Treeniä, treeniä, enemmän treeniä

Viime viikon ei pitänyt olla mitenkään erikoinen tai ihmeellinen, mutta sitä se oli.

Viikonloppuna päästiin maalle. Koirien kanssa enemmän metsälenkkejä vapaana kuin hihnalenkkejä. Minä nautin. Ja koirat nautti. Mikä siinä onkaan kun varsinkin syksyisin tulee tämä kaipuu metsään..

Maanantaina meillä oli Jennan yksäri Tahvon kanssa. Tehtiin kisaradanomaista treeniä, joka sujui paremmin kuin uskoin. Rimat nostettiin 60 cm:iin ekaa kertaa tän treenikauden aikana, eikä tuottanut ongelmia. Puomiin on tullut hurjasti lisää nopeutta ja varmuutta treat and trainin avulla ja tehtiin me A.kin vaikka se on kaikkea muuta kuin valmis, kun ei olla päästy harjoittelemaan…

Tiistaina ajeltiin töiden jälkeen Tampereelle testaamaan uutta TamSK-hallia. Siellä oli maksi kolmosten iltakisat ja tuomarina Johanna Wüthrich.Tahvon kahden ja puolen kuukauden kisatauko on nyt sitten ohi. Oli huisin mukavaa päästä kisaamaan,vaikkei me kisavalmiita ollakaan. Tykkäsin kovasti hallista ja sen pohjasta, sinne voi hyvin ajella toistekin kisaamaan.
Eka rata oli agirata ja Tahvosta huomaa,että se jännittää. Muuri otti osumaa, mutta palikat ei tipahtanut, pituudelta tuli osuma ja samoin A:n alastulolta tuli virhe. Myös väsymys saattoi painaa, mutta pääasia oli että päästiin kisoihin treenaamaan.

Hypärillä Tahvon meno oli jo rennompaa, mutta edelleen se otti osumaa pituudesta. En usko että Tahvoon sattui, mutta sen jälkeen alkoi Tahvon v*****ntunut ja hätääntynyt piipitys, että hän ei nyt oikein pärjää. Lisäksi olen valovuoden myöhässä yrittäessäni japanilaista ohjausta renkaan jälkeen, Tahvo ohittaa esteen enkä viitsinyt sitä korjata.HYL.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa Lyytin treenit Jennalla. Saatiin myös Tahvolle paikka samoihin treeneihin ja sovittiin Jennan kanssa että Tahvon kanssa tehdään ainoastaan kontaktisulkeisia. Se on tehnyt tälle viikolle jo tarpeeksi treeniä muuten, ellei jopa liikaa. Mentiin vuoromme viimeisinä joten otin molemmat koirat halliin sisälle samaan aikaan. Treenasin ensiksi Lyytin kanssa, joka muuten veti heti ekalla yrittämällä nollaradan, ei nättiä, mutta nolla kuitenkin. Taisi vähän näyttää kieltä Tahvolle joka ulisi ja keräsi kierroksia hallin reunalla.

Lyyti teki lyhyemmän treenipätkän ja vein sen puolestaan odottamaan kentän reunalle. Ja sitten Tahvon vuoro kontakteille. No sehän oli aluksi niin innoissan,että kontaktien suorittamiset oli yhtä suurta aivopierua, ei malttanut pysähtyä 🙂 Onneksi oli sekä treat and train että Jenna palkkaamassa, saatiin aivan törkeän hyvät treenit aikaiseksi ja A:lla Tahvolla alkoi selkeästi raksuttaa vaikka ei madallettua A:ta päästykään tekemään. Nyt tiedän miten voin lähteä treenaamaan yksinkin.

Tällä lailla mun pitäisi treenata aina.Molempien koirien kanssa niin että ne ottaa kierroksia toisistaan. Kunpa vaan oma kunto kestäisi..

Tiistaina Tamsk:n kisoissa oli seuraamassa Tahvon ensimmäinen ja virallinen fani, Hanna 🙂 Hanna oli osallistumassa viikonloppuna NAS teamin valmennusleirille, eikä oma koira ollut vielä täysin treenikunnossa, joten lupasin Lyytin lainakoiraksi.
Olipa kertakaikkisen kivaa ja mielenkiintoista nähdä, miten oma koira menee vieraan ohjaajan kanssa. Lyytihän oli nähnyt Hannan kokonaiset kaksi kertaa ennen tätä. Ensiksi Lyyti ihmetteli, mikä tämä homma oikein on; meni kyllä Hannan ohjauksessa mutta varoen. Sitten se heräsi, eikä juurikaan haitannut kuka ohjaa.Pääasia että pääsee menemään.

Lyytistä on tullut tosi rohkea ja reipas! Voi ihan luvan kanssa olla aavistuksen ylpeä!
Edelleen kaunis kiitos Hannalle tästä mielenkiintoisesta treenikokemuksesta!

Sillä aikaa kun Lyyti tutustui Hannaan, me käytiin Tahvon kanssa kävelyllä Masalassa ja löydettiin ihan sattumalta Sundsbergin luontopolku. Kaunis ilma, kaunis metsä ja mieli lepäsi.

Fiilistelyä raunioilla

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jostain pikku jutuista voi tulla ihan hävyttömän hyvä fiilis? Kaunis aamu, rauniorata ja Tahvo pääsee pitkästä aikaa nuuskuttelemaan. Joskus vain kannattaa avata suunsa-tai lukea blogeja 🙂 Kiitos Jannille mahdollisuudesta!
Kuvat puhukoon puolestaan. Me molemmat nautittiin joka hetkestä. Oli ihanaa jättää tyytyväinen koira kotiin,kun itse lähdin töihin 🙂

kuvat © Janni Kröger

 

Erilaisia treenejä

Agilityä voi treenailla niin kovin monin eri tavoin. Parin päivän sisään me ollaan ennätetty kaksiin ihan huikeisiin treeneihin. Sunnuntaina oli alueellinen valmennus. Lyytin kanssa mun piti sinne vaan mennä, mutta Tahvo saikin peruutuspaikan treeneihin.
Nina Manner oli tehnyt meille ratatreenin, jossa oli kaksi vauhdikkaampaa pätkää. Oli todella opettavaista itselle kokeilla eri ohjaustekniikoita ja Nina kellotti, mikä oli nopein. Ekaa kertaa ikinä olisin valmis väittämään,että molemmat koirat sai omanlaisensa treenit kun mulla ei jäänyt ohjauksiin Lyyti – tai Tahvomoodi päälle.
Nina kehui Tahvon taitoja ja estefokusta. Mun pitäisi olla sen(kin) kanssa rohkeampi, koska koira kyllä osaa. Oli hienoa taas nähdä miten mun sijoittumiseni ja liike yhdessä Tahvon kanssa vaikutti sen vauhtiin ja hyppyihin.
Lyyti taas kulki niin lujaa että hämmästyin. Molempien kanssa olin kyllä muutenkin ajoittain noin viikon myöhässä. Lyytin kansa harjoiteltiin takaaleikkauksia, koska niitä en ole aiemmin pahemmin harjoitellut kun en ole voinut jäädä Lyytin taakse. Kotiläksyksi sain molempien kanssa puomin kriteereiden vahvistamisen. Ihme. Tai no se oli ihme,että Lyyti sikaili. Tahvon sikailut nyt tunnetaankin. Mutta kerrankin pidin pääni ja palautin sen.
Nina oli tuonut radan viereen myös tikkaat ja esteet meitä ohjaajia varten. Saatiin harjoitella tikasjuoksua, estejuoksua (tai  hyppyjä) ja pujottelua,ettei tullut kylmä. Kylmä ei kyllä päässyt iskemään mutta jestas että siinä loikkiessa syke nousi. Mutta samalla kyllä huomasi heräävänsä treenaamisen meininkiin. Täytyy seuraavan kerran kisoihin lämpätessä muistaan nostaa omaa sykettään ihan reilusti-jospa se auttaisi olemaan paremmin hereillä myös kisoissa.

C Nina Manner

Tänään oli sitten aamulla Jennan yksäri. Rata, jossa todella sai juosta. Ainut vaan, että ensiksi tehtiin 15 perusliikettä (burpee) ja sitten heti perään rata alusta loppuun, kävi miten kävi. Testattiin häviääkö ohjauksen tarkkuus. No hävisihän se,eikä ohjauksiin ehtinyt, mutta suurin vaikutus oli mun äänen käytössä. En vaan sanonut/huutanut juuri mitään 🙂
Välissä harjoiteltiin hetki putkijarrutusta toimivammaksi ja vauhtia pujotteluun.
Sen jälkeen 10 perusliikettä ja sama uusiksi. Toisella kertaa menikin paremmin kuin ekalla.
Saattaa olla että videolla on perusliikkeet vähän nopeutettu 🙂 Taustalla soi oikein hyvä asennemusiikki, mutta sitä ei valitettavasti taida kuulua. Oikeasti oli yhdet parhaista treeneistä ikinä.
Ja koska olen jo aikaa sitten menettänyt sensuurin treenivideoiden suhteen, niin julkaistaan tämäkin 🙂
Ensi kerralla testissä paremmilla tuloksilla, vaikka ei tämäkään penkin alle mennyt.Toivottavasti 🙂

Namimaatin kotiintulo

Mitäpä tänne
Koirien kans tuli pidettyä parin viikon tauko treenaamisesta, kun itse sairastelin.
Viime viikolla sain hakea tilaamani treat and train “namimaatin”. Oli hyvää aikaa leikkiä sillä kotona ja totuttaa koiria siihen ja sen ääneen. Tahvo tajus systeemin hämmästyttävän nopeasti ja alkoi tarjota tekemistä. Lyyti sitävastoin päätti ensiksi haukkua laitteen ja sen jälkeen käydä päälle, jos sillä lailla ne namit irtoaisivat helpommin. No ei muuta kuin Lyyti jäähylle ja seuraamaan sivusta kun Tahvoa aktivoitiin ja seuraavalla kerralla Lyytilläkin oli enemmän malttia ja älliä.

Treeneissä Lyytillä on ollut todellisia ongelmia sietää edessä odottavaa targettia. Se mieluummin ryntää suoraan ruan luo, kuin malttaisi tehdä tehtävänsä loppuun. Jostain käsittämättömästä syystä se tajus namimaatin idean heti kättelyssä treenikentällä. Me ollaan nyt treenailtu hyvin itsenäisiä pujottelu – ja kontaktisuorituksia. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä, miten taakse jään tai paljonko otan sivuetäisyyttä, niin Lyyti kyllä suorittaa loppuun asti ja vieläpä hyvällä vauhdilla. Sen kanssa on tosi kiva lähteä treenaamaan tuosta eteenpäin.

Tahvon kanssa pujottelua saa hyvin treenattua namimaatin avulla itsenäisemmäksi, mutta muuten Tahvo on tähän asti osoittanut vaan nirsoutensa. Kontakteille en onnistu saamaan itsenäisyyttä, koska ei Tahvoa kiinnosta kuivat nappulat-pitäisi olla nakkeja tai lihapullaa ja niitä tuosta masiinasta ei saa puskettua ulos. Nyt on harjoiteltu pelkästään kontaktien alastuloja, jotta saisin arvotettua treat and train laitetta korkeammalle. Viime kerralla alkoi tulla jo vauhtia ja hiukan sitä itsenäisyyttäkin..valoa siis tunnelin päässä.

Koirat pääsi taas Petriinan hierottavaksi. Molemmat on jo niin tottuneita Petriinaan käsittelyyn, että ne pistää automaattisesti viltille maaten kun näkevät kuka tulee. Petriina menee ens vuoden alussa opettamaan uusia koirahierojia ja kysyi Tahvoa ja Lyytiä “koepotilaiksi”, kun molemmat antaa käsitellä niin hyvin ja ovat niin rehellisiä ja näyttävät heti jos joku kohta on jumissa tai ihan yhtä lailla kun jumitus helpottaa. Koulutus tulee olemaan Virroilla ja jos me ollaan maalla, niin voisimme hyvin ajella sinne oppilaiden avuksi.

Nyt on ollut niin upea syksy, niin mulle iski kauhea kaipuu päästä kaupungista pois ja koirien kanssa metsälenkille. Vinkkien avulla löydettiin Nuuksioon kiertämään Sorlampi. Lenkkiin kai kuuluisi oikeasti mennä n.pari tuntia, mutta me tietenkin onnistuttiin ekalla kerralla eksymään iltalenkkimme aikana 🙂 Onneksi mulla oli otsalamppu mukana ja loppumatka kuljettiin nätisti autotien reunalla. Pian otettiin uusintakierros, sillä luontopolku oli tosi kiva kiertää. Koirat nautti niin paljon kun saivat kulkea vapaana ja minä nautin kalliolla retkieväitä. Siinä parani vähän koti-ikävä maallekin. Lyyti oli kuitenkin meistä varmaan se joka otti retkistä eniten irti. Se tietenkin etsi suo/mutalammikon ja ui siinä – yritti kaiketi muuntautua kerryksi. Koira pääsi retken jälkeen pesulle, eikä se ollut sen jälkeen enää yhtään kiitollinen..

Viikolla meillä vietettiin myös synttäreitä kun Tahvo täytti 7 vuotta. Lahjoja ei enää treat and trainin jälkeen herunut, mutta muutaman viikon tuon jälkeen Tahvo pääsi Jennan treeneihin. Mitä vanhempi koira, sitä korkeammat kierrokset-näin ainakin Tahvon kohdalla. Ensimmäinen kerta kun olen mustelmilla Tahvon takia, kun se odotteli vuoroaan. Mutta meillä oli ihan hurjan kivaa! On niin ilo nähdä, miten Tahvo syttyy tolle hommalle.

Keskiviikkona alkoi sitten meidän agilityseuran kouluttajien treenit ja jatkossa me päästään Lyytin kanssa keskiviikkoisin joko Jennan tai Iina Asunnan treeneihin. Eka treenirata oli todella tekniikkapainotteinen alkaen neljällä välistä vedolla ja jatkuen neljällä päällejuoksulla. huh huh..Lyytille on tosiaan aina ollut vaikeita ohjaukset, joissa se joutuu tulla mun lähelle, mutta me saatiin välistävedot toimimaan todella hyvin. Päällejuoksujen kanssa ei mitään ongelmaa ollutkaan kunhan olen ajoissa. Lopulta tehtiin puhdas rata, siihen oli hyvä lopettaa 🙂
Samoissa treeneissä sain tehdä pätkän treenistä Sonjan appenzellinpaimenkoira, Ofelian kanssa. Hitsin mukavaa vaihtelua mutta kyllä sitä huomaa kuinka pallo hukassa on vieraan koiran kanssa.