Porkkanaa ja keppiä

Viime viikolla Tico kunnostautui meidän agilityseuran kisatalkoissa. Perjantaina leivottiin porkkanakakkua ja Tico raastoi porkkanat 😛

Sunnuntaina Tico viihdytti toimiston työntekijöitä majailemalla häkissään toimistossa mun työvuoron ajan. Hienosti osas pieni käyttäytyä eikä edes hermostunut siitä kun itse kävin kisaamassa mäyräkoira herra Wagnerin kanssa. Ollaan aikaisemmin treenattu kaksi kertaa ja nyt sitten kisoissa oli kolme starttia. Startti startilta yhteistyö lähti sujumaan paremmin ja mä opin puhumaan paremmin Wagneria. Stipluja tuli etenkin kepeiltä ja siitä että en varmistanut Wagnerin lukitsevan esteitä ja se tuli ohi. Kolmannella radalla saatiinkin sitten homma toimimaan ja tuli yksi ikinen kielto, joka sekin oli täysin mun virhe kun en varmistanut kunnolla. Tältä vauhdikkaalta radalta napsahti meille ykköspaikka palkintopallilta. Olipa taas mukavaa ja kertakaikkisen opettavaista minulle!

Tiistaina Ticolla oli toinen rokotus. Painoa oli nyt 6.5kg. Samalla reissulla Tico sai passin ja tuliaisiksi tuotiin muillekin koirille Bravectot, joten onpa nyt punkkilääkkeetkin hoidettu. Eläinlääkäri oli kieli solmussa rodun lausumisen kanssa ja meitä molempia nauratti 🙂

Maiju Korhonen

Keskiviikkona sitten taas Lyytin kanssa Maijun treeneihin.Lämmin kevätpäivä yllätti viileällä illalla, joten oli todella syytä juosta ja kovaa että pysyi lämpimänä. Lyyti taas yllätti reippaudellaan ja sai treenikavereiltakin kehuja siitä,kuinka se on saanut vauhtia lisää.
Lyytin treenien jälkeen treenasin taas Ticon kanssa kotiläksyjä ja jäin Tahvon kanssa treenaamaan kontakteja, eihän me muuta nykyään treenatakaan. Just kun ehdin ihastella kuinka hyvin se kulkee ja millainen vire sillä on tekemisessä niin seuraavassa silmänräpäyksessä Lyyti hyppää odottamatta Tahvon päälle riehuessaan ja Tahvo saa todella kipeää.Se ei ollut enää sellainen auts nyt sattui ulahdus vaan nyt todella sattui parkaisu. Tahvo jähmettyi istumaan sille paikalleen, liikkui todella varovasti ja ulahteli kipua.
Seuraavat päivät sitten ihmeteltiinkin, mihin paikkaan kipu kohdistuu. Tahvo liikkui selkä kyyryssä, häntä koipien välissä, istui surkeana, söi varovasti. Aluksi ajattelin,että meniköhän sillä hammas, mutta ei se aristanut suutaan yhtään. Jos sen kroppaa tunnusteli, se saattoi ulahtaa jostain kohden kipua mutta seuraavalla kerralla taas ei mitään.Tahvon kipuilut jäi siis seurantalinjalle.
Sainpa tästä itselleni kunnon oppitunnin ja muistutuksen siitä, että koirat kannattaisi opettaa leikkimään “oikein” keskenään. Lyyti kun on aina rakastanut noita törmäily- ja toisen päälle juoksemisleikkejä. Ja kun silläkin on voimaa ihan kiitettävästi, niin vahinkoja voi tulla. Ticon kanssa olenkin osannut olla varovainen. Jos kaikki koirat pääsee ulos juoksemaan,niin päästän aina ensiksi Tahvon ja Lyytin vapaaksi jotta ne saa turhat höyryt ensiksi päästeltyä ulos ja sitten vasta päästän Ticon vapaaksi. Tosin isot koirat tuntuvat varovan Ticoa muutenkin. Sisällä leikkiessä olen komentanut Lyytiä heti jos se näyttää siltä,että se innostuu liikaa ja yrittää hypätä päälle.
Torstaina me sitten retkeiltiin bussilla Ticon kanssa Kivistöön Agility Akatemialle. Mietin alkuun,et mitenköhän treenit sujuu, kun ensiksi on vähän jännää bussissa ja sitten vielä pitää kävellä jonkun matkaa hallille. Mutta Tico jaksoi ja keskittyi taas hämmentävän hyvin. Aluksi harjoiteltiin päällejuoksu ohjauksen alkeita. Mun pitäis opetella ohjaus yhdellä kädellä. Vahvistan ohjausta koko ajan molemmilla käsillä. Sitten tehtiin pätkä viikkoradasta:

Tico lähetettiin esteelle nro 3, irtosi joka kerta todella hienosti eikä kieltänyt hyppyä kertaakaan. Tähän väliin on muuten pakko mainita,että vaikka puhun hypyistä,niin niissä on korkeintaan pumpperi maassa, joten Tico ei hyppää mitään. Siitä putkelle nro4, väliin persjättö, putkeen nro5. Tämä sujui niin hyvin, että Juha vaikeutti treeniä niin että mun piti osata rytmittää liikettäni niin että sain Ticon lähetettyä vielä mutkaputkeen nro 24.
Sain Juhalta myös hyviä vinkkejä lelulla palkkaamiseen, kun sanoin että olen siinä ihan avuton.

Viikonloppuna Tico pääsi taas Jennan hoitoon ja tuhansiin seikkailuihin. Kiitos Jennalle! Olet kultaakin arvokkaampi ❤ Tico pääsi kisaturistiksi, Jennan veljet hoitivat Ticoa ja hyvin hoitivatkin, Tico pääsi mummolaan, Turkuun ja kaikenkukkuraksi sai leikkiä monta päivää parhaan kaverin Asuksen kanssa. ❤

Isot koirat puolestaan olivat ensimmäistä kertaa ikinä koirahoitolassa viikonloppuna. Itse menimme Turkuun ja mökille Yläneelle remontoimaan ja veimme koirat matkan varrella Saukkolaan Tassu Tavolaan. Ennakkoon olin hiukan huolissani, etenkin miten Tahvo pärjää kun ei ole muutenkaan täysin kunnossa ja kun on yleensä niin kova ikävöimään minua. Puitteet olivat koirahoitolassa hienot, Tahvo ja Lyyti majoittuivat mökkiin, jossa oli pieni aidattu piha ja takana oli iso niittyalue jonne pääsi juoksemaan. Sunnuntaina kun käytiin hakemassa koirat kotiin, odotti mökillä kaksi iloista ja hyvinvoivaa hännän heiluttajaa. Tahvo liikkui ja vaikutti kaikinpuolin moninverroin paremmalta: lepo ja vapaana juokseminen olivat silmin nähden tehneet hyvää. Kaikkein hienointa oli kuitenkin huomata, etteivät koirat olleet millään muotoa stressanneet hoitolassa oloaan. Lyyti päinvastoin oli sitä mieltä että sinne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa eikä meinannut nousta edes autoon. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti muistaa jatkossakin jos on hoitolalle tarvetta.

Kevät.Mikä ihana tekosyy!

Päiväkirjamerkinnät raahaa viikkoja perässä kun on niin ihanaa ulkoilla ettei vaan malta istahtaa koneen ääreen.
Kevättreenit ja ulkokausi on korkattu ihan jokaikisen karvakorvan kanssa! Edellisviikolla alkuviikosta oli niin upeat, aurinkoiset ilmat,että mikäs siinä oli hikoillessa ulkokentällä.
Maanantaina meillä oli Jennan yksäri. Oman osuuteni puolitin Ticon ja Tahvon kanssa. Ticon kanssa tehtiin kolmen siivekkeen avulla ohjauksia ja muistuteltiin taas keinun alkeita.

 

 

Tahvon kanssa tehtiin pätkä rataa, johon laitettiin okseri ja sitten muistuteltiin taas vaihteeksi A:ta. Olin ihmeissäni kuinka hyvin Tahvo hyppäsi ja kulki muutenkin-yhden yhtä rimaa ei tipahtanut vaikka siirryttiin hiekkakentälle.

Hikisten aamutreenien jälkeen Tahvo pääsi korkkaamaan uintikauden Jakomäessä. Tico uskaltautui kastamaan varpaat, mutta toimi muuten mainiona uimavahtina Tahvolle. Kotona oli taas sangen tyytyväistä koiraa kun itse lähdin iltavuoroon.

Keskiviikkona päästiin Lyytin kanssa ensimmäistä kertaa kesäkauden kouluttajien treeneihin. Kesän ajan meitä kouluttaa Maiju Korhonen. Tavoitteena meillä saada Lyytiin lisää vauhtia. No sepä ei tuntunut taas sillä kertaa olevan ongelma. Lyyti oli kovasti menossa treenaamaan ja vire jatkui koko treenin ajan. Lähdettiin rohkeasti vaatimaan Lyytiltä tiukkoja käännöksiä, japanilainen onnistui todella mallikkaasti ja se toimii meillä hyvin kun ei hidasta Lyytin vauhtia. Keppitreeniä me joudutaan kyllä tekemään, sillä Lyyti haki jokaikinen kerta toisen keppivälin, ihan niinkuin se on nyt joitain kertoja tehnyt kisoissakin. Kivaa oli ja ohjaajalla loppui kunto!

Maiju Korhonen

Keskiviikoista taisikin tulla meidän lauman suosikkipäivä heti kertaheitolla, kun kaikki koirat pääsivät mukaan Kivikon kentälle. Ticon kanssa tehtiin kotiläksyjä ja Tahvon kanssa edelleen kontakteja. Tahvosta oli magee huomata kuinka yksikin uimakerta tekee sille hyvää. Se käytti juostessa ja hypätessä taas kroppaansa erilailla-ihan kuin se muistaisi paremmin että sillä tosiaan on myös ne takajalat joita voi venyttää 🙂

Iltavuorojen vapaat aamut on hyödynnetty pentuhöntsällä. Olen kyllä varma,että saan virallisesti pian Vallilan hullunpaperit puistoaksaamalla. Mutta Tico on oppinut jo hyvin häiriöön. Ei paljoa lastenvaunut, ohi kulkevat fillarit tai toiset koirat houkuttele kun toinen juoksee karvahännän perässä.

Torstaina pentuagilityssä Oreniuksella harjoiteltiin renkaan tarjoamista, tolpan kiertoa ja jos se sujui,niin siitä jatkettiin putkeen ja sitten vielä harjoiteltiin paikalla odottamista. Renkaan tarjoamisesta me jäätiin heti kiinni, että tätä on kyllä harjoiteltu jo ennenkin. Tolpan kierto sujui jo niin hyvin eri ohjauksilla että me yhdistettiin siihen putki. Tico haki putkenkin niin hyvin että Juha yhdisti putken jälkeen ohjauksia (mm.persjättö) ja esteen. Ticolla ikää 15 viikkoa ja ohjaaja joutuu juosta niin,että treeneissä tulee hiki!

Lyytillä sitten olikin yksäri tokotunti kun muita ei päässyt paikalle.No sehän ei tietty meitä haitannut. Aloiteltiin seuraamisen alkeita kontaktitreenillä. Mä peruutin ja Lyyti seurasi edessä.Toisena treeninä tehtiin leikkimistä-Lyyti ei todella ole hyvä siinä, mutta tätä taitoa tarvitaan tulevaisuudessa noutoon. Kolmantena treenattiin kosketusalustaa. Tarkoitus oli saada siihen etutassukosketus, mutta Lyyti päätti ottaa tän vaikeimman kautta ja aina peruutti alustalle. Ainakin näkee, mitä on kotona puuhasteltu.

Perjantaina treffattiin Ticon veli Hessu. Pojat pääsivät leikkimään ja juoksemaan, olipa mukava nähdä ja samalla suunniteltiin Hessun omistajan, Outin kanssa yhteistreenejä niin agiin kuin näyttelyihinkin..

Lauantaina Tico pääsi kisaturistiksi Tampereelle kun sekä Lyyti että Tahvo pääsivät kisaamaan. Lyytin eka rata meni taas enempi vähempi haahuiluksi. Ajattelin varmistaa kepit, mikä oli v i r h e. Lyyti lopetti tekemisen kokonaan ja saatiin siitä aika paljon yliaikaa. Toinen rata meni virheiden puolesta puhtaasti mutta Lyyti kaarratteli aika paljon ja saatiin siitäkin yliaikaa. Tosin toiselta radalta tultiin silti toiseksi. Tuomari kysyi,että mikä se minun kynitty koirani oikein on. Sain sen kuulemma hyvin liikkeelle 🙂
Tahvon starttien aikaan alkoikin sitten satamaan. Eka rata meni ihmeen vauhdikkaasti ja Tahvo kulki hyvin sateesta huolimatta. Mutta ei varmaan enää tarvitse edes sanoa,että se kosautti A:n. Lisäksi yritin tehdä päällejuoksun keppien jälkeen ja Tahvo lopetti pujottelun kesken. Mikä kumma siinä on että treeneissä kyllä onnistuu, mutta ei kisoissa? Mua alkoi ketuttaa ihan huolella. Toisessa rataantutustumisessa meinasin myöhästyä. Me molemmat oltiin ihan litimärkiä. Vaikka Tahvo oli lämpimässä autossa, niin se tärisi. Päätin vaan keskittyä siihen että se ottaa kontaktit..Rata oli täysin tehtävissä, mutta sitten se peeveli meni ja otti kontaktit heti niin nätisti kuin vaan ottaa voi ja mä hämäännyin niin etten osannut jatkaa rataa. Toinen rata täysin mun piikkiin. Kotiintuomisina Tahvon kanssa 2 x HYL. Olin silti tyytyväinen mun rohkeisiin ohjausvalintoihin, joista suurin osa sentään toimikin ja siitä miten hyvin Tahvo kulki myös vesisateessa.

Vähän paljon vähän kaikkea

Viime viikolla käytiin useamman kerran omatoimitreenaamassa, kun työvuorot antoi sen myöten. Jotain olen yrittänyt kuvatakin,vaikka yksin se onkin vaikeaa. Renkaan tarjoamista on tehty ihan muutamia kertoja, samalla olen harjoitellut namimaatin käyttöä. Tico vaan saisi olla vielä vähän ahneempi että namimaatti toimisi palkka-apuna.Tai sitten pitää keksiä superherkkuja jotka saa ulos masiinasta.

Siivekkeen kiertoja harjoitellaan edelleen. Nyt huomasin, että Tico tarjoaa helpommin kierron vasemmalta. Täytyy vahvistaa oikean puolen kiertoa enemmän.

Putkea ollaan saatu treenattua namimaatin avulla, mutta pussin treenaus on jäänyt kokonaan, koska en saa vielä Ticoa pysymään paikoillaan niin että voisin itse mennä raottamaan pussin suuta. Perustottelevaisuus treenit on siis toden teolla lähteneet käyntiin. Istuminen ja odottaminen on vaan niin kovin vaikeaa, kun ympärillä tapahtuu kaiken aikaa jotain mielenkiintoista.
Tico on myös kuluneen viikon aikana kunnostautunut yökyläilijänä. Me lähdettin isojen koirien kans maalle, niin Tico pääsi Pikku-Marin luo hoitoon. Hurjan tärkeää sekä Ticolle että oppii olemaan hoidossa, mutta myös mulle,että raaskin katkaista napanuoran ja jättää pennun hoitoon.Hienosti Tico oli pärjännyt sheltin, bretonin ja spitzin kanssa. Tico sai tuliaisiksi pohjanmaalta uudet valjaat, joiden kanssa oli hyvä nukahtaa heti kun pääsi kotiin 🙂
Isot koirat puolestaan pääsivät karvoistaan maalla ollessaan, joten nyt on molemmilla kesänakulook 🙂

Tahvo ja Lyyti jäi sitten yllättäen  viikoksi maalle, joten meillä oli hetki ihan laatuaikaa pentusen kanssa. Maanantaina treffattin villänderi Nopsa ja Bc pentu Tempo. Siinä meni tunti riehuessa ja taju pois. Mutta ehdottomasti treffataan uudelleen!

Kuva Mari Raulio

Kuva Mari Raulio

Kuva Mari Raulio

Illalla käytiin vielä tutustumassa lentokentän vilinään kun mentiin Jennaa vastaan. Eipä ihmiset, kuulutukset tai matkalaukut ihmetyttäneet yhtään. Siellä kuljettiin reippaasti häntä pystyssä.
Tico jäi sitten puolestaan Jennan luo hoitoon, kun isäntäväki karkasi Tukholmaan. Hienosti oli Tico pärjännyt Asuksen ja Neonin  kaverina. Kun näki kuvat ja videon, ei paljoa surettanut, kun tiesi kuinka Tico nauttii kun saa leikkiä 🙂

Torstaina sitten alkoi meidän koulutaival. Tico pääsee kymmenen kertaa Agility Akatemialle Oreniuksen Juhan oppiin pentuagilityssä. Ryhmässä on meidän lisäksi vain sheltti ja whippet, joten saadaan hyvin treeniaikaa ja omaa rauhaa treenaamiseen. Me tykättiin ekasta kerrasta kovasti! Me treenattiin tolpan kiertoa. Pari kertaa Tico kävi moikkaamassa shelttiä, mutta tuli sitten takaisin töiden pariin. Kotiläksyksi saatiin sellainen tehtävä, että tolpankierto pitäisi onnistua neljän metrin etäisyydestä lähettämällä! huh huh! On meillä siinä hommaa ja haastetta! Sitten me tehtiin esteen tarjoamista, ensiksi suoraan ja sitten eri kulmista. Lopulta irrottiin jopa pari estettä. Tuollaisia ei vielä olla oikein tehtykään ja kun edessä oli namitargetti,niin Tico kyllä tiesi että sapuska odottaa edessä, mutta kun se ei oikein kiinnosta…Hienosti hän silti lähti etenemään. Ticon kohdalla varmaan saadaan aika paljon treenata irtoamista ja itsenäistä menoa. Ainakin vielä on jonkin verran minussa kiinni, mutta kaikki aikanaan. Lopuksi vielä treenattiin putkea.
Kysyin Juhalta, suosiiko hän nami- vai lelupalkkaa. Juha vastasi että tämän ikäisillä se on namipalkka kun ei ne vielä osaa leikkiä. No kyllä Juhakin treenien päätteeksi totesi, että kyllä Tico palkkautuu lelusta paljon paremmin kuin namista. 🙂 Juha kehui, ettei ole montaa noin nuorta pentua nähnyt, joka jaksaa samalla lailla keskittyä tekemiseen koko treenien ajan.

Lyyti puolestaan pääsi tokoilemaan. Se olikin jännää touhua kun kovasti piti miettiä,että mitä tässä nyt vaaditaan kun ei tämä agilityltäkään vaikuta. Mutta Lyytihän syö erittäin mielellään nakkeja, joten mun tehtävä oli lähinnä kuivatella käsiä kun Lyyti innostui välillä syömään mun kädenkin. Me harjoiteltiin namista luopumista.Molemmissa käsissä oli nyrkissä nameja. Kun Lyyti otti kädestä hajun, mutta luopui/vetäytyi kädestä kauemmas, niin toisesta kädestä saikin namin. Sitten me alettiin opetella perusasennon alkeita tasapainotyynyn avulla. Siitä saatiinkin mukavaa kotitreeniä. Parin treenikerran jälkeen on jo askeleita alkanut löytyä ja etujalat pysyy tyynyllä eikä Lyyti tarjoa istumista kaiken aikaa vaan malttaa seistäkin. Nyt ongelmana on lähinnä vaan se, että miten ihmeessä sitä ehtii tekemään kaikenmaailman kotiläksyjä ettei tunnit lopu vuorokaudesta…
Nämä kaikki toko-opit on siis tarkoitus opettaa myös Ticolle. Ticon paikkahan tämä varsinaisesti olikin, mutta kun pentuagi osui samalle päivälle, niin Lyyti saa nyt mennä tuurailemaan. Tico pääsee treeneihin sitten vähän myöhemmin kevätkesä kauden jälkeen ja yritetään kotona treenailla mitä osataan.

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa tuuraamaan Fitdog leirille. Lauantaina me aloitettiin treenit Jennan opissa ja sinne mentiin suunnitellusti Ticon voimin. Olipa hienoa huomata, kuinka pieni keskittyi tekemiseen vaikka ympärillä oli melkoinen hälinä, vieraita ihmisiä ja koiria.

kuva Emma Alve

Tahvo pääsi lauantaina Juhan treeneihin. En edes muista, koska viimeksi ollaan tehty ihan kunnon ratatreeniä. Mua jännitti, mutta hyvinhän se meni. Ote tekemiseen oli tallella ja mikäpä siinä on tehdessä kun Tahvohan kyllä menee. Ainut vaan,että A saatiin onnistumaan ehkä kerran-ei vaan osu askelmerkit kohdilleen kun on kamala kiire.Tehtiin tuo treeni alusta loppuun kolme tai neljä kertaa, eikä siinä oikein ollut Juhan mielestä korjattavaa. Tosin viimeisellä vedolla aloin taas olettaa,että kyllähän se Tahvo nyt jo itsekin kepit löytää ja se valitsikin renkaan. Mua sapetti taas oma stipluilu ja Juha oli tyytyväinen kun pääsi ojentamaan mua: OHJAA, ÄLÄ OLETA! ÄLÄ LAISKOTTELE! Kyllä, muistan sen taas (hetken) jatkossa…

Sunnuntaina treenit alkoi Silas Boogkin osuudella. En ollut vielä ennakkoon päättänyt menenkö treenit Tahvon vai Lyytin kanssa. Radan nähdessäni päätin,että tämä on kyllä Tahvon heiniä. Eka veto tehtiin kisaradanomaisena. Jos sattuisi virhe, se korjattaisiin ja sitten jatketaan. No Tahvohan meni puhtaasti läpi heti ekalla yrittämällä. Tosin mä muistin radan väärin ja joudun tekemään hätävarjelu persjätön, hyvin kökön sellaisen, ekassa vedossa. Toisella osuudella käytiin sama radanpätkä läpi uudelleen niinkuin Silas sen halusi. Oli ihan kiva treeni tehdä “toisen pillin mukaan”. Saatiin kyllä hyvää palautetta ja hyvinhän tuo Tahvo menee, ei sitä tarvinnut hävetä. Mun pitäis kuulemma opetella juoksemaan mutkaputkia putkien suuntaisesti. Se tuo kuulemma aina lisää vauhtia?

Silaksen treenin jälkeen Tahvosta huomasi, että se oli väsynyt.
En ehtinyt tässä välissä lämpätä Lyytiä joten menin Zeljko Goran ekaan vetoon (kisaradanomainen suoritus) vielä Tahvon kanssa. Ahneella on paskainen loppu ja tämä treeni oli V I R H E. Tahvo kyllä tuli ja teki ihan oikein, mutta oli hidas. Mä olin hukassa kun jouduin odottelemaan. Ei muuta kuin Tahvo lepäämään ja Lyyti kehiin seuraaviin treenipätkiin. Seuraavissa treeniosuuksissa tehtiin rataa pätkissä ja kellotettiin eri ohjausvaihtoehtoja. Jos jotain tästä treenistä jäi käteen,niin se että Lyytin kanssa on nopeampi valita aina lyhyempi reitti. Tosin en ehkä allekirjoita tätä silloin kun Lyytillä on hyvä vire, sillä nyt Lyyti oli kaukana hyvästä. Goran treeneissä oli hällä väliä -vire. Vauhti oli kaukana parhaasta mahdollisesta, Lyyti ihmetteli ja pälyili. Fiilis oli aika lähellä kisatilannetta pahimmillaan.Lyyti hyppäsi mutta kamalan pitkillä kaarilla, kyllähän niihin hukkuu aikaa. Kaikella rakkaudella Zeljko näytti siltä että se haukottelee sisäisesti koko meidän treenien ajan 🙂 Huomasi,ettei sitä tuon kaltaiset koirat kiinnosta. Mutta jos kolme neljästä treenistä sujuu hyvin, niin ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Ja tykkäsin siltikin Zeljkon treenistä, menisin uudelleen mutta toisen koiran kanssa.
Sitäpaitsi tämä lauma pääsi ekaa kertaa yhdessä juoksemaan pellolle ja metsälenkille ❤