Harjoitukset jatkuu!

Viikko sitten saatiin sellainen “erikoinen” tilaisuus, että päästiin Ticon kans treenaamaan AST:n tulevien agilitykouluttajien harjoituskoirakkona. Koko tilannehan oli vähän jännä: vieras ympäristö, vieras kouluttaja, ympärillä porukkaa katselemassa. Mulla tuli vähän kisajännityksen tapaista siinä rataantutustuessa. Kun päästiin kentälle, jännitys unohtui ja vaikka treeniä tehtiinkin pätkissä olin jotenkin tosi tyytyväinen Ticon suoritukseen.
Kotoa sitten yllätin itseni katsomasta kisakalenteria. Edellisistä kisoista jäi jonkinlainen lista kotitehtäviä joita halusin paremmaksi ennen seuraavia kisoja. Pujotteluun on tullut vauhtia, keinuun tullut varmuutta, mutta pussin treenaaminen me ollaan edelleen unohdettu. Sunnuntaina sitten jännitettiin onko radoilla pussia, koska norjalainen tuomarin Jan Egil Eide näytti sitä suosivan radoillaan kun katselin netistä. Todellisuudessa mua ei huolettanut niinkään paljoaTicon esteosaaminen vaan se etten mä kisajännitykseltäni ala taas varmistella ja himmailla-siitä Tico tuntui kärsivän viime kerralla kaikista eniten. Muistin mielessäi vaan Elinan sanat treeneistä: Älä pelkää virheitä ! Tällä kertaa kisat oil Agility Akatemialla, kovin tuttu paikka meille.  Mua jännitti kyllä, mutta ei liikaa. Ja kun me päästiin kentälle, mä ajattelin vaan että tällä kentällä ei oo mitään, mitä me ei oltais aikaisemmin tehty. Nyt mennään!
Ekalla radalla tiesin kyllä että mulla tulee jäätävä kiire ehtiä sokkariin, mutta halusin kokeilla. Tiesin myös että olisin voinut kalastella ja pelastella valssilla, mutta en halunnut. Ja myöhässä mä olin-just sen verran että Tico ehti mennä mun selän takaa esteen taakse ja hypätä. Lisäksi loppusuoralla olisin voinut vaikka patistaa Ticoa etenemään. Sen sijaan Tico kysyy multa, saako hän mennä. – HYL mutta hyvä sellainen.

B-rata on vain käänteinen ensimmäisestä radasta. Uskalsin jopa ottaa juoksuaskelia ennenkuin vapautin Ticon lähdöstä ja se sai heti alkuun hyvän vauhdin. En vain tajunnut miten vauhdikkaasti Tico tulee putken ja pituuden jälkeen kepeille, joten se ei vaan yksinkertaisesti pystynyt taittamaan itseään pujotteluun. Olisin toki voinut rytmittää, kertoa kepeistä jo hyvissä ajoin mutta turha sitä on jossitella. Hieno rata jokatapauksessa.

Tällä radalla Tico sijottui toiseksi, RV 5.

Ensimmäinen virallisten kisojen podium kuva. Ehkä ilme kertoo kaiken 🙂 Kuvan on ottanut Cecilia Orenius

Piti tehdä listaa, mitä näiden kisojen jälkeen opetella. En osaa sanoa vielä – ehkä jatketaan samoilla teemoilla mutta ensi kerralle voisi sen pussin harjoitella valmiiksi 🙂 Tänään piti jo aamulla mennä hallille treenaamaan, mutta pää oli niin tyhjä että Tico pitäköön palautteluviikon. Kyllä me vielä ehditään.

Avioero siivekkeistä

Viimeks ikinä on tullut päivitettyä Ticon kuulumisia tai tekemisiä. Lyytin jalkavamma on vienyt voiton kirjoittelussa. Me on käyty nyt Elinan pentuvalkkuryhmässä ja oon ostanu silloin tällöin vuoroja Jennan treeneihin Agility Akatemialle. Tänään päästiin pitkästä aikaa Jennan yksärille, kun viime kertainen vuoro piti myydä Lyytin jalan hoidon alta pois.
Vanha virsi, mutta sanonpa silti: Tajusin taas tänään kuinka onnekas olenkaan kun olen saanut tutustua Elinaan ja Jennaan. Edelleen olen sitä mieltä,että tämä kombo on niin täydellinen minulle tai meille Ticon kanssa. Ja onpa ollut erilaista,kun pentu on heti alusta asti opetettu tuollaisten pro-kouluttajien koutsaamana. Moni asia on opetettu mulle ihan alusta lähtien, teoriasta käytäntöön. Moni asia on mulle ihan uutta ja mun täytyy opetella esim.liikkumaan ja ennakoimaan ihan erilailla kuin ennen. Enää mä en saa olla naimisissa siivekkeiden ja rimojen kanssa.On otettava avioero, niinkuin Elina sanoi.
Tavallaan me on tehty kamalan paljon, tavallaan vähän. Mun on ollut ihan turha hinkkailla asioita, koska Tico oppii nopeasti, hämmästyttävän nopeasti. Tykkään ihan hirveästi siitä,kun siitä näkee kun se miettii et miten tää homma nyt hoidetaan kotiin. Välillä meillä on pätkiä ettei me tehdä yhtään mitään, silti kehitystä tapahtuu koko ajan.
On ollut hämmentävää huomata,että kun pohjat tekee hyvin ja huolella,niin yhtäkkiä koira osaakin jotain sellaista mitä et sen tiennyt osaavan ollenkaan. Tänään kokeiltiin takaakierto päällejuoksuja. Sieltähän se tuli, kyselemättä, mutta minä olin kyllä koko ajan myöhässä.
Tällä hetkellä nenä vie nuorta miestä välillä mennessään, mutta silti se haluaa tehdä mun kanssa.Yhdessä. Me ollaan nyt jo hyvä Tiimi.
Ja koska liian pitkän tauon jälkeen en jaksa kirjoitella mitä milloinkin on tehty, niin kertokoon videot puolestaan-sen verran mitä niitä on kuvailtu.

 

Porkkanaa ja keppiä

Viime viikolla Tico kunnostautui meidän agilityseuran kisatalkoissa. Perjantaina leivottiin porkkanakakkua ja Tico raastoi porkkanat 😛

Sunnuntaina Tico viihdytti toimiston työntekijöitä majailemalla häkissään toimistossa mun työvuoron ajan. Hienosti osas pieni käyttäytyä eikä edes hermostunut siitä kun itse kävin kisaamassa mäyräkoira herra Wagnerin kanssa. Ollaan aikaisemmin treenattu kaksi kertaa ja nyt sitten kisoissa oli kolme starttia. Startti startilta yhteistyö lähti sujumaan paremmin ja mä opin puhumaan paremmin Wagneria. Stipluja tuli etenkin kepeiltä ja siitä että en varmistanut Wagnerin lukitsevan esteitä ja se tuli ohi. Kolmannella radalla saatiinkin sitten homma toimimaan ja tuli yksi ikinen kielto, joka sekin oli täysin mun virhe kun en varmistanut kunnolla. Tältä vauhdikkaalta radalta napsahti meille ykköspaikka palkintopallilta. Olipa taas mukavaa ja kertakaikkisen opettavaista minulle!

Tiistaina Ticolla oli toinen rokotus. Painoa oli nyt 6.5kg. Samalla reissulla Tico sai passin ja tuliaisiksi tuotiin muillekin koirille Bravectot, joten onpa nyt punkkilääkkeetkin hoidettu. Eläinlääkäri oli kieli solmussa rodun lausumisen kanssa ja meitä molempia nauratti 🙂

Maiju Korhonen

Keskiviikkona sitten taas Lyytin kanssa Maijun treeneihin.Lämmin kevätpäivä yllätti viileällä illalla, joten oli todella syytä juosta ja kovaa että pysyi lämpimänä. Lyyti taas yllätti reippaudellaan ja sai treenikavereiltakin kehuja siitä,kuinka se on saanut vauhtia lisää.
Lyytin treenien jälkeen treenasin taas Ticon kanssa kotiläksyjä ja jäin Tahvon kanssa treenaamaan kontakteja, eihän me muuta nykyään treenatakaan. Just kun ehdin ihastella kuinka hyvin se kulkee ja millainen vire sillä on tekemisessä niin seuraavassa silmänräpäyksessä Lyyti hyppää odottamatta Tahvon päälle riehuessaan ja Tahvo saa todella kipeää.Se ei ollut enää sellainen auts nyt sattui ulahdus vaan nyt todella sattui parkaisu. Tahvo jähmettyi istumaan sille paikalleen, liikkui todella varovasti ja ulahteli kipua.
Seuraavat päivät sitten ihmeteltiinkin, mihin paikkaan kipu kohdistuu. Tahvo liikkui selkä kyyryssä, häntä koipien välissä, istui surkeana, söi varovasti. Aluksi ajattelin,että meniköhän sillä hammas, mutta ei se aristanut suutaan yhtään. Jos sen kroppaa tunnusteli, se saattoi ulahtaa jostain kohden kipua mutta seuraavalla kerralla taas ei mitään.Tahvon kipuilut jäi siis seurantalinjalle.
Sainpa tästä itselleni kunnon oppitunnin ja muistutuksen siitä, että koirat kannattaisi opettaa leikkimään “oikein” keskenään. Lyyti kun on aina rakastanut noita törmäily- ja toisen päälle juoksemisleikkejä. Ja kun silläkin on voimaa ihan kiitettävästi, niin vahinkoja voi tulla. Ticon kanssa olenkin osannut olla varovainen. Jos kaikki koirat pääsee ulos juoksemaan,niin päästän aina ensiksi Tahvon ja Lyytin vapaaksi jotta ne saa turhat höyryt ensiksi päästeltyä ulos ja sitten vasta päästän Ticon vapaaksi. Tosin isot koirat tuntuvat varovan Ticoa muutenkin. Sisällä leikkiessä olen komentanut Lyytiä heti jos se näyttää siltä,että se innostuu liikaa ja yrittää hypätä päälle.
Torstaina me sitten retkeiltiin bussilla Ticon kanssa Kivistöön Agility Akatemialle. Mietin alkuun,et mitenköhän treenit sujuu, kun ensiksi on vähän jännää bussissa ja sitten vielä pitää kävellä jonkun matkaa hallille. Mutta Tico jaksoi ja keskittyi taas hämmentävän hyvin. Aluksi harjoiteltiin päällejuoksu ohjauksen alkeita. Mun pitäis opetella ohjaus yhdellä kädellä. Vahvistan ohjausta koko ajan molemmilla käsillä. Sitten tehtiin pätkä viikkoradasta:

Tico lähetettiin esteelle nro 3, irtosi joka kerta todella hienosti eikä kieltänyt hyppyä kertaakaan. Tähän väliin on muuten pakko mainita,että vaikka puhun hypyistä,niin niissä on korkeintaan pumpperi maassa, joten Tico ei hyppää mitään. Siitä putkelle nro4, väliin persjättö, putkeen nro5. Tämä sujui niin hyvin, että Juha vaikeutti treeniä niin että mun piti osata rytmittää liikettäni niin että sain Ticon lähetettyä vielä mutkaputkeen nro 24.
Sain Juhalta myös hyviä vinkkejä lelulla palkkaamiseen, kun sanoin että olen siinä ihan avuton.

Viikonloppuna Tico pääsi taas Jennan hoitoon ja tuhansiin seikkailuihin. Kiitos Jennalle! Olet kultaakin arvokkaampi ❤ Tico pääsi kisaturistiksi, Jennan veljet hoitivat Ticoa ja hyvin hoitivatkin, Tico pääsi mummolaan, Turkuun ja kaikenkukkuraksi sai leikkiä monta päivää parhaan kaverin Asuksen kanssa. ❤

Isot koirat puolestaan olivat ensimmäistä kertaa ikinä koirahoitolassa viikonloppuna. Itse menimme Turkuun ja mökille Yläneelle remontoimaan ja veimme koirat matkan varrella Saukkolaan Tassu Tavolaan. Ennakkoon olin hiukan huolissani, etenkin miten Tahvo pärjää kun ei ole muutenkaan täysin kunnossa ja kun on yleensä niin kova ikävöimään minua. Puitteet olivat koirahoitolassa hienot, Tahvo ja Lyyti majoittuivat mökkiin, jossa oli pieni aidattu piha ja takana oli iso niittyalue jonne pääsi juoksemaan. Sunnuntaina kun käytiin hakemassa koirat kotiin, odotti mökillä kaksi iloista ja hyvinvoivaa hännän heiluttajaa. Tahvo liikkui ja vaikutti kaikinpuolin moninverroin paremmalta: lepo ja vapaana juokseminen olivat silmin nähden tehneet hyvää. Kaikkein hienointa oli kuitenkin huomata, etteivät koirat olleet millään muotoa stressanneet hoitolassa oloaan. Lyyti päinvastoin oli sitä mieltä että sinne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa eikä meinannut nousta edes autoon. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti muistaa jatkossakin jos on hoitolalle tarvetta.

Viikon saldo reilusti plussan puolella :)

Tän viikon saldona oli erittäin onnistuneet treenit molempien koiruuksien kanssa.

Tiistaina oli Jennan treenit akatemialla ja keskiviikkona Jennan yksäri meidän seuran omalla kentällä.
Tiistain treeneihin päätyikin Tahvo. Jos keskiviikkona olisi satanut vettä heti aamusta, ei Tahvo olisi kulkenut sateessa. Tämä oli turvallisempi vaihtoehto.

Ja Tahvohan oli aivan innoissaan kun pääsi treenaamaan. Pari muuttuvaa tekijää tuli radalla vastaan: A)mä hukkasin Tahvon, mutta Tahvo oli niin kiltti että meni serpentiiniä mun selän takana kunnes arvasi, mihin minä sen haluan menevän 🙂 B) En tiedä mistä, mutta Tahvo on saanut roiman annoksen rohkeutta ja karkasi pari kertaa kepeille niin että vaikka meillä oli reilusti etäisyyttä ja itse otin vielä sivuetäisyyttä koko ajan enemmän ja enemmän,niin se silti suoritti kepit loppuun asti (ei ikinä ennen) C) Tahvo rallatteli. Kyllä. Se juoksenteli putkesta putkeen. Se on tehnyt moista viimeksi varmaan alkeiskurssilla. Minusta se oli ihanaa! Ainakin se nauttii!

Kokeiltiin jotain uutta ohjaustakin (Flip?), Tahvo tuli ohjaukseen hienosti ja lopulta tehtiin omasta mielestä oikein nätti nollarata. Nää on niitä hetkiä kun kaikki vaan sujuu, niistä täytyy muistaa olla kiitollinen ja onnellinen.

Koska treeniaikaa oli vielä mukavasti jäljellä, päätettiin vahvistaa Tahvon itsenäistä pujottelua. Ja paljoa se ei tarvinnut-muutama toisto, niin mä sain olla aivan paikallani ja Jennakin sai ottaa reilusti sivuetäisyyttä apupalkkaajana ja Tahvo meni hienosti ja itsenäisesti. Tota täytyy vahvistaa vielä lisää,vaikkei kisatilanteissa tulisi ikinä tarvitsemaankaan.

Lyyti pääsi sitten keskiviikko aamuna Jennan yksärille. Hyvin tuli taas meidän kehityskohteet esille. En tiedä olenko astunut Lyytiä niin monta kertaa varpaille, mutta se on aina ollut sellainen ettei se halua tulla lähelle. Välistävetoa saatiin harjoitella jonkun aikaa, että saatiin se onnistumaan. Jos liikuin vähänkin, niin Lyyti hyppäsi esteen väärältä puolelta.
Radan alkuun, toiselle esteelle, kokeiltiin myös pakkovalssia, joka ei meinannut onnistua millään. Mutta hyvää harjoitusta silti.
Vähän ihmettelin miksi Lyyti tiputti riman, kun sellaista niin kovin harvoin tapahtuu. Onneksi Hanna oli kuvannut treenit ja videolta selvisikin että Lyyti kääntyy niin tiukasti siivekkeen ympäri että kylki kolahtaa siivekkeeseen.

Lyyti yllätti sillä,että se jaksoi puoli tuntia niinkin hyvin. Juteltiin Jennan kanssa ja suunniteltiin treenikuvioita ja molemmat todettiin,että nyt enemmän treeniä Lyytille. Välillä tehdään ratatreeniä, välillä muutaman esteen vauhdin hakua että saa vielä lisää rohkeutta.

Aina aikaisemmin olen keksinyt tekosyitä miksi Lyytin voisi jättää kotiin ja mennä sen sijasta Tahvon kanssa treeneihin, mutta nyt oikeasti on tosi mukavaa treenailla Lyytin kanssa. Se on muuttunut koira. On mukava nähdä, mitä sen kanssa saadaan aikaiseksi.

Alkukankeutta ja onnistumisia

Syyskesän treenit on polkaistu käyntiin. Lyyti pääsee elokuun aikana kolme kertaa Niinulaan Pikku-Marin motivaatio ja vauhtitreeneihin. Ekalla kerralla tehtiin ihan perussuoraa, lopulta kolmen esteen (rimat aivan minimissä) ja putken kautta. Lyyti oli hämmästyttävän reipas uudessa paikassa eikä ottanut häiriötä edes toisista koirista. Toisella treenipätkällä tehtiin mutkaputkea. Keskityttiin äänelliseen kehumiseen ja palkkauksen oikea-aikaisuuteen, mikä kuulemma mulla onkin hallussa (?). Putken jälkeen käännyttiin lopulta takaisin putkeen, peruskäännöksellä ja takaaleikaten. Edessä oli houkuttimena A-este, ja olin varma että Lyyti juoksee sinne, mutta päin vastoin se oli aivan innoissaan tulossa ohjauksiin mukaan. Erittäin tervetullutta treeniä Lyytille. Lyyti sai paljon palkkaa, kehuja ja taatusti sille jäi se fiilis että se on aivan hirmuisen taitava.

Tiistaina sitten molemmat koiruudet pääs treenaamaan Agility Akatemialle kun Tahvo pääs mukaan Senni Huotarin kontaktikurssille ja Lyyti pääs Jennan treeneihin. Senni on mulle täysin uus tuttavuus mutta olen kuullut paljon kehuja “kontaktivelhona”. Mulle on tärkeetä että päästään nyt säännöllisesti työstämään juoksu A:ta ja saan kotitehtäviä niin että asia menee eteenpäin. Ensimmäinen kotitehtävä sisälsi ostosmatkan Tammistoon ja käytiin ostamassa 3m eteisen mattoa. Vielä on piiitkä matka, jos koskaan ollaan perillä, mutta tästä lähdetään:

Systeemit siis muuttuivat, koska pumpperin avulla Tahvolle tulee niin monta variaatiota A.n suorittamisesta, että on hyvin vaikea erottaa ja palkata siitä hyvästä,niin että se todella vahvistuisi Tahvolle. Samalla päätin,että Tahvo jää kisatauolle. En tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta keskitytään nyt tähän. Edessä olisi vielä parit mielenkiintoiset kisat, mutta katsotaan tehdäänkö poikkeus rotumestaruuksien ja piirinmestaruuksien osalta.
Nyt vaan sitten mietitään, missä vaiheessa vesijuoksu otetaan ohjelmistoon. Kun se kerran vaikuttaa Tahvon liikkuvuuteen,niin kuinka paljon se vaikuttaa Tahvon laukan pituuteen? Jos juoksu A:lla laukan pituus tulisi olla stabiili,niin pitäisikö vesijuoksu treeni aloittaa nyt heti?

Lyyti pääsi Jennan tekniikkapainotteiselle treenille. Meille ei annettu vaihtoehtoja vaan oli tehtävä kaksi pakkovalssia peräkkäin ja kaikkea sellaista, mitä EN tekisi. Lyyti oli aivan huikea. En oikeasti tiedä koska se olisi tehnyt treenin noin hyvällä vireellä alusta loppuun. Jennakin oli ihmeissään ja mä olin sanaton. Tässä viimeinen veto:

Keskiviikkona olikin sitten Tahvon eka yksäri Jennan kanssa. Mua suoraansanoen hirvitti, kun me ei juurikaan olla tehty hyppytreeniä koko kesänä ja kun viimeksi kokeilin,niin Tahvo meni vähän miten sattuu. Ja Tahvo olikin ihan iskussa. Tehtiin poispäinkäännöksiä, leieröitiin ja vaikka mitä taikatemppuja, ja ne onnistui heti ekalla yrittämällä. Kylläpä jäi hyvä mieli! Ja Jennalla ei ollut mitään korjattavaa 🙂 Varmaan eka kerta ikinä 🙂
Oli sen verran kuuma aamu,että Tahvo oli aivan kuumissaan treenien jälkeen ja ajelin Jakomäkeen uittamaan koirat. En muista koska oltais siellä viimeks käyty,mutta hyvin näytti koirat muistavan paikan kun heti parkkiksella alkoi ihan mieletön huuto ja ulina. Kotona olikin sitten hyvin tyytyväistä ja väsynyttä koiraa.

Perjantaina oli sitten taas toinen kerta Lyytin kanssa Pikku-Marin opeissa. Tällä kertaa keskityttiin käännöksiin. Mulla on itselläni niin paljon opeteltavaa Lyytin ohjauksessa. Jos Tahvo kaipaa välillä apua  ja tukea esim.ponnistuspaikan osoittamisessa, niin Lyyti ei todella sitä tarvitse. Olen enemmänkin Lyytin tiellä ja siten vain hidastan sitä. Kunhan en jäänyt varmistelemaan,niin Lyyti kääntyi ja kulki todella hyvin.

Tätä samaa treeniä oli kokeiltava myös Tahvon kanssa. Kovasti se sai rohkeutta ja intoa kun annettiin enemmän luottoa eikä saatettu perille asti, mutta ei se kyllä käänny yhtä hyvin kuin Lyyti.Jokatapauksessa aion jatkossakin ehdottomasti pitää omatoimitreeneissä tämän kaltaisia harjoitteita.

Pikku-Mari on aloittanut vallan mainion video-blogin pidon. Ihan ensimmäisten postausten joukossa siellä oli hyvin yksinkertainen rata, teemalla “Trust your dog”. Nyt kun nämä meidän kauden ekat treenit on juuri olleet tähän teemaan sopivia, niin olihan sekin treeni testattava. Tahvo kääntyy hämmästyttävän hyvin esim.takaaleikkauksessa, mutta pari muuta meneekin pitkän kaavan mukaan.

Kyllä tässä on vielä paljon heräteltävää,jos aikoo olla iskussa…