Tahvo pääsi viiden kuukauden tauon jälkeen vesijuoksemaan. Fyssari, Sari Rimmistö, oli meille uusi, mutta saatiin kaiketi ihan hyvät suunnitelmat alulle. Onneksi hän näki meidän aikaisemmin tehdyt treenit, joten ei tarvinnut ihan alusta lähteä.
Tarkoitus olisi päästä nyt vesijuoksemaan pienen kuurin verran ennen SM-kisoja.
Tahvo peitsaa muutenkin tosi helposti ja vesijuoksussa käyntiosuudella se tekee sen lähestulkoon poikkeuksetta. Sari puuttui siihen välittömästi. Käyntiosuuden vauhti laitettiin tarkoituksella niin hitaaksi, että Tahvon oli p a k k o kävellä kunnolla. Voi paratkoon sitä aivojen raksutusta, mikä kuului Tahvon päästä että mitä tässä nyt pyydetään tekemään. Oli hienoa nähdä miten erilailla Tahvo alkoi käyttää kroppaansa. Varsinkin takajalat, joihin nimenomaan kaivataan voimaa, alkoi tehdä heti erilailla töitä.
Lisäksi harjoiteltiin sellaista uutta juttua kuin ylämäki kävely. Vähän Tahvo oli ihmeissään, mutta onnistui kuitenkin. Tahvo vaan on sitä mieltä, että vesijuoksussa pitäisi aina nimenomaan juosta. Kävely on aivan yliarvostettua. Huomasi kyllä, että edellisestä treenistä on aikaa, sillä Tahvo oli poikkeuksellisen väsynyt tämän jälkeen.
Lyyti pääsi keskiviikkona ensimmäistä kertaa Mari Hyytiäisen käsittelyyn. Olen jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota Lyytin “outoiluun”. En vaan oikein tiennyt johtuuko se leikkauksesta, siitä ettei vaan yleisesti ottaen huvita vai onko se jumissa. Mutta en halunnut viedä Lyytiä enää treenaamaan ennenkuin saan sen tsekattua, onko kaikki ok. Lyyti vähän pyöritteli silmiään,kun ihmetteli mitä Mari oikein puuhastelee, mutta antoi kuitenkin hämmästyttävän hyvin käsitellä. Enkä minä väärässä ollut-siellä oli korjailtavaa vähän siellä sun täällä. Toisen takajalan polvi ja toisen nilkka oli jumissa, mistä syystä jalka oli jopa vähän kiertynyt ulospäin. Lantio oli vähän vinossa, mutta se saattaa olla ihan pentujen ansiota. Selkä oli kunnossa, mikä taas Tahvolla aina jumittaa. Jos koiria ja ihmisiä voi verrata, niin Lyytillä oli etujaloissa “penikkatauti”. Ja etuosa lavoista aina päähän asti jumissa. Mari kysyi, onko Lyyti saanut suuhunsa kipeää, sillä nimittäin oli toisen puolen leukaluut vähän vinksallaan. Voi olla että ovat leikkineet aika rajusti Tahvon kanssa. Varsinkin metsässä niiden juokseminen on välillä ihan tolkutonta. Tai Lyyti on saanut kipeää suuhunsa leikkauksen yhteydessä kun intuboitiin ja kun hammaskivet poistettiin. Niin tai näin niin päätä käsiteltiin kolmeen otteeseen koko käsittelysession aikana ja vasta sitten alkoi antaa periksi.
Mari kysyi, onko Lyytillä ollut matkapahoinvointia ja juuri autoiluun liittyy yksi seikka johon kiinnitin huomiota: Lyyti ei mene maaten autossa juuri ikinä vaan istuu takaosassa ja pitää päätään takapenkkiä vasten. Se ei ole myöskään halunnut hypätä autoon. Ja se yksi kerta kun me yritettiin agilityä sairasloman jälkeen, niin Lyyti oli hyvin haluton tekemään mitään. Ainut mitä se teki oli kepit. Mari sanoi,että Lyytiä on varmasti ensinnäkin sattuneet noi jumissa olevat jalat, mutta kallon kireys on aiheuttanut huimausta. Eli se selittää aika paljon Lyytin kaikesta outoilusta.
Onneksi Mari varoitti,että nyt se outoilu vasta voi alkaakin kun jalat ja pää tuntuu erilaiselta. Eilen aamulla Lyyti kompuroi omiin jalkoihinsa, aivan kuin ne olisi olleet eriparia. Illalla se ravisteli hyvin onnellisen näköisenä päätään. Taitaa sekin tuntua aikaisempaa kevyemmältä. Mutta Lyyti vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä elämäänsä. Antaa sen nyt levätä pari päivää ihan kunnolla ja sitten ens viikolla lähdetään kokeilemaan,josko se agilitykin maistuis paremmalta.
Eilen vietettiin Tahvon, Hannan ja Miron kanssa oikein mukava kisapäivä Nokialla. Siinähän se olikin – Kun se tuntui liiankin kivalta. Kisoissa soitettiin 90-luvun hittejä-sehän oli melkein kuin kokopäiväinen karaoke. Mä voin kohta kirjoittaa kirjan niistä outoiluista, joita voi agikisoissa tapahtua. Ja jostain kumman syystä musta tuntuu, ettei niitä tapahdu kenellekään muulle kuin meille. Tai sitten ne muut ovat olleet niin fiksuja,että ovat lopettaneet harrastamisen. Eka rata oli varsin mainio, mutta Tahvo on nyt keksinyt sanan irtoaminen ja se otti omin lupinensa yhden ylimääräisen esteen. En voi tietenkään tästä syyttää mitään muuta kuin FitDog leirin 40 esteen ratoja, koska Tahvosta nyt vaan sattuu tuntumaan siltä että kisaradat loppuu kesken. 🙂
Se mikä leväytti tän koko pakan käsiin oli lämppäalue. Hyvin pieni alue,joka oli rajattu kehänauhalla. Käytiin siinä ennen ekaa rataakin ja sama tapahtui silloinkin, mutta tokalla radalla koko touhusta ei tullut enää mitään. Tahvo jotenkin luki kehänauhan rimaksi kun se siinä vieressä lepatti. En meinannut saada sitä hyppäämään oikeaa estettä ollenkaan, kun se hyppäsi siivekkeen vieressä ilmaan. Näytti äärimmäisen oudolta ja Tahvo oli täysin pyörällä päästään. Arvasin heti että tästä ei seuraa mitään hyvää. Tahvohan hyppää varoen ekallakin radalla eikä vauhti ole ollenkaan parasta mahdollista. Tokalla radalla oli parit kimurantit pyöritykset, jotka menee varsin hienosti, vaikka itse sanonkin. Mitä nyt itse kaadan siivekkeen. Jep Saana-sabotage taas liikkeellä 🙂 Tahvo hyppää ihan kohtuu hyvin,kun mä olen lähellä tukena, mutta kun tulee nopeammat pätkät, niin Tahvo lopettaa tekemisen kokonaan. Kai se reppana vielä luulee,että se itse tiputti riman ja kaatoi siivekkeen ja paineistuu siitä entisestään. Huomasin,ettei Tahvo hyppää rengasta ja että se kiertää muurin ja tulee vaan mun mukana joten lopetin ohjauksen siihen ja suorinta reittiä maaliin.
Nyt on kyllä vähän neuvot vähissä. Mietitään taas pari päivää,että mitäs sitten keksitään. Mulle olis äärimmäisen arvokasta saada kisoja alle, että tottuisin kisatilanteisiin,mutta niitä onnistumisia ei nyt tunnu tulevan,ei niin millään. Me osataan kyllä treenata mutta ei kisata. Väsytän meidät molemmat tällä menolla. Miksi aina tulee vastaan jotain uutta ja yllättävää,mihin ei osaa varautua? Jätänkö loput toukokuun kisat välistä ja menen arpomaan suoraan SM:iin? Miksi mulla on asenne kohdallaan treeneissä, mutta ei kisoissa. Mä pelkään koko ajan,että jotain tapahtuu ja sittenhän sitä alkaa tapahtua. Omatoimitreeneissä mä keskityn vain kontakteihin ja pujotteluun-en tee enää mitään muuta. Ohjattuja treenejä on sovittuna 1/viikko ennen SM-kisoja. Viimeinen viikko me lomaillaan mökillä. Ei tässä enää ihmeisiin pysty, mutta olisi kiva mennä kutakuinkin luottavaisin mielin Ouluun.
Tahvoset 