Tytär kuin isänsä?

Mun isä on aina parjannut golffaamista. Mikä järki on lyödä palloa, yrittää saada sitä koloon ja tehdä sitä vieläpä monta tuntia? Se on parjannut sitä niin kauan, että se ei enää kehtaisi myöntää olleensa väärässä ja sanoa että itseasiassa sehän onkin kiva laji. Mun asenne koiranäyttelyihin on ollut hyvin samankaltainen. Mikä hiton järki siinä on, että juostaan kehässä muutama minuutti, maksetaan siitä aika paljon ja sen jälkeen se yksi ihminen antaa oman arvionsa siitä koirasta ja se arvio voi olla vaikka seuraavalla viikolla jo täysin eri toisen tuomarin mielestä.

Ticon sertit on tavallaan tällä hetkellä kasassa, mutta koska ilmo oli mennyt jo eteenpäin Pöytyän kr näyttelyihin, niin me startattiin aamulla mökiltä Riihikoskelle. Tuomarina oli Marja Talvitie, josta jo etukäteen varoiteltiin, että on sitten tiukka tuomari ja ei kannata loukkaantua arvostelusta. Siinä taas muiden arvosteluja kehän reunalta kuunnellessa  huomasin, että linja oli tiukka: sileä ERI lähes kaikille.
Tico oli reipas kehässä eikä ottanut pahemmin häiriötä nurmikon hajuista tai muista koirista ympärillä. Taidettiin kerätä ylimääräiset pisteet kun tuomari kysyi voiko hän katsoa maassa vai haluanko että nostetaan pöydälle. Sanoin,että meille on aivan se ja sama. Talvitie totesi tähän, että onpa kiva kun monet vaatii, että täytyy nostaa pöydälle.
Arviointi: Kookas erinom. tyyppi, Hyvä pää ja korvat. Hieman niukat kulmaukset, erinom. karvanlaatu, liikkuu hyvin, esiintyy hienosti. SERT ja ROP.

Mielestäni paras arvostelu ja vieläpä tuomarilta jolta odotin lähinnä lämmintä kättä ja näyttelyistä jotka halusin skipata. Huvittavaksi taas arvostelun tekee se, että viikko sitten Tico oli hiukan liian laiha eikä tässä kyllä mitään lihotuskuuria ole pidetty.
Parasta kuitenkin koko päivässä oli nähdä Elina ja Etna. Olisi ollut tylsää olla näyttelyissä ypöyksin. Ja paikallinen jäätelö-nam! Päivän päätteeksi käytiin Haukkavuoren ulkoilualueella. Kamera olisi pitänyt olla mukana kun Tico ja Etna päästeli menemään.
Tavallaan alan ymmärtää näyttelyiden koukuttavuuden- ainakin näin kun Tico pärjää mainiosti 🙂 Mutta en silti anna periaatteiltani periksi. Tico voi saada viimeisen sertinsä kun on täyttänyt 2 vuotta ja siihen saakka me ollaan näyttelylomalla. Tico voi ottaa iisisti kun karvojen ei tarvitse olla kuosissa 🙂

 

Mökillä ja näyttelyissä

Viikonloppu kului Yläneen maisemissa mökillä.
Koiratkin pääsivät aloittamaan uimakautensa. Teki kyllä hyvää vaan olla ja relata. Ei pahemmin tehty edes lenkkejä, kun koirat oli koko päivän ulkona ja uivat rannassa, niin niille riitti pihassa touhuilu päivän aktiviteetiksi.Onneksi näitä viikonloppuja on vielä luvassa lisää tälle kesälle ja juuri tän takia mä en ole koskaan tykännyt esim.kisata paljoa kesän aikana.
Koska mä en ikinä saa aikaiseksi tehdä mitään hyvissä ajoin, niin eilen sitten otin aurinkoa ja siistin Ticoa samaan aikaan. Mökkinaapurit saattoi hiukan ihmetellä kun meikäläinen siirtyy kuin aurinkokello koira mukana ja lopulta haravoin karvoja pitkin pihamaata. Mutta mitäs sen on väliä. Ihan hyvä siitä tuli 🙂

Tänään sit startattiin päivällä Mynämäelle ryhmänäyttelyihin. Aikatauluista oli jo tiedossa, ettei meidän kehä ala ennen klo 13:30, mutta paikalla piti olla kuitenkin viimeistään klo 12. Odottaminen ei ole mun juttu, eikä näytä olevan Ticonkaan. Onneksi siinä urheilukentän vieressä oli pururata, jossa käytiin pariinkin otteeseen lenkillä ja sain lämmiteltyä Ticon ihan hyvin. Kyllä mä siellä näyttelyissä taas katselin kun eräätkin kantaa koiraansa ettei se vaan likastu tai ruoho tartu tassuihin ja Tico sutii pururadalla menemään, mutta se on rodunvalintakysymys kun on luonnostaan tollasen katukoiran näköinen piski 🙂
Tuomarina Ticolla, eli länderillä (ei voi puhua monikosta, kun Tico oli ainut rotunsa edustaja 🙂 ) oli Romanovskaya Tatiana Valkovenäjältä. Olin täysin varautunut että nyt ei näyttelyt ole niin suopeat kuin viimeksi. Tuomari tuntui antavan monelle sileää eriä, kun seurailin menoa ennen Ticon vuoroa. Eikä minusta Tico liikkunut niin hyvin kuin viimeksi, vaikka sain sen kyllä korjattua nopeasti, mutta minusta Tico oli hiukan pitkästyneen oloinen.
Onneksi tuomari on aina oikeassa ja jos viime kerralla sanottiin “a little it lazy” niin nyt toimi vinkulelu ja kiinnitin arvostelussa huomiota vain kohtaan “erinomainen temperamentti”.  Suomennettuna arvostelu meni näin: 16kk, keskikokoinen, oikean mallinen, hiukan laiha, mutta rodunmukainen pää. Oikeanmallinen rintakehä, hiukan jännittää selkää, todella niukat takakulmaukset, oikeanlainen karva, oikea väritys, erinomainen temperamentti.
Eli siis SERT ja ROP. Täytyy kyllä myöntää, että meinasin tipahtaa tuosta sertistä. Se tuli ihan puskista, varsinkin kun tuomari oli niin hiljainen ja vähäeleinen.Nyt Tico voikin pitää näyttelyistä taukoa kunnes ikää on 2v, tosin ens viikonloppuna me mennään Pöytyälle kun ollaan sinne jo ehditty ilmottautua. Se menköön hyvästä treenistä 🙂