiset. Niistä ei paljoa voi senttejä nipistää ja kuitenkin se kiihdyttää tosi hyvin putkelta ulostullessaan. Hyviä esimerkkejä näkyy tässä Niinun ja Jennan treenivideoilta.
Voin myös todeta,että Tahvo kääntyy nykyään todella hyvin ihan peruskäännöksellä. Aikaisemmin olen ajatellut että aina pitää tehdä peevelisti töitä sen eteen että Tahvon saa kääntymään. Ihan yhtä lailla siivekkeen ympäri kääntämiset toimii, Tahvo saa hyvin kiihdytettyä sen jälkeen.

Tahvon treeniosuuden jälkeen päästiin onneksemme sitten Karoliinan käsittelyyn. Raskaista treeneistä huolimatta Tahvo ei ollut vetänyt itseään jumiin. Karoliina kehui kuinka hyvät lihakset Tahvolla on. Edellis leirin putkessa törmäys silti ilmeisesti näkyi Tahvossa. Sen oikealta puolelta niska, lapa ja etujalka aristi. Tahvo sai laserhoitoa ja akupunktiota elämänsä ensimmäistä kertaa. Välillä Tahvo nuokkui, oli niin tyytyväisen rentoutunut ja välillä taas sai ihme hepulin,että mitä ihmeen neuloja hänessä roikkuu. Heti hoidon jälkeen vaikutti kovinkin aktiiviselta, sitten taas hetken päästä tärisi kylmyyttään. Ilmeisesti veri lähti paremmin kiertämään, itselle ainakin käy samoin aina hieronnan jälkeen. Loppuilta meni rauhallisesti nukkuessa, mutta nousi kyllä mielellään palauttavalle lenkille. Tänä aamuna heräsikin jo sitten ihan eri koira eiliseen aamuun verrattuna. Tahvo liikkui reippaasti ja oli ihan sitä mieltä että nyt voitaisiin taas mennä treenaamaan. Jos vain mahdollista, voisi tälläisestä palauttavasta hoidosta ottaa ihan rutiinin Tahvolle. Ainakin itse olen täysin vakuuttunut jo yhden hoitokerran jälkeen.

 

 

 

Koirakrapulainen Pelle Peloton

Viikonloppu kului viidennellä FitDog Agilitytiimin leirillä. Teemana tällä kertaa “Huippusuoritusten siirto kilpailuihin”. Meidät oli jaettu tasoryhmiin ja me oltiin ryhmässä nimeltä Pelle Peloton 🙂 Tällä leirillä meillä oli “vain” kolme treeniä, aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi kun bonuksena oli vielä lauantaina kahden tunnin Jerryn fysiikkatreeni ja sunnuntaina vielä lihaskuntotesti.

Lauantai alkoi meidän osalta kahden tunnin Jerryn fysiikkatreenillä. Samoja harjoitteita mitä ollaan tehty aiemminkin, mutta kyllä ne vaan saa joka kerta kropassa tuntumaan. Lopuksi 7 pisteen kuntopiiri, kolme kierrosta ja sitten onkin aika finaalissa vaikka ensimmäistäkään päivän agitreeniä ei ole vielä tehty. Fysiikkatreenin päätteksi tehtiin rentoustuharjoitus, joka kyllä pitäisi opetella tekemään itsekin. Tekee hyvää kun jännittää ja kipristelee lihakset kerrallaan ja sitten antaa vaan olla ja relaa..

Niinun treenissä teemana oli •Fokus – keskitytään onnistumisen kannalta olennaisiin asioihin suorituksessa.
<
Meidän onnistuneimmat Niinun treenit ikinä. Jäi tosi hyvä fiilis. Vaikka ajattelin,että tästä radasta ei tule mitään,niin se olikin vähän kuin meille tehty. Välillä paahdetaan täysiä eteenpäin ja sitten taas tullaan tiukasti ohjauksiin mukaan. Tottakai siellä oli pari kohtaa,joita jäätiin hinkkaamaan, mutta saatiin varsin hyvää jälkeä aikaiseksi. Niinu kehui,ettei ole koskaan nähnyt Tahvolla tuollaista virettä. Eka kerta kun se ei täysin hyytynyt lämpimässä hallissa. Tahvo jaksoi hyvin, teki innolla koko treenin ja hyppäsi ja kulki muutenkin paremmin kuin koskaan Niinun hallilla.
Treenin jälkeen myös el. Karoliina kehui että Tahvo menee nyt aivan erilailla kuin ekalla kerralla kun Karoliina näki meidät. Onko tapahtunut kehitystä? Vai onko Tahvo vain tottunut paikkaan? Mene ja tiedä. Alkupanikoinnin jälkeen mulla oli varsin luottavainen olo. Mulla tapana edelleen ajatella ohjaukset ajoittain liian vaikeaksi kun paljon helpommallakin pääsis ja sitten taas toisinaan oletetaan eikä ohjata.

Näinä parina kertana kun olen Tahvon kanssa kävellyt ympäri Masalaa lämpäten ja jäähkäten, niin olen tykästynyt kovasti siihen paikkaan. Tehtiin Ninan ja Tinkan kanssa pitkä lenkki kauniissa aurinkoisessa säässä ja koirat sai kulkea vapaana. Kyllä siitä vaan nauttii! Voi kunpa kotonakin olisi mahdollista pitää koiria useammin vapaana lenkillä.

Sunnuntaiaamu valkeni sillä ajatuksella,että miten ihmeessä mä pääsen sängystä ylös. Joka paikkaa vähän kolotti ja kiristi. Ja leiripäivä käynnistyi taas Jerryn fysiikkatreenillä ja lihaskuntotestillä. Päätin,että tulosten on parannuttava, vaikka veren maku suussa. Ja paranihan ne, jokainen osa-alue.Osa enemmän, osa vain yhdellä, mutta parani kuitenkin. Sen jälkeen sitten pohkeet olikin lopullisesti kuin kivet ja reidet huusi hoosiannaa. Mahta alku agitreeneille 🙂

Juhan treeneissä teemana oli •Rohkeus – eli luottamus koiraan ja omaan tekemiseen, uskallus kokeilla

Eka veto ja nollarata. Ei ehkä ihan kaunein mahdollinen muttei missään nimessä ihan hirveää katseltavaa. En ymmärrä mistä ihmeestä mä saan aina Juhan treeneissä sen boostin,että nyt mennään eikä meinata. Ihan sama vaikka silmissä sumenis, niin nyt mennään. Keppien jälkeistä elämää hiottiin ja ajoitettiin paremmaksi, muuta korjattavaa ei oikein kuulemma ollut. Meikäläinen sai puuskuttaa oikein kunnolla.

Viikonlopun viimeinen treeni oli Jennan ja teemana •Asenne – haetaan oikeanlaista heittäytymistä suoritukseen

Oikeesti mä olin niin raato jo ennen treeniä, unohdinhan Tahvollekin kaulapannan ekaan vetoon..
Jenna sanoi mulle ennen treeniä,että se haluaa multa ratatreenin, nyt keskityn ja annan palaa. Ei löysäilyä. Ajattelin,että me annetaan sinne kentälle viimeiset rippeet mitä meistä irtoaa. Ihan sama vaikka kaadun sinne,mutta nyt mennään. Ja mentiin me. Parhaalla asenteella ikinä. Tahvo tosin roiski ekalla kerralla kontaktit miten sattuu, joten ne pysäytettiin ja palkattiin.
Mä en ole ikinä antanut agitreeneissä niin paljoa kuin näihin viikonlopun treeneihin. Tein parhaani, annoin kaikkeni.En ehkä enää edes kiukulla vaan päättäväisellä raivolla. Pelle Peloton.
Jennan treenien jälkeen en pystynyt enää edes istumaan.Oli pakko lähteä Tahvon kanssa metsälenkille. Onneksi saatiin Ninasta ja Tinkasta seuraa. Sen jälkeen vaan toivoin,että pääsen vielä autosta ylös…

<a

Tahvon eka “haastattelu”

http://www.fitdogway.com/blogi/fitdog-agilityn-valmennustiimissa-hurjin-harppauksin-kohti-unelmia/

Urheilijakortti

Nimi: Saana Talonen
Koira: Tahvo
Koiran virallinen nimi: Fromzero Hector
Kilpailuluokka: Maksi 3
Koiran ikä: 6
Tavoite: Yksilö SM-kisat
Motto: Puoli vakavissaan, täydellä sydämellä
Suurin saavutus: Jokainen kisa, joka vie kohti tavoitetta

Muut kertovat:
“Taitava ohjaaja”, “Ystävällinen persoona”, “Saana Hymiö heart”, “Aivan mahtava vehnis!”

Siinä se nyt on.Meidän Fitdog agilitytiimin “urheilijakortti”. Hyvä kuva se ei missään nimessä ole, mutta me näytetään itseltämme, se riittää.

Tahvo kävi tiistaina melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen osteopaatilla. Ilmeisesti koira itsekin oli sitä mieltä, ettei mitään hoidettavaa ole, koska ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan. Yleensä on kuitenkin maannut siellä hyvin nätisti. Ei tosiaan mitään merkittäviä jumeja, kaikki oltiin todella tyytyväisiä Tahvon tilanteeseen. Vaikuttaa siltä että se on oppinut käyttämään kroppaansa oikein.

Nyt pitäisi täyttää seuraavien FitDog leirien tasokysely. Asiat pitäisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen: menestyminen arvokisoissa, arvokilpailujen osallistumisoikeus, valioituminen, vauhdin/varmuuden/etc.kehittäminen, ensi vuoden arvokilpailut.
Aloitetaan vähäpätöisimmästä: Valioituminen. Tahvolla ei ole näyttelytulosta, eikä tule koskaan olemaan. Agilitykilpailuissa Sertit on Tahvon kaltaiselle melkolailla vaikeaa,ellei mahdotonta. Toisekseen valioituminen ei merkkaa mulle yhtään mitään. Tahvo on minulle jo Tahvo-valio!
Ensi vuoden arvokilpailut: En osaa edes ajatella sellaista. Tämä vuosi/kausi on niin määrätietoista treenaamista, tavoitteeseen tähtäämistä, että jaksanko edes toista samanlaista kautta? Toisekseen olen ajatellut, että Tahvo saattaa jäädä SM-kisojen jälkeen vähintäänkin osa-aikaeläkkeelle. Olisin enemmän ylpeä siitä että voisin sanoa Tahvon säilyneen yhdeltäkään agilityvammalta ja se saisi eläköityä täysin terveenä kuin että edelleen treenataan ja kisataan, ikää tulee lisää ja vammojen mahdollisuus kasvaa ja sitten saisin mahdollisesti sanoa,että Tahvo on päässyt kahdesti SM-kisoihin.
Arvokilpailujen osallistumisoikeus: Se on jo tavoitettu,kun SM-nollat on kasassa. Kyllä.Minulle arvokisat on SM-kisat. Korkeammalle on turha tähdätä.
Menestyminen arvokisoissa: Korkeaa sijoitusta on turha havitella.Minulle menestyminen SM-kisoissa olisi rohkea, hyvä suoritus, joka olisi parasta mitä meistä lähtee.Se riittää. Silloin olisin menestynyt. Mutta että me voitaisiin menestyä, pitäisi meidän saada varmuutta ja nopeutta.
Eli ykköstavoite: vauhdin/varmuuden/etc.kehittäminen. Edelleen kaipaan sitä oikeaa ja kunnon asennetta heti ekalle radalle!Sitä UGH-asennetta, pientä kiukkua.

Tekemisen meininki piste com.

Huh.Nyt hapottaa ja agilityannos on täynnä taas muutamaksi päiväksi.
Fitdog agilitytiimin 4.leiri takana eikä voi muuta kuin olla kertakaikkisen tyytyväinen. Treenien kannalta meidän tähän mennessä onnistunein leiri, ehdottomasti.
Perjantain luennoilla kyllä olin enemmän kuin huolissani,miten pystyn keskittymään viikonlopun leirillä,kun luennoilla tuntui ettei saanut ajatusta kasaan,ei sitten millään.
Vaihdoin myös treeniryhmää,jotta pääsin aikaisemmin treenaamaan, koska mun isoveli oli järjestänyt “synttärijuhlat”, lähinnä vain siksi että äiti pääsee välillä kotoa pois ja saa muuta ajateltavaa. Itselle oli tosi tärkeää,että pääsisin osallistumaan sunnuntaina synttäreille,joten siksi pyysin ryhmän vaihtoa että päästään aikaisemmin liikenteeseen ja ajelemaan Tampereelle. Ryhmän vaihtokin jännitti, mutta itseasiassa se osottautui ihan huippu jutuksi, koska en tuntenut porukkaa niin hyvin niin sain todella hyvin keskittyä omaan tekemiseeni.
Meidän osalta treenit alkoi lauantai aamuna Niinun treeneillä, teemana rytmittäminen, erilaiset ohjaukset ja niiden vaikutus radan jatkoon ja linjoihin + ohjausidentiteetti. Rata suoritettiin neljässä eri pätkässä. Saatiin todella hyviä pätkiä aikaiseksi ja erittäin hyvää oppia. Niinu kellotti meille muutamissa kohdissa eri ohjausvaihtoehtoja ja niissä oli huomattavia eroja. Niinu sanoikin,että Tahvo on tosi taitava ja tulee hyvin ohjauksiin mukaan,joten mun on turha varmistella, vaan täytyy rohkeasti valita ohjauksia jos tietää että niillä voittaa aikaa ja sitähän me tarvitaan. Ihan pelkällä rytmittämisellä saatiin Tahvo kääntymään tosi nätisti, joten mun ei ehkä ihan joka kohtaan kannata mennä vekkailemaan kovin syvälle. Näitä täytyy harjoitella ja kellottaa ihan omatoimitreeneissäkin. Kaikenkaikkiaan erittäin antoisat treenit ja hyvä mieli.
Päivän toinen treeni oli Teemun teemalla: rytmittäminen, perustekniikoiden ja niiden muunnosten läpikäyminen ja ohjausidentiteetti. Tavallaan hyvin simppeli rata, jossa oli kaksi eri ratavaihtoehtoa, mutta itse ainakin käytin pelkästään takaaleikkausta ja rytmittämistä. Ilokseni huomasin,että takaaleikkaukset on nyt menneet perille, vielä vaan pitäisi uskaltaa käyttää niitä. Mun rytmitystä, etenkin kiihdyttämistä tuunattiin ja saatiin selviä parannuksia sen avulla Tahvon käännöksiin. Lopputuloksena Teemu sanoi,että hänen mieltään lämmittää nähdä millainen kehitys on tapahtunut: Koira menee kuin luotijuna, irtoaa, hakee esteitä ja kääntyy. Oli kuulemma nähnyt hymyn mun kasvoilla kun tehtiin rataa.Siltä se tuntuikin 🙂
Päivän päätteeksi vielä Jerryn fysiikkatreeni. Aina sinne mennään pelonsekaisin tuntein mutta tullaan pois tosi tyytyväisenä. Oli taas ihan huippuhyvä treeni. Ja pääsin pitkästä aikaa tekemään kuperkeikkoja 🙂 Meillä oli vähän niinkuin ihmisten agilityrata.Sunnuntaina se olisi kellotettu, mutta minulta jäi sunnuntain Jerryn treenit välistä.
Sunnuntai aamu aloitettiin sitten Jennan ratatreenillä. Teemana kontaktit ja radanlukutaito. Kerrankin tuntui,että olin saanut Tahvon hyvin hereille, vai mahtaako toi kaikki energia johtua siitä,että vihdoinkin se on tottunut FitDog juomiin joita tosiaan tulee tälläisen viikonlopun aikana käytettyä kaiken aikaa..Jennan radalta onkin koko viikonlopun ainoa videopätkä kun Jenna oli kuvannut mun huomaamatta. Aurinko paistaa ja säteet osuu kultaiseen Tahvoon-kuvastaa hyvin sitä fiilistä. Uskalsin valita “riskiohjauksia”, osasin mitata rataa ja tehdä meille edullisia valintoja ohjauksissa. Jennalla ei tainnut olla mitään korjattavaa ohjausvalintoihin,mutta opeteltiin leieröimään kepit toiseen suuntaan. Tahvo meni sen tosi hienosti, yhtään epäilemättä. Treenistä jäi ihan poskettoman hyvä fiilis. Jenna sanoikin,että meillä oli asenne ja keskittyminen kohdillaan.Enää me ei mennä treeneihin anteeksi pyydellen, vaan ryhti suorassa ja siltä se tällä hetkellä vähän tuntuukin :)Kontakteille kuitenkin edelleen treeniä, mutta se oli tiedossakin. Nyt varsinkin Tahvo hidasteli aika paljon. Siksi halusinkin välillä palkata ratatreenissäkin kontakteille.
Jenna käski mennä vielä Juhan treeniin oikeella asenteella,että on todella aihetta olla tyytyväinen viikonlopun treeneihin. Ja se me tehtiin. Juhalla oli taas pitkä ratatreeni ja teemana edelleen radanlukutaito, ohjausidentiteetti ja sen vahvistaminen.Meidän treenit loppui tavallaan aika lyhyeen: Yhdessä kohdassa Tahvo karkasi A:lle putken sijaan, joka johtui täysin mun olettamuksesta että kyllä se putkeen menee, en oikein edes ohjannut, en katsonut koiraa..Taas kunnon palaute siitä ettei oleteta vaan ohjataan ja rata alusta uusiksi-ja nollarata! Sen jälkeen Juha korjasi mun rytmitystä yhdessä kohtaa ja yhdessä kohdassa vaihdoin vain puolta niin että saatiin Tahvoon lisää vauhtia ja rata uudelleen alusta: nollarata. Sen jälkeen Juha sanoi,että me ollaan niin suoritusvarma koirakko,että ei voi muuta kun katsoa kun me vaan mennään ja että hänellä ei ole mitään korjattavaa ja sopiiko jos lopetetaan treeni tähän. Se sopi minulle loistavasti koska jäi vaan taas niin loistofiilis, että olisi ollut häpeä pilata sitä väsyneellä juoksulla.
Nyt levätään taas pari päivää, tällä viikolla on Elinan treenit ja viikonlopuksi päästään maalle. Tahvo saa nyt kerätä voimia ja ens viikolle on varattuna pitkästä aikaa osteopaatti aika.Kovasti tekisi mieli kisaamaan, mutta katsotaan,milloin ehditään.

Fyssaria ja FitDog kotiläksyjä

Fyssaripäivä

Lyyti sai FitDog palkintonsa

Onko lupa sanoa joskus,että on väsynyt agilityyn? Oma vointikaan ei ole lähiaikoina ollut ihan paras mahdollinen, mutta tosiaan tuntuu viimeisten parin ratatreenin jälkeen että paras puhti on kateissa. Harrastuksen pitäisi pysyä mukavana harrastuksena.Siinä vaiheessa kun unissaankin näkee koko ajan aksaunia,niin puhalletaan pilliin väliaika. Nyt se väliaika tuli kyllä vähän vahingossa pakostakin,nimittäin koirat pääsivät pitkästä aikaa fyssarille. FitDog on aivan mahtava juttu, mutta kun mulla on paha tapa työstää asioita päässäni. Ja pitkään..Ja kun lukee kokoajan fb:ssä muiden ryhmäläisten tekemisiä-olkoonkin että ne ON eri ihmisten kuulumisia niin tuntuu,että koko ajan pitäisi tehdä jotain. Olisi hienoa (tai sitten ei) jos itsellä olisi sellainen moottori tai koiralla, että sitä vaan jaksais ja jaksais mutta me molemmat tarvitaan taukoja..Ihan ehdottomasti.

Koko kuluneen kauden olen ollut supertyytyväinen siihen päätökseen, että treenejä on ollut harvemmin.Jennan kanssa treenataan tällä hetkellä joka toinen viikko. Nyt ollaan käyty tekemässä kotiläksyjä.Olen kellottanut Tahvon treeniajat niin että yksi treenisessio on sen kolme minuuttia maksimissaan.Sitten pieni tauko ja seuraavaa juttua kehiin. Treenin määrä ei siis todella ole suuri, mutta nyt tuntuu että agilityhalleja on hetkeksi nähty tarpeeksi.

Eilen sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kuvata meidän kotiläksyjä. Keinutreeniin alan olla tosi tyytyväinen. Tosin eilen taisi olla paras tempo kateissa. Tahvo ei hakeudu keinun päähän sellaisella vauhdilla kuin joskus. Nyt tehtiin keinua hypyn ja putken kautta ja vauhti pysyi silti. Keppitreeniä ollaan tehty edelleen ihan “sivupisteenä”, mutta siihen alkaa löytyä ihan selvästi rytmiä.Eilen tehtiin myös ekaa kertaa puomia. Pelkän alastulon tekeminen tuntuu Tahvosta jotenkin oudolta.Tai sitten kaipaisin siihen ehdottomasti apupalkkaajaa ja itse pitäisi Tahvoa kiinni ja hetsaisin, joten tämän takia päädyin tekemään koko puomia. Aluksi Tahvo pälyilee minua sivulle mutta alkaa aika nopeasti hakeutumaan hyvin kontaktille, katse eteenpäin. Minusta itsestäni taas tuntui että namikippo oli vain tiellä joten jätin sen nopeasti pois ja tuntui että sain heti vauhtia lisää..tosin jouduin juoksemaan niin nopeasti itsekin,että tuli kuuma.Mutta hei! Jalat ei menny tukkoon! Estehakuisuuttakin tehtiin hetki, mutta siitä ei ole videota. Nyt käytin treenissä perusestettä ja rengasta. Ilahduttavinta oli se,että Tahvo ei kertaakaan hakenut ponnistuskohtaa renkaalle vaan hyppäsi oikein rennosti.

Tahvon taukojen aikana treenasin Lyytin kanssa. Aikaisemmin koira, joka pelkäsi/ei vaan muuten tykännyt keinusta tekee sitä nyt melkoisella vauhdilla ja jopa itsenäisemmin kuin Tahvo. Jos jään taaksekin niin Lyyti vain juoksee keinun päähän ja odottaa vapautuskäskyä. Niin siistiä huomata millainen ero siihenkin on saatu pienellä treenimäärällä. Je keppeihin on tullut vauhtia vaikka kuinka paljon enemmän,mutta niissä Lyyti ei jaksa montaa toistoa. Pitää vaan malttaa tehdä lyhyet ja “täydelliset” keppisulkeiset Lyytin kanssa. Puomitreenissä Lyyti heräsi käytännössä tekemään juoksukontaktit mutta kuitenkin malttoi pysähtyä alastuloon.Itsekin säikähdin sitä vauhtia ja niitä laukka-askelia puomilla..siis wau! Kunhan saadaan Lyytin kanssa palaset loksahtamaan paikoilleen niin tulen olemaan niin pulassa tuon otuksen kanssa. Sillekin on nämä lyhyet treenipätkät tehneet niin hyvää!

Tänään molemmat koirat pääsivät pitkästä aikaa fyssarin käsittelyyn. Rautakallion Anu on käynyt hoitamassa meidän koiria ja edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi. Lyyti oli odotetusti jumissa pentujen jäljiltä, mutta sekin malttoi maata paikallaan oikein tyytyväisen oloisena. Tahvo heitti maaten kyljelleen ihan automaattisesti mutta yritti vähän väliä rimpuilla ylös kun löytyi jumikohtia, mm.lapojen välistä. Kaikki jumit saatiin kuitenkin kerralla auki. Anun sanojen mukaan Tahvo on nyt kuin eri koira. Kuuden viikon päästä sitten uudelleen fyssarin käsittelyyn. Molempien koirien kohdalla käsittely oli niin “kovaa”, että nyt otetaan ainakin kolme päivää aivan rauhallisesti hihnalenkkejä tehden. Ja mä yritän olla ajattelematta mitään muuta kuin henkistä valmentautumista, josta edelleen on kirja kesken 🙂

Sunnuntaina olisi meidän seuran omat kisat ja seuranmestaruudet. Heikkona hetkenäni ilmottauduin sinnekin,vaikka periaatteessa välttelen kisoja Helsingissä. Kauheasti tuttuja ja jännittää, mutta astutaan nyt kertaheitolla epämukavuusalueelle. Kisoihin on ilmottautunut n.70 koiraa maksi kolmosiin,joten tiedän missä vietän isäinpäivän.

Fiiliksissä

Ensimmäinen FitDog Agilitytiimin leiri takana.Hurja kokemus: paljon uutta ja opeteltavaa, väsymystä ja jännitystä. Mutta silti niin siistiä.
Perjantai-iltana oli info-tilaisuus ja Christina Forssellin henkisen valmentautumisen luento. Taidan lainata kirjastosta uudelleen Christinan kirjoittaman Huipulle-kirjan ja opiskella kotona leirien välissä. Mielikuvaharjoituksissa sisäinen kampittaja (itselläni pieni pyöreä piirretty piru oikealla olkapäällä) sai kyytiä.Sitä siirrettiin puolelta toiselle, mistä sen ääni kuului kaikista vähiten ja lopulta tallottiin jalkojen alle..Saatiin myös leirikavereista sparraajapari, jonka kanssa olisi jatkossa tarkoitus pitää yhteyttä ja käydä yhdessä asioita läpi. Odotan jatkoa innolla, mulla on näissä asioissa paljon parannettavaa.

Lauantai olikin sitten testipäivä. Mun aamu alkoi lihaskuntotestillä, jonka piti meidän fysiikkapuolesta vastaava Jerry Stenberg. Puolessa minuutissa kyykkyjä, selkälihaksia, vatsalihaksia ja punnerruksia niin paljon kuin ehtii ja pystyy. Ihan hyvin kai sekin testi meni. Tulokset mun osalta oli: Kyykky-ylös:27, selkälihas:28, vatsalihas:20, etunojapunnerrus: 20. Seuraavana päivänä kyllä tuntui ihan mukavasti tämäkin testi, vaikka luulin etten nyt ihan rapakunnossa olisikaan.
Seuraavana oli Niinun testi ja pujottelu. Testi meni niinkuin ajattelin. Ei varsinaista tarvetta päästä “klinikalle”. Tahvo ei ole kauhean itsenäinen, mutta ei sen tarvitsekaan kun pystyn ja ehdin sitä auttamaan sen mitä se apua ja tukea tarvitsee. Vauhtia voisi treenata lisää.Linkkinä osa meidän treenistä. Empulle kiitos kuvaamisesta ja seurasta koko päivän ajan! ❤
Jenna piti kontaktitestin. Tiesin sen jo etukäteen:sunnuntaina ollaan klinikalla. Kontakteihin voisi saada niin paljon enemmän vauhtia ja itsenäisyyttä. Joitain hyviä suorituksia saadaan kyllä aikaiseksi, mutta se on lähinnä "vahinko" kun haluaisin siitä nopeasta suorituksesta säännön. Keinu ja puomi tarvitsevat eniten treeniä. A-estettä ollaan jo vähän saatu treenattua nopeammaksi.
Orenius piti testin nimellä rytmitys. Testissä oli 29 esteen rata, joka tehtiin kahdessa pätkässä. Mua jännitti ihan kuin kisoissa.Vaikka vähän jo väsytti ja tuntui että pää ei ota mitään vastaan, saatiin jotenkin tosi hyvä flow päälle Tahvon kanssa. Se vaan sujui ja tuntui niin mukavalta menolta! Kaksi pätkää, kaksi puhdasta rataa(kaksi stiplua, jotka korjattiin helposti) ja elämäni unohtumattomin kommentti Oreniukselta:"Se oli täydellistä.Ei lisättävää". Kunkin testiin oli varattu 8 minuuttia per koirakko, mutta me ei ihan niin kauaa vanhennuttu Oreniuksen treeneissä.Ei ollut tarvetta. Tämän muistan.Pitkään.Liitteenä video meidän treenistä. 🙂
Päivän viimeisenä testinä oli Linnan Teemun pitämä "taidot"..sama ratapohja, monta eri rataa, väsymys, mikään ei painu mieleen, koutsin tahallisesti aiheuttama paine ja Saana on hyytelöä. Siis mistään ei tullut mitään.Unohdin ratoja, ohjasin huonosti..Ei kertakaikkiaan mitään selitettävää. En oikeastaan edes ymmärtänyt mitä tässä testissä katsottiin ennenkuin vasta sunnuntaina se aukesi mulle ja tajusin oikeasti olevani niin täysin oikeassa paikassa. Treffit siis sunnuntaina Teemun kanssa.

Lauantain jälkeen raahauduin vaan kotiin, purin laukut, kävin suihkussa ja painuin nukkumaan. Laitoin kännykkään äänet päälle niin että heräsin kun seuraavan päivän treeniaikataulut tuli postiin, katsoin ne että tiesin mihin aikaan olla missäkin ja jatkoin unia…Zzzz

Sunnuntaina treenit alkoi täsmätreeneillä lauantain tulosten perusteella. Me oltiin heti kärppänä klo 8 Jennan kontaktiklinikalla. Liitteenä videopätkä mitä tehtiin Tahvon kanssa. Jos en nyt kauheasti valehtele, niin Jenna laski että kontakteista saatiin yhden treenin aikana useita (8???) sekuntia pois..Siis vitsi mikä vauhti, päättäväisyys mennä ja keinukin tehtiin täysillä ihan päähän asti. Kotiintuomisina täsmäohjeet kotiläksyihin ja aikataulusuunnitelmia miten edetä. En malta odottaa, että Tahvo saa hetken levähtää ja toipua viikonlopusta ja sitten mennään..
Toisena klinikkana Teemun treenit. Saatiin taas mun kauhistukseksi samalle ratapohjalle 5 eri ratavaihtoehtoa..ei vaan niin painu tähän päähän..Opettelin ratoja tuskassa ja kun menen kentälle ekan kerran Teemu sanoo: "Saana hei. Ei me teidän kanssa tehdä ollenkaan tätä treeniä" Kiitos. Olisitko voinut sanoa aikaisemmin,että olisin välttynyt tältäkin paniikilta 🙂 Mun ja Tahvon treeni ja kotiläksy on: Lisää intoa esteiden suorittamiseen ja estevälien suorittamiseen.hetsausta, leikkien ja kovalla innolla korkeintaan kolme estettä: TÄYSILLÄ!Se on sitä mitä me tarvitaan:Lisää vauhtia.Ei sitä saa esteiden kohdalla vaan esteiden välissä..Teemu leikki ja hetsasi Tahvoa ja siinä välissä mä hävisin koirani 6-0.Opetus mulle:mun TÄYTYY olla innostavampi, kannustavampi.Mä en saa vaan väsyä siihen innostamiseen, muuten se into loppuu myös Tahvolta. Niin avartavaa ja niin opettavaista.
Teemu sanoi jotain siihen tapaan,että ei meillä ole ongelmaa ratasuorituksissa, mutta nyt haetaan se vauhti. Tahvo on kuulemma liian kiltti, siltä puuttuu jääräpäisyys.Nyt haetaan kaasua.
Kaikkein päällimmäisenä kuitenkin ajatus että oikeasti ne jutut mitä meidän Tahvon kanssa täytyy tehdä ja opetella on aika pieniä juttuja, joilla me saatiin nopeasti todella merkittäviä muutoksia nopeuteen..WAU!

Mutta en kyllä ihan ole tottunut tälläiseen luxuspalveluun: Teemu koski Tahvoon, Tahvo oli ilmeisesti eri mieltä saako siihen miehet koskea ja se ulvahti..ja mitä tapahtuu? Tahvo eläinlääkärin pakeille. Karoliina tutki Tahvon, kehui kuinka pitkät ja hyvät lihakset sillä on. Mutta totesi myös että Tahvo oli vain eri mieltä miesten lähentelystä 🙂 -Huippu-urheilijan palvelua sanon minä

Päivän päätöksenä juoksutesti: 300 metriä, 5 minuutin palautuminen ja uudelleen 300 metriä..Mun keskivertoaika kahdelta suoritukselta oli n.1min. Sitä täytyy saada paremmaksi, vaikka ei kai tuotakaan tarvitse hävetä. Ja vieläkin tuntuu jaloissa.

FitDog Agilitytiimi

“Onneksi olkoon Saana! Tervetuloa treenaamaan yhdessä kaltaistesi agilityfanaatikkojen joukkoon! Me valmentajat olemme aivan innoissamme päästessämme auttamaan sinua ja valmennusryhmän tovereitasi saavuttamaan tavoitteesi – ja ylittämään ne!”
Näillä sanoilla alkoi eilen klo 23:19 avaamani sähköposti. Sen jälkeen ei sitten enää paljon nukuttukaan. Ensimmäisenä laitoin tekstaria lapsuuden ystävälleni Empulle. Kävi ilmi, että Emppu ja Siirikin olivat päässeet mukaan. Miten mahtavaa!!! Lapsina me juostiin yhdessä hevosten perässä, nyt juostaan koirien 🙂 Aikaisemmin olin tosi epävarma, että teinköhän viisaan päätöksen kun hain agilitytiimiin. Onko Tahvo kuitenkin jo liian vanha? Onko treenit liian raskaita, tarvitseeko kuinka paljon aikaa palautumiseen? Eihän kukaan nyt meitä valitse, kun Tahvo nyt kuitenkin on “vain” vehnäterrieri. Enkä minä itsekään mitään osaa. Sitten kuitenkin kun sain sähköpostin, olin niin innoissani, etten tiennyt minne päin rynnätä ja miten päin olla. Ja siis niin hienoa että vanha tuttu Emppu on joukoissa mukana. Voidaan sitten yhdessä tehdä “kotiläksyjä”.
Joskus aikaisemmin hain Kelpokoiran kautta Next Level tiimiin. Meitä ei kuitenkaan valittu. Nyt kun näin ilmoituksen FitDog Agilitytiimistä, en harkinnut kauaakaan kun laitoin hakemuksen eteenpäin. Ajattelin,etten menetä siinä mitään jos haen. Tahvo on kuitenkin koko ajan osoittanut kehittymisen merkkejä, itse haluan kehittyä ohjaajana ja odotan innolla varsinkin henkisen valmentautumisen treenejä. Haluan oikeasti nähdä mihin tämä kaksikko pystyy kun ollaan parhaimmillamme 🙂
Samalla painoi huoli, etten ala ottaa rakasta harrastusta liian vakavasti, ettei tule liikaa paineita. Se kaikki loppu on kaiketi kuitenkin vain minusta itsestäni kiinni. Uskon että “taustatiimissä” on niin monta ystävää, jotka palauttaa sitten jalat maan pinnalle jos homma karkaa käsistä.
Ei Tahvosta koskaan tule maailmanmestaria, mutta jos siitä tulisi edes Tahvo-mestari 🙂
Mietin pitkään,mistä yhtäkkiä sain uskoa tälläiseen. Että uskon itseeni ohjaajana ja uskon Tahvon taitoihin ja uskon meihin koirakkona. Yksi takapiru on varmasti kevättalvesta kehiin astunut uusi harrastukseni TFW-salitreeni. Siellä jos missä koutsit kannustaa sellaisiin tekoihin, joihin ei olisi koskaan uskonut pystyvänsä, tai jaksavansa. Ja se etupiru on tietenkin mahtavat kouluttajat agilityn parissa, koen oikeasti olevani äärimmäisen onnekas, kun olen tavannut sellaisia ihmisiä.
Tänään sitten päivän päätteeksi vielä TFW-treeneihin. Syksyllä vaaditaan kovaa kuntoa niin emännältä kuin koiralta. Tämän päivän motivaatiotarinan teemana oli sopivasti: UNELMISTA TODEKSI
…ja mun jalat leijuu vieläkin pari senttiä maanpinnan yläpuolella